K O H T A 2 5 V U O

Niin se käy. Kun Anders Behring Breivik murhasi 77 ihmistä Norjassa, koko maailma järkyttyi – ja heti perässä kaikki maailman salaliittoteoreetikot yhtyivät jälleen kerran yhteiseen, tylsään virteen.

Salaliittosepitysten mukaan Breivikin iskut eivät olleet yksinäisen hullun työtä. Tästä kertoo mm. se, että Breivik kuului vapaamuurareihin: mystiseen seuraan, joka ei ole salaseura vaan seura, jolla on salaisuuksia. Lisäksi murhaaja ihannoi vapaamuurareihin liittyvää muinaista temppeliherramytologiaa. Hän jopa väitti olleensa perustamassa uutta temppeliherrojen salaseuraa: äärioikeistolaiskristillistä järjestöä, jonka tavoitteena on taistella Euroopan islamilaistumista ja kulttuurimarxismia vastaan.

Breivikin hyökkäys oli eräiden konspiraatiouskovaisten mukaan CIA:n toteuttama USA:n kosto Norjalle, joka oli mm. kannattanut Palestiinan itsenäisyyttä, peruuttanut tukensa Libyan pommituksille ja Wikileaksin paljastusten mukaan jopa harkinnut NATO:sta eroamista.

Todella epäillyttävää on, että Oslon alueella järjestettiin ennen iskua terrorisminvastainen harjoitus, aivan kuten ennen Lontoon ja New Yorkin WTC-tornien iskuja. Ei myöskään voi olla sattumaa, että poliisilta kului yli tunti hälytyksestä ennen kuin se pääsi 40 kilometriä Oslosta sijaitsevalle Utøyan saarelle. Kulkuvälineeksi valittiin aluksi niin pieni vene, että se upposi. Niin se käy.

Salaliittoteoreetikot myös näkivät heti, että Breivik on aivopesty Illuminatin sekä siinä ohessa saatanan uhri, jonka teosta voidaan kätevästi nyt leimata kaikki fundamentalistikristityt arvaamattomiksi sekopäiksi. Juuri tämän takia Breivikiä kuvailtiin heti iskun jälkeen tiedotusvälineissä uskonkiihkoilijaksi, vaikka hän omien sanojensa mukaan on ”kulttuurikristitty”, kristitty ateisti, nykyajan ristiretkeläinen, joka haluaa säilyttää eurooppalalaisen kristillisen kulttuurin perinnön perusasiat.

”Miten oiva juoni saatanan johtamalta CIA:lta olikaan panna kristittyjen syyksi Norjan terroriteot, vaikka CIA itse mielenhallintatekniikoillaan on syypää iskuihin”, joku hörhö huudahti netissä.

Iskupäiväkään ei tietenkään ollut sattumaa. Vapaamuurarit ja Illuminati valitsevat katastrofipäivät kuulemma aina huolellisesti okkulttisten kaavojen ja päivämäärien mukaan. Nytkin päivämäärästä 22.7.2011 on kummallisten vääntöjen jälkeen laskettavissa luvut 6, 11 ja 13, jotka ovat ”rappareiden” ja ”juonittelijoiden” lempilukuja. Uskomattomin todiste salaliitosta on se, että päivä Oslon iskun jälkeen kuoli brittiläinen pop-laulaja Amy Winehouse selittämättömästi vain 27 vuoden ikäisenä, jolloin Illuminatilla on tapana tappaa nuorena saatanan uhreiksi joutuneita rock-artisteja.

Jos ei itkettäisi niin naurattaisi. Erään rääväsuun nettikeskustelijan mukaan kaikki on salaliittoa: Japanin tsunami, Fukushiman ydinkatastrofi, Libyan kriisi, Arabimaiden kuohunta, Persujen vaalivoitto, Strauss-Kahnin raiskaussyyte, Mika Myllylän kuolema, Norjan verilöyly. Nämä kaikki liittyvät juutalaisten salaliittoon ja USA:n hallinnon pyrkimyksiin saada maailma unohtamaan Wikileaks-paljastukset. USA siis laukaisi ydinpommin merenpohjassa, jotta sai aikaan tsunamin. USA yllytti arabit kapinaan ja pisti alueen johtajat ahtaalle. USA tuki Persujen vaalikampanjaa. USA houkutteli Dominic Strauss- Kahnin ansaan hotellisiivoojan avulla. USA murhasi Mika Myllylän. USA koulutti Breivikin ja maksoi tälle miljoonia. Niin se käy.

