Epäily, vakuuttuminen

ja epäily.

jaakko Närvä Törmäsi Bosniassa Pyramidien Löytäjään Ja Johtavaan Tutkijaan, Harrastaja-arkeologi Semir*** ***osmanagichiin (kuvassa), Joka Oli Pitämässä Rinteillä Esitelmää Pyramideista Turisteille.

Lehtikuva/ap/hidajet Delic

KESÄLLÄ 2016 tein rajatiedon aktiivien kanssa Bosnian-matkan, tarkoituksena tutkailla väitettyjä Visokon kaupungin alueen pyramideja ja kokea niiden ihmeitä. Maakerros pyramidien päällä on 12 000 vuotta vanhaa, joten jos kyse todella on pyramideista, ne ovat vähintään yhtä vanhoja – ne olisi siis rakennettu viimeisen jääkauden aikana.

Pyramidien tutkijan, rakennusmestari Matti Salon järjestämä ja johtama matka oli upea. Kerron seuraavassa kokemukseni ja näkemykseni Bosnian pyramideista. Keskityn todistusaineistoon, en niinkään sinänsä hienon matkamme kuvaamiseen.

”LAATOITUKSEN TÄYTYY OLLA ÄLYLLISESTI TEHTY”

ILAHDUIN KUTSUSTA matkalle Bosniaan, mutta olin varsin skeptinen. ”Noinkohan siellä oikeita pyramideja on, taitavat olla vain erikoisia vuoria”, mietiskelin. Lähdin kuitenkin matkalle, siitä tulisi joka tapauksessa antoisa. ”Katsotaan, annetaan pyramideille mahdollisuus”, ajattelin. Pyramideja ja muita hämmästyttäviä muinaisia rakennelmia on löydetty ympäri maapalloa, ja maailmassa on ja tapahtuu odottamattomia asioita.

Ensimmäiseksi vierailimme pyramideista suurimman, Auringon pyramidin rinteillä (pyramidien nimet ja sijainnit löytyvät netistä, kuten myös kuvia). Päivä oli kuuma ja kiipesimme polkua ylöspäin kohti betonisiksi väitettyjä lohkareita, jotka oli kaivettu esiin maakerroksen alta. Itse pyramidien löytäjä ja johtava tutkija, tohtori Semir Osmanagich, oli juuri pitämässä esitelmää pyramideista turisteille – saavuimme rinteille oikeaan aikaan.

Osmanagichin henkissisältöinen, new age -tyyppinen, soljuva ja huoliteltu esitelmöinti ei vakuuttanut tieteellisesti. Maastossa lojuvat suuret ”betonipalkit” eivät myöskään vakuuttaneet minua. Ne näyttivät kohtuullisen säännöllisen muotoisilta, pitkähköiltä ja palkkimaisilta. Ne olivat kuin kovettunutta savimaista ainesta, jonka seassa on kivenmurikoita. Tuijottelin lohkareita ja hypistelin irtonaista, lohjennutta ainesta. ”Miksipä nämä eivät voisi olla alueen vuorien luonnollisia geologisia muodostumia, eivätkä keinotekoista betonia ja kiveä”, mietin. Yllättäen sain pitää pienen ufotutkimuksellisen puheenvuoron yleisölle, kun selvisi, että olen ufoaihetta tutkinut uskontotieteen tohtori.

Seuraavina päivinä vierailimme Auringon pyramidin lähistöllä sijaitsevalla pienemmällä Kuun pyramidilla (valtava, kasvillisuuden ja metsän peittämä vuori tosin sekin oli) ja ”Tumulukseksi” kutsutulla kumpumaisella muodostelmalla.

Kuun pyramidilla kiipesimme jyrkkää polkua ylöspäin, kunnes saavuimme tasaisemmalle alueelle. Havaitsin pienistä, hyvin säännöllisen muotoisista laatoista tehdyn pitkänomaisen alueen, jonka mielsin tienpätkäksi. Tie oli ehkä parisen metriä leveä ja jonkun kymmenen metriä pitkä. Tien laatat oli kuin aseteltu ilmeisen säännöllisesti toisiinsa nähden, ja ne olivat keskenään suunnilleen samankokoisia. Sivuiltaan ne olivat alle puoli metriä. Tiessä vaikutti olevan säännöllisin välimatkoin aina samankorkuinen, alle tai noin kymmensenttinen, tien poikki etenevä ”kynnys” tai leikkaus; pieni, terävähkösti leikattu pudotus.

”Miksi emme kävele polun sijaan tiellä, kun kerran sellainen on tarjolla”, ihmettelin. Selvisi, ettei kyse ole nyttemmin rakennetusta tiestä, vaan osasta pyramidirakennelmaa. Hätkähdin todella. Ymmärsin, että kyse on silmämääräisestä havainnoinnista, joka voi olla pettävää tällaisissa asioissa, mutta samalla koin, ettei tästä enää voi erehtyä: laatoituksen täytyy olla älyllisesti tehty.

