Kohtaamisia Hengen ja tiedon messuilla

”Haasteita riittää tulevillekin messuvuosille.”

PÄIVYSTIMME skeptisellä porukalla Hengen ja Tiedon messujen ensimmäisessä kerroksessa Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla lokakuussa. Messujen tuoksinnassa juttusille saapui myös eläkkeellä oleva diplomi-insinööri, suomalaisen parapsykologian keskeinen hahmo Olavi ”Lusikka” Kiviniemi. Juteltuamme niitä näitä siirtyi keskustelumme Olavin legendaariseen lusikka-spektaakkeliin vuodelta 1974: tapahtumiin, joilla on selvästi ollut suuri merkitys Olavin elämässä.

Tällöin Olavi tutustui kahteen nuoreen poikaan, joilla oli kyky taivuttaa lusikoita Uri Gellerin popularisoimien taikatemppujen tapaan, mutta Olavin mukaan poikien kohdalla oli kyse aidosti selittämättömästä ilmiöstä, eikä huijausta havaittu missään vaiheessa. Toinen pojista kävi Olavin järjestämissä kokeissa hänen silloisen työpaikkansa laboratoriossa ja toisen pojan kotiin Olavi matkusti itse. Pojat olivat tapahtumahetkellä 9- ja 10-vuotiaita.

Poikkeavaa oli se, miten ja miltä kantilta edistyimme tutun asian puimisessa. Olavi päivitteli ja haastoi rohkeasti, miksei tiedeyhteisö ole edelleenkään kiinnostunut näin mullistavista ilmiöistä. Hänen mukaansa pojista kirjoitettiin julkisesti esim. Seurassa ja Tekniikka-lehdessä.

Vastasin kiinnostusta löytyvän aivan varmasti, kunhan alustava näyttö on laadukasta. Yksikään mainituista lehdistä ei ole tieteellinen julkaisu, ja mielestäni on kohtuutonta odottaa metallurgien tai muiden ammatitutkijoiden ottavan omatoimisesti yhteyttä jokaisen yliluonnolliselta kuulostavan kertomuksen pohjalta. Aika on rajallista ja tutkijankin ammatissa pitää priorisoida.

Kiviniemen mielestä tutkijalta puuttuu luontainen kiinnostus ja uteliaisuus, mikäli ei itse toimi aktiivisesti jo näiden tietojen pohjalta.

Olavin pokeri-ilme värähti hiukan, kun tiedustelin, miksei hän lähestynyt vakavasti otettavia tiedelehtiä tutkimuksillaan, saatika aikanaan marssinut ihmeitä tekevien poikien kanssa suoraan paikalliseen yliopistoon ja vaatinut lusikoita kouraan, kuten minä ja paikalla olleet kanssaskeptikkoni olisimme tehneet. Monen mutkan kautta päädyimme yksimielisyyteen siitä, ettei hän ylipäätään ehtinyt suorittaa riittävän hyvälaatuisia ja luotettavia tutkimuksia ennen kuin poikien ”kyvyt ehtivät lopullisesti kadota”. Tältä pohjalta usko poikien yliluonnollisiin tai nykytiedolla selittämättömiin kykyihin nojaa suurin piirtein anekdoottisten todisteiden vahvuiseen näyttöön.

Sama kaava toistuu monen ulkomaisenkin taivuttajan kanssa, näyttö jää kertomusten ja silminnäkijätodistusten tasolle tai sitten tapahtuma paljastuu huijaukseksi. Jälkeenpäin sain Olavilta linkin ”mullistavaan” ranskalaiseen metallurgian artikkeliin, mutta siihen en ole vielä ehtinyt perehtyä, osittain kielimuurin takia. Aika näyttää mistä siinä on kyse, skeptikkona suhtaudun asiaan avoimin mielin, mutta vastaavien tapausten pohjalta en odota liikoja.

Kaiken kaikkiaan mieleenpainuva ja kiinnostava juttutuokio aina kohteliaan ja ystävällisen herrasmiehen kanssa. Keskustelu jatkuu hyvässä hengessä seuraavan tapaamisemme yhteydessä.

LISÄÄ LENNOKKAITA VÄITTEITÄ

VIIMEISEN PÄIVÄN loppuvaiheilla Skepsiksen pöydän eteen pysähtyi noin 25-vuotias sanavalmis mieshenkilö, jonka nimilapusta selvisi mielenkiintoisia asioita. Kyseessä oli kerrosta ylempänä päivystävä energiahoitaja. Miehen mukaan hoidoilla voi parantaa yhtä sun toista, kehon ”energioiden epätasapainosta” eripituisten jalkojen korjaamiseen.

Jälkimmäinen vaikutti jo sen verran lennokkaalta ja selkeästi todennettavalta väitteeltä, että pyysin tarkempia tietoja. Toden totta, energiahoitaja väitti vakavalla naamalla pystyvänsä pidentämään potilaan lyhyempää jalkaa kolmen sentin verran ja tämän onnistuvan noin 90% kerroista jo ensimmäisen hoitokerran aikana. Varmistimme vielä, että väitteessä on kyse ennen ja jälkeen hoitoa esim. virallisesti röntgenillä todennettu sääriluun pituuteen kohdistuva muutos, eikä vain potilaan asennosta johtuva illuusio tai muu vastaava temppu. Tästä pääsimme kätevästi Skepsis ry:n tarjoamaan 20 000 euron haasteeseen, minkä suhteen kyseinen energiahoitaja lupautui jo alustavasti yhteistyöhön. Lupasimme aloittaa koejärjestelyjen suunnittelun jo kuluvan vuoden aikana.

Näin räikeitä väitteitä (ja räikeämpiäkin) messuilla esiintyy vuodesta toiseen jonojen ulottuessa parhaimmillaan hoitohuoneen sisältä käytävälle asti. Useinkaan messukävijät eivät tunnu hahmottavan, miten isoja ja kaiken nykytietämyksemme mullistavia heidän kirkkain silmin ja itsestäänselvinä esittämät väittämänsä ja uskomuksensa todellisuudessa ovat. Tämän päälle saamme kuulla tieteen olevan ylimielinen ja vuosisatoja ajastaan jäljessä oleva uskonto muiden joukossa. Haasteita riittää siis tulevillekin messuvuosille.

Lopuksi totean messujen kokonaiskävijämäärän olevan hienoisessa laskussa. Lasketaan se edelleen intuitiivisesti ja lonkalta heitellen täysin Skepsis ry:n uupumattomien ponnistelujen ansioksi!