Darwinin edelläkävijä?

MARKO MARTTILA: IHMINEN JUMALAN EDESSÄ. KIRJAPAJA, 2011

Marko Marttila on Valkealan seurakunnan kirkkoherra, joka on väitellyt teologian tohtoriksi Vanhan testamentin eksegetiikan alalta. Kirjassaan ”Ihminen Jumalan edessä – Näkökulmia psalmien ja apogryfikirjojen teologiaan” hän mm. pohtii Viisauden kirjaa Darwinin edelläkävijänä.

Viisauden kirja on Raamattuumme valikoitumaton apogryfikirja, joka tunnetaan myös nimellä Salomon viisaus. Tutkijoiden mukaan kirja on kirjoitettu välillä 30 eKr. ja 70 jKr. Marttila kertoo, että kirja jatkaa sitä israelilaisen viisauden pitkää perinnettä, joka meille on säilynyt kirjallisessa muodossa Jobin, Sananlaskujen, Saarnaajan ja Sirakin kirjoissa. Otteeltaan ja esitystavaltaan Viisauden kirja kuitenkin selvästi erottuu edeltäjistään. Tarkastelutapa on usein filosofisempi ja esille nousee myös kiinnostus oman aikansa luonnontiedettä kohtaan.

Viisauden kirjan kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä historiallisen kuningas Salomon kanssa. Kirjan kirjoittaja on selvästi ollut hyvin oppinut henkilö. Hän näyttää tunteneen oman aikansa luonnontieteellistä keskustelua ja siihen liittyviä teorioita. Erikoinen ja täysin vailla rinnakkaiskohtaa muualla Raamatun kirjoissa on kuvaus kirjan 19. luvun lopussa juuri ennen päätössanoja:

”Harpunsoitossa rytmi vaihtelee, mutta sointi ei muuksi muutu. Samoin vaihtuu aineiden rakenne. Tämä on selvästi nähtävissä siitä, mitä aikanaan tapahtui: maaeläimet muuttuivat vesieläimiksi ja uiden liikkuvat nousivat maalle…”

Kun Marttila lukee kyseistä kohta, hänen mieleensä nousee jotenkin väkisin ajatus Charles Darwinista tutkimassa elämää Galapagos-saarilla. Viisauden kirjan tekijää ei kuitenkaan voida pitää modernin evoluutioteorian edelläkävijänä, sillä kirjan päätöskappale kytkeytyy tiiviisti Israelin kansan vaellukseen autiomaassa. On suosittua tulkita teksti siten, että maaeläinten muuttuminen vesieläimiksi viittaisi israelilaisiin, jotka kulkivat meren poikki vahingoittumattomina. Se, että uiden liikkuvat nousivat kuivalle maalle, saattaisi viitata Egyptissä koettuun sammakkovitsaukseen.

Marttilan mielestä Viisauden kirjan tekstiä voisi silti hyvinkin pitää tietynlaisena siltana nykyaikaisessa dialogissa kirkon ja luonnontieteen välillä.

Marttilan mukaan on sääli, että evoluutioteoria nähdään monissa piireissä edelleenkin suorastaan saatanallisena harhaoppina. ”Raamattua heristäen vastustetaan evoluutioteoriaa suuren kiihkon vallassa, mutta harva tiedostaa, että noin miljardi ihmistä maapallolla kuuluu sellaisiin kristillisiin kirkkoihin, joiden Raamattuihin virallisesti sisältyvät myös Vanhan testamentin apokryfikirjat. Niiden joukosta löytyisi kirja, joka antaisi mahdollisuuden hedelmällisempään vuoropuheluun evoluutioteorian osalta.”

Evoluutio on Marttilan mielestä totta. ”Eliölajit ovat muokkautuneet ja kehittyneet hyvin pitkän ajan kuluessa. Ne eivät ole olleet valmiita ja muuttumattomia luomisen perusteella, vaan ’aineiden rakenne’ on voinut oleellisestikin vaihtua. Viisauden kirjan perusteella myös tätä näkökohtaa voidaan pitää raamatullisena.” Tärkeintä on kuitenkin uskoa siihen, että tällaisen pitkänkin kehityskulun taustalla on ollut ja on Jumala, Marttila kirjoittaa.

Erikoista on, että Marttila on tarpeeksi fiksu myöntääkseen, että Viisauden kirjalla ei ole mitään tekemistä evoluution kanssa, mutta vähän hölmö, koska hän silti näkee sen siltana dialogissa kirkon ja luonnontieteen välillä, mahdollisuutena hedelmällisempään vuoropuheluun.

Risto K. Järvinen