Miksi uskomushoidot säilyvät tiedon lisääntymisestä huolimatta?

Jonna Orasaari Skeptikko **8

Uskomushoitojen tarjonta ja kysyntä tuntuvat jatkuvasti lisääntyvän.

Onko kysymyksessä vain somen aiheuttama harha vai todellinen ilmiö?

TIEDEBAROMETRIN JOKA KOLMAS VUOSI tehdyt selvitykset eivät tue ainakaan sitä, että ihmiset uskoisivat lisääntyvästi huuhaahoitoihin. Väestön asenteet uskomushoitoihin näyttäisivät muuttuvan koko ajan vain entistä kriittisemmiksi. Kun vielä vuonna 2004 homeopatian tehoon uskovia oli 30 % väestöstä, vuonna 2016 luku oli 25 %. Vastaavasti ns. luontaislääkkeiden tehokkuuteen uskoi vuonna 2004 30 % ja vuonna 2016 enää 19 % haastatelluista.

Toisen näkökulman asiaan saa tarkastelemalla, kuinka monta suomalaista luottaa uskomushoitojen tehoon. Olettaen, että tiedebarometri edustaisi koko väestöä, 1,4 miljoonaa suomalaista uskoo edelleen homeopatiaan. Määrä on yllättävän suuri, erityisesti kun otetaan huomioon, että homeopatia on tutkitusti vaikuttamatonta ja että tällaista tietoa on jatkuvasti tarjolla. Vastaavasti 1,1 miljoonaa uskoo luontaislääkkeiden paremmuuteen verrattuna varsinaisiin lääkkeisiin ja peräti 2,2 miljoonaa uskoo kansanparantajilla olevan tietoja ja taitoja, joita lääkäreillä ei ole.

MEDIAN ROOLI

LUKUJEN SUURUUS ei tietenkään selitä tuntumaa terveyshuuhaan lisääntymisestä. Sosiaalinen media kykenee tunnetusti vahvistamaan valtavirrasta poikkeavia ilmiöitä. Poikkeavat terveysväitteet pääsevät esille ja uskomushoitoihin luottavat löytävät toisensa. Kynnys julkiseen ulostuloon madaltuu, kun erikoinen terveysväite löytää somesta muitakin samanmielisiä.

Myös perinteisen median rooli on ilmiössä keskeinen. Provokatiivinen ja aikaisempaan tietoon ristiriitainen uutinen saa paljon huomiota ja sen mukana myös kohtuuttoman paljon näkyvyyttä. Sanomalehtien suoriutumista seurataan myös klikkausten määrillä. Ei ole mitenkään harvinaista, että seuraava uutinen on täydellisesti ristiriidassa edellisen kanssa. Harvoin vaivaudutaan asettamaan uutista aikaisemman tietomassan mukaiseen perspektiiviin. Ristiriitainen uutisointi on omiaan hämärtämään tutkimustiedon luotettavuutta. Uutisoinnin tempoilu tulkitaan tieteen tempoiluksi.

Toki tasapuolisuusharhalla ja valekompromissilla on edelleen suuri merkitys kaikessa viestinnässä.

Tasapuolisuusharha syntyy silloin, kun asiasta keskusteltaessa etsitään toisinajattelija ”vastapainoksi” haastatteluun, vaikka suurella valtaosalla asiantuntijoista olisi toinen kanta. Asetelmassa houkuttelee ajatus eri puolien tasapuolisesta käsittelystä, vaikka toinen kanta olisi puhdasta pötyä.

Valekompromissi on huomaamattomampi virhetulkintojen aiheuttaja, sillä siihen liittyvä logiikka tuntuu intuitiivisesti oikealta. Kun esillä on kaksi erilaista kantaa, yleinen virheoletus on, että totuus olisi jossakin näiden kahden kannan välissä. Tolkun ihmisen ja toimittajan arkilooginen tulkinta unohtaa helposti sen mahdollisuuden, että toinen kanta on oikea ja toinen väärä. Esimerkiksi väiteltäessä uskomushoidon tehosta, voi valekompromissi johtaa tulkintaan, että ehkä hoidolla voisi kuitenkin olla jotain tehoa, vaikka tutkitun tiedon perusteella hoito olisi todistettu vaikuttamattomaksi. Mikäli toimittaja osaisikin välttää tämän karikon, keskustelua seuraava yleisö tekee tämän virhetulkinnan lähes säännönmukaisesti. Kukapa ei haluaisi olla sovitteleva ja kompromissihakuinen?

