KIRJAT

Walter Isaacson: Steve Jobs.

Suomentanut Jyri Raivio. Otava, 2011.

Lokakuussa 2011 kuollut Steve Jobs

menestyi kiihkeällä luonteellaan,

joka ehkä myös koitui hänen

kohtalokseen.

uonna 1955 syntyneen Steve Jobsin elämäkerrasta löytyy paljon skeptikoita kiinnostavia sivuja.

Jobsin kalifornialaiset ottovanhemmat halusivat antaa pojalleen uskonnollisen kasvatuksen, vaikka eivät itse olleetkaan kiihkomielisiä uskovaisia. He veivät Steven luterilaiseen kirkkoon useimpina sunnuntaipäivinä. Käytäntö loppui Steven ollessa kolmetoistavuotias, kun hän vei pyhäkouluun Life-lehden heinäkuun numeron 1968, jonka kannessa oli kuva nälkään nääntyvistä lapsista Biafrassa.

Jobs kysyi pastorilta: ”Jos nostan sormeani, tietääkö Jumala jo etukäteen, mitä sormea aion nostaa?” Pastori vastasi: ”Kyllä. Jumala tietää kaiken”. Jobs veti esiin Lifen kansikuvan ja kysyi: ”Onko Jumala selvillä tästä ja siitä, mitä näille lapsille tapahtuu?” Pastorin vastaus oli kyllä. ”Jumala tietää senkin.”

Walter Isaacsonin kirjoittaman elämäkerran mukaan Jobs ilmoitti silloin, ettei halua enää olla missään tekemisissä tuollaisen Jumalan palvonnan kanssa. Hän ei koskaan palannut kirkkoon.

MEDITAATIOTA JA LSD:TÄ

KUUSITOISTAVUOTIAANA Steve Jobs aloitti koko elämänsä jatkuneet pakonomaiset dieettikokeilut. Hän saattoi syödä vain hedelmiä ja vihanneksia, joka teki hänestä hoikan ja ”kireän kuin piiskansiima”. Hän myös opetteli tuijottamaan ihmisiä silmiään räpäyttämättä. Lisäksi hän harrasti pitkiä äänettömyyden jaksoja, joita seurasi konekiväärimäinen puheenpapatus.

Omalaatuinen sekoitus intensiteettiä ja kylmäkiskoisuutta yhdessä olkapäille valuvien hiuksien ja risuparran kanssa tekivät hänestä hullun samaanin kaltaisen hahmon.

Vuonna 1972 Jobs kirjoittautui ottovanhempiensa rahoilla Reedin yliopistoon Portlandissa, Oregonissa. Kampuksella Jobs kävi kirjastossa ja luki lähinnä zen-filosofiaa käsitteleviä kirjoja. Ystäviensä kanssa hän rakensi meditaatiohuoneen, joka sisustettiin intialaisilla julisteilla ja matoilla, kynttilöillä, suitsukkeilla ja meditoimiseen soveltuvilla paksuilla tyynyillä.

”Minä kasvoin aikuiseksi maagiseen aikaan”, Jobs muisteli myöhemmin. ”Meidän tietoisuuttamme kasvattivat zen ja myös LSD.” Jopa myöhemmissä elämänsä vaiheissa hän antoi psykedeelisille huumeille ison ansion oman tietoisuutensa kohottamisesta.

Jobsin kiinnostus itämaisia uskontoja kohtaan ei ollut vain ohimenevä villitys eikä nuoruuden haihattelua. Hän sukelsi aihepiiriin hänelle tyypillisellä intensiteetillä ja se syöpyi syvälle hänen persoonallisuuteensa.

Jobsin kiihkeällä elämäntyylillä todellisen nirvanan saavuttaminen oli kuitenkin vaikeaa. Hänen zen-tietoisuuteensa ei liittynyt suuria annoksia sisäistä rauhaa, mielentyyneyttä tai pehmeää suhtautumista toisiin ihmisiin.

VIIKON OMENADIEETTI

ENSIMMÄISENÄ OPISKELIJAVUOTENA Jobsista tuli kasvissyöjä. Hän eli maissihiutaleilla, taateleilla, manteleilla ja porkkanoilla. Hänen ihonsa muuttui joskus oranssinväriseksi, koska hän oli syönyt niin paljon porkkanoita.

Jobsin syömätavat muuttuivat entistäkin neuroottisemmiksi hänen luettuaan 1900-luvun alkupuolen saksalaissyntyisen ravitsemusfanaatikon Arnold Ehretin kirjan Musucless Diet Healing System. Ehret ei luottanut mihinkään muuhun ravintoon kuin hedelmiin ja tärkkelyksettömiin vihanneksiin, joiden hän väitti estävän elimistöä muodostamasta vahingollista limaa. Lisäksi hän esitti kehon puhdistamista säännöllisin väliajoin pitkien paastojen avulla.

