”Olen täysin vakuuttunut siitä, ettei mikään yliluonnollinen ilmiö voisi

vetää vertoja luonnollisille ilmiöille.”

OLEN 24-VUOTIAS TAMPERELAINEN lääketieteellisen bioteknologian maisteriopiskelija ja mentalisti. Vähäistä vapaa-aikaani vietän urheillen, lueskellen ja elokuvia ja tv-sarjoja katsellen. Seuraan myös tiivisti YouTubessa erilaisia tiedeaiheisia kanavia, mm. Nature-lehden kanavaa, josta löytää hyvin tehtyjä ja selkokielisiä videoita eri tieteenalojen huippututkimuksesta.

Olen viettänyt viimeiset kahdeksan vuotta Tampereella, sitä ennen kiersin ympäri Suomea ja maailmaa. Kun olin aivan pieni, asuimme perheeni kanssa vuoden Englannissa ja vuoden Etelä-Afrikassa. Välissä tulimme takaisin Suomeen. Kun olin 10-vuotias, muutimme Keniaan. Siellä kävin brittikoulua koulupuku päällä ja kuminauhakravatti kaulassa. Toisen vuoden alussa eräs opettajista totesi, että kuminauhakravattini ”looks sloppy” ja että olisi aika vaihtaa kunnolliseen, sidottavaan kravattiin. Lähes kaikki muut pojat sitoivat silloin jo itse kravattinsa. Olin tällöin 11-vuotias. Kravattisolmun osaan edelleen vaikka unissani.

Kolmen vuoden afrikkalaistumisen jälkeen olin valmis jäämään Keniaan, mutta äitini mielestä oli hyvä aika palata Suomeen. Suomalainen identiteettini voisi kuulemma muuten kadota. Äitini oli varmasti oikeassa, sillä jo kolme vuotta Keniassa vaikutti persoonaani paljon. Luulen, että afrikkalaisten vaikutteiden takia olen näin heittäytyvä ja valmis esiintymään. Kenialaisissa juhlissa kaikki tanssivat ja laulavat estottomasti yhdessä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Afrikassa häpeä ei ole yleinen tunnetila.

Asuimme Keniassa, koska isäni oli ”köyhien pankkien perustaja”. Näin ainakin itse kavereille kerroin, mitä isäni tekee. Käytännössä hän johti YK:n rahoittamaa toimintatutkimusprojektia, jonka tarkoituksena oli luoda kyliin naisten säästöryhmiä ja tutkia miten ryhmät toimivat. Yksinkertaisimmillaan naiset kokoontuivat kerran viikossa ja toivat mukanaan pienen rahasumman. Rahat kerättiin yhteen ja annettiin yhdelle ryhmän naisista, joka pystyi suuremmalla summalla ostamaan esimerkiksi ompelukoneen. Paremmin toimivat monimutkaisemmat mallit, joissa ryhmän yhteisistä säästöistä halukkaat saivat lainata rahaa korkoa vastaan ja lopulta säästöt ja kertyneet korot jaettiin ryhmäläisten kesken.

SUORAA SUKUA 1900-LUVUN ALUN HERÄNNÄISJOHTAJALLE

KASVOIN suhteellisen uskonnollisessa perheessä. Isäni puolelta herännäisyys eli körttiläisyys on tullut tutuksi. Olen suoraan alenevassa polvessa sukua Juho Malkamäelle, joka oli 1900-luvun alussa vaikuttanut suuri herännäisjohtaja. Kävimme jouluna ja pääsiäisenä kirkossa, ja körttiläisten jokakesäiset herättäjäjuhlat ovat myös tulleet tutuiksi. Muuten uskonnollisuus ei suuremmin kotona näkynyt, meillä ei esimerkiksi ollut mitään uskonnollisia symboleita seinillä, eikä uskosta kovin paljoa puhuttu. Taisin pienenä uskoa Jumalaan kasvatukseni takia, mutta en kovin voimakkaasti.