TERVEYSHUUHAAN JAKAJAT

TERVEYSTIETOA JAKAVIA SOMEKIRJOITTAJIA toimii Suomessa satoja. Puhtaasti lääketieteellisiä asioita käsittelevistä someaktiiveista hyvin pienellä osalla on lääketieteellinen koulutus. Samoin ravitsemuksen asiantuntijoina esiintyy valtaosin muita kuin ravitsemustieteen koulutuksen saaneita. Terveysteeman someaktiiveissa tuntuu olevan paljon eläkeläisiä ja erityisesti insinöörejä. Varsinaisen koulutuksen puuttuminen ei tietenkään tee kirjoituksista automaattisesti huuhaata.

Myös lääketieteellisen koulutuksen saaneista someaktiiveista hämmästyttävän suuri osuus jakaa terveyshuuhaata eikä niinkään tutkittua tietoa. Pääosin tämä selittyy lääkäreiden passiivisuudella, sillä uskomushoitoja avoimesti puolustavien määrä lienee kuitenkin alle 1 % koko lääkärikunnasta. Tosin nämä lääkärit saavat kyllä poikkeuksellisen paljon huomiota. Todennäköisesti uskomushoitoja käyttävien lääkäreiden määrä on suurempi kuin someaktiivien määrä. Luotettavaa tietoa uskomushoitoja tarjoavien lääkärien määrästä ei ole tiedossani. Monella uskomushoitojen tarjoajista on kuitenkin jokin muu terveydenhuollon koulutus, tavallisesti sairaanhoitajan tai fysioterapeutin koulutus.

Terveyshuuhaata tarjoavien henkilöiden toiminnasta ja esiintymisistä syntyy tunne, että he itse näyttäisivät uskovan omiin tulkintoihinsa. Tämä siitä huolimatta, että tulkintaa vastaan sotivaa tutkimusnäyttöä voi olla massoittain. Keskeinen selittävä tekijä lienee ns. Dunning- Kruger -ilmiö. Tiivistettynä se tarkoittaa sitä, että henkilö tietää asiasta niin vähän, että hän ei ymmärrä oman tietämättömyytensä syvyyttä. Tyypillisesti muutaman artikkelin lukemisella Dunning-Kruger -harhan pauloissa oleva henkilö kuvittelee voivansa esittää asiantuntijan näkökulmia asiaan.

Tällaiset henkilöt ovat erityisen suuri rasite somessa. Asiantuntijat turhautuvat ja luovuttavat helposti, kun huomaavat väittäjän perustiedoissa vakavia puutteita. Mikäli tieteellisesti vahvasti todistettujen ilmiöiden väitetään olevan vain teorioita monien muiden vaihtoehtoisten teorioiden joukossa, ei lähtökohta hedelmälliselle keskustelulle ole paras mahdollinen. Kun kiistetään veren kolesterolipitoisuuden yhteys valtimotautiin, väitetään sokerin olevan sokeritaudin syy tai evoluution vain yksi vaihtoehto, asiantuntija luopuu keskustelusta varsin nopeasti.

MIKSI USKOMUSHOITOJA TARJOAVAT LUOTTAVAT ANTAMIENSA HOITOJEN TEHOON?

KAIKESSA HOIDOSSA LUMEVAIKUTUS on tavallinen ja merkittävässä roolissa hoitovasteen selittäjänä. Tärkeä lienee myös ns. valikoitumisharha (referral bias). Tämä on tuttu ilmiö tieteen tekijöille ja se kuvaa esim. ilmiötä, jossa käytössä olevan testin tulos vaikuttaa seuraavana tehtävän vertailutestin toteutumiseen. Mikäli vain ne potilaat, joilla ensimmäinen testi on poikkeava, etenevät toiseen testiin, tämä johtaa valikoitumiseen ja vinoutuneeseen tulkintaan ensimmäisen testin luotettavauudesta, negatiiviset testitulokset kun eivät etenekään vertailutestiin.

