Sähköyliherkkyys on selkeä sairaus

Skepsiksen linja lienee uusimman tieteellisen tutkimuksen kertominen.

Tässä sitä tulee. Uskomuksista ja huuhaasta pitää päästä eroon. Miksi

uskoisimme teollisuuden antamiin fantasioihin turvallisesta teknologiasta?

RANSKALAINEN PROFESSORI Dominique Belpomme kertoo, että syöpä, 2-tyypin diabetes ja ympäristösairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Syynä ovat elintavat ja saasteet, kuten kemikaalit, torjunta-aineet ja langattoman teknologian tuottamat sähkömagneettiset kentät.

Tri Belpomme kysyy: ”Aiommeko jatkaa vahingollisen langattoman teknologian käyttöä ainoastaan taloudellisten voittojen takia ja maksaa sen aiheuttamat valtavat terveydelliset kärsimykset ja kulut?”

Professori Belpomme on ranskalaisen syöpälääkäreiden yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja. ”Ei vakavasti otettavien tieteenharjoittajien keskuudessa ole enää pienintäkään epäilystä siitä, etteikö langaton teknologia olisi terveydelle haitallista.”

Langaton teknologia lisää riskiä sairastua tiettyihin syöpiin sekä sähköyliherkkien riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. WHO on luokitellut mikroaaltosäteilyn luokkaan 2B eli mahdolliseksi karsinogeeniksi.

Belpommen mukaan sähköyliherkkyyden taudinkuva on useimmilla potilailla lähes samanlainen, ja sairautena se eroaa kaikista muista tunnetuista sairauksista (vain monikemikaaliyliherkkyydella on identtinen taudinkuva). Monet sähköyliherkät ovatkin herkistyneet myös kemikaaleille. Suomessa oireistolle on annettu diagnoosinumero R68.81 ja se kattaa niin sähkö-, kemikaali- kuin homeherkät. Suomen ratkaisu niputtaa ympäristösairaudet yhteen on mielestäni järkevä.

DIAGNOSTIIKKA

PROFESSORI BELPOMME on tutkinut Pariisin klinikallaan jo yli 1800 potilasta, jotka olivat tulleet hänen vastaanotolleen joko sähköyliherkkyyden tai kemikaalien takia. Suurin osa näistä potilaista sai EMFIS-diagnoosin ja pieni osa MCSdiagnoosin (Multi Chemical Sensivity), ja melkoinen osa sai molemmat diagnoosit ja pieni osa jäi ilman diagnoosia.

Potilaat liittävät oireilunsa sähkömagneettisiin kenttiin, ja kertovat olonsa helpottavan niukasti säteilevässä ympäristössä. Belpomme käyttää taudinkuvasta nimitystä EMFIS (Electro Magnetic Field Intolerance Syndrom), ja sopisihan se suomen kieleenkin. EMFIS on suhteellisen helppo löytää tavallisilla laboratoriokokeilla ja pään ultraäänikuvauksella.

Monien potilaiden seurantatutkimuksissa näkyy eroa mikäli he ovat päässeet oleilemaan niukasti säteilevään ympäristöön.

Belpomme oli epäillyt jo alusta lähtien tulehduksellista mekanismia, ja laboratoriokokeissa löytyikin potilailta kohonneita histamiinitasoja. Kyseessä on krooninen tulehdus ja/tai allergia. Myös antioksidanttivaste oli koholla, ja myös nitrotyrosiini (NTT) että peroksinitriitti (ONOO-) kertovat veriaivoesteen liiallisesta läpäisevyydestä. Toinenkin verikoetulos kertoi veriaivoesteen heikosta puolustuskyvystä: proteiini S100B löytyi joka viidennen verestä. Muita verikoetuloksia olivat O-myeliinin vasta-aine, Hsb27 ja Hsb70-proteiinit noin joka kolmannella potilaalla.

Tulos kertoo sen, että EMFIS ja MCS liittyvät autoimmuunisairauksiin. Pahimmat terveyshaitat kohdistuvat keskushermostoon ja vaurioittavat hermoja suojaavaa myeliiniä.

Suuri osa EMFIS- ja/tai MCS-potilaista kertoi kroonisesta väsymyksestä ja unihäiriöistä. Heiltä tutkittiin 24 tunnin virtsasta melatoniinin ja kreatiinin suhdeluku. Kaikkien potilaiden näytteistä löytyi merkittävä melatoniin vaje. Monien potilaiden verinäytteissä näkyi punasolujen yhteenliimautumista (kuten tri Magda Havas sanoo: raharullasoluja). Ei ihme, että monet potilaat tuntevat hapennälkää, koska punasolut ovat kokkaroituneet. Liikunta ja/tai edes oleilu hapekkaassa metsäluonnossa parantaa hiukan monen oloa.

Verensokerimittaukset osoittivat joillakin kohonneita tasoja, ja sen vuoksi myös 2-tyypin diabetesta on epäilty langattoman teknologian aiheuttamaksi.

Sähköyliherkille magneettikuvaus on usein kaamea kokemus, ja moni katuu sitä jälkeenpäin. Sen sijaan ultraäänitutkimukset sopivat useimmille. Profesori Belpomme lähettää potilaansa aivojen ultraäänikuvaukseen, jossa tutkitaan potilaan ohimolohkojen verenkierto. Tutkimus osoitti sen, että sekä EMFIS- että MCS-potilaiden aivoverenkierto oli heikentynyt tietyissä aivojen osissa. Nämä aivoalueet ohjaavat koko kehon hermotusta.

TUTKIMUKSET

EI PROFESSORI BELPOMME OLE AINOA ympäristösairauksien asiantuntija, vaan mm. Itävallan lääkäriliitto julkaisi suosituksensa sähköyliherkkien hoitamiseksi muutama vuosi