”HARMITONTA HUUHAATA EI OLE”, SANOO OULULAINEN KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELIJA JA SKEPSIKSEN TUORE ALUEYHTEYSHENKILÖ MIKKO REPKA, 39.

Olen perhetaustaltani hyvin tavallinen suomalainen luterilainen, sen kummempia mystisiä tai myyttisiä vaikutteita ei löydy. Toki mummon opettamat ilta rukoukset ja kirkon päiväkerhot antoivat tietyn käyttäytymismallin, mutta ei tuo sen vakaumuksellisempaa ollut.

Peruskouluaikoina kylän poikien kanssa lueskeltiin kirjastossa kaikenlaista UFO- ja paranormaalikirjallisuutta, mutta se oli lähinnä harmitonta hupia. Vaan kyllä siinä oli nuorukaisen mieli ihmeissään, kun luki mitä kummallisempia silminnäkijäkuvauksia. Kai niihin juttuihin hieman tuli uskottua tai ainakin sitä jätti itselleen auki mahdollisuuden, että jotain jossakin saattaisi olla.

Kerran olen kokenut unihalvauksen. Kokemus auttoi ymmärtämään, miksi jotkut kokevat tuossa tilassa yhtä jos toista mystistä, ja vieläpä erittäin todentuntuisesti.

Ainakaan täysi-ikäisenä en ole uskonut mihinkään, joka myöhemmin olisi osoittautunut huuhaaksi. Ehkäpä WTC-iskujen ympärillä pyörinyttä meuhkaa tuli aikoinaan seurattua jonkin verran, ja kyllähän siinä aika paljon sattumia ja maallikolle hankalia asioita oli ymmärtää.

SKEPSIS ON TÄRKEÄ TAHO

Olen sekä skeptikko että ateisti. ”Skepoiluni” alkoi yliopistoaikoina yli kymmenen vuotta sitten ja epäuskovaisuuteni ”virallistin” reilut viisi vuotta sitten. Olen kai mieleltäni ja luonteeltani sen verran analyyttinen, että skeptisyys on minulle hyvinkin luonnollinen tapa tulkita maailmaa ja elämää.

Lähipiirissäni ei ole tullut vastaan sen kummempaa huuhailua, mitä nyt sukulaisten kanssa olen joskus keskustellut kovastikin ennustajaeukkoihin uskomisesta. Puhelinennustajat kun tietävät ihan tarkalleen yhtä jos toista hämmästyttävää. Kuulemma.

En juurikaan lue skeptistä alaa koskevia kirjoja, vaan kuuntelen viikottain skeptisiä podcasteja. Se on erittäin kätevä tapa pysyä ajan tasalla. Vaan kyllä nippu Richard Dawkinsin kirjoja hyllystäni löytyy.

Skepsikseen liityin reilut kymmenen vuotta sitten. Syynä taisi olla joku Huuhaa-palkintoon liittyvä keskustelu. Päätin haluta olla mukana toiminnassa. Skepsiksessa kiinnosti se, mikä kiinnostaa yhä tänäkin päivänä: on erittäin tärkeää, että on olemassa taho/liike, joka nostaa esille pienempiä ja suurempia vääryyksiä ja huijauksia. Kokemus on osoittanut, että täysin harmitonta huuhaata ei taida olla olemassakaan.

EI TARVETTA HYMISTELLÄ JA MIELISTELLÄ

Skepsiksen Oulun yhteyshenkilöksi päädyin puolivahingossa ja pienestä pakosta. Vuorion Juha oli hoitanut pestiä jo useita vuosia, mutta nyt hän halusi siirtyä syrjään. Halukkaita pestin jatkajia ei juurikaan ollut, joten päätin ryhtyä yhteyshenkilöksi, sillä koin tärkeäksi, että jatkaja touhulle löytyy.

Skeptikkona olen valistava. Nykyisin tartun entistä helpommin epäkohtiin. Jos kuulen jonkun puhuvan asiasta, minkä tiedän olevan hömppää, esitän aika helposti oman näkökantani. En enää jaksa nyökytellä ymmärtäväisesti tolkuttomille väitteille.

Mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi tietää perusasiat siitä, miten meitä voidaan huijata. Cold reading, loogiset virhepäätelmät jne. selittävät hienolla tavalla ihmisten käyttäytymistä.

Lisäksi olisi hyvä ymmärtää, että monesti hömppä ei todellakaan ole harmitonta hupia. Esimerkiksi Intiassa astrologian pohjilta tehdään erittäin merkittäviä päätöksiä. On todella huolestuttavaa, että täysi hevonpaska vaikuttaa satojen miljoonien ihmisten elämään – ja joskus jopa kuolemaan.

Valitettavasti lähes kaikki Skepsiksen tapahtumat ovat Helsingissä. Alkuvuodesta haastattelin Skeptikko-lehteen amerikkalaista skeptikko-muusikkopodcastaaja George Hrabia Tieteiden talolla. Olisi todella hienoa osallistua tapahtumiin useamminkin, mutta aika ja paikka ovat minulle yleensä vääriä.

Mielestäni globaali vuosittainen homeopaattinen mainio! Se on juuri riittävän

valistava. Mielestäni meillä hymistellä ja mielistellä, sillä tee niin, päinvastoin.

itsemurhatempaus on räväkkä, mutta samalla ei ole mitään tarvetta eivät vastavoimatkaan

ON TAAS SIISTIÄ TIETÄÄ ASIOISTA

Hörhöt ovat käyneet jonkin verran tutuiksi. Olen ollut Oulun kirjamessuilla Skepsiksen standilla kahtena vuotena, ja muutama aika veijari on paikalla käynyt. Vuosia sitten kävin Kuopiossa UFO-seminaarissa ja sielläkin oli aika vauhdikasta sakkia.

Aistin Kuopiossa ympärilläni outoja hajuja, ja myös lähimuistissani oli selkeitä aukkoja. Avaruusveljet siis olivat kunnioittaneet läsnäolollaan Kuopion seutua! Tai sitten kaikki johtui siitä, että kyseinen seminaari tapahtui paikallisen lääkiksen pikkujouluja seuranneena päivänä.

Huuhaa jyrää aina vaan, mutta minun innostustani skeptikkona pitää yllä se, että myös ihmisten kiinnostus asioista selvää ottamiseen tuntuu kasvavan. On taas siistiä tietää asioista, vaikka paikalliset ja globaalit poliittiset liikkeet koittavat muuta aina silloin tällöin väittääkin.

Mielestäni Skepsiksen on hyvä pysyä erossa uskontokeskusteluista, ellei kysessä ole jonkin tietyn tapahtuman kuten verta itkevien patsaitten tutkiminen. Meillä ei vaan ole resursseja mennä tuolle hiekkalaatikolle, sillä muutakin tekemistä löytyy. Lisäksi tuota keskustelua käydään jo monella muulla foorumilla.

Resursseihimme nähden Skepsis saa kuitenkin aika paljon aikaiseksi. Saisivat vaan ne Illuminatin lupaamat miljoonat hiljalleen tulla yhdistyksen tilille, niin saisimme tehtyä vaikka mitä!

Tämän vuoden Huuhaa-palkinnon antaisin Magneettimedialle. Ehdottomasti.

Lopuksi. Täydellinen maailma olisi minulle sellainen, jossa järjenkäyttö olisi oikeasti sallittua, jopa suotavaa. Ihmisen ahneudelle ja tyhmyydelle pitäisi saada asetettua jotkin rajat, vaan en tiedä, mikä taho tuohon pystyisi. Ai, elämän tarkoitus? Älä ole mulukku. MIKKO REPKA

SKEPPONEN