Hoitojen tarjoamisessa tämä tarkoittaa sitä, että ne potilaat, jotka ovat hoitoihin tyytyväisiä (olipa hoidolla todellista lumeesta eroavaa vaikutusta tai ei) palaavat hoidon antajan luo uudelleen. Ne, joille hoito ei auttanut tai jotka saivat haittavaikutuksia, palaavat vastaanotolle harvemmin. Toki tämä ilmiö on olemassa kaikessa hoidossa mutta korostuu uskomushoidoissa, sillä julkisessa terveydenhuollossa potilaasta ei yhtä helposti ”pääse eroon”, kun hoito ei tehonnut.

Ilmiö kykenee selittämään myös uskomushoitoja tarjoavien lääkäreiden ehdottoman, toisinaan grandioottisen vakuuttuneisuuden oman hoitonsa poikkeuksellisestä tehokuudesta. Palaute tyytymättömistä potilaista tai komplikaatioista ei kantaudu tällaisen lääkärin korviin. Sen sijaan potilas saattaa hakeutua julkiseen terveydenhuoltoon, jossa kyseisen lääkärin hoitojen tehokkuus ja turvallisuus näyttäytyvät kovin erilaisina.

Kun tällaiseen lääkäriin kohdistuu viranomaisten valvontatoimia, on tavallisin reaktio yllättyneisyys ja loukkaantuminen. Toisinaan tämä johtaa varsin rajuihinkin ulostuloihin, jossa väärinkohdeltu lääkäri hakee tukea somessa väittäen viranomaisten toimivan virheellisin perustein, mahdollisesti salaliitostakin vihjaten.

MIKÄ SELITTÄÄ POTILAIDEN SITOUTUMISEN USKOMUSHOITOIHIN?

TOISINAAN LÄÄKÄRIN HOITAMAT POTILAAT voivat olla fanaattisesti puolustamassa ”vaihtoehtoisia” hoitoja tarjoavaa lääkäriä. Edellä kuvattu lumevaikutuksen saaneiden potilaiden valikoitumisharha selittää osan ilmiöstä. Menestyneet uskomushoitajat ovat yleensä taitavia potilaiden ongelmien kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Julkisen terveydenhuollon tulisi ehkä ottaa oppia uskomushoitajilta hoitosuhteen luomisessa. Julkisen terveydenhuollon resurssien niukkuus ei ole käypä selitys, sillä empaattinen asenne ja hyvä hoitosuhde eivät vie merkittävästi enemmän resursseja.

Pelkkä lumevaikutus ja hyvä hoitosuhde eivät mielestäni riitä selittämään potilaiden sitoutumista. Selitykseksi tarvitaan jotain itse hoitoihin liittyvää. Hyvä esimerkki ilmiölle ovat kilpirauhaspotilaiden voimakkaat ulostulot tiettyjen poikkeavien hoitolinjojen puolustamisessa. Kourallinen lääkäreitä on lähtenyt diagnosoimaan ja hoitamaan potilaita tavoilla, jotka ovat kansainvälisten Käypä hoito -ohjeiden vastaisia. Näiden hoitojen julkinen puolustaminen potilaiden toimesta ei ole selitettävissä vain lumevaikutuksella ja hoitosuhteella.

Seuraava kuvitteellinen tarina valaissee asiaa. Maija Virtanen on tuntenut itsensä väsyneeksi, masentuneeksi ja stressaantuneeksi. Hän on käynyt lääkärissä, mutta mitään merkittävää fyysistä sairautta ei ole löytynyt, ja laboratoriokokeetkin ovat olleet normaalit.

Hän hakeutuu lääkärille, jonka hän on löytänyt somessa jaettujen potilaskokemusten avulla. Lääkäri teettää hänestä tavanomaiset verikokeet, mutta myös liudan muita kokeita. Kaikki yleisesti käytössä olevat kokeet ovat normaalit, kuten aikaisemminkin. Tästä huolimatta lääkäri epäilee, että oireet voisivat sopia esimerkiksi kilpirauhasen piilevään vajaatoimintaan taikka lisämunuaisen uupumukseen. Molemmat näistä diagnooseista ovat kiistanalaisia.

