KIRJAT

KANINKOLON ÄÄRELLÄ SUOMESSA JA MAAILMALLA

Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa. Docendo, 2022. Markus Tiittula: Taistelu totuudesta. Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti. Johnny Kniga, 2022. Noora Mattila: Heränneet. Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin, Otava, 2022.

SALALIITTOTEORIAT ovat suositumpia kuin koskaan. Tämä näkyy myös alkuvuoden tietokirjatarjonnassa. Tiesitkö, että suomalaiset eivät usko koronarokotteessa olevaan mikrosiruun ja että Donald Trump kehitti salaliittoteorian ilman teoriaa ja että skeptikot ovat naisia halveksivia mansplainaajia?

ni kuin tutkijana. Hän julkaisee myös tuoretta tutkimustietoa suomalaisten salaliittoteorioihin liittyvistä uskomuksista. Tiedot on kerätty Turun yliopiston vetämässä FINSCI-tutkimushankkeessa, jossa Kivioja työskenteli kirjaa tehdessään erikoistutkijana.

Tutkimuksen mukaan heikointa suomalaisten usko on koronarokotteeseen ujutettuun mikrosiruun ja 5g-verkkojen levittämään koronavirukseen. Salaliittoteorioita enemmän suomalaiset uskovat henkimaailman asioihin ja paranormaaleihin ilmiöihin.

Kivioja on haastatellut kirjaansa kymmeniä ihmisiä eri puolilta maailmaa. Entinen Salatut elämät -näyttelijä Tuomas Kytömäki uskoo, että Illuminatin jäsenet olivat aluksi jättiläisen kokoisia hahmoja, joilla oli pitkä kallo. Maan painovoiman vuoksi hahmot ovat sukupolvien saatossa lyhentyneet ja kallot pienentyneet. ”Tämä on syy, miksi esimerkiksi Vatikaanissa kardinaaleilla ja piispoilla on pitkät kalanpäähatut, koska oli tarkoitus piilottaa se pitkä kallo.”

Kivioja käy kirjeenvaihtoa kanadalaisen Madelainen, 36, kanssa. Nainen on muuttamassa erilleen miehestään Jackista, joka on pandemian aikana juuttunut niin syvälle salaliittoteorioihin, että Madelainen on enää vaikea puhua hänelle tai olla hänen lähellään. Älyttömintä, mihin Jack uskoo, on se, että Michelle Obama on mies ja Barak Obama CIA:n agentti. ”Lisäksi Joe Biden saattaa hänen mukaansa olla hologrammi tai näyttelijä.”

Läntisessä maailmassa salaliittoteoriat stigmatisoituivat 1900-luvun jälkipuoliskolla ja niistä tuli väärää informaatiota. Länsimaiden ulkopuolella ei tutkijoiden mukaan näin kuitenkaan tapahtunut.

JOE BIDEN ON HOLOGRAMMI

TOIMITTAJA ja yhteiskuntatieteiden tohtori Pasi Kivioja kertoo, että sai jo nuorena toimittajakoulussa lempinimen ”paskatutka”. Hänen tutkansa toimii niin, että mitä uskomattomampi juttu, sitä epäilevämpi hän on ja ryhtyy tekemään tarkastuksia.

Kivioja kirjoittaa ”Salaliitto teorioiden ihmemaassa”, että vuoden 2020 tapahtumien tiimellyksessä syntyneet salaliittoteoriat Yhdysvaltain vaalivilpistä ja koronaviruksen alkuperästä ovat kiilanneet lyhyessä ajassa jopa vuosikymmeniä niitä vanhempien salaliittoteorioiden edelle. Näiden kahden salaliittoteorian levinneisyyden mittakaava on hänen laskujensa mukaan jopa 3-10-kertainen seuraavaksi yleisimpiin teorioihin verrattuna. ”Tämä jos mikä kertoo salaliittoteorioiden nopeasta valtavirtaistumisesta viime vuosina.”

