Salaliittojakin on olemassa

”AINA VOIDAAN KYSYÄ, ONKO TAPAHTUMILLE LÖYDETTÄVISSÄ SELITYKSIÄ, JOTKA PUHUVAT SALALIITON MAHDOLLISUUDEN PUOLESTA TAI SITÄ VASTAAN.”

Risto K. Järvisen pääkirjoitus (Skeptikko 3/2011) suomi perustellusti ihmisten valmiutta nähdä harkittuja, mutta salaisia toimia milloin minkäkin onnettomuuden tai satunnaisen tapahtuman taustalla. Samalla Järvinen tuli kuitenkin yleistäneeksi ”konspiraatiouskovaisuuden” tavalla, joka ei minusta sovi skeptiseen elämänasenteeseen. Salaliittojakin kun kuitenkin on myös olemassa ihan oikeasti ja niiden seurauksista kärsivät myös todelliset elävät ihmiset.

Minusta skeptikko ei voi ajatella, että kaikki epäilyt suurelta yleisöltä tarkoin salatuista toimista ovat villiintyneen mielikuvituksen tuotetta. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti asioita, joille ei ole löytynyt uskottavaa ”luonnollista” selitystä. Usein on epäilemättä kyse tapahtumista, joita ei vain teknisesti pystytä selvittämään. Mutta on vaikea loogisesti kiistää mahdollisuutta, että monen tapahtuman selittämättömyys johtuu tietoisesta ja harkitusta salailusta, siis salaliitosta sanan teknisessä merkityksessä.

Tärkein tällaisten salaisten toimien lähde ovat ne yleensä valtiolliset organisaatiot, joiden toimenkuvaan kuuluu toimia näkymättömästi taustalla. Ns. salaiset palvelut eivät ole fiktiota vaan useimpien itsenäisten valtioiden sisällä toimivia laillisia organisaatioita. Niiden laillisuudesta ei kuitenkaan seuraa, että niiden kaikki toimet olisivat sen paremmin kansallisen kuin kansainvälisen oikeudenkaan näkökulmasta laillisia saati moraalisia. Salattavaa siis riittää ympäri maailmaa.

Daniele Ganserin kirjassa ”Naton salaiset armeijat” (Like 2009) kuvataan perusteellisesti sotilasliitto Naton salaista sotaa Länsi-Euroopassa ns. kylmän sodan aikana. Hannu Yli-Karjanmaan kirjassa ”Valtiot ja terrorismi” (Multikustannus 2008) puolestaan kuvataan laajasti toimia, joiden avulla eri maiden tiedustelupalvelut ovat itse synnyttäneet poliittisiin tarpeisiin ”terrorismia”. Jos tällaiset hyvin dokumentoidut tutkimukset leimaa noin vain ”konspiraatiouskovaisuudeksi”, syyllistyy mielestäni vähintäänkin hyväuskoisuuteen.

Kaikki ikävä maailmassa ei tietenkään ole minkään salaliiton seurausta. Sillä perusteella ei kuitenkaan voi väittää, ettei ikäviä seurauksia aiheuttavia salaliittoja voi olla olemassa. Aina voidaan kysyä, onko tapahtumille löydettävissä selityksiä, jotka puhuvat salaliiton mahdollisuuden puolesta tai sitä vastaan. Japanin tsunamia ja sitä seurannutta säteilyonnettomuutta on aika vaikea perustella salaliiton aiheuttamaksi, mutta esimerkiksi World Trade Centerin ns. kolmannen tornin romahtaminen omia aikojaan kahden aiemman tyyliin jättää runsaasti tilaa myös perustelluille epäilyille salaisista toimista.

Skeptikkona en itse suostu ottamaan mitään ennakkoasennetta ”salaliittoteorioihin”. Huomattava osa niistä osoittautuu vääjäämättä mielikuvituksen tuottamiksi, mutta osa – parhaassa tapauksessa – todisteiden kasautumisen jälkeen aidoiksi salaisiksi operaatioiksi. Tällä lailla monimutkainen tämä maailmamme näyttää olevan.

Heikki Poroila Fk, Kirjastonhoitaja