Kilpirauhasen osalta hän päättää tehdä hoitokokeen ja katsoa, miten se auttaa potilasta. Tyroksiini on elimistön kaasupoljin. Lähes jokainen ihminen jaksaa paremmin, kun veren tyroksiinitaso nousee. Potilas voi paremmin hoidon aikana ja kokee, että hän sai apua juuri tältä lääkäriltä, joka osasi tehdä paremman diagnoosin, vaikka diagnoosi ei olisikaan nykytiedon mukaan perusteltu.

Jos diagnoosi on lisämunuaisen uupumus, hoitona on kortikosteroidi. Tabletteina otetut kortikosteroidit saavat aikaan vastaavia vaikutuksia kuin elimistön oma kortisoli. Kortisoli on elimistön stressireaktion säätelijä ja sillä on vaikutusta elimistön puolustuskoneiston toimintaan ja se vähentää tulehdusoireita silloin, kun niitä ei aiheuta bakteeri tai muu eliö. Kortikosteroidit tuottavat saajalleen selvän subjektiivisen hyödyn tunteen ja ”nuorentavan vaikutuksen”, olipa kortisolivajausta tai ei.

Sain itse lyhyen kortikosteroidikuurin nilkan kyhmyruusuun viisi vuotta sitten, kun sen laukaissut tekijä ei selvinnyt. Kuurin aikana tunsin itseni todella energiseksi ja voin poikkeuksellisen hyvin. Kaikki nivelvaivat ja ikääntymiseen liittyvät kolotukset katosivat kuin taikaiskusta. Kortikosteroidilääkitys olisi oikea nuoruuden eliksiiri – ellei sillä olisi niin vakavia haittavaikutuksia.

Kummassakin tapauksessa hoidolla saadaan selvä subjektiivinen apu. Kummassakin tapauksessa diagnoosi perustui epämääräisiin oireisiin ja diagnostiikkaan, joka ei ole tutkitun tiedon mukainen. Kummassakin tapauksessa aloitetiin hoito, jolla on tutkitusti subjektiivisesti vointia parantava vaikutus. Kummassakin tapauksessa Maija Virtanen olisi hyvin sitoutunut hoidon tarjoajaan ja vihainen aikaisemmille lääkäreille, jotka eivät olleet kyenneet ”oikeaa” diagnoosia tekemään.

Yllä kuvatut hoidot voivat tuntua voimaannuttavalta ja vointi jopa euforiselta. Hoitojen subjektiivinen myönteinen vaikutus on kuitenkin harhaa ja ilo lyhytaikaista. Kilpirauhashormonien lievä yliannostus voi aluksi tuntua hyvältä, mutta ajan mittaan ilmaantuu liikatoimintaan liittyviä ongelmia. Hoidon seurauksena oman kilpirauhasen tyroksiinituotanto vähenee aivolisäkkeen aistiessa, että tyroksiinia on tarpeeksi. Mikäli tyroksiinin taso on liian suuri, kaasupoljin on jatkuvasti liian nopealla ja seurauksena voi olla haittoja kuten sydämen rytmihäiriöitä, ripulia, kunnon huononemista ja väsymystä. Oireet syntyvät asteittain viikkojen ja kuukausien aikana.

Mikäli hoitona on kortikosteroidi, sen antaminen johtaa oman lisämunuaisen erityksen hiipumiseen. Normaalisti kortisolia erittyy verenkiertoon sykleissä ja siihen vaikuttaa monet fyysiset ja psyykkiset rasitukset. Tablettilääkityksessä nämä fysiologiset säätelyt katoavat. Lopun elämää jatkuvan hoidon aloittajalla on suuri vastuu. Kun kortikosteroidien pitkäaikainen annos kasvaa yli fysiologisen tason, haittavaikutukset ovat merkittävät. Esiintyy ihon ohenemista, haavojen paranemisen hitautta, lihasheikkoutta, luuston haurastumista, mielentilan muutoksia, turvotuksia, verenpaineen kohoamista sekä veren sokeritasapainon huononemista. Tämän vuoksi kortikosteroidilääkitys, silloin kun sitä joidenkin sairauksien yhteydessä on pakko käyttää, pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä kuurina.

