Saatana saapui Kuopioon

KUOPION kulttuurihistoriallinen museo toteutti yhdessä helsinkiläisen Päivälehden museon kanssa näyttelyn ”Vapaus, rakkaus, tasa-arvo. Salonkielämää Kuopiossa ja Helsingissä.” Se oli esillä Kuopion korttelimuseossa vuonna 2017 ja Päivälehden museossa vuoden vaihteessa 2018. Museonäyttelyn ajatuksena oli esitellä ehkä kuuluisimpien suomalaisten salonkinaisten, Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin ajatuksia sekä salongeissa keskusteltuja aiheita.

Käsittelimme 1800-luvun lopun suomalaista yhteiskuntaa koskettaneita aiheita, kuten salonkikulttuuria, kirjallista realismia, kielikysymystä, seksuaalimoraalia, avioliittoa ja naisen asemaa. Kirjailijana ja kauppiaana toimineen Canthin maailmankatsomus oli aikaansa nähden varsin ennakkoluuloton ja monissa asioissa hyvin liberaali. Säilyneiden kirjeiden pohjalta saimme luotua hänelle äänen.

TODELLISILLA ASIOILLA EI SAA LEIKITELLÄ

NÄYTTELYN OHEEN järjestimme kattavasti ohjelmaa ja oheistapahtumia. Näyttelyn sisarteoksena käsikirjoitettiin ja esitettiin näytelmä, työpajoja oli useamman tyyppisiä. Minna Canth oli tunnetusti innokas kortinpelaaja. Hän myös innostui herkästi kaikesta uudesta kuten vastikään Amerikasta saapuneesta spiritismistä. Hän järjesti spiritistisiä istuntoja Kuopiossa, missä monet suomalaiset sivistyneistön ja taiteiden edustajat kävivät pelaamassa. Istuntoja hän kutsui nimellä ”sceance”.

Yhtenä oheistapahtumana järjestimme spiritismiä käsitteleviä työpajoja. Niissä pureuduttiin 1800-luvun lopun spiritismiin, keskusteltiin aiheesta ja saattoipa työpajaan osallistunut asiakas nähdä myös (modernin)

ouija- laudan sekä halutessaan saada ohjeita pelaamisen. Käsittelytapa oli varsin toteava, intohimoton ja informatiivinen. Sivumennen sanoen käsittelimme peliä aikakautena, jolloin siinä ei vielä ollut okkultistisia piirteitä.

Ennen kuin ehdimme aloittaa työpajat, aloimme saada postia. Kirjeet tulivat keskitetysti varsin lyhyen ajanjakson sisällä kahden eri johtajamme sähköposteihin. Yhteydenotot olivat allekirjoitettuja, nimettömiä emme saaneet ainuttakaan. Kirjeiden sisältö kulminoitui seuraaviin seikkoihin: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo ei saa esitellä spiritismiä. Emme ymmärrä, että todellisilla asioilla ei saa leikitellä. Olemme langettaneet saatanan kirouksen koko Kuopion ylle.

Kulttuurihistoriallinen Kuopion Museo

minna Canthin (oik.) Salongissa Spiritismiä Harjoit­*** tivat Mm. Juhani Aho, Akseli Gallen­kallela, Pekka halonen, Arvid Järnefelt Ja Jean Sibelius. Kuvassa ***salongissa Tällä Kertaa Pelataan Skruuvia.

MUSEON PERUSARVOIHIN EI KUULU TIETÄMÄTTÖMYYS

NEUVOTTELIMME TYÖPAIKALLA TILANTEESTA. Paikalla olivat johtajat, tutkijat ja oppaat. Tunnelmat olivat vaihtelevia. Näyttelystä vastanneena kuraattorina olin mielestäni vankalla tietopohjalla, esimieheni ja muu työryhmä olivat olleet tietoisia asiasta ja puoltaneet spiritismiä koskevien työpajojen suunnittelun ja järjestämisen.

Päättelimme, että sähköposteilla oli yritetty vaikuttaa museon linjauksiin ja näyttelypolitiikkaan, siihen mitä saamme tai emme saa kertoa. Keskeiseksi kysymykseksi nousi, onko olemassa aiheita, joita museo ei saisi käsitellä. Asiantuntijuuteen ja veromarkkoihin nojaavan museon työn täytyy olla todellisiin lähteisiin perustuvaa, luotettavaa ja tasapuolista, mutta museon pitää myös löytää uusia tapoja puhutella yleisöä. Mikään edellä mainituista ei sulje toista pois.

Vaikka eräässä postissa esitettiin epäily siitä, että museo ei tiedä mitä spiritismi on, rohkenen väittää vastaan. Museon perusarvoihin ei kuulu peittely, salailu eikä tietämättömyys. Yhdenkään näyttelyn tietopohja ei ole hatara ja kaikki pyritään perustelemaan. Korkeakoulutuksen saaneena, vuosia museossa työskennelleenä tuntuu absurdilta, että edustamaani työpaikkaa syytetään siitä, että käännytämme toiminnallamme kaikki alueen asukkaat saatananpalvojiksi.

Meitä vaadittiin kertomaan työpajoihin osallistuneiden työntekijöidemme nimiä. Vaatimus tuntui sävyltään hyvinkin uhkaavalta. Päätimme lopettaa vaatimuksista vaikenemisen ja otimme yhteyttä mediaan.

Laajahko mediahuomio antoi uskoa sille, että myös muut ihmettelivät tilannetta. Kirjeiden lähettäjät eivät koskaan palanneet aiheeseen, eikä kukaan tullut keskustelemaan siitä enempää. Kaikki muut asiakkaamme olivat tyytyväisiä osallistuessaan varsin suosittuihin ja vilkasta keskustelua herättäneisiin työpajoihin.