Konspiraatiouskovaisuus on tavallaan ymmärrettävää. Ihmisillä on tarve löytää suurelle ja dramaattiselle tapahtumalle suuri ja dramaattinen selitys. Se ei ole ymmärrettävää, että tällaisista tapahtumista kerätään poliittisia pisteitä tai hörhöuskottavuutta. Suomessa pahin salaliittoinnostus kumpuaa esiin Magneettimedia-lehdessä. Kyseinen aviisi on minun ehdotukseni Skepsiksen Huuhaa-palkinnon 2011 saajaksi.

T T A K Y Sy My K S Iä

Risto K. Järvinen

Valetieteilijä

Lysenko ja

suomalaiset

Teksti Anssi Saura

ILMEISESTI KUKAAN EI OLE SELVITTÄNYT NEUVOSTOLIITTOLAISEN VALETIETEILIJÄ TROFIM DENISOVITŠ LYSENKON VAIHEITA SUOMALAISEN LAITAVASEMMISTON LEHDISTÖSSÄ. ANSSI SAURA KÄVI LÄPI ”VAPAA SANA” -LEHDEN VUOSIKERRAT 1944-1956 JA ”TYÖKANSAN SANOMAT” -LEHDEN VUOSIKERRAT 1945-1956. VUONNA 1957 LEHDET YHDISTETTIIN NIMELLÄ ”KANSAN UUTISET”, JOTA ANSSI SAURA SEURASI 1964 LOPPUUN ELI LYSENKON JA HRUŠTŠEVIN KUKISTUMISEEN ASTI. SAMOIN HÄN KÄVI LÄPI ”KOMMUNISTI”-AIKAKAUSLEHDEN VUODESTA 1944 VUOTEEN 1965.

Trofim Denisovitš Lysenko (1898-1976), Leninin maatalousakatemian presidentti vuosina 1938-56 ja 1961-62, on antanut nimen ”lysenkolaisuudelle”. Se on haukkumasana, jolla ymmärretään poliitikkojen pönkittämää valetiedettä.

Astrologialla ja alkemialla on ollut kultaiset aikansa hallitsijoiden suojeluksessa; kreationismi on jälleen ties kuinka monennen kerran tekemässä paluuta Tennesseen osavaltion edustajainhuoneen päätöksellä. Lysenko kuitenkin voittaa kaikki muut; hän valjasti valtion väkivaltakoneiston eliminoimaan normaalitiedettä edustavat vastustajansa.

Pääsihteerien Josef V. Stalinin ja Nikita S. Hruštševin aika oli tieteen kannalta syvästi ristiriitainen. Neuvostotiede edusti eksakteissa tieteissä maailman ehdotonta huippua – ajatellaanpa vain Sputnikeja, kosmonautteja tai venäläisten saamia Nobelin palkintoja. Toisaalla olivat vallassa huijarit ja mystikot kuten Lysenko tai maaperäoppinut V.R.

Viljams (1863-1939).

Miellyttävä poikkeus tässä joukossa oli Olga Lepešinskaja (1871-1963), professoriksi noussut apukätilö. Hän ei kaiketi tuhonnut ketään. Hän todisti solujen voivan syntyä elottomasta aineesta ilmeisesti siten, että näytti solun hajoamista kuvaavan filmin lopusta alkuun päin.

Lysenkon ja Viljamsin vaikutukset sortuivat Hruštševin myötä Neuvostoliiton maatalouden ajauduttua vakavaan kriisiin; Lepešinskaja vain unohdettiin.