TERVEYSHUUHAAN KUUMIMMAT TEEMAT

MIKÄLI EI OTETA HUOMIOON RAVINTOKYSYMYKSIÄ, keskeisimmät terveyshuuhaan kohteet ovat uupumus, väsymys ja pahoinvointi, toistuvat flunssat, erilaiset vatsavaivat, säryt ja kolotukset ja viime aikoina myös rokotukset. Kohteena ovat siis hyvin epämääräiset oireet, joiden taustalla voi olla lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Oireet voivat olla myös elämäntilanteesta johtuvia ja spontaanisti ohimeneviä.

Pääsääntöisesti terveysväitteiden kohteena ovat siis vaivat, joille on tyypillistä ajan kuluessa tapahtuva spontaani vaihtelu. Tällöin voinnissa tapahtuva muutos tulkitaan merkiksi hoidon tehosta riippumatta siitä, oliko hoidolla todellista vaikutusta tilanteeseen vai ei. Esimerkiksi lasten migreeni on sairaus, jossa esiintyy päänsärkykohtauksia satunnaisen epäsäännöllisesti. Sairaudella on huomattava spontaani vähenemis- tai parantumistaipumus. Tämän vuoksi mikä tahansa satunnainen vaikuttamaton hoito voi tuottaa kokemuksen tehosta lasten migreenin hoidossa.

Harvemmin hoidon kohteena ovat tilat, joiden hoidon seuraukset ovat helposti havaittavissa. En ole havainnut kenenkään tarjoavan vaihtoehtoista hoitoa sepelvaltimotautiin. Kiistely kolesterolilääkkeiden tehosta on oma tarinansa, sillä vaikka korkea kolesteroli on selkeässä syyyhteydessä itse sepelvaltimotaudin kehittymiseen pitkän ajan kuluessa, sen veripitoisuus sydäninfarktin ennustajana asettuu muiden riskitekijöiden tasolle, eikä äärimmäisiä tasoja lukuun ottamatta minkään riskitekijän suoraa syy-yhteyttä sydäntapahtumaan voida osoittaa. Tyypin 1 diabetekseen ei juurikaan vaihtoehtoisia hoitoja tarjota, mutta tilanne on aivan eri tyypin 2 diabeteksessa, joka kroonisena sairautena on taustaltaan paljon monimutkaisempi, eikä pieleen menneet hoidot johda nopeasti komplikaatioihin.

Rokotukset ovat tässä yhteydessä yllättävä poikkeus, sillä rokotusten puuttumisen yhteys sairastumiseen on helposti todettavissa. Laumasuoja kuitenkin tiettyyn rajaan asti suojaa rokottamattomia ja voi antaa tunteen rokotusten tarpeettomuudesta. Myös rokotetut voivat sairastua, sillä minkään rokotuksen teho ei ole 100 %. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta syövän hoitoon ei myöskään tarjota laajasti vaihtoehtoisia hoitoja, mutta sitäkin enemmän täydentävää ja ns. ”tukevaa” hoitoa. Elimistön ”tukeminen” erilaisilla lisäravinteilla on loistava markkinointikikka. Kuka nyt ei haluaisi elimistönsä olevan parhaassa mahdollisessa iskussa, kun syöpää joudutaan hoitamaan rankoilla hoidoilla?