Ylempää löytyi säännöllisen muotoisia isompia laattoja (sivut noin metrin tai enemmän), jotka olivat kuin saumattomasti paikallisesta hiekkakivestä leikattuja ja toisiinsa nähden aseteltuja.

Tumuluksella näin eräällä rinteellä laattamaista pintaa suurten rakennuspalkkien tai -lohkareiden lisäksi.

”MONTA TIETEENALAA MULLISTAVA ASIA”

AURINGON PYRAMIDIN ALUEELLA sijaitsee pyramidin suuntaan johtavia esiin kaivettuja tunneleita, joiden väitetään liittyvän pyramideihin, johtavan Auringon pyramidin alla oletetusti olevaan kammioon. Matkan aikana vierailimme tunneleissa useaan otteeseen ja kävimme myös toisaalla katsomassa erikoisia kivipalloja.

”Ovatko tunnelit oikeita, saatika hyvin vanhoja”, mietin. Vai kaivellaanko paikalla maata vain kuvitellen, että tässä ja tässä menee tunneli, joka päätellään joistakin mielikuvituksellisista merkeistä? Tunneleiden tiettyjen rakenteiden perusteella arvelin kuitenkin, että ne olisivat joskus aikaisemmin kaivettuja ja myöhemmin täytettyjä tai täyttyneitä. Mutta ketkä ne rakensivat, miksi ja milloin? Selvisi, että tunneleita on esitetty mm. veden muokkaamiksi tai Jugoslavian armeijan rakentamiksi ja sittemmin maa-aineksen täyttämiksi tai täytetyiksi.

Oppaat kertoivat mielenkiintoisia seikkoja ja tutkimustuloksia pyramideihin ja tunneleihin liittyvistä asioista: mm. että usea virallinen, riippumaton geologinen laboratorio on varmistanut, että Auringon pyramidin palkkien kivet yhteensitovan aines on äärimmäisen kovaa betonia, jollaista ei nykyään pystytä valmistamaan.

Todellako? Jos näin on, täytyy alkaa uskoa, että kyseessä on monta tieteenalaa mullistava asia: valtavia pyramideja Bosniassa! Käsissämme on jotakin hyvin merkittävää ja konkreettista, jonka tutkimukset kiistatta jossakin vaiheessa uudistavat radikaalisti käsitystämme ihmiskunnan historiasta.

kuun Pyramidin Rinteeltä Esiin Kaivettu Alue Sään-*** ***nöllisine Pienehköine Laattoineen.

”OLONI OLI OUTO”

OSTIN TUNNELEIDEN suuaukon tuntuman myyntipisteestä kaksi kirjaa: ensimmäisestä Bosnian pyramidien tutkimuskonferenssista julkaistun painavan, isokokoisen teoksen ”ICBP Book: The Proceedings 2008” ja Semir Osmanagichin vuonna 2014 julkaistun ”Pyramids around the World & lost pyramids of Bosnia”. Bosnialaissyntyinen, Yhdysvalloissa pitkään asunut Osmanagich löysi väitetyt pyramidit keväällä 2005; pyramiditutkijana hän oivalsi niiden muodosta, että ne ovat pyramideja, eivät vuoria. Hän myös nimesi pyramidit.

”Perehdyn tähän huimaan löytöön kotona lisää”, ajattelin. Varmastikin kirjoista löytyy parhaita todisteita Bosnian pyramidien aitoudesta – olihan pyramideja tutkittu jo noin kahdeksan vuotta Osmanagichin kirjan julkaisuajankohtana. Lisäksi kuka tahansa tutkija pyrkisi näin kiistanalaisessa asiassa valitsemaan ja muotoilemaan kirjaansa parhaan ja uusimman todistusaineiston.

Kun olin tutustunut kirjaan ja internetistä löytämiini Bosnian pyramideja käsitteleviin artikkeleihin, näkemykseni muuttui kriittisemmäksi. Oloni oli outo. Olin hehkuttanut jo joillekin, että mitä ilmeisimmin Bosniassa tosiaan on pyramideja. Epäilysteni voimistuessa olin nolona. Olinko antanut ihmisille kritiikittömyyttäni väärää tietoa?

Toisaalta ajattelin, että jos erehdyin, olin ainakin ollut avoimella mielellä, kuten tutkijan kuuluu. Opin myös omakohtaisesti jotakin arvokasta: kuinka olosuhteet, erikoinen tilanne (matka) ja tiedon puute – minulla ei ollut matkalla käytössä nettiä enkä ollut ennen matkaa tutustunut Bosnian pyramideja koskevaan tietouteen – saattavat viedä mukanaan, ehdollistaa ihmisen.