PROLETAARINEN MAATALOUSTIEDE

Lysenko oli itseoppinut kasvinjalostaja, joka herätti huomiota Azerbaidžanissa 1920-luvulla puuvillan viljelyä koskevilla suosituksillaan. Hän sovelsi siementen kylmäkäsittelyä, vernalisaatiota, saadakseen siemenet itämään aikaisemmin. Menetelmä ei ole hänen keksimänsä. Sen avulla viljakin itää aikaisemmin, mutta käsittely vaatii paljon työtä eivätkä tulokset kata kustannuksia. Lysenko kuitenkin väitti, että näin saatu muutos periytyi.

Lamarckismi, käsitys, että hankitut ominaisuudet periytyvät, on kumottu lukemattomia kertoja. Sen esitti ranskalainen biologi Jean-Baptiste Lamarck vuonna 1809. Lysenko käytti tästä opista nimeä ”mitšurinismi” venäläisen kasvinjalostajan ja lamarckistin Ivan Vladimirovitš Mitšurinin (1855- 1935) mukaan. Se ja Viljamsin maaperäoppi olivat yhteisnimeltään ”agrobiologia”, proletaarinen maataloustiede.

1920-luvulla ja 1930-luvun alkupuolella perinnöllisyystieteen tutkimus oli edistynyt ripeästi Neuvostoliitossa. Kansainvälisesti tunnettuja neuvostogeneetikkoja olivat esim. kasvinjalostajat Nikolai Vavilov ja

Lysenkon propagandan mukaan kapitalististen maiden biologia oli Ison Rahan, kuten Rockefellerin säätiön komennossa. ”Näin on, vaikka tiedemiehet heiluttavat Puhtaan tieteen lippua.”

Artikkelin kuvat ovat pilapiirtäjä Boris Efimovin käsialaa neuvostoliittolaisessa ”Ogonjok”-aikakauslehdessä v. 1949 julkaistusta ”(Banaani)kärpästen rakastajat – ihmisten viholliset” - artikkelista.

Georgi Karpetšenko sekä ihmisen perimän tutkijat Isador Agol ja Solomon Levit.

Geneetikot suhtautuivat aluksi myötämielisesti itseoppineeseen Lysenkoon eivätkä kiinnittäneet suurempaa huomiota tämän omituisiin käsityksiin. Lysenko puolestaan keskittyi geneetikkojen tuhoamiseen syyttäen heitä hyödyttömän porvarillisen tieteen harrastamisesta.

Perinnöllisyystieteilijät tutkivat Lysenkon mukaan jopa jotain niin naurettavaa kuin banaanikärpäsiä (tästä haukkumasana ”morganismi” amerikkalaisen nobelisti Morganin mukaan), väittivät, että hankitut ominaisuudet eivät periydy (josta haukkumasana ”weismannismi” saksalaisen Weismannin mukaan, joka oli kumonnut lamarckismin mitä moninaisimmilla kokeilla) ja vihdoin koko ”tiede” oli Mendelin, itävaltalaisen munkin, idealistinen juoni (josta haukkumasana ”mendelismi”).

Lysenko hyötyi myös siitä, että länsimaissa genetiikkaa käytettiin rotuhygienian ja sterilisaation tukena, puhumattakaan natsien omasta valetieteestä, rotuopista. Lysenkon tukija, filosofi Prezent puolestaan todisti, että lamarckismi ja dialektinen materialismi olivat sopusoinnussa keskenään, kun taas mendelismi oli ristiriidassa Marxin totuuden kanssa.

NEUVOSTOBIOLOGIAN DIKTAATTORI

Lysenko onnistui vuonna 1938 syrjäyttämään Vavilovin Leninin maatalousakatemian presidentin virasta. Agol, Levit, Karpetšenko ym. ammuttiin; Vavilov kuoli vankilassa 1943. Viljams ammutti maaperätutkija Tulaikovin. Lysenko valitutti itsensä neuvostobiologian diktaattoriksi heinä-elokuun vaihteessa 1948 pidetyssä Leninin maatalousakatemian kokouksessa. Hän vaiensi harvat vastaan väittävät toteamalla, että ”puolueen keskuskomitea on tutustunut selontekooni ja hyväksynyt sen”.