Yhdessä vaiheessa Jobs sinniteli kokonaisen viikon syömällä pelkkiä omenoita, minkä jälkeen hän alkoi kokeilla vieläkin tiukempia paastoja. Hän aloitti kahden päivän täydellisellä syömälakolla ja yritti lopulta pidentää paastoa viikkoon ja jopa sen ylikin. Lopettaessaan paastonsa hän nautti hyvin varovasti vain vettä ja salaattia. ”Saat tonnikaupalla elinvoimaa vain siitä syystä, ettei sinun tarvitse sulatella kaikkea sitä ruokaa”, hän sanoi.

Kasvisravinto ja zen-buddhalaisuus, mietiskely ja hengellisyys, huumeet ja rock. Jobs sitoi elämäkertansa mukaan kiihkeällä tavalla yhteen kaikki ne vaikutteet, jotka olivat tyypillisiä sen ajan valaistumista etsivälle kampusten alakulttuurille.

GURUA ETSIMÄSSÄ

VAIN VUODEN yliopistoa käytyään Jobs siirtyi vuonna 1974 pelisuunnittelijaksi Atarille. Jobsista tuli yksi Atarin viidestäkymmenestä ensimmäisestä työntekijästä. Eräs Steven työkaveri kuvaili häntä yhdeksi perkeleen hipiksi – ja haisevaksi sellaiseksi. Jobs nimittäin piti yhä kiinni uskomuksesta, jonka mukaan hänen hedelmävoittoinen kasvisdieettinsä estää liman lisäksi myös hien erittymistä. Hän ei käyttänyt deodoranttia tai käynnyt säännöllisesti suihkussa. Ongelma ratkaistiin siten, että Jobs siirrettiin yövuoroon.

Jonkin ajan päästä Jobs kertoi Atarin väelle eroavansa, koska lähtee etsimään gurua Intiassa. Hän vietti reissussa seitsemän kuukautta. Paluu Amerikkaan oli hänelle paljon suurempi kulttuurisokki kuin meno Intiaan.

”Ihmiset Intian maaseudulla eivät käytä älykkyyttään samalla tavalla kuin me, he käyttävät älyn asemasta intuitiota ja se on heillä kehittynyt paljon pitemmälle kuin muualla maailmassa. Intuitio on voimakas juttu, minun mielestäni älykkyyttä voimakkaampi. Sillä on ollut iso vaikutus työhöni”, Jobs muisteli vuosia myöhemmin.

”Länsimainen rationaalinen ajattelu ei ole synnynäinen inhimillinen ominaisuus. Se opitaan ja se on länsimaisen sivistyksen suuri saavutus. Intian kylissä sitä ei opittu koskaan. He oppivat jotakin muuta ja se on joissakin suhteissa aivan yhtä arvokasta, joissakin muissa suhteissa taas ei. Se on intuition ja kokemuksen kautta hankitun viisauden voima.”

TUULETIN TIETOKONEESSA EI OLE ZENIÄ

VUONNA 1976 Jobs ja Steve Wozniak perustivat Appleyhtiön. Yhtiön nimi tuli Jobsin kummallisten harrastusten kautta. Hän ehdotti nimeä Apple Computer, koska oli juuri silloin hedelmädieetillä. ”Olin juuri palannut omenafarmilta. Se nimi kuulosti hauskalta, innostavalta eikä millään tavalla uhkaavalta.”

Applen väki työskenteli alussa Jobsin ottovanhempien autotallissa. Jobsin äiti ei ollut moksiskaan, vaikka menetti suuren osan talostaan komponenttiröykkiöille ja vierasjoukolle, mutta häntä ahdistivat poikansa yhä omituisemmiksi muuttuvat dieetit. Äiti halusi poikansa pysyvän terveenä, mutta poika julisti mitä mystisimpiä ravinto-oppeja kuten ”minä olen hedelmiensyöjä ja syön vain lehtiä, jotka neitsyet ovat poimineet kuunvalossa”.

Jobsin hengellisyys ilmeni jopa tietokoneiden rakentelussa. Apple II:ta suunnitellessa Jobs halusi hoitaa laitteen sähkön tavalla, joka ei edellyttäisi tuuletinta. Miksi? Koska tuulettimet tietokoneiden sisällä eivät hänen mielestään olleet zeniä.

Vaikka Jobs sai mainetta ja mammonaa, hän kuvitteli yhä olevansa vastakulttuurin lapsi. Käydessään luennoimassa Stanfordissa hän riisui pikkutakkinsa ja kenkänsä, nousi pöydälle, risti jalkansa lootus-asentoon ja alkoi vastailla opiskelijoiden kysymyksiin.

