”Jokaisessa kirjastossa pitää liikkua ainakin yksi kummitus.”

VUONNA 2012 alkaneet dramatisoidut ”Tarinoita varjoisilta kujilta” -kävelykierrokset jatkuivat Turussa myös kuluneena kesänä. EduArtin järjestämän kierroksen aikana sukellettiin Turun kaupungin kummitus- ja rikosmenneisyyteen alkaen vuodesta 1599 ja päättyen 1900-luvun alun tapahtumiin. Kierroksella oli oppaan Jussi Tanhuanpään lisäksi mukana ”elävöittäjä” Ossi Tanhuanpää, joka osallistui joihinkin kohtauksiin ja toi yllättävää lisäväriä tapahtumille.

Kierroksella kerrotut tarinat on kerätty Kansallisarkiston digitoiduista sanomalehdistä sekä muista vanhoista sanomalehtiarkistoista ja perimätiedoista.

KUOLLEEN KIVIMIEHEN KYYNELEET

SKEPTIKKO-LEHTI OSALLISTUI kummituskierrokselle 28. heinäkuuta. Jussi Tanhuanpää kertoi Luostarinvuorella, että alueella sijaitsi aikanaan Kallela-niminen talo, jossa nuoret miehet kävivät pelaamassa korttia rahasta ja juomassa viinaa. Pelit loppuivat, kun pöydän alle piiloon mennyt pikkupoika havaitsi kerran, että eräällä pelaajista ei ole toista jalkaa, vaan pukinsorkka: pöydässä istuu itse piru. Syntiset ryntäsivät talosta ulos. Piru juoksi heidän peräänsä ja huusi: ”No niin, pojat! Seuraavaksi pelataan teidän sieluistanne!” Myös Uudenmaankadulle vuonna 1908 valmistuneeseen Kivilinna-rakennukseen liittyy tarina. Talon viereisiä komeita ulkoportaita oli aikanaan rakentamassa kivimiesten porukka, joka raskaan työviikon jälkeen innostui nauttimaan alkoholia. Aamulla yksi miehistä, Valde, löydettiin kuolleena. Hänen otsassaan oli kivihakun tekemä reikä. Kivimiehet eivät tästä hätkähtäneet, vaan keksivät muurata Valden ruumiin piiloon portaiden sisään.

”Edelleenkin syksyisin, kun auringon viimeiset säteet painuvat kallion taakse, voi nähdä kuinka portaiden alapäästä lähtee nousemaan ylös kolme aikuista ja yksi lapsi. Perille ylös pääsee kuitenkin vain kaksi aikuista ja yksi lapsi, sillä Valde on jäänyt matkalle kotiinsa portaiden sisään nukkumaan”, Tanhuanpää kertoi.

Heinäkuun kierroksen aikana portaiden yksi seinä tihkui vettä. Tarinan mukaan Valde itkee siellä ikuisesti, koska hänet on jätetty portaiden uumeniin asumaan yksin.

KIROILUA JA PAPIN RUKOUKSIA

SEURAAVAKSI KUMMITUSOPAS Tanhuanpää pysähtyi Vartiovuoren vesisäiliölle ja kertoi, että kyseessä on Turun ensimmäinen vesitorni, 1903 valmistunut. Sisällissodan aikana 1918 punaiset vangitsivat ja hylkäsivät tornin sisälle 18 valkoista sotilasta. Miehet löytyivät myöhemmin muumioituneina.

”Nykyäänkin voi kuulla, kuinka sotilaat huutavat iltaisin sielujensa perään.”

Turun Jokikadulla asui 1880-luvulla kirkkoherra, jota pelättiin suuresti, koska hän oli tiukka Jumalan mies. Hänen saarnansa olivat tulikiven katkuisia, helvetin tulilla peloteltiin kuulijoita jatkuvasti. Kerran, kun piika yritti lämmittää kirkkoherran savusaunan, sauna pysyi kylmänä, vaikka pesässä paloi tuli. Kohta piika näki lauteilla hahmon, joka oli tummankeltaisen karvan peitossa ja jonka toinen silmä oli punainen kuin kekäle ja toinen sininen kuin jää. Sitten saunan ovi paiskautui kiinni, eikä piika päässyt saunasta ulos.

”En minä sinua tullut hakemaan”, piru kähisi. ”Käske rovasti paikalle!”