NOSEBO-ILMIÖN MERKITYS

PÄÄSÄÄNTÖISESTI juuri lumevaikutuksen katsotaan olevan uskomushoitojen tehon taustalla. Nosebo-ilmiö on lumeen ikävämpi versio. Noseboon vaikuttaa myös odotukset hoidon hyödyistä ja haitoista. Lääkkeisiin liittyy viranomaisten vaatimat kattavat ja yksityiskohtaiset luettelot kaikista tunnetuista haittavaikutuksista. Kirjallisissa ohjeissa potilaita kehotetaan seuraamaan itseään ja reagoimaan sivuvaikutusten ilmaantuessa. Tällä sinänsä järkevällä toiminnalla voi olla kuitenkin noseboa voimistava vaikutus. Esimerkiksi yhdessä kolesterolilääketutkimuksessa ei havaittu juurikaan lihasongelmia sokkoutetun tutkimuksen aikana, mutta tutkimuksen jatkuessa avoimena, aktiivin lääkkeen käyttäjät raportoivat selvästi enemmän lihashaittoja. Uskomushoitojen osalta haittavaikutuksista tarvitse kertoa. Päinvastoin, yleinen väite on, että ne eivät aiheuttaisi haittavaikutuksia. Ainakin nosebo-vaikutus saadaan näin minimoitua.

Ihmisellä on hyvin voimakas taipumus yhdistää asioita toisiinsa, kun ne tapahtuvat samaan aikaan. Hiljattain eräälle potilaalle aloitettiin verenpainelääkitys lääkkeellä, jonka sivuvaikutuslistassa oli mainittu flunssan kaltaiset oireet. Lääkityksen aloittamisesta seuraavana päivänä potilas sairastui flunssaan. Vaikka potilas piti flunssaa tavallisena nuhakuumeena, häntä huoletti, oliko uusi lääke aiheuttanut nuo oireet ja harkitsi lääkkeen lopettamista. Loppujen lopuksi flunssa meni menojaan ja verenpainelääkitys jatkui ilman haittavaikutuksia.

USKOMUSHOIDOT BISNEKSENÄ

LUOTETTAVAA TIETOA uskomushoitojen taloudellisesta volyymistä on vaikea löytää. Kun lasketaan mukaan hoidon antaminen, erilaiset tuotteet ja lisäravinteet, liiketoiminta on massiivista. Pelkästään urheilijoiden lisäravinteiden globaali liikevaihto on arvioitu olevan yli kymmenen miljardia dollaria. On hyvä muistaa myös verkossa tapahtuva muu liiketoiminta kuin tuotteiden myynti. Maksullisten verkkosivujen tuotto voi yksittäiselle toimijalle olla merkittävä tulon lähde, samoin sivustoilla olevien mainosten tuotot sekä niihin liittyvä kirjamyynti.

Kun julkisessa terveydenhuollossa tulee nykyisin ilmoittaa sidonnaisuuksista laajasti, tulee luentojen pitämisestä ja asiantuntijalausuntojen antamisesta riski asiantuntijan uskottavuudelle, vaikka suoraa rahallista etua ei lääketeollisuudelta saisikaan. Uskomushoitojen tarjoajien sidonnaisuudet eivät tunnu juuri ketään huolettavan, vaikka juuri heillä on kaikkein keskeisin sidonnaisuus: toiminta on henkilöiden suora elinkeino ja terveysväitteiden jatkuva ylläpito somessa ja kirjallisessa materiaalissa tuottaa suoraa rahallista hyötyä. Mikä voisi olla tätä haitallisempi sidonnaisuus?

MITEN TERVEYSHUUHAASEEN TULISI REAGOIDA?

TUTKITTUA TIETOA TULISI SAADA ESIIN enemmän sinne, missä terveyshuuhaatakin tarjotaan. Jokaista huuhaakirjoitusta vastaan tulisi olla yksi asiallinen kirjoitus. Tähän pyrkii myös perustamani Antidootti (www.antidootti. fi), joka kokoaa asiallista tietoa jakavia kirjoittajia samalle foorumille. Tavoitteena on ollut, että myös toimittajat hakisivat Antidootin hakukoneella kirjoituksia, eivätkä vain tavanomaisesti googlaamalla.

Pelkästään asiallisen tiedon lisääminen ei yksistään riitä. Väestön medialukutaidon kehittäminen voisi auttaa. Siinä tutkimustiedon arviointia analysoivat kirjoitukset saattaisivat olla apuna niin kuin myös erilaiset arviointikriteerit. Olen itse tarjonnut STIGMA-sanaa, jonka kirjaimet muodostavat muistisäännön arvioinnin kohteista (S=salaliitto, T=tutkimukset, I=Ihme, G=guru, M=myynti, A=asiantuntemus).

