KIRJAT

Jussi K. Niemelä (toim.): Mitä uusateismi tarkoittaa? Savukeidas, 2011.

Skeptikko-lehden toimitusneuvoston jäsenen Jussi K. Niemelän

toimittama kirja on ensimmäinen maassamme julkaistu laaja-

alainen esittely uusateismista.

unnettuja uusateisteja ovat Richard Dawkins, Daniel C. Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens. Victor J. Stengerin usein siteerattu lausahdus kuuluu: ”Tiede lennättää sinut kuuhun, uskonto taas päin rakennuksia.” Uusateistit ovat kritisoineet paitsi fundamentalistista myös maltillista uskontoa, koska se kuljettaa yliluonnollisia piiloelementtejä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tekee näin hyväksyttävämmäksi myös uskonnolliset ääri-ilmiöt.

Jussi K. Niemelä toteaa kirjan esseessään, että mikäli uusateistit vaativat itselleen yhdenvertaista asemaa ja vakaumusten tasa-arvoa, he eivät voi lähteä siitä, että uskonnolliset ihmiset pitää käännyttää ateisteiksi. Uusateistien ei pidä leimata uskonnollisia ihmisiä fundamentalismin suojapatteriksi, vaan liittoutua maltillisten uskovien kanssa uskonnollisia ja poliittisia fundamentalisteja vastaan.

Matti Kamppinen kertoo, että ateismi on jumalaton maailmankatsomus, jonka mukaan ihmisenkaltaiset metsänhaltijat, Vanhan testamentin äreät luojajumalat tai hindulaisen filosofian abstrahoimat maailmanhenget eivät kuulu todellisuuden kalusteluetteloon. Uusateismin perusteesi on, ettei uskonto, tukeutuminen yliluonnolisiin olentoihin, tarjoa hyviä perusteluita moraalille tai tiedonhankinnalle.

Väite, jonka mukaan ateismi on pelkkää uskontojen kieltämistä, jää Kamppisen mukaan vaille perusteita, koska aikamme uusateistit näkevät paljon vaivaa sekulaarin humanismin mukaisen moraalin ja tiedonhankinnan rakentamiseksi.

Kamppinen myöntää, että luostarit ovat eri uskonnoissa tarjonneet sivistyksen tukikohtia, mutta kysyy, mikä on ollut uskonnollisten ainesten osuus tässä sivistyksessä. ”Entä jos Tuomas Akvinolainen olisi käyttänyt resurssinsa muuhun kuin sen pohtimiseen, kuinka monta enkeliä mahtuu nuppineulan päähän – kuinka paljon pitemmällä olisimme sivistyksen tiellä?”

Jaakko Wallenius kirjoittaa, että uusateismi on paradoksaalisesti syntynyt, kasvanut ja elää edelleen lähes kokonaan alunperin kristityissä länsimaisissa yhteiskunnissa, mutta liikkeen synty johtuu suurelta osin nimenomaan islamista. Harrisin, Dawkinsin ja Hitchensin kirjoittamat uusateismin kulmakivet ovat vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeisen uudenlaisen henkisen maailman tuotteita.

Wallenius toteaa, että uusateistien mukaan ongelmia ei aiheuta yksilön usko sinänsä, vaan yksilön uskoa hyödyntävä organisoitu uskonto ja sen sisältämä dogmaattisuuden vaatimus. Nimenomaan islamin keskeiset dogmit ovat äärimmäisen vanhanaikaisia muutoin lähes täysin muuttuneessa maailmassa.

Ilkka Pyysiäinen kysyy, johtaako uskonnon ja tieteen törmäys tyrmäykseen. Teoreettisella tasolla yhteentörmäys on hänen mukaansa jo johtanut uskonnon tyrmäykseen, mutta arkielämässä uskonto sinnittelee tieteen rinnalla olennaisena osana ajattelua. Ei ole nähtävissä, että maallistuminen johtaisi uskonnon lopulliseen häviöön, koska uskonto on evoluutiossa kehittyneiden kognitiivis-emotionaalisten taipumusten vääjäämätön parasiitti.

Uskontoja on käytetty monin tavoin legitoimaan naisten alistaminen ja syrjiminen, muistuttaa Tiina Mahlamäki. Hänen mielestään on suoranainen ihme, etteivät naiset ole sankoin joukoin hylänneet uskontoperinteitään ja kääntyneet ateisteiksi. ”Tilanne on itse asiassa aivan päinvastainen, sillä naiset ovat miehiä huomattavasti uskonnollisempia.” Merkittävää Mahlamäen mukaan on, että uusateistien ja feministien lähestymistavat uskontoihin muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Kimmo Ketola selostaa empiirisiä tutkimuksia, jotka osoittavat varsin tyhjentävästi, että uskonnollisella uskolla sinällään ei voida selittää suvaisemattomuutta ja uskonnollisia väkivallantekoja. ”Tässä suhteessa uusateistit levittävät virheellistä katsantoa, jota tieteellinen tutkimus ei tue.”

Uusateistit eivät Ketolan mukaan silti ole kokonaan väärässä kritisoidessaan uskontoja näistä asioista. Useimmat tutkimukset osoittavat, että uskonnollisuus laajasti ottaen on positiivisessa yhteydessä ennakkoluuloihin, suvaitsemattomuuteen ja uskonnollisen väkivallan kannatukseen.

”Ajatus siitä, että maailma olisi parempi paikka elää kunhan sieltä kitkettäisiin uskonnollinen usko, saattaa olla vaarallinen harhakuvitelma.”