”YKSITTÄISTEN TIETEILIJÖIDEN EPÄVIRALLISIA KANNANOTTOJA”

TIIVISTÄN JA ANALYSOIN seuraavassa Osmanagichin kirjassaan esittämän todistelun pyramidien todellisuudesta. Hänen todistelunsa on kokonaisuudessaan moninainen, joten selkeän rajauksen vuoksi katson asiaa vain tiettyjen olennaisten väitteiden osalta. Esimerkiksi tunneleihin ja niissä oleviin erikoisilta vaikuttaviin megaliitteihin liittyvää todistelua en tässä käsittele.

Kirjassa esitellään vakuuttava lista useista Bosnian pyramidit -konferensseihin osallistuneista tutkijoista, jotka ovat kannattaneet pyramidi-hypoteesia. Kirjassa myös kuvataan asiaan perehtyneiden merkittävien tutkijoiden käsityksiä: arkeologian professorit Mona Ali ja Soliman Hamed Kairosta toteavat Visokon tutkimusmatkansa perusteella, että Auringon pyramidi on todellinen. Samoin egyptiläisen geologian tohtorin Ali Barakatin kerrotaan 42-päiväisen tutkimusmatkansa perusteella päätelleen Auringon pyramidin olevan totta. Venäläinen geofyysikko tohtori Oleg Khavroshki esitti kahden vuoden tutkimuksen jälkeen tutkimusryhmineen, että Bosnian pyramidit ovat aito ilmiö.

Kuitenkin, vaikka monet merkittävätkin tutkijat, jotkut arkeologitkin, ovat kannattaneet pyramidi-hypoteesia, kyse vaikuttaa olevan vain yksittäisten tieteilijöiden epävirallisista kannanotoista, ei virallisista, kuten vertaisarvioiduista tutkimustuloksista. Konferenssit ja niiden pohjalta julkaistut kirjat eivät ole virallisesti tieteellisten tahojen, vaan Bosnian pyramidien säätiön (the Archaeological Park: Bosnian Pyramids of the Sun Foundation) järjestämiä ja julkaisemia.

Toisaalta on lukuisia muita tutkijoita, myös asiaan perehtyneitä arkeologeja ja geologeja, jotka pitävät pyramidi-hypoteesia virheellisenä. Miksi meidän pitäisi automaattisesti uskoa pyramidi-hypoteesin kannattajia, ei kriitikoita? Niin ikään monet hypoteesia kannattaneet ja konferensseihinkin osallistuneet tohtorit, kuten johtava egyptologi Nabil Swelim, ovat tarkemman perehtymisensä jälkeen kääntyneet skeptikoiksi.

Parhaiten Osmanagichin väitteiden tyyppisiä pyramidi-hypoteeseja soveltuvat arvioimaan geologit ja arkeologit – Osmanagich itse ei ole kumpikaan. Hän teki pro gradunsa kansainvälisen kaupan ja politiikan ja väitöskirjansa sosiologian alalta. Hän on siis harrastaja-arkeologi. Osmanagichilla ei myöskään ole vertaisarvioituja julkaisuja pyramidi-hypoteesinsa tueksi.

Titteliseikat ovat tietysti muodollisuuksia, eivätkä välttämättä tatkoita, että Osmanagichin väitteet olisivat virheellisiä. Ei pidä tuomita hänen väitteitään vain siksi, että vertaisarvioidut julkaisut puuttuvat. Vaikeissa asioissa todisteluja ja argumentteja on älyllisesti rehellistä tarkastella tieteellisellä mielenkiinnolla avoimemmin ja laajemmalti. Varsinkaan asiantuntijat eivät voi vain luottaa toisiin asiantuntijoihin ja viralliseen kantaan (tai syntyy kehä), vaan heidän on itse tiedettävä ja ymmärrettävä aineisto ja perusteet oman perehtyneisyytensä pohjalta.

Aidosti jostakin väitteestä kiinnostuneen henkilön täytyy myös koluta epävirallisemmissakin yhteyksissä käytyä keskustelua ja argumentaatiota, mikäli hän lainkaan epäilee, että niillä voisi olla jotakin annettavaa. Muodollisesti epäpäteviltä harrastajilta voi saada monista asioita arvokasta tietoa ja näkökulmaa. Katsotaan siis, mitä Osmanagichin kirjassaan esittämästä varsinaisesta todistusaineistosta on pääteltävissä, sikäli kun olen sitä parhaani mukaan koittanut arvioida.

