GM-ruokaa kohtaan tunnetaan yhä epäluuloja, vaikka se olisi turvalliseksi todettu.

Sami Taberman

GEENIMANIPULOIDUN RAVINNON TARJONTA monipuolistuu maailmalla. Viljelyyn hyväksytään vuosittain uusia lajikkeita. Tänä vuonna Yhdysvalloissa hyväksyttiin 20 vuoden tutkimisen jälkeen ensimmäinen geenimanipuloitu eläin syötäväksi.

Asiasta on käyty kansalaiskeskustelua yhtä kauan kuin GM-ruokaa on ollut olemassa. Asiantuntijat ovat puhuneet television keskusteluohjelmissa puolesta ja vastaan. Lehdet ovat kirjoitelleet milloin asiallisesti oikeista ongelmakohdista, milloin pelkoa lietsoen ”frankenfoodista”. Tiedejärjestöt ovat julkaisseet asiapitoisia tiedonantoja.

Tieteellinen tieto kertoo, että GM-ravinto on turvallista. Varsinainen tieteellinen tutkimus päätyy kuitenkin harvoin kansantajuisesti mukaan keskusteluihin. Media vaatii yksinkertaisia esityksiä, jotta katsojat ja lukijat jaksavat seurata uutisen loppuun asti. Siksi vahvalla visuaalisella tiedolla on suurempi kysyntä kuin pitkällä tekstillä.

MAKUTUOMAREINA ORAVAT

SOSIAALISESSA MEDIASSA LEVIÄÄ parhaiten artikkeli, jossa sovelletaan mahdollisimman yksinkertaisia väitteitä. Kuvien täytyy myös olla yhdellä silmäyksellä sulateltavia. Tämän takia selkeä vertailu kahden maissintähkän välillä sai satojatuhansia jakoja. Makutuomareina toimivat oravat.

Vertailussa käytettiin luomuviljeltyä ja geenimanipuloitua maissintähkää. Ulkona telineessä pidetyillä tähkillä testattiin oravien ruokamieltymyksiä. Näytti siltä, että vain luomu kelpasi eläimille. Valokuva lopputuloksesta sai monet päättelemään, että oravat tietävät GM-maissin olevan haitallista – eläimet välttävät geenimanipuloitua ruokaa.

Testin tulos oli tietenkin kaikkea muuta kuin luotettava. Mainitsematta jäi käytettyjen maissintähkien ikä. Luomuversio oli vuoden vanha, GM-maissi oli poimittu suoraan pellolta. Pelkkä tähkien ikäero riittää selittämään oravien valinnan. Ehkä sopivan ikäinen tähkä on oravien mieltymyksissä houkuttelevampi. Eikä vertailua oltu sokkoutettu. Otanta oli vain kaksi maissintähkää.

TUMMUMATTOMAT OMENAT

ENSIMMÄINEN ORAVIEN TEKEMÄ maissintähkien vertailu oli selkeästi puutteellinen. Onneksi meneillään on suurempi ja luotettavampi vertailu. Yhteisörahoituksella toimiva GMO Corn Experiment aikoo lähettää kaksi maissintähkää 1250 vapaaehtoiselle henkilölle. Heidän velvollisuutenaan on asettaa tähkät vierekkäin luonnon armoille. Tähkät on numeroitu ja merkitty viivakoodeilla, joten vapaaehtoiset eivät tiedä, kumpi niistä on geenimanipuloitu. Vasta tämän testin tulosten jälkeen voimme sanoa edes varovaisesti jotain oravien ruokamieltymyksistä.

Tuloksia odotellessa makutestejä tehdään geenimanipuloidulla omenalla. Yhdysvalloissa hyväksyttiin ravinnoksi tummumaton omenalajike Arctic Apple. Sitä ei voi syyttää ison geenifirman ahneuksissa tuottamaksi rahasammoksi, sillä geenejä on muunneltu pienessä kuuden hengen Okanagan Specialty Fruits -yrityksessä.

Omenaan ei ole lisätty sinne kuulumattomia geenejä, eikä tuotu muitakaan tuntemattomia asioita. Omenasta on vain poistettu geenejä, jotka aktivoivat tummumisen käynnistävän tapahtumaketjun entsyymejä. Omenan ravintosisältöä tai koostumusta ei ole muutettu. Etuna saavutetaan omena, jonka käyttö salaateissa ei enää vaadi tummumisen estämiseen tarkoitettuja kemikaaleja. Ruokaa menee vähemmän roskiin, kun pelkästään esteettisistä syistä syömättä jäävät omenaviipaleet päätyvät suihin asti.

Vegan GMO -sivuston edustaja sai ennakkona käsiinsä pussillisen Arctic Applen tuotteita. Hän viipaloi ne ja asetteli tarjolle kasvissyöjien nyyttikesteille. Omenoiden vieressä oli selkeä lappu, joka ilmoitti hedelmien olevan geenimanipuloituja. Viereen laitettiin sama määrä Golden Delicious -lajikkeen omenaviipaleita. Arctic Apple oli selkeästi suositumpi valinta, sillä tummuneet Golden Delicious -omenaviipaleet eivät näyttäneet yhtä herkullisilta. Valokuvat vertailun lopputuloksesta eivät kuitenkaan ole vielä päässeet yhtä laajaan kiertoon kuin oravien maissintähkät.