Noin 13- tai 14-vuotiaana aloin kuitenkin epäillä kristinuskon oppeja. Selväähän on, että olen sattumalta syntynyt kulttuuriin, jossa kristinusko on vallitseva uskonto. Miksi juuri tämän uskonnon opit olisivat oikeassa?

Viimeinen sysäys kohti ateismia tuli lestadiolaiselta kaveriltani. Naapurissani tällöin asui suuri lestadiolaisperhe, jonka poikien kanssa leikin. Emme juuri keskustelleet uskosta, mutta kerran liippasimme läheltä aihetta. Kaverini totesi, että kaikki, jotka eivät ole lestadiolaisia, joutuvat helvettiin. Tajusin, ettei lausahduksessa ollut mitään järkeä. Koko maapallon väestöstä vain pieni porukka suomalaisia pääsisi taivaaseen. Lottovoitto syntyä suomalaiseksi ei näköjään riitä, pitäisi myös onnistua syntymään lestadiolaiseksi. Lestadiolaiset olivat selvästi väärässä, mutta niin taisivat olla muidenkin uskontojen edustajat. Kaikki uskoivat olevansa itse oikeassa, eivätkä kiinnittäneet huomiota siihen, että muissa uskonnoissa ajateltiin samalla tavalla. Ehkäpä kaikki vaan olivat väärässä.

Kun tajusin, ettei kristinuskosta ollut maailman selittäjäksi, tuli minusta nopeasti täysi ateisti. Aloin tutkia enemmän mitä muilla ateisteilla oli aiheesta sanottavana. Yhdessä vaiheessa teinivuosinani katselin paljon väittelyitä kuuluisien ateistien ja uskovaisten kesken. Hitchensin ja Dawkinsin argumentit tulivat tutuiksi. Tästä huolimatta olen käynyt rippikoulun ja ollut jopa isosena ja vielä Herättäjäyhdistyksen järjestämällä rippileirillä. Rippikoulu oli kokemuksena erittäin positiivinen, ja sain sieltä todella hyviä ystäviä. Taisin silloin pitää ateismini aika piilossa. Olen aina pystynyt kaveeraamaan ihmisten kanssa uskontoon tai muuhunkaan piirteeseen katsomatta. Leiri oli hauskaa yhdessäoloa, enkä jaksanut kiinnittää uskonnollisiin osiin hirveämmin huomiota.

Kun menin isoseksi, päätin vielä kerran antaa kristinuskolle mahdollisuuden. Menin leirille mahdollisimman avoimin mielin ja yritin todella ymmärtää, mitä papeilla oli sanottavana. Olivathan papit ja leirin vetäjät selvästi hyvin fiksua porukkaa, eivätkä lainkaan kiihkomielisiä tuputtajia. Vaikka yritin tosissani, en vieläkään löytänyt leiriltä uskoa.

Olen jälkikäteen miettinyt, miten änkyräateisti minusta olisi tullut, jos olisin ollut vähemmän avarakatseisessa uskonnollisessa yhteisössä. Vasta myöhemmin tajusin, miten erilainen herännäisyys on Suomen muista herätysliikkeistä. Homoavioliittokeskustelussa herännäisyys oli ainut herätysliikkeistä, joka avoimesti puolsi homoavioliittolain hyväksyntää. Herännäispiireistä saamani kaverit ovat hyvin liberaaleja, ja koen, että meitä erottaa ainoastaan suhteemme Jumalaan. Herännäisyys taitaa olla avarakatseisuudessaan hyvällä tavalla herätysliikkeiden musta lammas.

JALASTA PILKISTI SILMÄ

EN OLE IKINÄ kokenut mitään yliluonnollisia ilmiöitä. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, ettei mikään yliluonnollinen ilmiö voisi vetää vertoja luonnollisille ilmiöille.