Kun kirkkoherra meni saunaan tarkastamaan tilanteen, sieltä kuului hirvittävää kiroilua ja papin rukouksia. Räppänästä saunan seinällä löi ulos liekkejä, kipinöitä ja mustaa savua. Rovastia ei nähty enää koskaan.

IRTI HAKATTUJEN PÄIDEN KUISKUTUS

KIERROS JATKUI ALAS Vanhalle Suurtorille, jossa koettiin 10. marraskuuta 1599 Turun rauhanajan historian verisin päivä. Emämaa Ruotsi kävi kruununperimistaistelua, ja Vaasa-suku päätti näyttää, kuka Turussa määrää. Suku oli luopunut osana uskonpuhdistusta katolisesta uskosta ja siirtynyt protestanttiseen, luterilaiseen uskontoon, kun Turku taas oli puolalaisen katolisen kuninkaan Sigismundin vallan alaisena. Itämeren yli lähetettiin 6000 miehen laivasto, ja Turku saarrettiin täydellisesti.

Kaarle-herttua mestautti torilla 14 aatelista vastustajaansa. Myös Turun linnan päälliköltä Michel Påvelssonilta lyötiin miekalla pää irti, vaikka hän kuului Vaasa-sukuun. Maanpettureiksi tuomittujen ruumiit sidottiin teilipyöriin, jotka kuljetettiin ylös Vartiovuorenmäelle ja annettiin olla siellä, kunnes luut putosivat mätänevistä lihoista läpi. Tämän jälkeen ruumiiden päät nostettiin seipäännokkaan yhtä henkilöä lukuunottamatta. Linnanpäällikön pää lähetettiin Ruotsiin merkiksi siitä, että Vaasan suvulle pitää olla uskollinen – edes omia ei säästetä maanpetostapauksissa.

Kerrotaan, että torin alueella voi tänäkin päivänä kuulla, kuinka mestattujen päät huutavat yhtä puuttuvaa päätä luokseen. Tämän kutsun voivat kuulla vain ne, jotka ovat syntiä tehneet.

”vartiovuoren Vesisäiliöön Hylätyt Vangit Huutavat Edel-*** ***leenkin Sielujensa Perään”, Jussi Tanhuanpää Kertoo.

KIRKOSSA KUMMITTELEVA LESKI

MYÖS TURUN TUOMIOKIRKOSSA kummittelee. Muuan urkuri oli joskus muinaisuudessa harjoittelemassa uusia kappaleita, kun kuuli kirkon ovien avautuvan. Hän laskeutui urkuparvelta alas, mutta ei nähnyt ketään. Sitten hän huomasi, että ylhäällä urkuparven kaiteella seisoi mies, joka hyppäsi alas. Ennen kuin mies osui lattialle, tämä hävisi. Perimätiedon mukaan joku aikaisempi urkuri on hirttänyt itsensä urkuparvelta naru kaulassa alas loikkaamalla.

Vuonna 1636 Ruotsi kävi sotaa Tanskaa vastaan. Erään upseerimiehen vaimo kävi Tuomiokirkossa säännöllisesti rukoilemassa miehensä turvallisen kotiinpaluun puolesta. Elokuun alussa tuli kuitenkin suruviesti: mies oli kuollut taistelussa. Rouva murtui. Kuinka Jumala on voinut hänet näin pettää? Tilannetta pahensi se, että miehen ruumista eikä tavaroita ei saatu palautettua Turkuun. Pian vaimo itsekin kuoli – särkyneeseen sydämeen.

Leski haudattiin syyskuussa. Pian hautajaisten jälkeen kirkossa päivystänyt alttaripappi kuuli askeleita kirkon käytävältä. Hän kuuli myös, kuinka joku meni naisten puolelle istumaan. Kun nainen aloitti rukouksen, pappi tunnisti hänen äänensä: upseerin vaimo. Rukous oli sama kuin se, mitä nainen oli yli vuoden verran käynyt kirkossa miehensä puolesta lausumassa. Alttaripappi myös näki vaalean naishahmon samassa paikassa, jossa tämä oli aina rukoillut.

Nainen ilmestyi rukoilemaan kirkkoon viitisen kertaa. Marraskuun puolessavälissä upseerimiehen tavaroita palautettiin Ruotsista Turkuun. Tavarat laskettiin lesken hautaan. Tämän jälkeen rouvan ei enää tarvinnut käydä rukoilemassa kirkossa miehensä kotiinpaluun puolesta.