”YKSINKERTAISTETTUA PUHETTA”

OSMANAGICHIN KIRJAN MUKAAN keinotekoisesti muokattuja hiekkakivilaattoja on käytetty pyramidien rakennuspalikoina. Näitä esitellään kuvin: laatat todella näyttävät hyvin säännöllisiltä ja monin tavoin leikatuilta ja asetelluilta, silmin nähden ilmeisesti kuin tehdyiltä – kuten itsekin paikan päällä havaitsin. Kirjassa annetaan ymmärtää, että Ranskan materiaalitieteiden instituutin asiantuntijoiden ja materiaalitieteiden polymeeri-instituutin perustajan tohtori Joshep Davidovitsin mikroskooppianalyysin mukaan Kuun pyramidin laatat on keinotekoisesti käsitelty: pyramidin seinämillä laatat ja saviaines vuorottelevat säännöllisesti.

Osmanagichin leikattujen ja aseteltujen hiekkakivilaattojen tosiasiallisuuden tueksi esittämä tieto asiantuntijoiden ja Davidovitsin analyyseistä on vain yksittäinen toteamus. Se jää hyvin epämääräiseksi. Osmanagich ei esittele ja perustele asiaa enempää, ja lauseyhteydestä tulee mielikuva, että kyse on virheestä. Samassa lauseessa viitataan nimittäin samojen analyysien liittyvän väitetyn betonin aidoksi todistamiseen.

Suurten palkkimaisten lohkareiden tai pyramidien isojen rakennuspalikoiden sidosaine on kirjan mukaan erittäin lujaa, erikoista betonia, joka hylkii vettä nykybetonia paremmin. Tässä yhteydessä esitetään, että Auringon pyramidin kyseisen materiaalin on todettu olevan keinotekoista ainesta, betonia, seuraavissa tutkimuksissa: tohtori Davidovitsin mikroskooppianalyysi, Zenican yliopiston materiaalientutkimuslaitoksen kemian professori Muhamed Pasicin analyysi, Tuzlan rakennusinstituutin tohtori Ahmet Imamovicin analyysi, Tuzlan geoprojektin geologin, professori Izet Kubatin käsitys, Sarajevon yliopiston rakenteiden ja materiaalien instituutin tohtori Azran Kurtovicin analyysi sekä italialaisen Turin instituutin polyteknisen instituutin kemian osaston tutkijoiden analyysi.

Se, että betoniksi väitetty aines on erittäin lujaa ja voimakkaasti vettä hylkivää, ei tee siitä tietenkään betonia; luonto toki tuottaa tällaista ainesta. Olennaista ja raskauttavaa on, että tarkalleen katsoen betonia on vaikea löytää myöskään Osmanagichin esittelemien laboratoriotutkimusten kokonaisuudesta. Hän ei painota, että analyysit päätelmineen olisivat laboratorioiden virallisesti hyväksymiä tai julkaistu niiden virallisissa tai alan vertaisarvioiduissa julkaisuissa.

Jos olisin tehnyt vastaavan löydön kuin Osmanagich väittää tehneensä, alleviivaisin myönteisten virallisten tutkimusten virallisuutta niin, ettei lukija mitenkään voisi empiä asiassa. Kirjan perusteella analyysit tai niistä tehdyt betonitulkinnat vaikuttavat olevan lähinnä laboratorioissa työskentelevien yksittäisten pyramidi-hypoteesista kiinnostuneiden (osin konferenssiosallistujia) tutkijoiden epävirallisia tuloksia.

Puheenaolevan tyyppisten analyysien suhteen olen tietysti maallikko. ”Mistä tietää, että jokin uudenlainen, erikoinen betoni, josta aiemmin ei ole tiedetty, todella on ennennäkemätöntä älyllisesti valmistettua betonia, eikä vain hyvin betonimaista luonnon ainesta”, tekee mieleni kysyä. Vaikka analysoitavien kappaleiden ainekset osataan epäilemättä tarkasti eritellä, miten ja miksi tehdään päätelmä erikoisesta betonista? Eikö tällainen ole vaikea tulkintakysymys, jota pitäisi tarkastella kaiken muun asiaan liittyvän tietämyksen, kontekstin, yhteydessä? Eikö tämä vaatisi esimerkiksi keskustelua geologien ja betoasiantuntijoiden kanssa analyyseistä ja niiden tulkinnoista, poikkitieteellistä tietoa, jotta saataisiin mahdollisimman oikea ja perusteltu käsitys?