MUUNTOGEENINEN LOHI

AQUADVANTAGE-LOHI on yhdysvaltalaisen AquaBounty Technologiesin kehittämä geenimuunneltu lohen lajike. Siitä tuli marraskuussa maailman ensimmäinen elintarvikkeeksi hyväksytty geenimuunneltu eläin, kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA julkisti tutkimustuloksensa, joissa kala todettiin turvalliseksi. Myyntiin vaadittava lupaprosessi kesti lähes 20 vuotta.

Tyynenmeren rannikon kuningasloheen on lisätty geeni kivinilkkojen heimoon kuluvan kalan kasvuhormonin säätelyjärjestelmästä. Kasvuhormonien muutoksen ansiosta AquAdvantage kasvaa huomattavasti nopeammin isokokoiseksi. Tavallisesti lohta kasvatetaan täysikasvuiseksi kolmen vuoden ajan, geenimuunneltu lohi kasvaa samoihin mittoihin 16-18 kuukaudessa. Tämä tarkoittaa entistä pienempää raaka-aineiden käyttöä kalanviljelyssä, mikä säästää luontoa ja auttaa hillitsemaan luonnossa kasvaneiden kalojen ylikalastusta.

Ruokakauppojen hyllyillä mainitaan useasti erikseen, jos tuote on GM-vapaa. Niiden rinnalle on tulossa yhä enemmän myös GM-tuotteita. Toivottavasti lehdistö silloin suosii sellaisia makutestejä, joissa vertailu on tehty edes alustavalla tavalla luotettavasti.

AquAdvantagea voitaisiin testata vertailemalla sitä tavalliseen loheen. Koekaniineiksi päästettäisiin kissoja. Riippumatta tutkimustiedosta kansalaiset todennäköisesti valitsisivat itselleen sen lohen, kumpaa kissat suosisivat.

TÄYTIN WALGREENSISTA ostamani lasipurkin lähdevedellä, suljin kannen, verhosin sen valkoisella silkillä ja pidin sängyn alla seitsemän yötä. En missään tapauksessa saanut avata tai edes katsoa vesipurkkia. Lopulta sain kutsun puhdistusrituaaliin, jossa istuin tuolilla silmät kiinni ja naiset hääräsivät ympärilläni purkki kädessä Jeesusta avuksi huutaen. Sitten he ojensivat purkin takaisin ja pyysivät minua avaamaan käärinliinat ja kannen. Ja mitä näinkään? Kirkas vesi oli muuttunut mustaksi, tahmeaksi, etovaksi mössöksi. Se oli Jumalan ihme, sanoi esirukoilijatar, Pyhän Hengen todiste iljettävyydestä ympärilläni. Nyt oli jo kiire vangita mustuus kahteen kultaiseen pienoistemppeliin, jotka ostettaisiin uskonnolliselta postimyyntifirmalta. Ne maksoivat lähes kahdeksantuhatta dollaria kappale.

NÄYTTELIJÄ TOM HANKSIN, 59, vaimon Rita Wilsonin, 59, todettiin viime vuoden joulukuussa sairastavan syöpää. Useiden kirurgisten toimenpiteiden ja korjaavien hoitojen jälkeen Rita on kertonut saaneensa terveen paperit, mutta raskas taistelu syöpää vastaan vaikutti suuresti koko perheeseen. … Hanks huomauttaa pistäneensä merkille, että ihmiset tekevät rahaa vakavilla terveysongelmilla. ”Me olemme onnekkaita, että meillä on varaa maailman parhaaseen terveydenhuoltoon. On olemassa kuitenkin ihmisiä, jotka yrittävät tienata vakavien sairauksien, kuten syövän avulla”, Hanks kertoo. Hanks nostaa esimerkkinä esille vaihtoehtoiset hoitomuodot, jotka voivat kalliista hinnastaan huolimatta olla pahimmassa tapauksessa täyttä huijausta. ”Nämä ihmiset yrittävät vain hyötyä sairauksista. He herättävät ihmisissä vain turhia toiveita ja lisäävät sairastavien ihmisten ahdistusta. He ovat saalistajia”, Hanks sanoo.

IHMISIÄ KOVASTI KUOHUTTANUT, viime viikolla Ruohonjuureen myyntiin tullut (kännykkäsäteilyltä suojaava) Skudo-hologrammitarra on poistunut Ruohonjuuren valikoimista. … Valikoimista poistumisen syynä on se, että runsaan asiakaspalautteen perusteella olemme nyt täysin vakuuttuneita siitä, että Skudon tehosta tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta.

ASIANTUNTIJAT ANTAVAT täystyrmäyksen demarien kansanedustajien tuoreelle lakialoitteelle, jonka mukaan matkapuhelintukiasemien ja radiomastojen sijoittelua tulisi rajoittaa. … Lakialoitteen ovat allekirjoittaneet Eeva-

Johanna Eloranta, Jukka Gustafsson, Maria Guzenina ja Lauri Ihalainen. … Fysiikan professori Tapio Ala- Nissilä Aalto-yliopistosta antaa täystyrmäyksen demarien ehdotukselle. ”Tämä lakialoite on täysin järjetön, koska sähköallergia ei ole tutkimusten mukaan todellinen fyysinen sairaus, joka aiheutuisi heikosta sähkömagneettisesta säteilystä, vaan se johtuu muista tekijöistä.” Ala-Nissilä muistuttaa, että myös ihminen säteilee mikroaaltoja – moninkertaisesti enemmän kuin tukiasema. ”Sähköallerginen ihminen olisi siis allerginen itselleen paljon voimakkaammin kuin tukiasemille.”

