Skepsis ry · Suomalaisten skeptikkojen yhdistys lauantai 7.11.2026
Skepsis ry

Kohta 40 vuotta kysymyksiä

Teemasivut · Paranormaalit ilmiöt

Kummitukset

Narinaa, kylmiä kohtia ja hahmo vuoteen vierellä: mitä kummituskokemusten takana on.

Kummitustarinat ovat ikivanhoja

Kertomuksia vainajista, jotka palaavat, on jokaisessa kulttuurissa. Suomessa on kummitellut kartanoissa, pappiloissa, sairaaloissa ja hylätyissä taloissa; Kuopion Hiltulanlahden kartano, Helsingin Suomenlinna ja lukemattomat vanhat koulut ovat saaneet oman haamunsa. Poltergeist eli räyhähenki heittelee esineitä ja koputtelee, yleensä talossa, jossa asuu murrosikäinen. Kummitukset ovat myös liiketoimintaa: haamukävelyt, kummitushotellit ja televisio-ohjelmat, joissa pimeänäkökameralla kuvattu tutkija säikähtää omaa ääntään.

Mitä kokemusten takana on

Useimmat kummituskokemukset ovat todellisia kokemuksia, joilla on tavallinen selitys. Vanha talo narisee lämpötilan vaihdellessa, veto heiluttaa verhoa ja putkisto koputtaa. Matalataajuinen ääni, jota ei kuule mutta joka tuntuu, synnyttää ahdistusta ja näköhäiriöitä; brittiläinen insinööri Vic Tandy jäljitti 1998 laboratorionsa "haamun" tuulettimeen, joka tuotti 19 hertsin värähtelyä. Häkä aiheuttaa päänsärkyä, painajaisia ja näkyjä, ja useampi kuin yksi kummitustalo on parantunut, kun lämmityslaite on korjattu.

Tärkein selitys on uni. Unihalvauksessa ihminen herää, mutta REM-unen lihaslama jatkuu: hän ei pysty liikkumaan, tuntee painon rinnallaan ja aistii huoneessa pahantahtoisen läsnäolon, joskus näkee hahmon vuoteen vierellä. Tila on täysin vaaraton ja hyvin yleinen; noin joka kolmas kokee sen joskus. Sama kokemus on vuosisatojen mittaan tulkittu painajaiseksi, noidaksi, kummitukseksi ja avaruusolennoksi. Aivot täydentävät myös hämärässä nähdyn hahmon kasvoiksi ja tuulen huminan kuiskaukseksi: tätä kutsutaan pareidoliaksi.

Valokuvat ja mittarit

Kummitusvalokuvien "pallot" ovat salaman valaisemia pölyhiukkasia ja pisaroita linssin edessä, "sumut" hengitystä kylmässä ilmassa ja läpikuultavat hahmot pitkän valotuksen aikana liikkuneita ihmisiä. Haamunmetsästäjien sähkömagneettiset mittarit reagoivat johtoihin ja kodinkoneisiin, eikä kukaan ole osoittanut, että vainaja vaikuttaisi niihin. Jos aidosti selittämätön tapahtuma olisi toistettavissa, sen voisi tutkia; kummitus on sitä aina juuri silloin, kun kamera ei käy.

Skeptikko ei kiistä kokemusta vaan sen tulkintaa. Pelko pimeässä talossa on aito, ja juuri siksi se on hyvä syy tarkistaa ensin häkävaroitin ja oma unirytmi.

Skeptikko-lehden artikkelit

Muita juttuja lehdissä

Ihmeellinen maailma

Huuhaa- ja Sokrates-palkinnot