Mystisiä oireita on vuosikymmenten saatossa aiheuttanut niin

maasäteily kuin kännykkäsäteilykin. 1980-90-luvuilla kohistiin

näyttöpäätteiden säteilystä.

VIIME VUOSIKYMMENELLÄ spekuloitiin kännyköiden säteilyn aiheuttavan syöpää, ja nyt tulilinjalla ovat koulujen wlan-tukiasemat. Näyttöä vaaroista ei kuitenkaan ole kovasta tutkimisesta huolimatta löytynyt. Ennen kännyköitä ja langattomia lähiverkkoja pelkoa herätti toinen vauhdilla yleistynyt kapistus, nimittäin tietokoneiden näyttöpääte. Aluksi kohistiin väitetystä keskenmenoriskistä. Kohu kuitenkin laantui, kun tieteellistä näyttöä ei löytynyt. Lopullinen kuolinisku näyttöpäätepelolle oli kuvaputkinäyttöjen väistyminen litteiden näyttöjen tieltä.

TAUSTALLA TELEVISION SÄTEILY

ENNEN VIIME VUOSIKYMMENELLÄ tapahtunutta litteiden näyttöjen vallankumousta tietokoneiden ja televisioiden näytöt perustuivat katodisädeputkeen, joka todella tuottaa pienen määrän röntgensäteilyä. Tälle säteilylle asetettiin tiukat raja-arvot jo vuonna 1968, eikä näyttöpäätteiden säteilyyn perustuvista terveyshaitoista ole saatu tähän päivään mennessä tutkimusnäyttöä, vaikka aihetta tutkittiin paljon.

Röntgensäteilyn lisäksi kuvaputki tuottaa staattisen sähkökentän sekä pientaajuisen sähkö- ja magneettikentän. Magneettikenttä syntyy käämeistä, joilla elektronisuihkua ohjataan.

Television säteilystä varhaisimmat maininnat löytyvät 1950- ja 60-luvuilta, jolloin television säteilyä käytettiin kansalaisten rauhoitteluun kylmän sodan aikana: kansalaisille selitettiin, että ydinkokeiden ydinkokeiden seurauksena saadut säteilyannokset ovat pienempiä kuin tutuksi ja turvalliseksi mielletystä televisiosta saatu säteilyannos.

NÄYTTÖPÄÄTETYÖ YLEISTYY

1970-LUVUN LOPULLA tietotekniikka korvasi yhä enemmän rutiinipaperinpyörittelyä valtionhallinnossa ja suuryrityksissä. Vuonna 1981 kirjoitettiin, että näyttöpäätteiden määrä on jo lähes 50 000. Muutamassa sanomalehtikirjoituksessa mainitaan huolestumiset säteilystä sekä se, että ne ovat tutkimusten mukaan perusteettomia: enemmän huolettivat näyttöpäätetyön aiheuttamat tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä laitteiston käyttöhäiriöiden, katkosten ja odotusten aiheuttamat psykologiset haitat.

KESKENMENOJA?

HELMIKUUSSA 1984 Etelä-Suomen Sanomissa julkaistiin pikku-uutinen, jonka mukaan Ruotsissa on sovittu, että raskaana olevat pankkivirkailijat saavat halutessaan olla työskentelemättä näyttöpäätteiden ääressä. Ruotsissa tehdyn päätöksen taustalla olivat ”näyttöpäätteitä koskevat tiedot Yhdysvalloista ja Kanadasta”. Näistä maista tulleissa raporteissa kerrotaan, että ”näyttöpäätteen kanssa työskentelevien naisten raskauksista kaksi kolmasosaa on päättynyt keskenmenoon tai lapset ovat syntyneet epämuodostuneina”. Samassa uutisessa mainitaan, että tieteellistä näyttöä riskille ei ole, mutta ”toistaiseksi ei myöskään ole pystytty todistamaan päinvastaista”.