KIRKASVALOKUULOKKEITA VALMISTAVA oululaisyritys Valkee teki helmikuussa päättyneellä tilikaudella 2,3 miljoonan euron tappion. Tappio oli vain hivenen pienempi kuin edellisellä tilikaudella. Tuolloin tappiota kertyi liki kolme miljoonaa euroa. Viiden vuoden aikana yrityksen kokonaistappio on noussut jo 6,7 miljoonaan euroon. Vuoden alusta Valkeen toimitusjohtajana toiminut Aki Backman ei ole karuista luvuista moksiskaan. ”Ei huolestuta, päinvastoin hyvä niin. Esimerkiksi Jenkeissä lääkealan laitteeseen pitää sijoittaa keskimäärin 35 miljoonaa dollaria, ennen kuin yritys alkaa tehdä voittoa. Me emme ole edes tehneet vielä paljon tappiota.”

PERUSSUOMALAISTEN KANSANEDUSTAJAT Arja Juvonen ja Anne Louhelainen katsovat tulleensa huijatuiksi, kun heidän puoluetoverinsa Ari Jalonen pyysi heitä mukaan järjestämäänsä seminaariin kilpirauhassairauksien hoidosta. Jalosen seminaarissa tänään kello 16 piti keskustella kilpirauhassairauksien vaihtoehtohoidoista ja toisaalta perinteisestä lääkehoidosta. Hän kuitenkin unohti kutsua paikalle virallisen hoitomuodon edustajia. ”Siinä kävi lapsus. Seminaari piti nopeasti järjestää, ja jäi pyytämättä toisen hoitomuodon edustaja. Ihan pikku köpä”, Jalonen sanoo.

VIIME PERJANTAINA KIRJOITIN uhkailukirjeestä, jonka saksalaisen Bemer-verisuoniterapialaitteen valmistaja oli lähettänyt Aalto-yliopiston professoreille ja rehtorille. Kirjeen syynä oli todennäköisesti tekeillä ollut laaja lehtijuttu, joka julkaistiin viime sunnuntaina Lännen Median lehdissä. Aalto-yliopiston lakimiehen laatimassa vastauskirjeessä todetaan muun muassa, että tieteen- ja sananvapaus ovat Suomen perustuslaissa taattuja oikeuksia ja nämä oikeudet ovat tunnustettuja myös Euroopan laajuisesti. Esittämällä väitteitä tuotteestaan Bemer altistaa itsensä kritiikille ja on täysin vapaa esittämään todisteet laitteensa toimivuudesta, ja vahingonkorvausvaatimuksilla uhkailu on perusteetonta ja naurettavaa.

PIENI OSA AIVOKUORTA näyttää vaikuttavan voimakkaasti ihmisten ideologisiin asenteisiin. … (Tutkimuksen) tulokset osoittivat, että oikeaa magneettistimulaatiota saaneet raportoivat 32 prosenttia vähemmän tarvetta hakea kuolemanpelolleen uskonnollista lohtua.

MUUN MUASSA PAPERIN ja tekstiilien valkaisuun käytetystä natriumkloriitista on tullut vaarallinen, massiiviset mittasuhteet saanut villitys Virossa. Tislattuun veteen sekoitettua natriumkloriittia, eli MMS-liuosta, annetaan Virossa sairaille siinä uskossa, että se saa aikaan ihmeparannuksen. Todellisuudessa vaikutus voi olla täysin päinvastainen, eli hengenvaarallinen. … Jo vuosia asiaan vihkiytyneet – tai sillä rahaa tekevät – tahot ovat väittäneet MMS:n auttavan muun muassa hiv-virukseen, malariaan ja syöpään. Tieteellistä näyttöä MMS:n myönteisistä vaikutuksista ei ole.

ON TODETTU, että biomolekyylit aiheuttavat syöpäsolujen kuolemaa, estävät syöpäsolujen kasvua, pysäyttävät kasvaimen kehityksen estämällä kasvainta ravitsevia verisuonia muodostumasta, kiihdyttävät elimistön omia puolustusmekanismeja taistelussa kasvainta vastaan ja vähentävät syöpää aiheuttavien aineiden (karsinogeenien) vaikutusta. … Moni syöpään sairastunut haluaa tietenkin tehdä voitavansa terveytensä eteen. Tuolloin kannattaa hyödyntää tämän tieteenalan uusin käytettävissä oleva tieto. Moni kaipaisi neuvontaa asiantuntijalta, jolla olisi alan tietämystä.

AJANVARAUS: PUH. 0400-609941. Sylvi Silvennoinen- Kassinen, LKT. Lääkäri, immunologian (immuunipuolustuksen) dosentti, psykoterapeutti. Vastaanotto: Kurkelankuja 8 C 22, 90230 Oulu. Anna toivoa itsellesi, lapsellesi ja rakkaallesi vaikeassa sairaudessa perehtymällä syöpää torjuvaan ravintoon. Hyödynnä tämän tieteenalan uusin tieto arjessasi. Tule tutustumaan hedelmiin, vihanneksiin ja yrtteihin, joilla on syöpää torjuvia ominaisuuksia.

MONET ROKOTUSTEN VASTUSTAJAT pitävät kiinni kannastaan, jonka mukaan rokotukset lisäävät autismin riskiä. Tätä mieltä on muun muassa yhdysvaltalainen SafeMinds-järjestö, joka päätti rahoittaa suurtutkimuksen asian selvittämiseksi. … Työn tulokset julkaistiin maanantaina Yhdysvaltain arvostetuimpiin kuuluvassa tiedejulkaisussa Proseedings of the National Academy of Sciencesissä eli PNAS:ssä. Tutkijoiden mukaan rokotteet eivät aiheuttaneet apinoille minkäänlaisia muutoksia aivoissa tai käytöksessä. … Tutkimustulos ei vastannut SafeMindsin odotuksia. Ryhmä antoi lausunnon, jossa se arvostelee käytettyjä menetelmiä ja ilmoittaa perehtyvänsä parhaillaan tarkemmin tutkimukseen.