Muistan hyvin matkani Budapestiin ensimmäisen yliopistovuoteni syksynä. Minulla oli juuri alkanut solubiologian ensimmäinen kurssi ja matkalukemisena minulla oli Bruce Albertsin ”Essential Cell Biology” -oppikirja. Ahmin kirjaa läpi ja muistan lukemisestani sen, että aina muutaman sivun välein jouduin pysähtymään ihmettelemään, miten käsittämättömän omituinen solu onkaan.

Yhden hetken muistan selvästi. Istuin lentokoneessa ja avasin kirjasta aukeaman, jossa oli kuva banaanikärpäsen jalasta. Kuva oli muuten normaali, mutta jalasta pilkisti silmä. Aukeamalla kuvailtiin, miten geenien ekspressointiin vaikuttamalla pystyttiin muuttamaan sitä, minkälaisiksi jalan solut kehittyivät. Yhden proteiinin vääränlainen tuotto jalan solussa toukkavaiheessa riitti siihen, että kohdasta muodostui silmä kaikkine hienouksineen. Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä. Todellinen luonnollinen ihme.

Toinen minulle merkittävä kirja on Daniel Kahnemanin ”Thinking Fast and Slow”. Kahneman on Nobel-palkinnon taloustieteistä voittanut psykologi ja ”Ajattelu, nopeasti ja hitaasti” -kirjassaan hän käy läpi ajattelussamme tapahtuvia virheitä. Kirja ei mielestäni ole kaikista selkeimmin kirjoitettu ja on välillä hiukan raskaslukuinen, mutta sen sisältö on silti kultaa.

Uskonnon tehtävä on antaa häivähdyksen kestävällä olemisellemme merkitys. Merkitystä antaa se, että olemme luomakunnan keskipiste, Jumalan kuva itsestään. Meillä ihmisinä on uskonnosta riippumatta selkeästi oma erityinen suhde ylämaailmaan. On omituista ajatella, että Jumala olisi luonut valitun lajinsa ja sen elinympäristön lisäksi koko maailmankaikkeuden galakseineen, aurinkokuntineen ja planeettoineen, olisi luonut kaikki muut miljoonat lajit, joista suurin osa ei ole edes selvinnyt tähän päivään, ja luonut hienon hienot mekanismit silmien ja muiden elinten kehittymiseen vain seuratakseen tekemisiämme ja suuttuakseen synneistämme tässä pienessä universumin kolkassa.

Richard Feynmanin sanoin: ”Lava on liian suuri esitykselle.”

SKEPTIKKO ON KUIN ÄRSYTTÄVÄ FUTISFANI

että ihmisen pitää Skeptisyyshän on suhtautua maailmaan.

joka aina muuttaa MIELESTÄNI ON HIUKAN OMITUISTA, erikseen määritellä itsensä skeptikoksi. mitä luonnollisin ja helpoin tapa Skeptikko on kuin ärsyttävä futisfani, lempijoukkuettaan sen mukaan kuka voittaa. Skeptikko on valmis muuttamaan mielipiteensä heti, kun joku kumoaa sen paremmilla faktoilla.

Skeptikkona pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman keskustelevainen. En usko, että jääräpäinen jankuttaminen auttaa kumpaakaan osapuolta. Usein ihmiset eivät ole tietoisia esimerkiksi tutkimuksista GMO:n taustalla ja siitä että GMO on WHO:n turvalliseksi toteamaa. Rauhallinen faktojen esilletuominen vie normaalissa keskustelussa jo pitkälle. Faktat ovat kuitenkin aina skeptikon puolella.

Olen kerran käynyt Tampereella Skepsiksen yleisöluennolla, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Aion jatkossa käydä muillakin luennoilla ja seurata luentoja myös netistä. Seuraan ”Paholaisen asianajaja” -sivua ja skepsiksen Facebook-ryhmää, jotka molemmat ovat hyviä tiedon lähteitä.

Skepsiksen Huuhaa-palkinto on oiva tapa alleviivata perätöntä tietoa, joka muuten helposti leviäisi kyseenalaistamatta. Useinhan täysi epätieto naamioidaan luotettavan kuuloisen nimen taakse, kuten ”Rokotusinfo ry” tai ”Suomen Terveysjärjestö”. On erittäin tärkeää nostaa kyseisien tahojen epäilyttävät toimintaperiaatteet tapetille.