Maaliskuussa 1984 Länsi-Savo uutisoi, että suomalaistutkimuksissa ei ole voitu todeta, että näyttöpäätetyö vaikuttaisi epäsuotuisasti raskauteen. Uutisen mukaan ”ulkomaisista tutkimuksista valtaosa on irrallisia tapausselostuksia, joiden pohjalta ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä”. Työterveyslaitoksen omissa mittauksissa ei näyttöpäätteiden (röntgen)säteilyä voitu herkimmilläkään mittareilla todeta työskentelyetäisyydellä eli 50 cm:n päässä näyttöpäätteestä. Jonkin verran säteilyä voitiin mitata 5 cm:n päässä päätteestä.

”TYÖ NÄYTTÖPÄÄTTEELLÄ RAJATTAVA PUOLEEN PÄIVÄÄN”

SAMAN VUODEN 1984 marraskuussa uutisoitiin, että 13 kansainvälisen ammattiliiton sihteeristön ja Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton kokous Genevessä suositti, että ay-järjestöt pyrkivät työnantajaosapuolen kanssa neuvotteluihin näyttöpäätteillä työskentelyn rajoittamisesta. Näyttöpäätteiden jatkuva käyttö tulisi rajoittaa vain puoleksi työpäiväksi.

Ay-kokous katsoi myös, että raskaana olevien tai lapsia suunnittelevien naisten olisi voitava halutessaan siirtyä näyttöpäätteiden äärestä muihin töihin ilman palkantai etujen menetyksiä, vaikkei toistaiseksi olekaan ehdotonta tieteellistä näyttöä siitä, että mitään näyttöpäätteiden ominaisuutta voitaisiin liittää keskenmenoihin tai syntymävammoihin.

Tämän jälkeen oli hiljaista, kunnes tammikuussa 1986 uutisoitiin ruotsalaistutkimuksesta, jossa hiiret pidettiin alttiina päätteen magneettikentän säteilylle suurimman osan niiden noin 20 päivän mittaisesta raskausajasta. Osa syntyneistä poikasista oli vaurioitunut ja kärsi erilaisista epämuodostumista.

Viikon päästä uutisoitiin, että Tanskassa aloitetaan laaja tutkimus näyttöpäätteiden vaikutuksista raskauteen juuri edellä mainitun ruotsalaistutkimuksen takia.

Lokakuussa 1987 panokset kovenivat, kun uutisoitiin ”runsaasti säteilevien näyttöpäätteiden” aiheuttavan uuden ruotsalaistutkimuksen mukaan keskenmenojen lisäksi myös syöpää.

SITTEN OLI HILJAISTA

SEURAAVA UUTINEN näyttöpäätteistä ja keskenmenosta on vasta huhtikuulta 1989. Tällöin mainitaan ruotsalaiset ja yhdysvaltalaiset raportit, joissa keskenmenon mahdollisuuden on todettu lisääntyneen, mutta kerrotaan valtaosan tutkimuksista väittävän kiistatta, ettei päätetyö haittaa sikiön kehitystä. Uutisessa kerrotaan myös Työterveyslaitoksen aloittamasta kaksivuotisesta epidemiologisesta tutkimuksesta koskien näyttöpäätetyön raskaudelle tuottamia riskejä.

Samaisessa uutisessa mainitaan myös Ruotsissa perustettu sähköallergikkojen yhdistys, jolla on kolmisensataa jäsentä. Jäseniä riivaavat muun muassa ihon kutina, turvotus ja kuivuminen sekä silmien ärsytys ja päänsärky.

Viimeinen lehtimaininta näyttöpäätteistä ja keskenmenoista löytyy marraskuulta 1996, kun dosentti Risto Ilmoniemi tyrmäsi paikkansa pitämättömiksi väitteet näyttöpäätteiden magneettikenttien aiheuttamista keskenmenoista. Tämän jälkeen näyttöpäätteistä ja keskenmenoista ei löytynyt lehtimainintoja Kansalliskirjaston arkistossa, ja näyttöpäätteistä ja säteilystäkin vain muutama maininta, joista suurin osa on humpuukivoiteiden mainoksia.

Viime vuosikymmenellä kuvaputkinäytöt kokivat markkinoilla kuoliniskun, kun litteiden näyttöjen hinnat romahtivat ja laatu parani. Painavista kuvaputkinäytöistä tuli nopeasti ilmaiseksi jaettavaa romutavaraa.