YHDYSVALTAIN AVARUUSHALLINTO NASA:n julkaisemat kuvat Mars-planeetasta ovat saaneet tutkijat hämilleen. Mars-planeetan pinnalla näyttäisi kuvien perusteella olevan Stonehengea muistuttava kivimuodostelma. … Monet tutkijoista uskovat, että epätavallinen muodostelma on todiste sivilisaatiosta.

KARI PEITSAMON ELÄMÄÄ kartoittava uutuusteos Rokkari & saarnamies pureutuu myös Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa opiskelevan Peitsamon uskonkäsityksiin. Niistä hätkähdyttävin on muusikon teoria siitä, ettei ihmisillä ole tosiasiassa lainkaan päätä. ”Idea siitä, että minulla ei ole päätä, alkoi tuolloin kymmenen vuotta sitten vahvistua vahvistumistaan. Siitä tuli mulle arjen todellisuutta. Nytkin kun tässä puhun sinulle, minulla ei ole päätä”, Peitsamo kertoo kirjan kirjoittaneelle Ari Lahdenmäelle.

KUN MAAN VARJO PEITTÄÄ KUUN ja kiertolaisemme on samaan aikaan radallaan lähimpänä Maata, syntyy pahaenteisen punainen jättikuunpimennys. Verenpunaista Kuuta on pelätty kautta historian. ... Nykyaikana lohikäärmeet ovat korvautuneet kaikenlaisilla new age -energiavirtaushömpötyksillä. Eräät lopun ajoista fantasioivat uskonnolliset ryhmät ovat jopa povanneet huomisen kuunpimennyksen tuovan mukanaan maailmanlopun, Jeesuksen tai molemmat.

KANSANEDUSTAJA ARI JALONEN (PS.) haluaisi niinsanotut perinnehoidot julkisen terveydenhoidon ja Kelakorvausten piiriin. Jalonen kuuluu Kalevalaisen kansanparannussäätiön rinnalle perustettuun Perinnehoitojen neuvottelukuntaan. … (Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jouko) Remes sanoo, että jokaisella on oikeus käyttää sellaisia parannuskeinoja kuin haluaa, mutta julkisessa terveydenhoidossa käytetään vain lääketieteen menetelmin toimiviksi osoitettuja hoitoja. … Remes korostaa, että niinsanotut perinteiset hoitomuodot voivat auttaa joillakin potilailla, mutta toisille niistä voi olla haittaa. Esimerkiksi selkäkipu voi johtua syövästä, jolloin selkärankaan kohdistettu perinnehoitoihin kuuluva manipulaatio voi aiheuttaa jopa selkärangan katkeamisen.

Tellervo Riikonen: Hs.fi/kuukausiliite 5.12.

Mtv3.fi 27.11.

Ruohonjuuri.fi 4.11.

Ts.fi 29.10.

Kauppalehti.fi 23.10.

Hs.fi 22.10.

Blogit.image.fi/vesanlinja 20.10.

Tiede.fi 14.10.

Tallinna24.ee 12.10.

Sylvi Silvennoinen-kassinen: Kaleva 8.10.

Hoidot.com

Yle.fi/uutiset 7.10.

Stara.fi 5.10.

Iltalehti.fi 3.10.

Www.aamulehti.fi 27.9.

Yle.fi 11.9.

PYÖRIVÄ MUNA

MUKAVA VIIHDYTTÄÄ ihmisiä erinäisillä tempuilla ja yksi hienoimmista on helikopterimunanakin tunnettu. erittäin sopiva temppu esimerkiksi joulupöydässä esitettäväksi.

JOULUNA ON “Pyörivä muna”, Pyörivä muna on

Vaihe 5: Muna pyörii vinhasti. Kääntele lautas- ta hiukan kiih- dyttäen munan kulkemista lau- tasen ympäri.

vaihe 2: Kastele Posliinilautanen.

vaihe 1: Riko Muna*** ja Ota Haltuusi Kärki- ***pään Kuorenpuolikas.

vaihe 4: Aseta Mu-*** nan Kuori Lauta- selle Ja Pyöräytä Se ***vauhtiin.

vaihe 3: Hiero Lautanen*** ***kauttaaltaan Liukkaaksi.

KIRJAT

Andrei Sergejeff

PSEUDOHISTORIAA JA TIETEEN FILOSOFIAA

Inkeri Koskinen: Villi Suomen historia.

Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin. Tammi, 2015.

ERILAISIA PSEUDOTIETEELLISIÄ KIRJOJA julkaistaan Suomessa pilvin pimein joka vuosi, kun taas pseudotiedettä käsittelevät tietokirjat ovat huomattavasti harvinaisempia. Kotimaisen kirjoittajan yleisesitystä kansallisesta pseudotieteenhaaran perinteestämme voidaan jo pitää merkkitapauksena.

Inkeri Koskisen ”Villi Suomen historia” on kertomus pitkästä suomalaisesta pseudohistorian traditiosta. Kirja ulottuu aina renessanssin gööttiläisesta historiankirjoituksesta oman aikamme tee se itse -historioitsijoihin. Ansaitsemansa käsittelyn saa moni värikäs persoona, mm. Sigurd Wettenhovi-Aspa, Johannes Vuorio, Ior Bock sekä tämän hetken merkittävin kotimainen pseudohistorioitsija Jukka ”Jukkis” Nieminen.

