JERRY A. COYNE: MIKSI EVOLUUTIO ON TOTTA. VASTAPAINO, 2011. SUOM. RISTO SUIKKANEN. 359 SIVUA.

Jerry A. Coyne on yhdysvaltalainen biologian professori, joka on erityisen omistautunut kamppailemaan kreationisteja vastaan.

Miksi evoluutio on totta -kirjan pääasiallinen fokus näkyy jo nimessä. Teos on suunnattu niille, jotka etsivät selkeitä argumentteja evoluutioteorian puolesta. Tokihan se sopisi ennen kaikkea niille, jotka eivät usko, että kaikki eliöt ovat kehittyneet aiemmista eliöistä, että kaikilla eliöillä on yhteinen alkuperä, että uusia lajeja syntyy ja biologinen maailma on syntynyt ilman älyllistä suunnittelijaa. En usko, että he kuitenkaan tällaista kirjaa lukevat.

Kirja on tarkoitettu lyttäämään evoluution kiistäjien ja epäilijöiden argumentit syntykuoppiinsa. Kiistäjiä ja epäilijöitä on joka lähtöön, ja Coynekin myöntää heti, että fundamentalistisen kreationistin ajatuksiin on tällaisilla kirjoilla aivan turha vaikuttaa. Hän pitääkin kohderyhmänä niitä, jotka ovat asiasta hieman epävarmoja, tai sellaisia, jotka sinänsä hyväksyvät evoluution, mutta eivät oikein osaa perustella argumenttejaan.

MITEN TODISTAA EVOLUUTIO?

Miksi evoluutio on totta esittelee paljolti jo entuudestaan tuttuja evoluution puolesta käytettyjä esimerkkejä. Kirjailija käy läpi kehityksen jälkeensä jättämät jäänteet, kuten umpisuolen tai hevosten ylimääräiset varpaat, ja esittelee evoluution ”lukitsemia” epäideaalisia rakenneratkaisuja, jotka älykäs suunnittelija olisi varmasti muuttanut edullisemmiksi.

Coyne käsittelee mukavan paljon myös ”geneettisiä jäänteitä”, perimään jääneitä merkkejä unohtuneista ja turhiksi käyneistä geeneistä, jotka kertovat paitsi muutoksesta, myös eliöiden välisestä sukulaisuudesta.

Harmillisen usein todisteita evoluutiosta käsitellään vain morfologian tasolla, vaikka geeneissähän muutokset ensimmäisenä tapahtuvat, ja genetiikan avulla voi esimerkiksi todentaa, ovatko kaksi ulkoisesti toistaan muistuttavaa lajia oikeastikin läheisiä sukulaisia.

Miksi evoluutio on totta esittelee myös eliömaantiedettä ja sen menneisyyttä, evoluution ja seksuaalivalinnan perusteita sekä keskittyy hetkeksi myös ihmisen omaan evoluution. Kokonaisuus on tasapainoinen ja toimiva, teksti on sujuvaa ja helppoa seurata.

Coyne tähdentää, kuinka kertakaikkisen paljon evoluutiosta on eri tasojen todisteita, kuinka jokainen biologian alalta löytyvä tutkimustulos sopii evoluution suurien linjojen sisään ja kuinka itsestään selvää evoluutioteorian ”totuudellisuus” tiedemaailmalle edellä mainittujen syiden takia on.

Keskivertobiologi ei joudu pähkäilemään, pitääkö evoluutioteoria paikkansa vai ei – hän työskentelee todisteiden parissa. ”In biology, nothing makes sense except in the light of evolution”, kuuluu Theodosius Dobzhanskyn kuuluisa lausahdus, joka on epäilemättä maailman suosituin aloitussitaatti biologian alalta ilmestyneissä väitöskirjoissa ja tietokirjoissa. Ja ei syyttä: jokaisella biologisella yksityiskohdalla on evolutiivinen ulottuvuutensa ja taustansa.

TARVITAANKO KREATIONISMILLE VASTAVOIMAA?

Hyvin kirjoitetulle (ja suomennetulle) kansantajuiselle evoluutiokirjalle on aina käyttöä. Vaikka Suomessa ei kreationisteista toistaiseksi löydy massavoimaa, evoluutio on sen verran monimutkainen ilmiö, että lisäselvennykset sen periaatteista ja esimerkit vaikutuksesta ovat usein tarpeen.

