Huvielämän kiertolaiset

heikki Nevala Kertoo Kirjastaan ”huvielämän Kiertolaisia.” Kameran Takana Ville Aarnikko.

Järvinen Risto K.

Heikki Nevala luennoi Skepsikselle Tieteiden talolla joulukuussa

kotimaisesta sirkus- ja tivolitoiminnasta 1900-luvun alusta 1950-luvulle.

NEVALAN ESITELMÄN henkilötarinat toivat esiin sirkusten ja tivolien varhaisia toimijoita: jonglöörejä, klovneja, akrobaatteja, taitoratsastajia ja voimamiehiä.

Sirkusala on kansainvälistä ja artistit usein eri puolilta maailmaa. Esitelmä tarkensi kokonaiskuvaa kotimaisen sirkusalan vaiheista ja esitteli oman sirkusperinteemme varhaiset uranuurtajat. Nevala myös avasi kiertävien huvitusten luonnetta sesonkiluonteisina, vanhanajan markkinoihin elimellisesti liittyneinä ”rahvaanhuveina”.

Varhaisista kotimaisista artisteista käytiin läpi ensimmäiset klovnimme viime vuosisadan alusta: Matti Anttila ja Sivo Siponen. Kun sirkusten maneeseille tulivat suomea puhuvat klovnit, se herätti aluksi hämmennystä niin suomea kuin ruotsiakin puhuvien katsojien joukossa.

Esimerkiksi Turussa 1907 suomea puhuva klovni ei miellyttänyt suomenkielistä toimittajaa, joka totesi sirkuksessa olevan ”hauskan pellen ohella ikävä pelle”. Toimittajan mukaan ”suomalainen kansanluonne ei kelpaa sirkusareenalle”.

TUHATTAITUREITA

ERILAISET VOIMISTELU- JA AKROBAATTITEMPUT olivat ennen aikaan suosittuja. Niitä esittivät muun muassa ”Kullervo Veljekset” (Sulo Linko ja Eemil Mikkonen). He olivat helsinkiläisen Urheiluseura Reippaan kasvatteja, jotka lähtivät Yhdysvaltoihin taitoineen. Siellä he saavuttivat suurmenestyksen ”Brussels Bros” -nimellä ja esiintyivät myös kuuluissa ”Barnum & Baley” -sirkuksessa.

”Punaiset paholaiset” tai ”The Ilmars” (Herman Gustaffson ja Ilmari Knuutinen) oli sekin kahden miehen akrobaattiryhmä, joka tasapainoili maneesin kupolissa pyörivillä tikapuilla. Helsingin Hippodromsirkuksessa” vuonna 1923 sattui kuitenkin onnettomuus, jossa Knuutinen tippui kymmenestä metristä maneesin. Akrobaatin ura katkesi siihen, mutta hän jatkoi Sivo Siposen klovnipartnerina.

Edvard ”Edy” Hyyppä oli todellinen tuhattaituri: hän oli muun muassa tunnettu klovni, voimistelija, rumpali ja steppaaja, joka vietti kymmenen vuotta Euroopan sirkuksissa ja ohjelmaravintoloissa. Matkat veivät hänet aina Kairoon saakka.

URJALAN VOIMANAINEN

NEVALA PANEUTUI myös vanhan ajan markkinoihin ja siihen, miten markkinat loivat perustan kotimaisille sirkusesiintyjille. Niin sanotut markkinasirkukset olivat tavanomaisia, ja markkinoille tultiin pääasiassa huvittelemaan karuselleissa, sirkuksissa ja muissa ohjelmateltoissa.

Ensimmäiset kotimaiset sirkukset olivat voimissaan jo 1900-luvun alussa. Anna ja Anton Anthonius olivat parikymmentä vuotta osa kotimaista huvitoimintaa sirkuksessa, jonka nimi vaihtui usein. Myös sirkuspaini oli tuohon aikaan tavanomaista. Anna Anthonius tuli kuuluisaksi lisänimestään ”Urjalan voimanainen”. Voimakas hän olikin, ja voitti haastepaineissa myös miehiä. Painiva nainen teki myös muita voimastuntteja: hänen rinnallaan sai lekalla lyödä rikki 150 kilon graniittilohkareen. Myös Anton oli tunnettu voimamies ja klovni.