Tietysti, jos olisi muita vaikuttavia todisteita, että pyramidit ovat todellisia, tämä vahvistaisi betonitulkintaa. Mutta jos ei ole ja jos alueen vuorista löytyy samanlaista ainesta, kyse ei selvästikään ole betonista, vaikka aineksella on betonin ominaisuuksia. Osmanagich itsekin käyttää jossakin kohdin käsitettä ”betonin ominaisuudet”, joka ei ole sama asia kuin betoni. Yleisesti ottaen hänen puheensa betonista vaikuttaa yksinkertaistetulta.

artikkelin Kirjoittaja Jaakko Närvä (oik.) Pohtii Matkatiimiläisen Jouni Saarisen Kanssa, Onko Maaston Loh-*** kareissa Kyse Luonnonmuodostelmista Vai Keinotekoisesta Betonista. Kuvassa Oikealla Isoja Rakennuspalkki- ***maisia Kohteita Tumuluksen Rinteellä.

jos Bosniassa Kyse On Pyramideista, Kaivauspaikat*** ja Tunnelit Pitäisi Yrittää Suojella Hinnalla Millä Hy- ***vänsä. Nyt Ne Ovat Avoimia Turistinähtävyyksiä.

”AMATÖÖRIARKEOLOGIEN KAIVUUTAPA LISÄÄ ERIKOISUUDEN VAIKUTELMAA”

LÖYTYYKÖ KEINOTEKOISIKSI väitettyjen kaltaisia laattoja ja palkkeja muualta Bosnian vuorista? Osmanagichin pyramidi-hypoteesin harmiksi ikävä kyllä löytyy. Lisäksi pyramidien sisältö muotoiltune laattoineen ja lohkareineen näyttää olevan samaa maaperää kuin vuorien koostumus. Hyvin säännöllisen muotoiset, älyllisesti ilmeisen selvästi tehdyn näköiset tai tuntuiset kohteet ovat luonnossa tavanomaisia, myös kivi- ja hiekka-ainesten osalta. Se oli minulle yllätys.

Bosnian geologeille pyramidien laattarakenteet ovat tuttuja ja nimettyjä luonnonmuodosteita. Koska luonnossa esiintyy kaunista geologista säännönmukaisuutta, laattojen ja saviaineksen silmämääräisesti säännölliset vuorottelutkaan eivät sinänsä todista, että kyse on älyllisesti tehdyistä rakenteista.

Kriitikoiden mukaan amatööriarkeologien, vapaaehtoisten kaivajien kaivuutapa lisää erikoisuuden vaikutelmaa, kun paikkoja kaivetaan vain osittain esille ja niistä siistitään erityisen yhtenäisiä muodostumia.

Visokon alueen geologinen historia tunnetaan hyvin. Geologit tietävät, kuinka säännöllisen muotoiset laatat, niiden sekä saviaineksen vuorottelu ja betonimaiset lohkareet ovat muodostuneet. Itse asiassa, ennen kuin Osmanagich ryhtyi tekemään kaivauksiaan, geologit ennustivat, mitä hän tulee löytämään, ja juuri sitä hän löysi. Kyse on geologisesti ajatellen jopa varsin tavanomaisista kohteista ja kerrostumisesta, yhdysvaltalaisittain sanottuna ”flatiron”-muodostumista, vaikka niissä silminnähden onkin kiehtovaa säännönmukaisuutta.

”KAUNEUS ON PYRAMIDITUTKIJAN SILMÄSSÄ”

OSMANAGICHIN MUKAAN myös pyramidien ulkoiset ominaisuudet viittaavat niiden pyramidi-luonteeseen. Varsinkin Auringon pyramidi näyttää selvästi olevan tasasivuinen rakennelma. Sen sivut ovat tarkasti, kuin suunnitellusti, kohti pääilmansuuntia. Auringon, Kuun ja Lohikäärmeen pyramidit sijaitsevat toisiinsa nähden tasaisin välimatkoin tasasivuisessa kolmiossa.

Bosnian väitettyjen pyramidien pyramidimuotoisuus on kuitenkin hyvin epävarmaa. Auringon pyramidin kolme sivua/kulmaa antavat kyllä pyramidimaisen vaikutelman, mutta neljäs sivu on silminnähden erilainen, hyvin pitkä ja loiva. Voidaan tietysti olettaa, että maa-aineksen alla pyramidiin liittyy rakenteita, jotka saavat sen näyttämään osin ei-pyramidimaiselta. Pyramidien pyramidimainen ulkomuoto selittyy kuitenkin täysin tiedetyillä geologisilla prosesseilla ja flatironin käsitteellä.

Bosnian pyramidien ulkomuoto ei poikkea maan monista vuorista. Bosnian maisemissa on paljon osin pyramidimaisia, sivuiltaan ja kulmiltaan tasaisia vuoria. Ylipäätään pyramidimaisia vuoria on maapallolla monin paikoin. Oletusta älyllisestä toiminnasta ei siis alunperinkään tarvita selittämään sitä, mitä Osmanagich havaitsi ja oivalsi pyramideiksi. Kauneus on voinut aivan hyvin olla vain pyramiditutkijan silmässä. Itsekin mitä ilmeisimmin lumouduin Bosnian matkalla keisarin uusista vaatteista.