Lysenkon oppi syrjäytti tämän jälkeen perinnöllisyystieteen myös Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluvissa Itä-Euroopan maissa Itä-Saksaa lukuun ottamatta. Siellä biologit nousivat niin tiukkaan vastarintaan, että muutenkin vaikeuksissa ollut hallinto antoi periksi. Kiinassa lysenkolaisuuden valtakausi jatkui vielä 1970-luvulle asti.

Lysenko lähetti opetuslapsiaan länsimaille. Pohjoismaissa tuli tunnetuksi prof. I.E. Gluštšenko. Menestys oli vähäinen. Lysenkolle naureskeltiin oppikoulun biologian tunneillakin, mutta samalla tajuttiin kyseessä olevan paljon Galileon oikeusjuttua laajakantoisemman murhenäytelmän.

Länsi-Euroopassa asiat olivat toisin. J.B.S. Haldane, yksi populaatiogenetiikan kolmesta perustajasta, oli myös Englannin kommunistipuolueen varapuheenjohtaja. Hänen, ja monen muun vasemmistolaisen biologin, täytyi nyt valita Mendelin ja Marxin välillä. Lysenkon puolelle jäi lopulta vain englantilainen kristallografi John D. Bernal, mutta hän ei ollut biologi.

IDEALISTINEN JA MIELETÖN MENDELIN OPPI

Ilmeisesti kukaan ei ole selvittänyt Lysenkon vaiheita suomalaisen laitavasemmiston lehdistössä. Kävin

”Yhdysvalloissa biologiaa käytetään rasismin (Ku-Klux-Klan) ja poliisivallan tukena.”

läpi ”Vapaa Sana” -lehden vuosikerrat 1944-1956 ja ”Työkansan Sanomat” -lehden vuosikerrat 1945- 1956. Vuonna 1957 lehdet yhdistettiin nimellä ”Kansan Uutiset”, jota seurasin vuoden 1964 loppuun eli Lysenkon ja Hruštševin kukistumiseen asti. Samoin kävin läpi ”Kommunisti”-aikakauslehden vuodesta 1944 vuoteen 1965. Käytän seuraavassa lehdistä lyhenteitä VS, TS, KU ja KO.

Lehtien kirjoittelu biologian peruskysymyksistä on selvästi kaksijakoinen. Normaali biologia sovelluksineen on jatkuvasti ja lävistävästi esillä. Niinpä TS:n ”Talonpojan palsta” sisältää tavanomaista käytännön maataloustietoutta. Martti Helistön artikkelit kasvinjalostuksesta ovat täysin mendelistisiä. Vuonna 1948 palstalla on tosin muutama mitšurinismia ylistävä artikkeli, mutta ne ovat selvästi irrallaan käytännön ohjeista. Vuonna 1951 ”palsta” muuttuu poliittiseksi ja loppuu.

KU:n ”Maamiehen sarka” on kauttaaltaan tavanomaista maataloustietoa. SKDL:n kansanedustaja Arvo Riihimäki jätti mendelistisen aloitteen karjanjalostuksesta (TS 8.3.1947); keskellä aktiivisinta lysenkolaiskautta SKDL:n ryhmä ehdottaa eduskunnassa 5 miljoonan markan määrärahaa karjanjalostuksen tukemiseksi pientiloilla (TS 31.71948)..

Prof. Viljo Pesola Maatalouden tutkimuskeskuksesta kirjoitti tämän tästä pitkiä artikkeleita perinnöllisyystieteestä ja kasvinjalostuksesta (esim. TS 28.10.1949); prof. Risto Sarvas samoin metsänjalostuksesta (TS 18.5.1947) jne. Myöhemmin (VS 5.12.1949) opimme heterokromatiinin säätelevän banaanikärpäsen geenien toimintaa; aihe on ajan-

”Länsimaiset geneetikot ovat itse asiassa salaisia natseja.”