Kaikkia näitä henkilöitä on yhdistänyt tieteellisen historiantutkimusten tulosten jättäminen huomiotta, tai niiden intohimoinen kiistäminen. Historiantutkimuksen tiedeyhteisö nähdään vihollisena, jonka edustajat ovat joko liian typeriä ymmärtämään pseudohistorioitsijoiden ”löydöksien” merkitystä, tai osana salaliittoa, joka tarkoituksella pyrkii salaamaan maamme loisteliaan muinaishistorian.

HERKULLISTA DIALOGIA

KOSKINEN KIRJOITTAA ELÄVÄSTI ja mukaansatempaavasti. Kirjan sivuilta lukijan ihmeteltäväksi vyöryy toinen toistaan hurjempia tarinoita, missä suomalaiset ovat milloin Israelin kadonnut heimo, milloin Atlantiksen jälkeläisiä. Metodologia näiden tulkintojen taustalla on villiä. Satunnaisten äänneyhtäläisyyksien perusteella muodostetaan huimia etymologioita, oikeaan historiantutkimukseen viitataan vain harvoin ja valikoiden ja tarvittaessa puhdas intuitio riittää tarinoiden pohjaksi.

Kansalliset erityispiirteet näkyvät pseudohistorioissamme vahvasti. Suomessa on voitu ammentaa rikkaasta kalevalaisesta mytologiasta, kun taas ongelmallinen suhde ruotsalaisuuteen on hillinnyt viikinkifantasioita ja muuta germaanisuuden ihailua.

Kirja olisi ansiokas jo pelkkänä Suomen pseudohistoriallisen perinteen esittelynä, mutta Koskinen ei jätä substanssia vain viihdyttäville tarinoille naureskeluun. Hän antaa joka luvussa puheenvuoron kriittisen historiantutkimuksen edustajille, jotka pohtivat pseudohistoriallisia tarinoita ja niiden tuottamiseen käytettyjä metodeja. Kirjan sisään onkin punottu herkullinen dialogi tieteen ja pseudotieteen välille. Koskisen tausta tieteen filosofina näkyy siinä varmuudessa, millä hän käsittelee rajanvetoa näiden välillä.

Laskettuaan kirjan kädestään lukija huomaakin oppineensa uutta paitsi pseudohistorian perinteestämme myös tieteen filosofiasta. Kirja lähestyy tieteen ja pseudotieteen eroa humanististen tieteiden kannalta, missä luonnontieteen kokeellisuuden kriteeriä ei voida sellaisenaan soveltaa. Atlantis-tarinat ja muinaissuomalaiset kuningaskunnat eivät kuitenkaan saa armoa, vaan kirjassa osoitetaan useita muita tieteeseen olennaisesti kuuluvia kriteerejä, jotka eivät täyty alkuunkaan. Pseudohistoriat eivät vastaa kritiikkiin, eivät keskustele muiden tieteenalojen kanssa, eivätkä heidän teoriansa kehity ikinä mihinkään. Siten pseudohistoriat eivät muodosta mitään harmaata aluetta tieteen ja ei-tieteen välillä, vaan asettuvat yksiselitteisesti tieteen ulkopuolelle.

Kaikkiaan Koskisen kirja yhdistää kotimaisen pseudohistorian perinteemme esittelyn teräviin tieteenfilosofisiin pohdintoihin niin sujuvasti, että teosta on vaikea olla suosittelematta lämpimästi. Maamme skeptisessä lukijakunnassa se tulee epäilemättä herättämään tyytyväistä hyrinää.

KIRJAT

IKUINEN ELÄMÄ SITTENKIN?

Leo Näreaho: Kuolemanrajakokemukset. Kirjapaja, 2015.

NYT ON KOVA KIRJA – tosin pehmeäkantinen. Filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian dosentti Leo Näreaho on paiskannut framille sellaisen teoksen, että luulisi jokaisen skeptikon innostuvan. Skeptikot muistavat Näreahon vuodelta 2009, jolloin hän kommentoi Skepsiksen tilaisuudessa Tapio Puolimatkan teesejä ja Huuhaa-palkittuja kirjoja toteamalla, että idea älykkäästä suunnittelijasta on umpikuja. Nyt Näreaho kertoo kuolemanrajakokemusten tutkimuksesta, piirteistä ja selityksistä. Hänen lähtökohtansa on neutraali, hän ei pyri tulkitsemaan rajakokemuksia minkään uskonnon tai new age -kulttuurin näkökulmasta.

TEORIOITA JA NIIDEN YHDISTELMIÄ

KUOLEMANRAJAKOKEMUKSIA VOIDAAN kirjan mukaan selittää psykologisilla, neurokemiallisilla ja neuroanatomisilla teorioilla sekä niiden yhdistelmillä.

Ensimmäinen mieleen tuleva psykologinen selitys kuolemanrajakokemuksille on, että ne ovat ihmisen puolustusreaktio kuolemanpelkoa vastaan. Ongelma on, että rajakokemusten esiintymisellä ja sisällöllä ei ole selvää yhteyttä kokijoiden aikaisempaan maailmankatsomukseen.

Neurokemiallisiin selityksiin kuuluvat kehossa vaikuttavat hapenpuute, hiilidioksidihumala, endorfiinit, dimetyylitryptamiini, psilasybiini ja ketamiini. Erityisesti ketamiinin synnyttämät kokemukset näyttävät usein muistuttavan sisällöltään huomattavan paljon rajakokemuksia. Valitettavasti aivoista ei ole löydetty ketamiinin tavoin vaikuttavaa ainetta.

