Risto K. Järvinen

skeptikko ja sielunvaeltaja törmäyskurssilla

Panu Rajala: Päin elämää! Muistelmani. Siltala, 2023.

IRJAILIJA, FT PANU RAJALA kirjoitti 18 vuotta sitten Skeptikko-lehden artikkelissa Kuolemattomuuden kuvitel- mat eli epäilijän horjuvat hou- kutukset (3/2005), että herkistyi vaimonsa Elina Ylivakerin kuoleman jälkeen monenlaisille yliluonnollisille viesteille ja ilmestyksille, joita uskoi kohtaavansa. ”Jokin arkinen tapaus, vaikkapa lampun sammuminen keskittyneellä hetkellä, tarkoitti mielessäni sanomaa, merkkiä, silmäniskua tuonpuoleisesta. Tällaisesta sattumuksesta saatoin mennä aivan tolaltani.”

Rajala kertoi tavanneensa uuden naisen. Tämä sai jatkuvia viestejä mieheltään ja tallensi niitä ns. automaattikirjoituksella paksuihin vihkoihin. Oikeastaan Rajalan tarkoitus oli tutkailla naisen kautta, kuinka yliluonnollinen yhteys voisi toimia. Rajala ei mainitse naista artikkelissa nimeltä, mutta kyseessä oli koko kansan suosikkilaulaja Katri Helena.

Syksyllä ilmestyneessä muistelmakirjassaan Rajala kertoo lähettäneensä Katri Helenalle kirjeen. Vastaus lojui Rajalan postilaatikossa kolmen päivän perästä. Laulaja kutsui Rajalan käymään luonaan. Pienen kaartelun jälkeen päästiin ydinkysymykseen.

”Hän esitteli elämännäkemyksensä. Me olemme täällä lähetettyinä henkimaailmasta ja meillä on kullakin tehtävämme. Kun se on täytetty, sielumme kutsutaan takaisin. Me kuolemme. Mutta sielu ei kuole, vaan jatkaa elämäänsä. Sitten se lähetetään seuraavalla vaellukselle, uuteen olomuotoon. Se voi väliaikana ottaa yhteyden maan pinnalle jääneisiin.”

Katrista oli selvää, että hänen ja Panun kohtaaminen oli yläilmojen henkimaailmasta järjestetty. Katri oli tiennyt odottaa Panua. Seurasi kihlaus, seurasi avioliitto.

Skeptikon artikkelissa Rajala kirjoittaa, että selvitys, jonka hän universumin suuresta kiertokulusta kuuli, oli kyllä hurmaava, vedenkirkas, mukaansa viettelevä. Siinä oli vain yksi vika: se oli liian mutkaton ja suurenmoinen, jotta siihen olisi voinut uskoa. ”Yritin kyllä parhaani. Epäilijä sisälläni vei kuitenkin voiton.”

Muistelmissaan Rajala ei ole yhtä jyrkkä. Hän vain kertoo väsyneensä siihen, että Katri Helenan kuollut mies lähetteli tälle jatkuvasti automaattiviestejä rajan takaa, toimi ylimmäisenä opettajana ja oli jatkuvasti läsnä talossa. ”Tunsin itseni toisinaan puolisoni taivasonnen tunkeilijaksi. Jos vain olisin uskonut ja kyselemättä hyväksynyt”, Rajala kirjoittaa.

Skeptikko ja sielunvaeltaja ajautuivat erilleen. Seurasi ero.

Tiina Lintunen

haamulapsesta apua pimeän pelkoon

Elina Loisa: Hapsi Haamulapsi. Avain, 2023.

N YÖ. Samu herää keskellä pimeyttä ja häntä pelottaa. Pimeässä voi piileskellä vaikka minkälaisia hirviöitä. Tai mikä pahinta, oikeita kummituksia! Niiden varalta Samu on laittanut oveensa lapun, jossa kielletään kummitusten tulo huoneeseen. Samu on juuri hiipimässä vanhempiensa huonetta kohden turvaan, kun hän huomaa eteisen nurkassa itkevän mytyn. Mytty paljastuu Hapsi Haamulapseksi, joka on peloissaan etsimässä reittiä takaisin kotiinsa Samun yläkertaan. Samu lohduttaa Hapsi Haamulasta ja selviää, että Hapsi on pelännyt Samua vähintään yhtä paljon kuin Samu haamuja. Tutustuessaan Hapsin perheeseen Samu huomaa haamujen olevan oikeastaan aika mukavaa porukkaa. Haamuperheellä on myös yllättävän paljon yhteistä ihmisperheiden kanssa.

Elina Loisan taitavasti kirjoittama tarina herää eloon Anne Muhosen kuvituksen kautta. Kuvissa on liikettä ja iloa, jotka tekevät kirjan tunnelmasta juuri sopivan yhteisiin iltasatuhetkiin. Hapsi Haamulapsi on mainio lastenkirja, jossa lapsen pelkoja lähestytään lempeästi sadun kautta. Kummitusjutuille on oma paikkansa turvallisen jännityksen luojina, mutta tässä kirjassa haamu poistaa turhia pelkoja. Loisan ja Muhosen kirjaa voi suositella myös skeptikkojenkin lapsille. Kirja on tarkoitettu noin 3–6-vuotiaille.