Syytös ei ole tältä osin kovin vakuuttava: fyysikot olisivat ehkä osuvampi kohde. Efimovin kuvat ovat edelleen ajankohtaisia sikäli, että niitä käytetään tämänkin päivän tiedepoliittisessa keskustelussa. Geeniteknologia kuvataan esimerkiksi suuryhtiöiden bisnekseksi. Väite on totta, mutta toisaalta vain suuryhtiöllä on resursseja tehdä teknologian vastustajien vaatimia laajoja kokeita.

kohtainen edelleen. Prof. Olavi Meurman varoitti Mitšurinin kääpiöomenapuista: ne eivät ole edullisia meillä (TS 7.8.1951).

”Vapaan Sanan” tieteellisiä pakinoita kirjoitti edellä mainittu J.B.S. Haldane, johtava geneetikko ja kommunisti. Hän saattaa olla tieteen popularisoinnin edelleenkin lyömätön mestari (esim. ”Daedalus; or, science and the future”, 1925 ja ”Possible worlds and other essays”, 1927). Viimeinen hänen pakinansa ilmestyi VS:ssa 31.1.1949. Tässä vaiheessa hän alkoi ottaa etäisyyttä kommunisteihin ja kommunistit häneen.

Tavanomainen perinnöllisyystiede tutkii perinnöllisyysilmiötä ja siihen liittyviä solun osia. Geenit sijaitsevat kromosomeissa ja ne siirtyvät sukupolvelta toiselle Mendelin lakien mukaisesti. Lysenkolainen määritelmä puolestaan kuuluu: ”Perinnöllisyys on elävän organismin ominaisuus vaatia tiettyjä olosuhteita elämälleen ja kehitykselleen ja tiettyä suhtautumista näihin oloihin” (VS 19.8.1951).

Edelleen: ”A.A. Avakjan on kumonnut weismannilaisten ja morganilaisten ’tiedemiesten’ väitteet, joiden mukaan eliöiden solukoissa on muka jonkinlainen ’periytyvä’ aine, johon ympäristön vaikutukset eivät ollenkaan ulotu” (VS 16.5.1951), se on ”… idealistista ja mieletöntä Mendelin oppia” (VS 7.71953)..

MORGANISMIN HÖLYNPÖLY

Lysenkon oppia propagoivassa kirjoittelussa on erotettavissa kaksi pääjuonta: ”Pravdasta” tai ”Ogonjokista” usein kuukausien aikaviiveellä käännetyt artikesitelmän, jossa hän kertoo NL:n maidon tuotannon – väärennetyistä – huippusaavutuksista ja siitä, ”ettei periytymiskyky liity ainoastaan kromosoomeihin, vaan ruumiin jokaiseen osaan, minkä vuoksi ominaisuuksia voidaan siirtää sukupolvesta toiseen ilman kromosoomien välitystä” (VS 20.5.1949).

Mitšurin ja Lysenko ovat aiheina SNS:n tiedejaoston kokouksessa. Heikki Kuusinen esitelmöi aiheesta ”T.D. Lysenko – Mitshurinin maineikas työnjatkaja”. Otto Brusiin alusti biologisen tutkimuksen merkityksestä yhteiskuntatieteille (VS 2.10.1949, TS 4.10.1949). – Mainittakoon, että kukaan biologi ei suostunut pitämään esitelmää; professorit Harry Federley ja Esko Suomalainen esittivät vastaväitteitä Kuusisen esitelmään. Brusiin oli ”Valpon” entinen johtaja.

Vuonna 1950 Lysenko oli näkyvästi esillä lehdissä neljätoista kertaa. Vuoden lopulla professorien I.E. Gluštšenkon ja N.A. Vinogradovin luentokierros Mitšurinin opista ulottui Helsingistä Turkuun, Ouluun, Jyväskylään ja Tampereelle. Luennot on julkaistu (TS 29.12.1950 – 9.1.1951). He eivät olleet tyytyväisiä siihen, mitä näkivät. ”Morganismin hölynpölyä propagoidessaan taantumus ‘suojelee’ Suomea edistyksellisten biologisten käsitteiden tunkeutumiselta maahan.”