Se, että Auringon, Kuun ja Lohikäärmeen pyramidit ovat tasaisin välimatkoin tasasivuisessa kolmiossa, voi olla määrättyjen vuorien valikoinnin tulos. Valinta on voinut olla tahaton. Etsimällä löytää, alitajuisestikin, säännönmukaisuuksilta vaikuttavia ilmiöitä, joiden merkitys ei ole se, mitä oletetaan. Edelleen, Bosniasta löytyy varmasti muitakin pyramidimaisia vuoria, joiden sivut ovat pääilmansuuntien mukaisia (jos kyseiset mittaukset todella on tehty tarkasti ja suuntaväite pitää paikkansa). Ovatko ne kaikki pyramideja?

”TIEDON, VASTAKRITIIKIN JA TIETEELLISEN ILMAISUN PUUTETTA”

Jos OLETETAAN, että Osmanagich on oikeassa, että hän on tutkinut asiaa perusteellisesti ja että hänellä on vakuuttavia todisteta, on outoa, ettei hän tuo esille olennaista vastakritiikkiä ja -tietoutta. Osmanagich tuntuu pitävän ilmeisenä, ettei luonto voi tehdä mainitunlaisia muotoja. Hän kyllä kritisoi kirjassaan Robert Schochia, bostonilaista geologian tohtoria, joka kävi katsomassa pyramidikohteita, laattoja ja lohkareita, ja pitää, lukuisten muiden geologien kanssa, niitä selvästi luonnonilmiöinä.

Osmanagichin kritiikki on kuitenkin luettelomaista, lyhyttä ja pinnallista. Sen sijaan, että hän olisi ottanut vastustajien kritiikin vakavasti, osoittanut tietävänsä, mistä he puhuvat ja kumonnut sen kunnollisella argumentaatiolla, hän jättää mainitsematta asian kannalta keskeisiä tietoja, kuten tiedot alueen geologisesta historiasta. Hän ei käsittele kivilaattoja, lohkareita ja pyramidiensa ulkomuotoa vastaavia luonnonmuodostelmia muualla, eikä käy analyyttistä keskustelua niistä.

Oman hypoteesin koettelu muodostetaan aina vastakritiikin kautta. Perustelut rakennetaan varsinkin vaikeissa asioissa paitsi omien todisteiden perusteelliselle argumentaatiolle myös kritiikin huolelliselle kumoamiselle. Nyt syntyy vaikutelma, ettei Osmanagich edes tiedä tai ymmärrä olennaista hypoteesilleen vastakkaista tietoutta tai vastakritiikkiä. Tämä on vakava ongelma pyramidiolettamuksen kannalta.

Osmanagichin kirjoittamisessa on epämääräisyyttä: teksti on usein liian kepeän oloista verrattuna asian painoarvoon, sekä epäjohdonmukaista; samoista asioista saa lukea eri paikoista, jolloin tiettyihin seikkoihin liittyvien tietojen kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuu. Kirjan teksti ei ylipäätään ole harkittua ja hienovaraista tieteellistä puhetta, jossa ilmaistaisiin ymmärrettävän tieteellisen todistelun monimutkaisuus ja vaikeus tai mittasuhteet tällaisissa väitteissä ja vastakritiikki.

”VÄÄRÄNLAINEN KANSALLISTUNTO VOI OLLA VAHINGOLLISTA”

OSMANAGICH ON LIIKEMIES, hän perusti metallialan yrityksen Teksasissa, Houstonissa vuonna 1995, ja on sen toimitusjohtaja. Hän myös johtaa perustamaansa Bosnian pyramidien säätiötä. Näiden seikkojen, kuten hänen harrastaja-arkeologisuutensa, ei sinänsä tarvitse merkitä mitään kielteistä, mutta on kuitenkin arveluttavaa, että pyramidien kaivauspaikat ja tunnelit ovat turistinähtävyyksiä – olkoonkin, että syyksi esitetään lisäkaivausten rahoittaminen. En tiedä, onko pyramiditoiminnan rahavirtoja tutkittu.

Jos Bosniassa kyse olisi aidoista pyramideista, se olisi mullistava, paradigmaattinen arkeologinen ja historiallinen löytö. Jokainen ymmärtää, että silloin kaivauspaikat ja tunnelit pitäisi yrittää suojella hinnalla millä hyvänsä. Samoin pitäisi yrittää vakuuttaa tiedeyhteisö siitä, että asiaa pitää tutkia – olkoon Bosnian tilanne tässä suhteessa kuinka hankala tahansa. Missään nimessä kaivauspaikkojen ja tunneleiden tuhoamista ja todistusaineiston saastuttamista ei tulisi edistää.

