Leinivaara

Kummittelun pitkä historia on täynnä jännittäviä tarinoita. Joskus ne kääntyvät tuhmemmille laduille. Kummia tapahtui syksyllä Ohion osavaltiossa, kun urbaanin Carlislen perheen 4-vuotias tyttö otti kännykällä valokuvan olohuoneen televisiosta. Kaikkien hämmästykseksi epäselvässä kuvassa näkyi epämääräinen heijastus. Äiti tulkitsi kirkkaan hahmon kahden sielun rakasteluksi, sillain epäkorporiaalisella tavalla. Rivo tulkinta on teoriassa mahdollista, sillä kuvasta voi siristämällä nähdä jotakin pakaroita muistuttavaa mahdollisesti jonkinlaisten reisien välissä. Siveänä miehenä en tohdi arvuutella asiaa tämän yksityiskohtaisemmin tässä lehdessä.

Yksi tulkinta olisi se, että lapsi otti kännykällä kuvan tuhmasta televisio-ohjelmasta. Se olisi tosin epäsoveliasta käytöstä ja nostaisi kysymyksiä lapsen elinolosuhteista, joten on turvallisempaa kaataa syyt aaveiden sumumaisille harteille. Olettakaamme kuitenkin, että kännykkä taltioi kuolleiden rakastelua. Siitä seuraisi uusia uria paranormaaleja ilmiöitä tutkivien parissa.

Meediot ovat olleet yhteydessä kuolleisiin sieluihin. Vaikuttavimmat esitelmät henkilöiden kyvyistä ovat sisältäneet korvista, nenistä ja suusta pulpahtavaa ektoplasmaa. Sen limainen koostumus on vaihdellut eri testeissä. Mustavalkoisissa valokuvissa tuo outo aine on valkoisen tahmeaa. Olisiko Carlislen perheen tekemä havainto merkittävä ektoplasman alkuperän ratkaisemisessa? Paratieteen edistyminen edellyttää samanlaista siveyden unohtamista, joka tapahtui luonnontieteiden parissa genetiikan edistyessä. Biologit oppivat yllätyksekseen, että linnut lentelevät vieraisiin pesiin. Avioliiton ulkopuoliset suhteet olivatkin melkein vakioilmiö luomakunnassa. Romanttiset ja siveät käsitykset romahtivat. Samanlainen muutos on edessä parapsykologiassa.

Ektoplasmaa on alan kirjallisuudessa kuvailtu nestemäiseksi, maidon kaltaiseksi ja otsonilta tuoksuvaksi. Kylmä ja kostea aine materialisoituu meedioiden päälle tyhjästä. Jotkut ovat altistuneet öisin kummitusten ahdistelulle, jopa harrastamaan seksiä heidän kanssaan, ja silloinkin on ollut havaittavissa ektoplasman jäänteitä. Internetistä löytyy aavemetsästäjiä, jotka kuvailevat tuollaisia tapahtumia taivaan totena. Kertomuksista ei selviä käyttivätkö aavemetsästäjät ehkäisyä. Ei koskaan voi tietää, missä tai keiden kanssa aaveet ovat olleet. Paranormaalien ilmöiden selittäminen onnistuukin entistä paremmin, kun yhdistämme viihdeuutisiin päätyneen tiedon sekstailevista kummituksista kuuluisiin aaveilmiöihin.

Luonnollinen eritteiden eritys ei lopu kuoleman jälkeen. Tuonpuoleisessa sieluilla on tarpeita, joiden tyydyttäminen taltioitui – erään tulkinnan mukaan – perheen kännykkäkameralla. Emme saa kaikota selitysten ääreltä vain häveliäisyyden tähden. Kummitusten välinen rakkaus selittäisi kerralla monta mysteeriä. Onhan kummituksilla tarve rupatella elävien kanssa. Joskus jopa huonekaluja kopistellaan. Tai kolistellaan ullakolla. Yön pimeydestä kuuluu pelottavia ja selittämättömiä huokailuja. Tuonpuoleisen harrastusmahdollisuudet vaikuttavat yksitoikkoisilta. Se jos mikä selittäisi, miksi kummitukset keskittyvät myös toistensa sukupuolielimiin.

Sielujen elämä ei muutu helpoksi kuoleman jälkeenkään. Paitsi alempisäätyisten kohdalla. Talonpojat, piiat, rengit ja hevosmiehet eivät jää häiritsemään torppia kuolemansa jälkeen. Aateliset, tuomarit, presidentit tai keisarit näyttävät olevan epäsuotuisassa asemassa, sillä heidän henkiolentonsa jäävät lähes poikkeusetta ahdistelemaan eläviä. Jokaista kummittelevaa merkkihenkilöä kohti pitäisi olla tuhansia pimeyden piikoja. Ehkä vastuu tuo tullessaan myös aavemaisia velvollisuuksia.

Juha Leinivaara