Alunperin Italiasta kotoisin ollut Bonojen sirkussuku muuttui vähitellen osaksi kotimaista huvielämää. Oskar Hildén oli lähtenyt huutolaispoikana Bonojen sirkuksen matkaan. Myöhemmin hänestä itsestään tuli sirkuksen omistaja. Sirkus Finlandia ja Sirkus Arkadia olivat hänen yritystensä nimiä, mutta vuonna 1923 mies jäi kiinni huviveropetoksesta, mikä ajoi hänet myöhemmin konkurssiin. 1930-luvulla Hildén toimi vielä tivolien eräänlaisena ohjelman alihankkijana, mutta ei enää suuremman mittakaavan sirkusohjelmien tuottajana.

Kokkolalainen Arvid Berkovits oli tunnettu voimistelija ja akrobaatti. Hän johti Sirkus Empire ja Sirkus du Nord -nimisiä sirkuksia, mutta hänenkin yrityksensä kohtaloksi muodostui itsenäistyneen Suomen korkea huvivero.

Helsingin Töölössä 1910-1926 toiminut Hippodromin sirkus oli kaupungissa syksyn jokavuotinen ”clou”, odotettu tapahtuma, johon ehdittiin jo tottua, mutta raskas huviverotus lopetti senkin toiminnan.

ULKOMAISIA VIERAITA

NEVALA KERTOI ULKOMAISTEN suursirkusten vierailuista Suomessa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Itsenäistyneessä Suomessa tilanne muuttui sirkusten suhteen: entiseltä Venäjältä vieraili maassamme usein sirkusmaailman tähtiä, mutta Neuvostoliitosta ei. Sirkuselämä meillä nurkkakuntaistui ja lisäksi sitä vieroksuttiin ja pidettiin rappiotaiteena, ”hevosoopperana” tai ”tingeltangel-taiteena”.

Vuonna 1930 Suomessa vieraili unkarilainen suursirkus Medrano, seuraavana vuotena Sirkus Konrado ja Sirkus du Nord. Viimeksi mainittu teki konkurssin Sortavalassa – teltat ja muu kalusto myytiin huutokaupalla. 1930-luvulla ei maassamme enää nähty muita ison kokoluokan sirkusvierailuja.

1920-30 -luvuilla sirkusohjelmaa nähtiin tivolien pienissä ohjelmateltoissa ja esiintyjien yksittäisissä numeroissa, mutta varsinaista täysmittaista sirkusta enää harvemmin. 1930-luku taas merkitsi kotimaisen tivolitoiminnan räjähdysmäistä kasvua. Tunnetuimpia tivoleita maassamme olivat Suomen Tivoli, Tivoli Hesperia ja Hämeen Tivoli. Keskeistä kaikille näille oli toimintansa alkuvaiheessa erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa tehty yhteistyö.

Jatkosodan aikana toiminut Karhumäen tivoli oli kansainvälisestikin ainutlaatuinen suomalaisia sotilaita palvellut huvilaitos. Sotien jälkeinen aika aloitti uuden vaiheen huvitoiminnassa. Kotimainen suursirkus Sirkus

Sariola läpikävi lyhyen olemassaolonsa, kiinteä huvipuisto Linnanmäki perustettiin ja olympialaisvuosi ajoi suomalaiset huvialan yrittäjät vararikkoon.

UUSI NOUSUKAUSI

OMA LUKUNSA ON 1900-LUVUN ALUN ja sitä seuranneiden vuosikymmenien sanomalehtikeskustelu sirkuksesta ja tivolista. Sirkuskulttuurin juurtuminen Suomeen oli vaivalloista. Yhtenä syynä olivat ankara verotus ja myös ennakkoluuloiset asenteet sirkus- ja tivolihuvituksia kohtaan.

Jatkosodan aikana maassamme toimi vain yksi tivoli: Jaffu Sariolan Suomen Tivoli, joka oli poikkeusluvalla pystytetty Karhumäkeen Aunuksessa. Sotien jälkeen käsitys huvittelusta sirkuksessa ja tivoleissa muuttui vapaamielisemmäksi, ja useita sirkuksia ryhtyi jälleen toimintaan, esimerkiksi Jaffu Sariolan Sirkus Sariola. Myös ulkomaisia vierailuja nähtiin useita.

Sirkusten kannattavuus oli kuitenkin edelleen vaikeaa huviveron korkeuden vuoksi. Sirkuksen uusi nousukausi alkoi vasta 1980-luvun alussa, kun huviverolaki viimein kumottiin.

akrobaatit Ilmari Knuutinen Ja Herman Gustafsson*** esiintyivät Nimellä ”punaiset Paholaiset” Tai ”the ilmars”, Kunnes Onnettomuus Katkaisi Knuutisen ***uran Akrobaattina.