Psykologi Matias Kivikangas on todennut, että suurimmalle osalle ihmiskuntaa ”rehellinen” ei ole koskaan tarkoittanutkaan tietoisesti arvioitua kohteen suhdetta objektiivisesti todennettavissa oleviin faktoihin. ”Rehellinen” tarkoittaa affektiivisen arvion tulosta, sitä kuinka hyvin kohteen väitteet ja käytös yleisesti ovat sopusoinnussa arvioijan tulkitun todellisuuden kanssa, joka on suurelta osin sosiaalisesti muodostunutta. ”Objektiivisiin tosiasioihin” vetoaminen ei ihmisiä käännytä – päinvastoin, affektiivinen uskottavuusarvio, joka on valmiiksi ”faktojen” esittäjää vastaan, tulee arvioimaan myös esitettyjä tosiasioita yhä epäuskottavammaksi, kun niitä verrataan affektiivisesti uskottavampaan populistiin. Tämän selityksen seurauksena todisteiden ja asiantuntijakantojen esittäminen voi johtaa siihen, että näitä todisteita ja asiantuntijoita epäillään entistäkin enemmän. Kivikankaan tulkinnan mukaan kannassaan epävarmoja tulisi saada omalle puolelleen ”lisäämällä omaa affektiivista uskottavuutta ja vähentämällä polarisaatiota ajavien affektiivista uskottavuutta”. Mielenkiintoista pohdintaa, mutta vastapuolen uskottavuuden vähentäminen tuntuu äkkiseltään ad hominem -hyökkäkseltä, juuri siltä toiminalta, jota asiallisen tiedon tarjoajat pyrkivät välttämään. Oman affektiivisen uskottavuuden vahvistaminen kuulostaa helpolta sanoa, mutta haastavammalta toteuttaa.

VIRANOMAISTEN MAHDOLLISUUDET VAIKUTTAA OVAT HYVIN RAJALLISET

VALVIRA VALVOO terveydenhuollon rekisteröityjä ammattihenkilöitä. Tämä valvonta liittyy pääsääntöisesti hoitotapahtumiin, joita selvitetään tarpeen vaatiessa. Mikäli hoidoissa havaitaan merkittäviä ongelmia, voidaan oikeuksia rajata, kuten hiljattain on tehty kilpirauhashoitojen osalta tietyille lääkäreille. Kuitenkaan sitä, mitä verkkosivuilla ammattihenkilö kirjoittaa, ei käytännössä valvota eikä huuhaatekstistä seuraa mitään sanktioita. Periaatteessa siis terveydenhuollon ammattihenkilö voi mediassa puhua puutaheinää ilman ongelmia, sillä erilaisten näkökulmien esittämistä julkisuudessa ei ole sanktioitu.

Silloin kun kyseessä ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, valvontaa ei ole käytännössä lainkaan. Mahdolliset ongelmat ovat kuluttaja-asioita eli mielestään virheellisesti hoidettu henkilö voi ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin. Ainoastaan törkeissä tilanteissa voidaan sanktioida luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Ns. puoskarilain tarkoituksena oli rajata uskomushoitojen piiristä kaikista haavoittuvimmat hoidettavat, mm. syöpäpotilaat ja lapset. Muihin ryhmiin lailla ei siis olisi ollut vaikutusta eli valtaosa uskomushoidoista olisi kuitenkin jäänyt valvonnan ulkopuolelle.

Lääkkeiden osalta on niiden valmistuksen, käyttöaiheiden ja haittojen osalta runsaasti säädöksiä, joita yritysten on noudatettava. Sen sijaan lisäravinteet ja muut vastaavat valmisteet luokitellaan elintarvikkeiksi, joihin ei kohdistu etukäteisvalvontaa. Mahdolliset haitat ovat siis kuluttaja-asioita. Tällainen ympäristö antaa erinomaiset mahdollisuudet huuhaahoitojen tarjoajille riskin ollessa minimaalinen.

Viitteet: www.antidootti.fi http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/