Itselleni rokotevastaisuus tuntuu erityisen pahalta huuhaalta, koska teen virustutkimusta. Rokotteita pidetään kuitenkin lääketieteen historian suurimpana onnistumisena. On hyvin ikävää, että helppo, tehokas ja turvallinen tapa suojautua taudeilta kyseenalaistetaan vielä pitkään sen jälkeen, kun esimerkiksi polio on kadotettu maapallolta juuri rokotteiden avulla.

Ateismistani harvemmin keskustelen, sillä koen, että keskustelu tuskin johtaa mihinkään järkevään.

TEKEMISET RINNASTETTIIN SAATANAAN

INNOSTUN HELPOSTI. Yläasteella näin simppelin korttitempun, joka huijasi minut täysin. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin taikatempun livenä. Tempun aiheuttama tunne oli voimakas ja täysin erilainen kuin mikään aiemmin kokemani. Aloin heti harjoitella ja kaivella netistä tietoa. Sukelsin nopeasti ensin taikatemppujen ja myöhemmin mentalismin maailmaan.

Olen aina keskittynyt tekemään taikuutta ja mentalismia aikuisille, en ole tehnyt lapsille temppuja juuri koskaan. Yritän aina purkaa taikatempussa helposti syntyvää asettelua huijarista ja huijattavasta, taikurista joka on yleisöään ovelampi ja onnistuu huiputtamaan heitä. Teen hetkestä miellyttävän ja hauskan, mutten ikinä kenenkään kustannuksella.

Psykologia kiehtoo minua suuresti. En halua tehdä ainoastaan sellaista mentalismia, joka on psykologisella teemalla esitettyjä taikatemppuja. Minua kiinnostaa rajapinta temppujen ja todellisuuden välillä. Voiko mentalismia tehdä pelkästään psykologian keinoin ilman mitään temppuja? Psykologiasta löytyy paljon mielenkiintoisia ilmiöitä kuten suggestointi, joita voi hyödyntää mentalismissa. Tutkin mm. näitä ilmiöitä ”Tarinoita psykologiasta” -kirjoituksissani tässä lehdessä.

Mentalistin pitää tuntea taikuuden metodeja ja tietää, miten ihmistä huijataan. Sen lisäksi mentalistilla pitää olla aidosti hyvä ihmistuntemus. Näitä yhdistelemällä pystyy luomaan mielikuvan siitä, että todella lukee ajatuksia ja vaikuttaa muiden tekemiin päätöksiin.

Mentalismin kautta opittuja pehmeitä taitoja voi myös hyödyntää arjessa. Aloin tänä keväänä luennoimaan päätöksenteosta ja ensivaikutelmasta mentalistin näkökulmasta. Näillä luennoilla olen tuonut esille psykologiaa, jota mentalisti työssään tarvitsee. Puhun mm. siitä, miten suggestioilla voi vaikuttaa muiden päätöksentekoon ja miten mentalisti pystyy helposti saamaan avustajan luottamaan itseensä.

Suomessa mentalisti harvemmin kuulee väitteitä paranormaaleista kyvyistään. Sain tänä vuonna erään keikan jälkeen kuitenkin pitkän viestin, jossa siteerattiin monia raamatun säkeitä ja tekemiseni rinnastettiin saatanaan. Kirjoittaja ei kuitenkaan täysin hyökännyt minua vastaan, vaan kannusti minua jättämään pimeyden voimat ja kääntymään Jumalan puoleen, kun vielä voin. En jaksanut ottaa viestiä kovin tosissani ja vastasinkin näin: ”Kiitos pitkästä viestistäsi. Olen tutkiskellut taikavoimiani ja löytänyt niistä hyvän. Olen puhunut Jumalan kanssa ja hän antoi voimat minulle. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Jos viestejä alkaisi tulla enemmän, voi olla, etten lähtisi leikittelemään lähettäjien kanssa. Tuskin vastaisin mitään. Keskustelu ei kantaisi hedelmää.