AMMATTILEHDISSÄ MUUTAKIN KESKUSTELUA

YLEISSANOMALEHTIEN LISÄKSI keskustelua käytiin myös ammattilehdissä. Dosentti, osastonylilääkäri Lasse Kanerva kirjoittaa ”Työ, terveys, turvallisuus” -lehden numerossa 16/1990, että näyttöpääte ei aiheuta ihottumaa. Artikkelin mukaan ensimmäinen raportti näyttöpäätteiden aiheuttamista ihottumista tuli Norjasta vuonna 1981. Seuraavien vuosien aikana ”epidemia” siirtyi Ruotsin puolelle. Artikkelissa referoidaan näyttöpäätteiden iho-oireista tohtoriksi väitelleen Mats Bergin väitöskirjaa, jonka yhteenvedossa hän kertoo, että Ruotsi on tiettävästi ainoa maa, jossa näyttöpäätteet ovat aiheuttaneet huomattavan määrän iho-ongelmia.

Bergin tutkimuksen mukaan oireet eivät johtuneet näyttöpäätetyöstä. Toisen tutkijan tutkimuksissa oli selvinnyt, että erään ”näyttöpäätteelle allergisen” todellinen syy oli kosmetiikka-allergiassa ja toinen oli herkistynyt työpaikalla olevalle primula-kasville.

Bergin mukaan ihottumakohu johtui todennäköisesti tiedotusvälineiden asiaan kiinnittämästä huomiosta: vuosina 1979-1985 Tukholman ammatti-ihotautipoliklinikalle lähetettiin vain 7 potilasta, mutta lehtikirjoittelun jälkeen potilaita tuli puolessa vuodessa tutkimuksiin 100.

Vuonna 1992 julkaistiin Työterveyslaitoksen epidemiologinen tutkimus 1 , jonka lopputuloksena tavallinen näyttöpäätetyö ei lisännyt keskenmenoriskiä. Saman tutkimuksen mukaan kuitenkin yli 0,9 mikroteslan suuruisia magneettikenttiä tuottavien näyttöpäätteiden käyttö kasvatti keskenmenoriskiä.

Myöhemmissä tutkimuksissa ei kuitenkaan saatu näyttöä kohonneesta riskistä. ”Laajat tutkimukset eivät ole löytäneet mitään haitallisia terveysvaikutuksia katodiputkista”, vahvistaa säteilyn terveysvaikutuksiin perehtynyt fysiikan professori Tapio Ala-Nissilä.

NÄYTÖT TYYPPITARKASTETTIIN SÄTEILYTURVAKESKUKSESSA

PITKÄN URAN Säteilyturvakeskuksessa tehnyt, sähkömagneettisten kenttien altistusmittauksista tohtoriksi väitellyt ylitarkastaja Lauri Puranen muistaa hyvin näyttöpäätteiden säteilykeskustelun.

Puranen kertoo, että Säteilyturvakeskuksessa tyyppitarkastettiin kuvaputkinäytöt aina vuoden 1990 alkuun asti ja niiden röntgensäteilytaso mitattiin. Kun Suomi liittyi Euroopan talousalueeseen, tarkastuspakko poistui niin näyttöpäätteiltä kuin muiltakin sähkölaitteilta.

Säteilykohun seurauksena näyttöihin ilmestyi erilaisia mainostekstejä, kuten ”Low radiation” tai ”Low emission”. Käytössä oli myös kaikenlaisia virallisen kuuloisia, mutta vapaaehtoisia sertifikaatteja kuten MPR I, MPR II ja myöhemmin TCO 92.

”Olennainen asia näissä rajoissa oli se, miten pieniin sähkö- ja magneettikenttätasoihin voitiin teknisesti kohtuullisesti päästä, terveysvaikutusten kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä”, Puranen toteaa. ”Varmasti kohu antoi

PUHEET TELEVISION SÄTEILYSTÄ olivat minullekin tuttuja lapsuudesta: 1980-luvulla äiti kielsi katsomasta televisiota liian läheltä ”ettei tule säteilyä”. Todennäköisesti taustalla olivat muutamat takavuosien uutiset kuvaputken röntgensäteilystä. Kerran lehdestä luettu uutinen jää elämään muistitietona ja värittyy suusta suuhun kulkiessaan kuin ”rikkinäinen puhelin” -leikissä.