Akateeminen tutkimus on kartoittanut laajalti salaliittoteorioihin uskomisen syitä. Sen sijaan vähemmän on tutkittu salaliittoteorioiden leviämisen mekanismeja ja levittäjiä tai salaliittoteorioihin uskomisen seurauksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Tätä puolta Kivioja haluaa valottaa kirjassaan journalistisin menetelmin, joilla ilmiöön pääsee eri tavalla kiin-

Niinpä salaliittoteorioita pidetään yhä pätevänä tietona esimerkiksi arabimaiden ja Venäjän politiikassa, missä niitä esittävät asiantuntijat, vaaleilla valitut virkamiehet ja tutkijat.

Kun Vladimir Putin astui valtaan Venäjällä, salaliittoväitteiden lähde muuttui valtaa ja omaisuutta hamuavista toimijoista valtioon itseensä. Prosessi saavutti huippunsa Ukrainan-Krimin kriisissä 2014-2016, jolloin lännen ja Yhdysvaltain vastaiset salaliittoteoriat muuttuivat jokapäiväiseksi ilmiöksi miljoonille venäläisille ja heidän poliittisille johtajilleen. ”Presidentti Putin esimerkiksi kertoi kansalaisilleen vuonna 2015, että internet oli CIA:n keksintö ja siten venäläisvastainen salaliitto”, Kivioja kirjoittaa ennen Ukrainan sotaa valmistuneessa kirjassaan.

Kirja on mainio, kattava ja erilainen lukupaketti salaliittoteorioista. Kirjan lopussa Kivioja esittää ammattilaisen 13 vinkkiä lähdekritiikkiin. Niitä mm. ovat: todisteet pöytään, mene lähteelle, epäile täydellisyyttä, mieti motiivia, erota mielipiteet faktoista, älä usko feikkitohtoria.

TRUMPILTA VARASTETTIIN VAALIT

TOIMITTAJA Markus Tiittula asui USA:n pääkaupungissa Washingtonissa vuodet 2016-2021. Hän toteaa, että Yhdysvallat oli toki jyrkän polarisoitunut aikaisemminkin, mutta muutamassa vuodessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kyse ei ole enää oikeistosta ja vasemmistosta, liberaaleista ja konservatiiveista, maaseudusta ja kaupungeista tai valkoihoisista ja etnisistä vähemmistöistä. ”Maan jakolinja kulkee tätä nykyä siinä, operoiko henkilö faktojen vai salaliittoteorioiden maailmassa.”

Tiittulan kirjan ”Taistelu totuudesta” pyrkimyksenä on esitellä moderneja salaliittoteoreetikkoja ja heidän ajatteluaan. Tarkastelun kohteena on etenkin se, miten populistisen politiikan ja sosiaalisen median nousu on muovannut salaliittoteorioita ja toisaalta myös tehnyt niistä entistä näkyvämpiä, poliittisempia ja vaarallisempia.

Tiittulan mukaan Donald Trump on kunnostautunut poliittisten herjojen ja salaliittoteorioiden yhdistelijänä. Trumpissa kiteytyy uudenlainen ote – salaliittoteoria ilman teoriaa – joka perustuu puhtaasti väitteeseen ja toistoon, eikä lainkaan todistusaineistoon ja järkeen. Trump esimerkiksi väitti, että vaalit, jotka hän hävisi Joe Bidenille seitsemällä miljoonalla äänellä, varastettiin häneltä, mutta väitteensä tueksi hän ei antanut mitään todisteita.

Aikaisemmin oli itsestään selvää, että vaalien tulosta Yhdysvalloissa kunnioitetaan, mutta nyt on Tiittulan mielestä varmaa, että jos demokraatti voittaa presidenttiyden vuonna 2024, iso osa kansasta keksii – ja myös uskoo – selityksen, jonka nojalla tätä presidenttiä ei tulisi pitää laillisena hallitsijana. ”Kyseessä on systemaattinen kampanja, jota on käyty jo ainakin viisitoista vuotta”, Tiittula toteaa salaliittoteoriamaisesti itsekin.