TAIKUUS ON HAUSKA OIKOREITTI

ESITÄN NYKYÄÄN PÄÄOSIN MENTALISMIA, mutta välillä tehdessäni lähitaikuutta pienemmille porukoille teen myös korttitemppuja.

Aikuiselle ihmiselle, joka ymmärtää maailmaa, taikuus on kuin burleskia: hullunkurinen, parodioiva ja liioiteltu hetki. Hän ymmärtää kyllä, että kyseessä on temppu, mutta se ei haittaa kokemusta. Hän voi ottaa pienen loman mielikuvitusmaailmaan, jossa mahdoton voi tapahtua, eikä se mitenkään järkytä hänen maailmankuvaansa. Hänen ei tarvitse tietää, miten temppu tehdään – salaisuuden voisi selvittää, muttei se ole tarpeen. Yhdysvaltalainen skeptikko ja taikuri Jamy Ian Swiss summaa näin hyvin taikuuden kokemuksen katsojan näkökulmasta.

Lähden itsekin siitä olettamuksesta, että yleisöni on fiksua ja haluaa uusia hauskoja kokemuksia. Kunnioitan yleisöä ja tällöin yleisö myös kunnioittaa minua.

Taikuudella ja mentalismilla voi mielestäni hetkeksi tavoittaa osan siitä kokonaisvaltaisesta ihmettelyn tunteesta, jonka voi muuten kokea esimerkiksi tieteen kautta miettiessä vaikkapa universumin suuruutta. Taikuus on hauska oikoreitti tähän tunteeseen, joka muuten vaatii paljon pohdintaa ja usein tietyn luonnonilmiön syvää ymmärrystä. Miten ihmeessä tämä oikein voi olla mahdollista? Hyvänä esimerkkinä tästä toimii vähän aikaa sitten tekemäni keikka kansainväliseen viruskonferenssiin osallistuville tutkijoille. Keikka oli loistava. Olin itsekin konferenssivieraana, ja renssin ajan. Tutkijat eivät voineet käsittää, vat tunteesta suuresti.

keikasta puhuttiin koko loppukonfeselvästi antautuivat täysin sille, ettmitä esityksessä tapahtui, ja nautti-

37 TRILJOONAA SOLUA YHTEISTYÖSSÄ

KIMMOKKEENI LÄHTEÄ LÄÄKETIETEEN MAAILMAAN tulee varmasti vanhemmiltani ja heidän halustaan auttaa. Olen aina ollut hyvin ylpeä vanhemmistani.

Joskus lukioaikoina aloin kiinnostua lääketieteestä ja hainkin Tampereen lääketieteelliseen. En päässyt sisään, mutta BioMediTechin eli lääketieteellisen bioteknologian yksikön ovet aukenivat. Innostuin nopeasti lääketieteen tutkimuksesta, sillä tutkimalla voi potentiaalisesti tehdä erittäin suuria ihmiskuntaa hyödyntäviä löydöksiä.

Sen lisäksi, että alalla voi tehdä suuria löydöksiä ja vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen, sillä on minulle suuri itseisarvo. On hyvin mielenkiintoista oppia tuntemaan pikkutarkasti kuinka solut, rakennuskappaleet, joista olemme kaikki muodostuneet, oikein toimivat. On käsittämätöntä että 37 triljoonaa solua voi toimia yhteistyössä ja luoda meille tämän henkilökohtaisen kokemuksen ympäröivästä maailmasta.