Jokioisissa prof. Vilho Pesola otti vieraat huomaavaisesti vastaan ja sai kiitosta (TS 19.4.1951).

”Näennäisen viattomia kärpäskokeita tekevä biologi palvelee kapitalistista väkivalta- ja riistokomentoa.”

kelit ja toisaalta Heikki Kuusisen ja Erkki Rauteen kirjoittamat analyyttiset selostukset. Heikki Kuusinen, ammatiltaan kemisti, oli Otto W. Kuusisen vanhin poika; Erkki Rautee, SKP:n johtava ideologi, opetti marxilaista filosofiaa ja sosialismin teoriaa Sirolaopistossa. Hän täydensi opintojaan Moskovassa 1958-61.

Vuosina 1944-46 Lysenkosta on vain yksittäisiä mainintoja. Vuonna 1947 TS:ssa kehutaan Mitšurinin kääpiöomenapuita. Seuraavana vuonna Lysenkon nousu neuvostobiologian kiistattomaksi johtajaksi on vahvasti esillä.

Vuoden 1948 heinä-elokuun vaihteen Leninin maatalousakatemian kokous selostetaan ”Pravdan” mukaan kaikissa lehdissä; tosin vasta marraskuussa, mutta hyvin näkyvästi: ”Ideologinen taistelu biologisen tieteen alalla. … Lysenko kumoaa idealistiset, mystilliset katsantokannat ja teoriat, jotka perustuvat Weismannin, Morganin ja Mendelin perinnöllisyysteorioihin” (KO 1948: 418-420). Ruotsalainen kirjailija Sixten Rogeby yhtyy kuoroon: ”Tiedemiehet maatalouden edistäjinä Neuvostoliitossa” (TS 711.1948)..

Vuonna 1949 Lysenkon asema on kiistaton. Kansanedustaja Johannes Virolainen pitää Suomi-Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa

LUOVA NEUVOSTOLIITTOLAINEN DARWINISMI

että ”Elämää voi Neuvostobiologit Lepešinskaja – ”eräs

(VS 8.3.1952) – on TS:n etusivulta 9.6.1950 opimme, syntyä myös elottomasta aineesta. kumonneet nykyisen soluopin”. nykyajan suurimmista biologeista”

näkyvästi esillä lehdissä vuoteen 1953 asti; eniten v. 1952.

Erkki Kivi, Veikko Kanervo, Vilho Pesola, Toivo Rautavaara ja Antero Vaarama olivat v. 1953 kolmen viikon matkalla tutustumassa Neuvostoliiton biologiseen ja maataloustutkimukseen ja tapasivat Lysenkon. He toivoivat yhteyksien avaamista (TS 13.12.1953).

Vuonna 1953 on lehdissä vain jokunen lysenkolainen artikkeli, mutta jo 6.1. - 171.1954. on VS:ssa kahdeksassa osassa Gluštšenkon luento, jonka Suomalais-Neuvostoliittolainen kauppakamariyhdistys sai kuulla 5.6.1953. He oppivat, että mikä tahansa viljelyskasvi voidaan opettaa kasvamaan napapiirin pohjoispuolella. Tämän jälkeen on varsin hiljaista vuoteen 1958 asti, jolloin Hruštšev ottaa ”Pravdassa” kantaa Lysenkon puolesta (KU 20.12.1958).

Vuonna 1964 loppu on lähellä: Viljams ja Stalin ovat syynä Neuvostoliiton maatalouden kriisiin (KU 28.8.1964); Hruštšev – ja hänen mukanaan Lysenko – kukistuu (KU 16.10.1964). Maatalous ei koskaan toipunut, vaan oli yksi koko neuvostojärjestelmän sortumisen syistä.