Yhdysvalloissa sekä lisääntyvissä määrin esimerkiksi Englannissa ja Saksassa ”kreationismiongelma” on suurempi kuin meillä. Vuonna 2006 yhdysvaltalaisista 40 prosenttia uskoi, että ihminen on kehittynyt aiemmista eläinlajeista, ja suunnilleen sama määrä piti väitettä epätotena. Lisäksi kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että kreationismia pitäisi opettaa evoluutioteorian rinnalla koulun biologian tunneilla. Tämä on oikeastaan vielä huolestuttavampi tulos kuin edellinen.

On hämmästyttävää, että kaikista koulussa opetetuista luonnontieteellisistä teorioista juuri evoluutio on kerännyt niin paljon kiistelyä ympärilleen. Yhtenä syynä on varmaankin se, että ajatuksellisesti ihmisen alkuperä koskettaa meitä kaikkia aivan eri tavalla kuin vaikkapa suhteellisuusteoria (vaikka arkielämässä asia on jopa aivan päinvastoin). Koska jokainen meistä on ihminen, jokaisella pitää olla sanansa sanottavana ihmisyydestä.

Toisaalta uskonnot pyrkivät selittämään erityisen tarkkaan juuri ihmisen alkuperää, eivät esimerkiksi Maan muotoa tai valon nopeutta, tai sitä, onko valo aaltoliikettä vai hiukkasia. Siksi uskonnolliset käsitykset ovat ristiriidassa luonnontieteen käsitysten kanssa eniten juuri ihmisen alkuperän kohdalla.

Suomalaisessa vuoden 2010 tiedebarometrissa evoluutioteoriaan luottavia oli 68 prosenttia ja 13 prosenttia kiisti sen kokonaan. Samansuuntaisia lukuja tuli jo muutamia vuosia aiemmin, myös samassa tutkimuksessa, josta aiemmin mainitsemani yhdysvaltalaisluvut ovat peräisin.

Meillä on evoluutioon ”uskovia” on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Muutamassa vuodessa luku on kuitenkin pikemminkin noussut kuin laskenut. Ehkä huoli ilmiön (eli luonnontieteellisen tiedon väheksymisen) kasvamisesta on toistaiseksi siis ollut Suomen osalta turhaa.

Jerry A. Coynen kirja on joka tapauksessa oikein mainio, ja myös suomennos on varsin sujuvaa luettavaa. Muutaman kerran silmiini sattui termi, jonka ”alan ihminen” olisi kääntänyt toisin kuin nyt suomennoksesta vastannut Risto Suikkanen. Esimerkiksi ”järjestelmäteoria lajien suhteista” tarkoittanee systematiikkaa tai fylogeneettistä systematiikkaa eli kladistiikkaa.

Olisi suotavaa, että evoluutiosta kertovia kirjoja käytettäisiin enemmän esimerkiksi lukio-opetuksen tukena. Varsinaiset oppikirjat ovat usein melko riisuttuja, eikä asiasta vähänkin enemmän kiinnostunut kykene aina tyydyttämään niillä tiedonjanoaan. Tarpeeksi vakuuttavan tiedon tarjoaminen tarpeeksi varhaisessa vaiheessa vähentäisi evoluutiosta epävarmojen määrää.

Tiina Raevaara Kirjoittaja On Genetiikasta Väitellyt Filosofian Tohtori.

Muista Nils Mustelinin rahastoa

Nils Mustelinin Rahaston tarkoituksena on antaa taloudellista tukea Skepsiksen toimialaan liittyvään tieteelliseen työhön ja julkaisutoimintaan. Rahastoa hoitaa Skepsis ry:n hallitus, joka kutsuu 3-5 henkilöä rahaston johtoryhmään. Hallitus päättää apurahojen jakamisesta johtoryhmän ehdotusten pohjalta.

Rahasto karttuu lahjoituksilla, yhdistyksen talousarvion ulkopuolisilla tilapäisillä tuloilla, rahaston pääoman vuotuisella korolla ja yhdistyksen hallituksen päätöksellä yhdistyksen muista varoista tai ylijäämistä.

Lahjoitukset tilille FI13 4055 2920 1119 88