Internet ja sosiaalinen media muuttavat humpuukikenttää. Toisaalta höpöväitteitä on helppo ja nopea kumota, toisaalta vääräkin tieto leviää hätkähdyttävän nopeasti. Toinen ilmiö on vanhojen uutisten lähtö kiertoon: toukokuun 2017 lopulla Facebookissa kiersi Taloussanomien uutinen toukokuulta 2013, jossa taivasteltiin tanskalaiskoulun oppilaiden koetta, jossa wlan-säteily muka esti siementen itämisen. Muka, koska koetta ei ole – yllätys yllätys – pystytty toistamaan missään. Tätä ei uutiseen ole päivitetty. Mielestäni pitäisi.

Uutinen nousi Taloussanomien päivän luetuimmaksi jutuksi. Mikä sitten nosti uutisen uudelleen kierrokpainetta valmistajille. Jos halusi saada näyttöjä kaupaksi, kannatti mainostaa matalaa säteilytasoa.”

Kuvaputkinäytöt ovat jo käytännössä poistuneet ympäristöstämme, eikä niiden vaarallisuudesta saatu tutkimusnäyttöä. Näyttöä ei ole myöskään langattomien lähiverkkojen tai matkapuhelinten ja niiden tukiasemien säteilyn vaarallisuudesta – niillä kentänvoimakkuuksilla joilla normaalikäytössä ihmiset niille altistuvat.

Onko matalatasoisten ei-ionisoivien kenttien terveysvaikutuksista ylipäätään mitään tutkimusnäyttöä? ”Voimajohtojen synnyttämien pientaajuisten magneettikenttien kanssa on löydetty tilastollinen yhteys lasten leukemiariskin lievälle kohoamiselle, mutta biologista vaikutusmekanismia, jolla mahdollinen syövän aiheutuminen olisi selitettävissä, ei tunneta, ainoastaan tuo pieni tilastollinen yhteys”, Lauri Puranen kertoo. ”Myöskään soluja eläinkokeista ei ole saatu vahvistusta tälle tilastolliselle havainnolle.”

Leukemian tilastollinen tutkiminen on haastavaa, koska sairaus on harvinainen. ”Leukemiariski näyttäisi kaksinkertaistuvan, kun lapset altistuvat jatkuvasti 0,3-0,4 mikroteslan kentälle. Aihetta on tutkittu kohta 40 vuotta, eikä tilastollinen näyttö ole 10-15 vuoden aikana vahvistunut eikä heikentynyt. Suurjännitelinjojen alle tai viereen ei Suomessa saa rakentaa jo ihan sähköturvallisuusmääräystenkään takia”, toteaa Puranen.

Lindbohm et al: Magnetic fields of video display terminals and spontaneous abortion. Am J Epidemiol. 1992 Nov 1;136(9):1041-51.

Hätäinen jää elämään tiedeuutinen totuutena

selle? Veikkaan Facebookin ominaisuutta, joka nostaa käyttäjän silmien eteen tasavuosia sitten tehtyjä päivityksiä. Ihan kiva ominaisuus, mutta päivitystä kaipaisivat myös vanhat verkkouutiset. Valitettavan harva muistaa katsoa uutisen päivämäärän. Television ja printtilehtien kanssa näin ei käynyt.

Vanhoihin sanomalehtiin on helppo tehdä sanahakuja, kiitos Kansalliskirjaston ja Helsingin Sanomien arkiston. Lehdet on digitoitu ja ajettu tekstintunnistuksen läpi, ja etenkin Kansalliskirjastolla on erittäin monipuolinen ja helppokäyttöinen hakumoottori, joka helpottaa tällaisten historiajuttujen tekemistä.

Humpuukin historian – ja kaiken muunkin historian – tutkiminen helpottuu toivottavasti tulevaisuudessa, kun televisio-ohjelmat saadaan arkistojen analogisilta nauhoilta digitaaliseen muotoon niin, että ohjelmien ääniraitaankin voi tehdä sanahakuja. Toki merkittävimpiä televisioohjelmia ja -uutisia on referoitu sanomalehdissäkin.