Omat totuudet ja vaihtoehtoiset faktat eivät Tiittulan mukaan ole mikään kevyesti otettava kehityssuunta. Trumpin kaudella yhteisten faktojen kiistäminen ajoi Yhdysvallat lähes täysimittaiseen sotaan tieteellistä maailmankatsomusta vastaan. ”Tavoitteena on tilanne, jossa mikä tahansa valhe olisi samalla viivalla kuin tutkittuun tietoon perustuva argumentti, koska ne molemmat olisivat vain mielipiteitä.”

Salaliittoteoriat pitää Tiittulan mukaan ottaa vakavasti juuri siitä syystä, että jos uskoo niihin, ei usko virallista tietoa. Silloin ei noudata koronaohjeita tai ota -rokotetta. Jos uskoo, että ilmastonmuutos ei ole totta vaan korruptoituneiden eliittitutkijoiden salaliitto, ei tee mitään ongelman ratkaisemiseksi – koska ei näe mitään ongelmaa. ”Tämä taas vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen.”

SKEPTIKOT SALALIITOSSA NAISIA VASTAAN

MYÖS KOLMANNEN salaliittoteoriakirjan on kirjoittanut toimittaja. Noora Mattila pyrkii ”Heränneet”teoksessaan tarkastelemaan erilaisia tapoja katsella maailmaa, valtaa, terveyttä ja tietoa. Hänen tavoitteenaan oli kuunnella ihmisiä ja tutustua heidän ajattelutapoihinsa ennemmin kuin käydä heidän kanssaan väittelyitä. Taustatarinana on keskustelu, jota hän käy videopuheluin ja sähköpostein USA:ssa asuvan salaliittoihin uponneen anoppinsa Susanin kanssa. Lisäksi hän haastattelee noin kolmeakymmentä suomalaista asiantuntijaa.

Mattila etsii kirjassaan keinoja kommunikoida salaliittoteoreetikon kanssa. Skeptikoiden metodit hän tuomitsee. Hän tarttuu Pia Vuolannon ja Marjo Kolehmaisen artikkeliin ”Gendered Boundary-work within the Finnish skepticism movement” (Science, Technology & Human Values, 2021), jossa analysoidaan Skeptikkolehden artikkeleita 1988-2017 sukupuolentutkimuksen näkökulmasta.

”Vuolannon ja Kolehmaisen analyysin mukaan skeptikkoliike on leimallisesti miesvaltainen ja sen tiedenäkemys painottuu luonnontieteisiin. He kirjoittavat, että Skeptikko-lehden jutut suhtautuvat usein vähättelevästi asioihin, jotka yhdistetään naisten kulttuuriin. … Jopa naisten kokemukset seksuaalisesta väkivallasta on lehdissä kyseenalaistettu, kuten myös sukupuolentutkimus tieteenalana. Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot nähdään erityisesti naisten uskomushoitoina.”

Mattila lainaa vielä Vuolantoa ja Kolehmaista, joiden mukaan skeptikot ottavat kantaa ongelmaan muissa ihmisissä, joita vahingoittaa heidän naiivi uskonsa epätieteeseen. Toisten puolesta puhuminen voidaan nähdä klassisena valtastrategiana, joka liittyy perinteisiin maskuliinisuuden muotoihin: sitä voidaan jopa kutsua ”mansplainaukseksi” tieteen nimissä.

Kiinnostava huomio Mattilan mielestä on se, että ne, jotka puhuvat tieteen puolesta, näkevät itsensä neutraalina toimijana. ”Ikään kuin heidän maailmankuvansa (tai meidän) yksinkertaisesti vastaisi tasan sitä, millainen maailma on.”

Mattilan mielestä skeptikoiden keinot taistella huuhaata vastaan, ovat häpäisemisen tapoja: naureskelu, vähättely, perusteiden vääristely, manspleinaus. ”Pistäväthän ne vihaksi.”

Vihaksi pistää itsellänikin. Miksi Mattila uskoo, että skeptikot ovat salaliitossa naisia vastaan? Miksei hänen tavoitteensa kuunnella ihmisiä ja tutustua heidän ajattelutapoihinsa koske meitä skeptikoitakin?