Heikki Kuusinen ja Erkki Rautee tarkastelevat tilannetta suomalaisittain. Rautee esittelee ”luovan neuvostoliittolaisen darwinismin” (KO 1950: 117-127) ja myöhemmin Kuusinen Lepešinskajan ”käänteentekevät tutkimukset” (KO 1950: 511-515). Rauteeta häiritsee se, että suomalaiset biologit (Jorma Erkama, Esko ja Paavo Suomalainen) eivät radioesitelmissään mainitse NL:ssä tehtyä työtä: ”Puolueellisuutta vai välinpitämättömyyttä?” (TS 10.12.1950). Vuonna 1954 hän kirjoittaa tieteen teleologisuudesta ja moittii eläintieteilijä Sulo Toivosen radioesitelmää (TS 2710.1955)..

Rautee kertoo seikkaperäisesti yrityksistä horjuttaa Lysenkon asemaa vuosina 1957-58. Ruotsalainen professori Åke Gustafsson oli 1957 kirjoittanut kolme näkyvää artikkelia Lysenkosta ja kääntyi 19.1.1958 ”Stockholms-tidningenin” avoimessa kirjeessä Hruštševin puoleen varoittaen NL:n maatalouden perustavanlaatuisista virheistä.

Erkki Kivi oli radioesitelmässään ja ”Maaseudun Tulevaisuuden” artikkelissa nimeltä ”Perinnöllisyyden harhakäsityksiä” korostanut samaa asiaa. Rautee lukee Kiven viaksi, ettei tämä ottanut huomioon ”Izvestijassa” ollutta Lysenkon vastinetta Gustafssonille (KU 28.1.1958). KU:n päätoimittaja Jorma Simpura pyysi nyt Kiveltä vastinetta, mutta julkaisikin ensin Rauteen vastineen Kiven vastineeseen: ”Biologista väittelyä” (KU 9.2.1958). Kivi toivoi NL:n maatalouden pääsevän kuiville ”lysenkolaisuuden hetteiköstä”.

Rautee jatkoi aiheesta vielä artikkelissa ”Neuvostobiologian katsomuksia” (KU 13.2.1958). Suurin osa tästä on lyhennelmää N.W.Tsitsinin ja D.M. Trošinin artikkelista ”Pravdassa” ja vaikeasti ymmärrettävissä, koska kirjoittajat yrittävät tasapainoilla Lysenkon ja normaalin kasvinjalostuksen välillä. Rautee kysyy ”onko Lysenko oikeassa?”(KO 1963: 148-154 ja 206- 208). On toki, mutta Rauteen täytyy nyt todistaa jopa molekyyligenetiikan voittokulku harhaopiksi. Tehtävä ei ole helppo, mutta hän selviää siitä siteeraamalla englantilaista Mortonia ym.

GEENEJÄ EI OLE

Minua askarruttaa muuan ajatus. Geneven huippukokouksessa 1950-luvulla ja myöhemmin keskusteltiin ydinsodan vaarasta ja ydinkokeista. Lännen neuvottelijat pelkäsivät säteilyn vaarantavan tulevien sukupolvien terveyden ja koko elämän. Neuvostoliittolaisen ja kiinalaisen vastapuolen mukaan tällaista vaaraa ei ollut: eivät geenit voi vahingoittua, kun niitä ei olekaan.

Kiitän dos. Hannu Ahokasta ja prof. Erkki Kiveä tiedoista ja keskustelusta. Lysenkosta on kirjoitettu paljonkin. Zhores A. Medvedevin (1969) ”The rise and fall of T.D. Lysenko”, Columbia University Press, on edelleen tuore; se kertoo myös kirjoittajan omista kokemuksista.

Myöhemmässä kirjoittelussa on usein osana apologeettinen aines: lännen marxilaiset tai venäläiset isänmaanystävät yrittävät selittää Lysenkoa parhain päin.

Kirjoittaja On Uumajan Yliopiston Perinnöllisyystieteen Emeritus Professori Sekä Skepsiksen Tieteellisen Neuvottelukunnan Jäsen.