Tunnelit tuhoutuvat turistivirroista pikkuhiljaa ihmisten tahattomastikin osuessa seiniin ja kosketellessa niitä. Itsekin ajattelemattomasti astelin tunneleissa ja rinteiden kaivauksilla, vaikka mainittu huoli kävi mielessäni. Tuntuu, ettei kukaan todella arkeologisesti Bosnian mahdollisista pyramideista ja Bosnian arkeologiasta kiinnostunut, siitä jotakin ymmärtävä, toimisi kuten Osmanagich nyt toimii.

Yksi mietityttävä asia on myös pyramidi-hypoteesin vaikutus Bosnian kansan historiantulkintaan; virheellinen käsitys historiasta ja siihen perustuva vääränlainen kansallistunto voi olla vahingollista. Onko oikein pönkittää uskoa kansan tietynlaiseen ikivanhaan, myyttiseen, sivistyskulttuuriseen menneisyyteen, jos sellaista ei olekaan? Väitettyihin pyramideihin liittyy monenlaisia motiiveja ja odotuksia sodasta toipuvassa maassa, mikä voi selittää niiden suosiota Bosniassa. Pseudoarkeologisia väitteitä on ennenkin käytetty politiikan, maineen ja rahan tekoon.

erikoinen Iso Kivipallo Metsän Kätkössä. Alueella Sijaitsee Myös Pienempiä Vastaavia Kiviä. Pyramidien Lisäksi*** ***bosniasta Löytyy Siis Paljon Muutakin Mystiikkaa.

YHTEENVETO

ERILAISET PUOLUEETTOMAT laboratorio- ja tutkimusryhmätarkastelut vaikuttavat olevan parhainta todistusaineistoa, mitä Osmanagich tarjoaa. Kauttaaltaan todistusaineisto on kuitenkin hatarahkoa. Todisteita on paljon, monenlaisia mittauksia, mutta niiden tieteellinen uskottavuus epävirallisuuksineen ja tulkintaogelmineen heikentää laatua. Määrä ei korvaa laatua, huonoilla todisteilla ei voi tukea huonoa todistusaineistoa; laatu ei parane kehnojen perusteiden kumuloitumisella. Itse asiassa, kun todistusaineistoa alkaa jäsentää ja tiivistää, huomaa, että sitä onkin melko ohuesti.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Visokon alueen geologia mitä ilmeisimmin selittää luonnollisiksi sen, mitä Osmanagich pitää keinotekoisena. Hän ei kumoa geologista näkökulmaa väitettyjen pyramidien osalta. Todistusaineiston perusteella ei näytä toistaiseksi jäävän mitään syytä uskoa, että Bosniassa kyse todella on pyramideista. Väitetyt pyramidit ovat joka tapauksessa upeita ja voimallisia paikkoja, joiden kokeminen oli avartavaa ja opettavaista.

Skeptikko sitten

20v.

ATOMIEN JA ALKEISHIUKKASTEN maailmaa vallitsevat kvanttimekaniikan lait ovat arkikokemukselle vieraita. Siksi niihin liittyy paradokseja, jotka ovat vuosikymmeniä pohdituttaneet filosofeja ja fyysikoita. Tuo salaperäiseksi koettu, outo kvanttimaailma näyttää yhä useammin tunkeutuvan mitä erilaisemmille hengenelämän alueille. Nykyään New Age -henkiset mystikot saarnaavat kaikkialla vallitsevaa kvanttiyhteyttä: ihminen on yhteydessä universumiin ja omaan ruumiiseensa, tai toisiin henkilöihin ja eläimiinkin. Sanotaan, että ihmisen tietoisuus on pohjimmiltaan kvantti-ilmiö, tai että kvanttimekaniikka osoittaa ettei objektiivista todellisuutta ole olemassa. Väitetään myös, että voimme kvanttimielemme avulla vaikuttaa terveydentilaamme, tai että kvanttimekaniikka mahdollistaa jopa paranormaalit ilmiöt. …

Kvanttimekaniikan ja fysiikan nousu yleisempään tietoisuuteen on luonnollisesti ilahduttavaa. Ihmisten etsiessä vastauksia maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin fysiikalla on myös paljon annettavaa. Kvanttimystikkojen tapa verhota sanomansa onttous fysiikan lainahöyheniin on kuitenkin valitettavaa. Kun jumala samaistetaan kvanttityhjiöön tai sielu kvanttifysiikassa esiintyviin virtuaalisiin hiukkasiin, tuloksena on vain merkityksetöntä – mutta monen korvissa hienoa – sanapuuroa. …

Kvanttifysiikka on ja pysyy arkikokemuksen vastaisena. Sen ihmismielin vaikeasti hahmotettavia kysymyksiä varten ei kuitenkaan tarvita filosofointia vaan fysiikan teoreettista ja kokeellista kehitystä.

