Kirjat · Skeptikko 1/2018
Kaikki on niin monimutkaista
Hamilton (1936–2000) heittäytyy kaunopuheiseksi tämän levottomuutta herättävän ajatuksen edessä:
”Oma tietoisuuteni ja selvästi jaoton minuuteni alkoi näyttää aivan muulta kuin olin kuvitellut, eikä minun tarvitsekaan olla niin häpeissäni itsesäälistäni. Olenkin jonkin heikon liittouman ulkomailta tilaama lähettiläs. Toteutan jakautuneen valtakunnan huolestuneitten vallanpitäjien ristiriitaisia määräyksiä. Kun kirjoitan näitä sanoja, tavoittelen yhtenäisyyttä, vaikka tiedän jossakin syvällä itsessäni, ettei sitä ole olemassakaan. Olen perusteellisesti sekoittunut, koiras naaraassa, vanhempi jälkeläisessä; olen kromosomien taistelevia segmenttejä, jotka tarttuivat toisiinsa taistelussa miljoonia vuosia ennen kuin Severnjoki näki Housmanin runojen keltit ja saksit.”
Timo Kettunen: Miksi syömisestä tuli niin hankalaa? Fitra, 2017.
TIMO KETTUSEN KIRJA ”Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?” koostuu kahdenlaisista osuuksista. Yhtäältä teos nojaa faktoihin muun muassa ruokakulttuureista, dieeteistä ja ihmisen fysiologiasta. Toisaalta mukana on Kettusen omaa pohdintaa yhdestä jos toisestakin asiasta. On psykologiaa, tieteenfilosofiaa ja erilaisia mietelmiä ihmisenä olemisesta.
Kettusen omat pohdinnat eivät toimi. Niistä jää lukijalle hämmentynyt, sekamelskainen olo. Teksti vilisee käsitteitä, kuten tieto, uskomus, empirismi, rationalismi ja normi. Niitä ei kunnolla määritellä ja mutkat rymistellään suoriksi niin filosofian kuin psykologiankin osalta. Ristiriitaisesti Kettunen valistaa, ettei tulisi sohia sellaisille tiedon alueille, mitä ei ymmärrä, mutta itse kaahaa eettis-moraalisista kysymyksistä neurologiaan kaiken läpi.
Kun Kettunen puhuu ravitsemuksesta ja ihmisen fysiologiasta, teksti rullaa. Myös hivenen kömpelö suomen kieli on näissä hetkissä selvästi parempaa. Kettusen tapa ilmaista sinänsä tylsiä faktoja on virkistävä ja humoristinen. Jopa minä, joka en naura kuin kerran vuodessa, hörähtelin vähän väliä ääneen.
Kirjan ensimmäisellä puoliskolla korostuvat liiaksi omat filosofoinnit ja tiedollinen anti hukkuu self help -höpinään. Jälkimmäisellä puoliskolla Kettunen kuitenkin pääsee vauhtiin ja on parhaimmillaan. Vankkaan tietoon ja erittäin hauskaan tyyliinsä hän saisi luottaa alusta lähtien.
”Miksi syömisestä tuli niin hanakalaa?” kertoo lukijalle selkeästi, että ravitsemus on monimutkainen kokonaisuus. Samalla se vastaa esittämäänsä kysymykseen ”miksi syömisestä tuli niin hankalaa”. Siitä tuli hankalaa, koska kaikki on niin monimutkaista.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsinaisia ohjeita syömiselle kirja ei tarjoa, vaan päätyy samaa viestiin kuin muutkin gurut: jokainen on yksilö. Ehkä juuri siksi kaikki on niin monimutkaista.
Risto K. Järvinen
MYRKYT OVAT AINA AJANKOHTAISIA
Matti Vuento: Myrkkyjen maailma. Nuolimyrkyistä sariiniin. Gaudeamus, 2017.
ALKEMIAA, LÄÄKETIEDETTÄ JA SODANKÄYNTIÄ vanhassa Kiinassa. Egyptin ja antiikin Kreikan myrkyt ja myrkyttäjät. Salajuonia Roomassa, alkemiaa Arabiassa. Jo ”Myrkkyjen maailman” sisällysluettelo vihjaa, että kyseessä on mielenkiintoinen, myös skeptikkoja koskettava kirja.
Kaikissa kulttuureissa tietämys myrkyistä on aluksi ollut erityisten ihmisryhmien hallussa. Heimoyhteisöjen shamaanit etsivät maagisia ominaisuuksia myrkyllisistä kasveista ja sienistä. Parantajat ja lääkärit etsivät puolestaan rohtoja, jotka tehoaisivat erilaisiin vaivoihin. Alkemistit pyrkivät saavuttamaan jopa kuolemattomuuden valmistamillaan eliksiireillä.
Sokrateen kuolemantuomio toteutettiin myrkkykatkosta valmistetulla juomalla, joka halvaannuttaa lihaksiston ja lamaannuttaa hengityksen, mutta säilyttää tajunnan loppuun saakka. Hullukaalilla on saattanut olla osansa noitaoikeudenkäynneissä. Delfoin oraakkelin näyt ehkä olivat myrkyllisen hunajan aikaansaannosta.
Myrkyt ovat aina ajankohtaisia. Arsenikki on myrkyttäjien klassikko. Vuonna 2014 paljastui kahden henkilön suunnitelma, jossa ihmisiä tapettaisiin Helsingin yliopistossa aseiden ja arseeniyhdisteen avulla. Entinen venäläisagentti Sergei Skripal ja hänen tyttärensä myrkytettiin hermomyrkky Novichokilla maaliskuun alussa Salisburyn kaupungissa Englannissa.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 1/2018. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Minä, skeptikko
Miksi uskomushoidot säilyvät tiedon lisääntymisestä huolimatta?
Netin terveystarinat ohjaavat oireilua
Huuhaa-palkittu ansaitsi palkintonsa
Olemme kaikki harhojen vallassa
Puheenjohtajan palsta
Saatana saapui Kuopioon
Sinä olet robotti
Lääketieteen harhapoluilla, 3
Suomalaiset utopiayhteisöt maailmalla
Manaajia, enemmän manaajia
Käyttäytymisgenetiikka: Uusia tuulia, vanhoja metkuja
Geenitestit ovat (oikeissa käsissä) hyödyllisiä
Olemme säälittäviä romukasoja
Tunsin sen olevan makuuhuoneessa