Eräät tutkijat ovat esittäneet neuroanatomisia teorioita, joiden mukaan rajakokemukset ovat seurausta neuroniyhteyksien aktivoitumisesta aivojen ohimolohkoissa. Tätä on testattu suuntaamalla heikkoja magneettikenttiä koehenkilöiden ohimo-päälaenlohkoon, mutta tulokset ovat muistuttaneet sisällöltään perin vähän rajakokemuksia.

KOSMINEN SUPERTIETOISUUS

KUN NÄREAHO ON ESITELLYT tunnettuihin psykologisiin ja fysiologisiin tekijöihin perustuvia tekijöitä, joilla kuolemanrajakokemusten eri piirteitä on pyritty selittämään, hän rakentaa näihin tekijöihin perustuvan rajakokemukset naturalistisesti selittävän teorian. Hän kuitenkin epäilee nykyisten naturalististen teorioiden riittävyyttä, koska niiden ydin on, että rajakokemusten täytyy lopulta olla hallusinaatioita: ne eivät viittaa mihinkään kokijan aivojen ja mielen ulkopuoliseen todellisuuteen.

Vaihtoehtoisina teorioina Näreaho esittää paranormaalit ESP-kyvyt ja transsendenttiset selitykset. Hollantilainen Pim van Lommel etsii vaihtoehtoista tietoisuusteoriaa tukeutumalla kvanttifysiikkaan. Kuuluisassa kaksoisrakokokeessa se, havaitaanko valofotonit hiukkasina vai aaltoina, riippuu tutkijan tietoisesti tekemistä koejärjestelyjä koskevista valinnoista. Hiukkanen muodostaa todennäköisyysaallon, jolle vasta tutkijan tekemä havainto antaa hyvin määritellyn tilan. Kvanttifysiikka myös osoittaa maailman olevan alkeishiukkastasolla ei-lokaalinen. Yhdellä mittauksella voidaan määritellä samasta säteilylähteestä etenevän kahden hiukkasen ominaisuus, vaikka niiden välillä ei ole mitään vaikuttavaa yhteyttä, joka selittäisi tuloksen.

Näreahon oma kanta kuolemanrajakokemuksiin on ei-materialistinen. Hän ei usko, että materialistiset teoriat voivat selittää tietoisuuden syntyä ja sen erityislaatua. Rajakokemukset saattavat hänen mielestään todellakin olla kuvauksia ei-materialistisesta, ihmisen fyysisen kuoleman jälkeisestä tietoisuudesta.

Kirjan lopussa Näreaho ottaa tietoisuuden selittämisen lähtökohdaksi kosmisen supertietoisuuden, jota hän nimittää Jumalaksi ilman viittausta minkään uskonnon oppeihin. Hänen kehittelemänsä kosmisen tietoisuuden teorian pohjalta on mahdollista ajatella, että kuolemanrajakokemukset ovat kokemuksia ruumiillisen kuoleman jälkeisestä todellisuudesta. Tuonpuoleinen, transsendenttinen maailma on toisenlainen tietoisuuden muoto.

Näreaho yrittää osoittaa, että on mahdollista hahmotella metafyysinen kokonaisuus, jonka ei tarvitse olla ristiriidassa tieteen tulosten kanssa, mutta joka samalla jättää sijan kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudelle.

Täytyy myöntää, että olen kirjan luettuani innoissani kuin teinipoikana, jolloin yritin viikkotolkulla poistua ruumiistani – jolloin kaikki oli vielä mahdollista. Ehkä elämä on ikuista sittenkin? Toivon, että jos ensi sunnuntaina ovikello soi, siellä on juuri Näreaho jakamassa skeptikolle toivoa ja kertomassa lisää tärkeästä asiastaan.

Risto K. Järvinen

Muista Nils Mustelinin

rahastoa

Nils Mustelin (1931-2004) On Skepsiksen Perustajajäsen Ja Sporalogian Keksijä. Sporalogian Mukaan Raitiovaunujen Sijainti Reiteillään Ihmisen Syntymähetkellä Vaikuttaa Tämän Luonteeseen Määrätyillä Tavoilla. Kyseessä On Keino Näyttää, Miten Helppo On Rakentaa Systeemejä, Jotka Käyttävät Samanlaisia Tuulesta Temmattuja Argumentteja, Fraaseja Ja Analogioita Kuin Astrologia.

Skepsis Perusti 2004 Nils Mustelinin Testamenttilahjoituksella Rahaston, Jonka Tarkoituksena On Antaa Taloudellista Tukea Yhdistyksen Toimialaan Liittyvää Tieteellistä Työtä Ja Julkaisutoimintaa Varten. Rahasto On Mm. Myöntänyt Kerran Vuodessa Yhdelle Helsingin Luonnontiedelukion Oppilaalle Stipendin ”tieteellisen Ajattelun Harrastuksesta Ja Hyvästä Opintomenestyksestä”.

Rahaston tili: Aktia 405529-2108216.

KIRJAT

Risto K. Järvinen

TOTUUS ON TUOLLA JOSSAIN

Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto. Atena, 2015.

JONAS SIVELÄ KIRJOITTAA, että elämme salaliittoteorioiden kulta-aikaa. ”Vai onko olemassa yhtään merkittävää tapahtumaa, jonka kulusta ja motiiveista ei olisi esitetty vaihtoehtoista, epäilyksenkatkuista teoriaa?” Tällaisia tapahtumia on viime aikoina ollut lukuisia, mutta Sivelä mainitsee ensimmäisenä John F . Kennedyn murhan ja syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkissa. Tulee mieleen, että hänen syksyllä ilmestynyt kirjansa olisi voitu kirjoittaa jo vuosia sitten.