YKSI MEIDÄN AIKAMME tärkeimmistä käsitteistä on kestävä kehitys. Se merkitsee ymmärtääkseni sitä, että pyritään luomaan tuleville sukupolville maailma, jossa ihmiset ympäri planeettaamme voivat elää rauhassa keskenään ja tasapainossa luonnon kanssa, nauttia fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä toteuttaa itseään ihmisinä. Tämä pyrkimys edellyttää visioita, jotka ulottuvat kymmeniä tai jopa satoja vuosia tulevaisuuteen. Voidaksemme näiden visioiden perusteella tehdä konkreettisia toimintasuunnitelmia meidän on kansainvälisen politiikan avulla päästävä jonkinlaiseen globaaliseen konsensukseen inhimillisistä ja yhteiskunnallisista perusarvoista. Mutta jaloimpienkin suunnitelmien toteuttaminen yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa jää pelkäksi haaveeksi ilman niitä työkaluja, joita tarjoavat vain tieteellinen tutkimus ja sen sovellutukset.

Toisin sanoen, voidaksemme määrätietoisesti edetä kohti parempaa maailmaa tulemme lähivuosikymmeninä tarvitsemaan pehmeiden arvojen lisäksi yhä luotettavimpia tietoja niin elottoman ja elollisen luonnon laeista kuin niistä mekanismeistä, jotka ohjaavat ihmisen mieltä ja toimintaa. Maailmassa, jossa jopa johtavan suurvaltion presidentti saattaa perustaa päätöksiään vaimonsa astrologin antamiin neuvoihin, edellytykset kestävään kehitykseen ovat vähäisiä.

SUOMALAINEN YHTEISKUNTA on oikeastaan vasta 1950-luvun lopulta lähtien kehittynyt kohti vahvaa moniarvoista urbaania kulttuuria, jossa terve epäily paremmin viihtyy, totesi pääministeri Paavo Lipponen kommentoidessaan professori Nils Mustelinin alustusta Skepsiksen kymmenvuotisjuhlaseminaarissa 17. toukokuuta. Hän arveli kuitenkin, ettei tavoitetta ollut vielä saavutettu, koskapa meillä esimerkiksi televisiosatiiri on varsin tylsää. …

Lipponen ei ollut aivan samaa mieltä professori Mustelinin kanssa siitä, että tieteellisen maailmankuvan rakentumisessa fysiikka ja filosofia olisivat keskeisimmät aineet, joita koulussa tulisi opettaa. - Samoin on historia, kaikki se mistä tänään voidaan puhua; miksi suomalainen yhteiskunta on sellainen kuin se on, miksi meillä on demokratia. Tämä on yksi sellainen asia, joka pitäisi minusta välittää eteenpäin.

Pääministeri arveli kuitenkin, että suomalaisten omaksuma tieteellinen maailmankuva on riittävän vahva varustus huuhaata vastaan. - Se on erinomaisen tärkeää, koska tulemme elämään yhä kansainvälistymämmässä maailmassa, jossa mediat hallitsevat, hän muistutti.

Pääministeri peräänkuulutti tervettä epäilyä ja kriittistä keskustelua myös poliitikkojen pyrkimyksiä kohtaan. - Uskon, että tässä mielessä olemme menossa parempaan suuntaan. Ehkä tällaisissa vakaissa oloissa poliitikassakin on vähemmän liikkumatilaa huuhaalle kuin aikaisemmin. Minä ainakin näen politiikassa aika paljon taistelua sellaista huuhaata vastaan, jossa uskottaisiin jonkinlaisilla oikoteillä hoidettavan asiat kuntoon, pääministeri kiteytti.

PARI VUOTTA SITTEN Internettiin perustettiin Skepsiksen oma kotisivu, joiden kautta nettiharrastajilla on ollut mahdollisuus päästä erilaisen skeptisen tiedon lähteille. Kiinnostus kotisivuja kohtaan on näkynyt muun muassa siinä, että niiden kautta on tullut suuri osa yhdistyksen viimeaikaisista jäsenhakemuksista. Nettisivut ovat houkuttaneet varsinkin nuorisoa yhdistyksen toimintaan.

Kari Enqvist

Nils Mustelin Skepsiksen 10-v. Juhlaseminaarissa 17.5.1997

Marketta Ollikainen

Marketta Ollikainen

lainaukset Lehdestä Skeptikko 2/1997. skeptikot Verkossa: Skepsis.fi/lehti