KIELTÄYTYI LEIKKAUKSESTA

VUONNA 2003 Jobsilla havaittiin haimasyöpä. Kasvain osoittautui saarekesolusyöväksi. Kyseessä on harvinainen, mutta hitaasti kehittyvä syöpämuoto, minkä vuoksi hoidon onnistumistodennäköisyys on tavallista suurempi. Jobsilla oli onnea, koska kasvain löydettiin niin aikaisessa vaiheessa – rutiininomaisen munuaistutkimuksen sivutuotteena. Niinpä kasvain voitaisiin poistaa leikkauksella ennen sen leviämistä laajemmalle.

Ystäviensä ja vaimonsa kauhuksi Jobs päätti, ettei menisi leikkaukseen kasvaimen poitamiseksi. ”En todellakaan halunnut niiden avaavan ruumistani, joten yritin nähdä, josko muutamat muut jutut toimisivat”, hän muisteli vuosia myöhemmin.

Aivan erityisesti hän pitäytyi tiukassa vegaanidieetissä ja nautti suuria määriä porkkana- ja hedelmämehuja. Diettiinsä hän lisäsi akupunktiohoitoja, useita yrttilääkkeitä ja satunnaisesti myös muita hoitoja, joita löysi internetistä tai keskusteluissa ihmisten kanssa ympäri maata. Hän käytti myös meedion palveluita.

Jonkin aikaa hänen hoidoistaan määräsi lääkäri, joka operoi luonnonmukaiseen parantumiseen tähtäävää klinikkaa Etelä-Kaliforniassa. Tämä lääkäri korosti orgaanisten yrttien, hedelmäpaastojen, usein toistuvien suoliston tyhjennysten ja hydroterapian merkitystä ja kielsi kaikkien negatiivisten tunteiden osoittamisen.

SYÖPÄ EHTI LEVITÄ

JOBSIN VAIMO ja ystävät yrittivät useita kertoja taivutella häntä hyväksymään leikkauksen ja sädehoidot. ”Steve puhui minun kanssani siinä vaiheessa, kun hän yritti parantaa itseään syömällä hevosenpaskaa ja hevosenpaskanjuuria ja minä kerroin hänelle, että hän oli ihan hullu”, Andy Grove muistelee kirjassa.

Jobsin vastahanka kesti yhdeksän kuukautta. Osittain se johtui hänen todellisuuden vääristelytilansa mustasta puolesta. Hän uskoi pelkällä tahdonvoimallaan pystyvänsä muuttamaan asiat haluamaansa suuntaan. Joskus aikaisemmin häntä oli jopa palkittu tästä ajattelutavasta, mutta syöpä ei kuitenkaan toiminut sillä tavalla.

Jobsilla oli ihmeellinen kyky fokusoida haluamiinsa asioihin. Sen kääntöpuoli oli hänen pelokas taipumuksensa suodattaa yksinkertaisesti pois sellaiset asiat, joiden kanssa hän ei halunnut olla tekemisissä.

Vihdoin, heinäkuussa 2004, hänelle näytettiin tietokonetomografiatuloksia, jotka osoittivat kasvaimen laajenneen ja mahdollisesti myös alkaneen levitä. Se pakotti hänet kohtaamaan todellisuuden.

Syöpä oli levinnyt. Leikkauksen aikana lääkärit löysivät kolme etäispesäkettä Jobsin maksasta. Jos leikkaus olisi tehty yhdeksän kuukautta aikaisemmin, ne olisi ehkä saatu poistettua ennen leviämistä.

Vuonna 2009 Jobsille jouduttiin tekemään maksansiirto. Leikkaus onnistui, mutta ei tuottanut lopullista helpotusta. Poistaessaan Jobsin maksaa lääkärit löysivät läikkiä vatsakalvosta. Lisäksi kasvaimia oli kaikkialla poistetussa maksassa, mikä tarkoitti sitä, että syöpä oli luultavasti levinnyt myös muualle.

Leikkauksen jälkeen Jobsin voimat palasivat hetkeksi lähes täysin, mutta lopulta hän meni heikkoon kuntoon paitsi syövän myös syömisongelmien takia. Nuorena miehenä hän huomasi saavuttavansa euforisen ja jopa ekstaatisen tilan paastoamalla ja edelleen jossakin hänen tietoisuutensa hämärillä rajamailla häälyi vanha taipumus paastota ja käyttää Arnold Ehretin hedelmädieetin kaltaisia ruokavalioita.