Tuoreempiakin tapauksia olisi ollut käytössä jopa kuluvalta vuodelta: ”satelliitista tapahtunut isku” Tianjinin satamakaupungin varastoalueelle Kiinassa elokuussa, Nepalin tuhoisan maanjäristyksen aiheuttanut ”räjäytys” huhtikuussa ja ”lavastettu” terrori-isku Charlie Hebdo -lehden toimitukseen Pariisissa tammikuussa. Näistä on Skeptikko-lehdelle kirjoittanut ansiokkaasti avustajamme Juha Leinivaara.

Magneettimedia-lehden 2013 saama sakkotuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kirjassa mainitaan ja mahdolliset sukellusvenehavainnot Helsingin edustalla 2015, mutta Rauni-Leena Luukanen-Kildestä kirjoitetaan niin kuin hän olisi edelleen elossa.

SANKARIN KUOLEMA

JONAS SIVELÄ VIIMEISTELEE parhaillaan väitöskirjaa eteläafrikkalaisista AIDS-uskomuksista. Hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa perustuva kappale on kirjan mielenkiintoisinta antia. Nuori nainen kertoi hänelle Kapkaupungissa, että ei pidä kondomeista, koska ne levittävät aidsia. ”Mustilla on eniten hiv:tä, koska te valkoiset olette laittaneet öljyä kondomien päälle levittääksenne tautia.”

Kirjassa Sivelä pohtii, miksi tällaiset salaliittoteoriat viehättävät ihmisiä ja miksi jotkin tapahtumat ovat saaneet ympärilleen lukuisia teorioita. Hänen tarkoituksenaan ei ole tutkia, onko jokin tietty salaliittoteoria totta vai ei. Se olisikin vaikeaa, sillä usein internet on niin täynnä tietoa, että harjaantuneenkin medialukijan on lähes mahdoton erottaa kovaa totuutta täydestä humpuukista saati vain vähän viritetystä totuudesta.

Sivelä kysyy, voisiko julkkiksiin liittyvien salaliittoteorioiden huikeaan määrään vaikuttaa se, miten nämä sankarit kuolivat. ”Surkean kuoleman ja hohdokkaan elämän välillä on ristiriita, joka voi synnyttää tarpeen salaliittoteoroiden kehittelylle.”

Salaliittoteoroiden suosiota selittää myös ihmisten tarve tuntea hallitsevansa elämää. Tarinat vetoavat ihmisiin, koska ne tarjoavat mahdollisuuden saada järjestystä epävarmuuteen ja kaaokseen. Lisäksi salaliittoteoriat kiehtovat, koska ne ovat jännittäviä ja antavat värikkäämmän selityksen muuten varsin harmaasta maailmanmenosta.

SKEPTIKOT MAINITTU

KIRJAN MIELENKIINTOISINTA OSUUTTA ovat myös haastattelut, joita Sivelä on tehnyt. Esimerkiksi ufo- ja vapaamuurariasiantuntija Juhani Olutkoski esittää tutkijalle erikoisen syyn, minkä takia suuri osa ihmisistä suhtautuu ufoihin skeptisesti: asian takana saattaa olla ufojen olemassaolon kieltävä salaliitto. Olutkoski myöntää, että skeptikoita tarvitaan silti. ”Se, missä totuus on, täytyy kuitenkin selvittää itse.”

Yksi teoksen haastateltavista on Magneettimediaan paljon roskaa suoltanut Riikka Söyring, joka pääsee tirvaisemaan kirjassa skeptikoita. Hänen mielestään Skepsis ry kyseenalaistaa rokotteisiin kriittisesti suhtautuvien henkisen tasapainon ja älyn, vaikka heidän tulisi mieluummin kyseenalaistaa ajattelu, joka perustuu siihen, että kaikki tarvittava on jo tiedossa.

Söyringin asenne tuntuu tarttuvan Sivelään, joka kirjoittaa: ”Ehkä kriittinen suhtautumisemme salaliittoteorioihin johtuu siitä, että elämme paitsi epävarmoja myös hyvin kyynisiä aikoja. Silloin totuus tuntuu sitä uskottavammalta, mitä rationaalisemmalta se kuulostaa, ja salaliittoteoreetikoita ja muita herkkäuskoisia on mukava pilkata.”

Kirjan loppupuolella Sivelä tuumii, että ehkä ei ole olemassa faktoja, vain tulkintoja. ”Relativistisen näkemyksen mukaan totuus on tulkitsijan omassa silmässä. Ja entä sitten, jos joku uskoo avaruusolioiden tai Illuminatin johtava maailman menoa kulisseista?”

Sivelä kuitenkin tietää, että oman totuuden luominen salaliittoteorioiden kautta ei aina ole harmitonta. ”Salaliittoteoriat ja erilaiset vaihtoehtonäkemykset voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen hyvinkin kouriintuntuvasti. Joskus tämä voi olla hyvä asia, joskus taas hyvinkin haitallinen – ainakin jos uskoo pahamaiseiseen viralliseen totuuteen.”

Risto K. Järvinen

HYVIÄ TARINOITA JA ITSE KEKSITTYJÄ FAKTOJA

Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä, Juha Metso: ”Et kuitenkaan usko”. Docendo, 2013. ”Et muuten tätäkään usko”. Docendo, 2014. Makujen matka – Georgia. Docendo, 2015.