Itse tutkimus tehdään usein pienenpienten solun osasten parissa. Tutkija voi esimerkiksi muuttaa soluissa yhden signalointireitin yhtä proteiinia ja mitata sen vaikutusta solun muihin toimintoihin. Tutkimus vaatii todellista intohimoa, pitkäjänteisyyttä ja kykyä sietää vastoinkäymisiä. Olen itse saanut vasta pienen maistiaisen tutkimuksesta tutkimusapulaisena ensin Dan Hultamarkin geneettisen immunologian laboratoriossa ja viimeisen parin vuoden ajan Heikki Hyödyn virologian ryhmässä Tampereen yliopistossa.

Tällä hetkellä tasapainottelen kahden intohimon välillä. Aloitan gradun tekemisen Hyödyn ryhmässä ja keikkailen samalla aktiivisesti. Yksi tulevaisuuden intohimoistani on yhdistää näitä kahta kenttää entisestään ja kansantajuistaa tiedettä. Tiede liikkuu valtavalla nopeudella eteenpäin ja samalla suurella yleisöllä ei usein ole edes tieteen perusmekanismeista käryä.

Työtä on paljon tehtävänä!

NAUTI TÄSTÄ HETKESTÄ

MILLAINEN OLISI TÄYDELLINEN MAAILMA? Oma mielikuvani täydellisen maailman täydellisestä ihmisestä tiivistyy yhteen henkilöön: tähtitieteilijä ja tieteen kansantajuistaja Neil deGrasse Tysoniin.

Kuten aiemmin kirjoitin, Afrikka on jättänyt jälkensä minuun. Arvostan afrikkalaisissa heittäytymistä ja ilmaisun helppoutta. Toisaalta taas on suuri harmi, että mantereen koulutus ei ole kovin korkealla tasolla. Neil deGrasse Tysonissa yhdistyy tummaihoisille ominainen spontaani ja luonteva kommunikaatio ja tärkeä tieteellinen työ. Molemmat piirteet ovat ehdottomasti tavoittelemisen arvoisia. Täydellisessä maailmassani deGrasse Tysoneita parveilisi pallollamme enemmän.

Mikä on elämän tarkoitus? Universumin skaalassa olemme pienen galaksin kaukaisessa kolkassa olevia täysin merkityksettömiä pölyhiukkasia, ja satumme olemaan elossa noin 14 miljardia vuotta universumin alun jälkeen. Toisaalta, eihän siinä ole kaikki. ”Me olemme tähtipölyä. Me olemme tapa, jolla universumi tarkastelee itseään”. Tämä Carl Saganin lausahdus kuvaa hyvin merkitystämme maailmassa. Olemme osa suurta ja kaunista maailmankaikkeutta, jossa on loputon määrä asioita joita kokea ja oppia.

On aika epätodennäköistä, että tietoisuutemme jatkaisi mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään. Siispä ainut, mitä voi tehdä, on nauttia tästä hetkestä ja tehdä siitä merkityksellinen. Tutkia maailmaa, kerätä tietoa, kuluttaa kulttuuria, luoda kulttuuria ja rakastaa.

WTF , MLEKS?

SUOMEEN JUURI RANTAUTUNEESSA ”Mitä lääkärit eivät kerro sinulle” -lehdessä on lainauksia siitä, mitä lääkärit ovat kertoneet meille lääketieteellisissä lehdissä ja eri uutiskanavilla. Todellisten uutisten jälkeen päästään asiaan: homeopaattisiin rokotteisiin, langattoman verkon terveysriskeihin, syövän saamiseen maitotuotteista ja taudin voittamiseen ilolla ja kahvisuolihuuhteluilla.

Käännösartikkeleista koostuva lehti ei toimittajiensa Lynne McTaggartin ja Bryan Hubbardin mukaan ole lääketieteen vastainen, mutta ”kun on kyse kroonisista sairauksista – niveltulehduksesta, sydänsairauksista, jopa syövästä – lääkkeet eivät usein ole ainoastaan tehottomia, vaan suorastaan vaarallisia”.

Kun kriittiset kuluttajat nostivat MLEKS:stä älämölön, sekä S- että K-ryhmä ja Stockmann ilmoittivat vetävänsä lehden pois myynnistä.

risto K. Järvinen