KESKUSTELUA

KLIK, JA OLET POISSA

KUN JOBSIN syöpää alettiin viimein hoitaa, se tehtiin täysillä. Tuoreet tieteelliset läpimurrot auttoivat lääkäritiimiä pitämään Jobsin yhden askeleen syövän edellä. Hän kuului siihen kaikkialta maailmasta koottuun kahdenkymmenen ihmisen ryhmään, jonka sekä syöpäkasvaimesta että normaalista DNA:sta oli tehty täydellinen geenikartoitus. Siihen aikaan prosessi maksoi 100 000 dollaria.

Koska Jobsin lääkärit tunsivat tarkoin hänen syöpäkasvaimensa geneettisen ja molekyylirakenteen, he pystyivät valitsemaan todellisen täsmälääkityksen. Jobsin lääkkeet vaikuttivat suoraan niihin vaurioituneisiin molekyylitason etenemispolkuihin, jotka saivat syöpäkasvaimet kasvamaan epänormaalilla tavalla.

Täsmälääkitys ei kuitenkaan ollut ihmehoito, vaikka välillä siltä vaikuttikin.

Yksi lääkäreistä kertoi orastavista toiveista, joiden mukaan Jobsin syöpä ja muutkin syövät voitaisiin pian luokitella hoidettavassa oleviksi, kroonisiksi sairauksiksi. ”Minä olen joko yksi ensimmäisistä potilaista, joka selviytyy tämänkaltaisesta syövästä tai yksi viimeisistä, joka kuolee siihen”, Jobs kertoi.

Jobs kuoli lokakuussa 2011. Elämäkertansa kirjoittajalle hän myönsi kuoleman lähestyessä nostaneensa Jumalan olemassaolon todennäköisyysprosenttia. ”Haluan uskoa, että jotakin jää jäljelle kuoleman jälkeen”, hän sanoi. ”Mutta toisaalta, ehkä se on kuin pois-päälle -nappula”, hän lisäsi. ”Klik, ja olet poissa.”

Ehkä juuri siitä systä Jobs ei koskaan halunnut on-off -nappuloita Applen valmistamiin laitteisiin.

ANAKSAGORAS, DARWIN JA VIISAUDEN KIRJA

Skeptikko-lehden numerossa 4/2011 Risto K. Järvinen tarkasteli Marko Marttilan kirjaa ”Ihminen Jumalan edessä” ja mainitsi tekijän nähneen ns. apokryfikirjoihin kuuluvassa Viisauden kirjassa eräänlaista evoluutioteorian ennakointia, siinä kun sanotaan maaeläinten muuttuneen vesieläimiksi ja uiden liikkuvien nousseen maalle. Kun Viisauden kirjan kirjoittajan mainitaan vaikuttaneen ajanlaskumme alun tienoilla ja olleen perillä aikakautensa luonnontieteestä, tuntuu ilmeiseltä että hän tunsi myös satoja vuosia aikaisemmin eläneen Anaksimandroksen ajatuksia.

Tämä alkuaan miletolainen luonnonfilosofi, Thaleen tuttava ja kenties suorastaan oppilas, lienee kirjoittanut kokonaisen kirjan ”Luonnosta”, jossa hän ensimmäistä kertaa muotoili ”luonnonlain” käsitteen, käyttäen juridisia termejä. Mutta Anaksimadrokselta tunnetaan myös eliöiden syntyyn liittyvä fragmentti: ”Elävät olennot syntyivät (kosteudesta), kun se oli haihtunut auringossa. Ihminen muistutti aluksi muita eläimiä, erityisesti kaloja.”

Tässä Hippolytoksen kertomassa fragmentissa on nähty yhtäläisyyksiä joihinkin itämaisiin myytteihin, ja ilmeisesti sekä Aristoteles että Theofrastos pari vuosisataa Anaksimandroksen jälkeen tunsivat sen. Charles Darwinin esitettyä evoluutioteoriansa 1859 Anaksimandros muistettiin tuota pikaa ikään kuin hänen edeltäjäkseen. Mutta tietenkin edeltäjiä oli pitkin 1700-lukua ollut useita, tunnetuimpana heistä Jean- Baptiste Lamarck, joka julkaisi oman teoriansa 1800-luvun alussa.

Näin ollen ei tarvitse pitää Viisauden kirjaa evoluutioteorian ennakointina, sillä ajatus vesieläinten kehittymisestä maaeläimiksi ei sen kirjoittamisen ajankohtana ollut mitenkään uusi ja tuntematon. Antiikin aikanahan ei ollut mitään syytä vastustaa käsityksiä eliömaailman muuttumisesta; se aika tuli vasta kun eräät muinaisheprealaiset kirjoitukset julistettiin ainoaksi, kumoamattoksi ja kirjaimelliseksi totuudeksi.

Anto Leikola