KAUKO RÖYHKÄN YLÖS KIRJOITTAMAT ja Juha Metson valokuvaamat tarinat Ville Haapasalon elämästä Venäjältä ovat olleet valtava myyntimenestys. Tänä syksynä tekijöiltä ilmestyi kolmas kirja, joka pitää sisällään ruokatarinoita ja reseptejä Georgiasta.

Ihmisen muistiin ei voi luottaa. Näemme menneisyyden jälkiviisauden perspektiivistä, muistot voivat mennä sekaisin ja niitä voi luoda tyhjästä. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun lukee Ville Haapasalon välillä hyvinkin uskomattomia muistelmia Venäjän vuosilta. Kun näyttelijä puhuu, vastuu on kuulijalla. Hyvää tarinaa eivät faktat saa pilata.

MUURAHAISIA JA IHMISIÄ

DOCENDON JULKAISEMIEN KIRJOJEN menestyksen ymmärtää: tarinat ovat villejä ja viihdyttäviä. Kun Haapasalo opiskeli Leningradin (myöhemmin Pietarin) teatteriakatemiassa, hän näki koulun viereisessä kirkossa ikonin, joka itki. Haapasalo ei ole uskonnollinen, mutta se oli hetki, joka pysäytti hänet.

Koulussa he saivat kerran tehtäväkseen haudata pääsykokeisiin tulleen henkilön, joka oli hypännyt rakennuksen 14. kerroksesta alas. ”Me mentiin ruumishuoneelle ja kerättiin sen kaverin kappaleet ruumissäkkiin. Siinä pihalla oli ruumisauto, mutta meidän rahat eivät riittäneet siihen, joten me vietiin se bussilla krematorioon.”

Myöhemmin matkaohjelmia tehdessään Haapasalo hoidatti sydämen rytmihäiriöitä buddhalaisluostarissa baikalilaisen shamaaninaisen luona. ”Mä en usko hänen kykyihinsä juurikaan. Mutta aina niistä on ollut kuitenkin apua.”

Samalla käynnillä hänelle esiteltiin luostarin kellarissa arkussa makaava sata vuotta vanha muumioutunut munkki, jonka silmissä oli syvänvihreät pupillit. Haapasalon kello pysähtyi, kun hän laskeutui kellariin.

Haapasalo oli skeptinen myös toista shamaania kohtaan. Shamaani lupasi vain jutella hänelle, eikä koskea sormellakaan. Jonkin aikaa kuunneltuaan Haapasalo havahtui hoitopöydältä ja totesi, että homma on puuta heinää. Hän meni ulos ja kertoi autokuskilleen, ettei ollut saanut yhteyttä shamaaniin. ”Mitä?”, kuski ihmetteli. ”Sä olet ollut siellä puolitoista vuorokautta.”

Kolmannen shamaanin luona Haapasalo näki suojelusenkelinsä: muurahaisen. Piiskoilla hakkaamisen jälkeen mies laitettiin sorakuoppaan, jossa hänen päähänsä alkoi tulla ääniä. Muurahainen jutteli Villelle. Se kysyi: ”Mitä kuuluu?”

Outoja tapahtui myös, kun kosmonautti Pavel Popovits kertoi Haapasalolle tämän kalastusohjelmasssa vieraillessaan, että oli nähnyt avaruudessa ufoja.

Haapasalo kertoo kirjassa ”Et muuten tätäkään usko”, että ”Venäjän halki 30 päivässä” -ohjelmaa lähdettiin tekemään pilke silmäkulmassa. ”Mukana oli paljon itse keksittyä faktaa. Siitä tuli sen ohjelman suola.”

Haapasalon tarinoissa tuntuu olevan paljon samaa maustetta. Eikä tämä ole moite. Niin kuin Haapasalo toteaa kirjassa: ”Viisas katsoja suodattaa tietoa ymmärryksensä läpi.”

Erään elokuvan PR-kiertueella Haapasalo ja näyttelijäkollegat päättivät, että rupeavat keksimään tarinoita. He kertoivat medialle, että 25 kiloa tupakanpolton lopettamisen seurauksena pulskistunut näyttelijä Viktor oli lihottanut itsensä roolia varten syömällä kilon kaviaaria päivässä. Lehdistö nielaisi tarinan sellaisenaan. Kaviaarirumba yltyi ja lopulta Haapasalo ei itsekään tiennyt, mikä on totta ja mikä tarua.

LUOMUA JA SYNTIÄ

”MAKUJEN MATKA – GEORGIA” on selvästi kirjasarjan väsynein teos. Haapasalo kertoo, että Georgiassa granaattiomenista tehdään mehua puristamalla siemeniä yksi kerrallaan, joten lasillisen tekemiseen kuluu mummoilta vähintään tunti. Tarina on hauska, mutta kun sen joutuu lukemaan kirjasta monta eri kertaa, alkaa skeptikkoa väsyttää. Kirja toistaa muutenkin pahasti itseään.

Georgiassa kaikki ruoka on Haapasalon mukaan luomuruokaa, koska maanviljelijöillä ei ole varaa lannoitteisiin, eikä niitä edes mistään saisi.

Haapasalo paljastaa, että Georgia on niin uskonnollinen maa, että hän pelkää käydä siellä kirkossa, koska tuntee itsensä silloin ihan oikeasti syntiseksi. Kirjantekomatkalla maassa Ville vietti ortodoksien paastoa, vaikkei ole ortodoksi, mutta antoi itselleen luvan maistella viiniä.

Viini, ruoka ja tarinat ovat tärkeä osa Haapasalon elämää.