”Hän oli viimein saanut puolisonsa rinnalleen.”

tuomiokirkon Pappi Näki Vaalean Hengen Rukoile-*** ***van Naisten Puolella Kirkossa.

kivilinnan Portaat Vuotavat Vieläkin Vettä, Sillä Portaiden Sisällä Itkee Sinne Piilotettu Henkirikoksen Uhri Valde.

KUOLLUT KUTSUU

TUOMIOKIRKKOA VASTAPÄÄTÄ Aurajoen toiselta puolelta Eerikinkadulta löytyy Turun seurakuntayhtymän talo, jota kutsutaan ”piruntorjuntapatteristoksi”. Vuonna 1875 samalla paikalla oli rakennus, josta käytiin oikeutta, koska sen ostaja väitti siellä kummittelevan.

Ensimmäinen asiaa käsitellyt oikeusaste totesi yksikantaan, että talossa ei kummittele – sellaisia asioita kuin kummituksia ei ole. Seuraava oikeusaste eli hovioikeus vietti rakennuksessa yhden yön, jonka jälkeen se ilmoitti päätöksessään, että talossa ei edelleenkään kummittele.

”Kuitenkin hovioikeus oli jostain syystä sitä mieltä, että muiden olosuhteiden takia talon myyneen henkilön on maksettava 500 markkaa hinnanalennusta ostajalle”, Tanhuanpää kertoi.

Turun pääkirjastossa on monesti nähty vaaleapukuisen naisen hahmo, joka on kulkenut seinän läpi. Selitys kummituksen reittivalinnalle saatiin, kun taloon tehtiin remontti: seinästä löytyi juuri kyseisestä kohdasta ovi, joka oli ollut rakenteiden alla piilossa. Kummitus oli ”kirjaston valkoinen rouva”, 1800-luvun lopulla elänyt nainen, joka ei vieläkään lepää.

Kirjastonhoitaja Ritva Hapuli kertoi Ilta-Sanomille viime vuonna, että on itsekin kokenut aaveen läsnäolon kirjaston kellarivarastossa.

”Joku kulkee vieressä, kuuluu askeleet, mutta siinä ei ole ketään muuta.”

Hän on myös nähnyt, kuinka kirjat hyllyssä jakaantuvat hänen edessään, eikä toisella puolella ole ketään siirtämässä niitä.

Kirjaston muut työntekijät ovat kuvailleet Hapulille tunteneensa, että heidän niskaansa puhalletaan. Joku on kuullut tiskaamisen ääniä. Kummitus sai jopa talon skeptisen vahtimestarin suunniltaan.

”Hän oli etsimässä varastokirjaa nimeltään ”Döden kallar”, eikä löytänyt sitä illalla. Kun hän tuli seuraavana päivänä takaisin, kirja ojentautui hänelle hyllystä itsestään”, Hapuli muisteli.

”älkää Seuratko Irti Katkaistujen Päiden Kutsua”, Varoittaa*** ***ossi Tanhuanpään Hahmo Vanhan Raatihuoneen Kulmilla.

SAVUKE KATOAVA

TEMPPU

TÄSSÄ HUIKEA TAPA kadottaa savuke tai mikä tahansa muu savukkeen muotoinen asia.

4. Vie oikea kätesi rennosti ke- hosi sivulle, pidä vasen käsi yhä niin kuin pitäisit siellä sa- vuketta. Purista käsi hitaasti nyrkkiin ja avaa se sitten tyh- jänä. Savuke on kadonnut. Jos haluat, voit heittää savukkeen oikeasta kädestäsi esimerkiksi takataskuusi, jolloin molemmat kädet ovat lopussa tyhjät.

3. Kolmannella Taputuksella*** työnnä Savuketta Eteenpäin, jolloin Savuke Kääntyy Oikean kätesi Suojiin Kuvan Osoitta- ***malla Tavalla.

2. Taputa Oikealla Kädel-*** lä Savuketta Kolme Kertaa niin, Että Savuke Uppoaa asteittain Vasemman Kätesi ***suojiin.

1. Pidä Savuketta Vasem-*** massa Kädessäsi Kuvan ***osoittamalla Tavalla