Woke, cancelointi ja naisten palkkatasa-arvo

VENÄJÄN PRESIDENTTI VLADIMIR PUTIN on saanut väestönsä enemmistön uskomaan, ettei käy hyökkäyssotaa Ukrainassa, vaan vapauttaa maata natsien vallasta. Hän sai luottomiehensä Donald Trumpin USA:n presidentiksi ja satsasi menestyksekkäästi rahaa Brexit-mediavaikuttamiseen Brittilässä. Putinin hallinto vainoaa seksuaalivähemmistöjä, vihaa feministejä ja sukupuolivähemmistöjä, pidättää, pahoinpitelee ja murhaa. Kaiken tämän keskellä Putin ehtii myös olla huolissaan ”canceloinnista”, ja vertaa Venäjää ”canceloinnin uhriin” JK Rowlingiin (New York Post 25.3.2022).

Kirjoitin Skeptikko 4/2021 -lehdessä YLEjournalismista. Aiheena oli kohun herättänyt Sannikka-ohjelma, johon oli kutsuttu haastateltavaksi Skeptikoidenkin tunnustuksen saanut tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja toimittaja Renaz Ebrahimi.

Kirjoitin ohjelmasta kolumnin lehteemme, koska Valtaoja ja Ebrahimin olivat mielestäni joutuneet epäammattimaisen toimittajatyön kohteeksi, ja koska Valtaoja on saanut palkintomme. Tätä kolumniani Osmo Tammisalo sitten kritisoi Skeptikossa 1/2022.

Tammisalo käyttää tekstissään termiä ”cancelointi”. Sana on noussut käyttöön Yhdysvalloissa, jossa erityisesti seksuaalirikoksia tai rasismia esiin julkisuudessa nostaneita on syytetty ”cancel-kulttuurista”. Väärinkäytöksistä epäillyt ja heidän tukijansa määrittävät ongelmia julkisuuteen tuoneet ”canceloijiksi”. Julkinen keskustelu kun on tuottanut jopa elokuvaproduktioiden tai esiintymisten peruuntumisia, erottamisia tai muita seurauksia. Tilanne on tuttu Suomessakin.

Erityisesti naisia on syytetty ”canceloinnista”, kun he ovat yrittäneet tuoda esiin seksuaalista väkivaltaa julki. Tutuin on ehkä Peter Nygårdin tapaus, joka toi julkiseen tietoon sen, millaisia vastareaktioita naiset ovat saaneet kohdata yrittäessään puhua asioista julkisesti. #Metoo-liike toi siihen merkittävän muutoksen.

Tammisalon mukaan tällainen asioiden tuominen julkisuuteen on ostrakismia (arkaainen kreikkalainen tapa säilyttää yksinvaltius järjestetyin äänestyksin). Minä puolestani nimittäisin ”cancelointi”-syytöksiä suomeksi ”vaientamisyrityksiksi”.

Kiinnostavaa on, että juuri seksuaalisen hyväksikäytön julkistaminen tai rasismin kritisointi herättävät herkästi ja nopeasti närkästystä ja syytöksiä ”canceloinnista”, erityisesti somessa ja tabloidilehdissä. Canceloinnista ei esimerkiksi syytetä ketään silloin, kun talous- tai huumerikoksia on nostettu julkisuuteen.

Sitten korjauskommentteihin. Tammisalo on oikeassa: erheellisesti väitän hänen sanoneen Sannikkaohjelmassa, että Helsingin Sanomien tavoite (antaa kulttuurisivuillaan yhtä paljon tilaa naisille ja miehille) estää naisen mahdollisuutta tietää, onko hän saanut tilaa lehdessä ansioillaan vai ei. Tammisalo nimittäin sanoo, että Helsingin Sanomien päätös estää lukijaa tietämästä, onko nainen saanut tilaa lehdessä omilla ansioillaan vai ei.

Tässä voisi kyllä huomauttaa, että ”lukija” voi olla nainenkin, mutta Tammisaloa mukaellen: emme voi tietää.

Tammisalo kirjoittaa vielä: ”Toisin sanoen lukijalle saattaa jäädä epäilys naisen mutta ei miehen hengentuotteen ansiokkuudesta” (kursivointi tässä Tammisalon oma). Eli miehen hengentuotteet ovat aina takuuvarmoja ylittäessään Helsingin Sanomien kynnyksen, naisten kohdalla tämä jää epävarmaksi, ja haittaa vastaanottoa. Naisen hengentuotteet ovatkin tämän mukaan mahdollisesti heikompia verrattuna yleiseen tasoon.

Naisille tällaista epävarmuutta ei kyllä juuri jää. Ei nimittäin ole kauaa siitä, kun naisten hengentuotteet kirjoitettiin miesten nimiin/nimissä tai ne vain sivuutettiin.

Voin vakuuttaa Tammisalolle, että jos HS-rima ylittyy valtakunnallisessa taiteen ja kulttuurin tuotannossa, se on ylitetty ansioilla, oli tekijänä mikä sukupuoli tahansa.

Tammisalo myös huomauttaa, että siteeraan virheellisesti hänen kommenttejaan saamelaissketseistä. Sanoin esimerkiksi: ”Tammisalosta Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö saamelaissketseistä oli aiheeton, koska katsojan ’mahdollisesti’ aikaisempi ajatus ’pohjoisen asukkaista vaarallisina petojen metsästäjinä’ muuttui ehkä sketsien jälkeen kuvaksi ’harmittomista, ihan kivoista ja vähän viinaan menevistä’. Se oli tiivistys. Tässä litterointi nauhalta: ”Voidaan kuvitella, että osa suomalaisista on ajatellut, että poromiehet on, että ne on tällaisia sadistisia suurpetojen tappajia. Sit kun ne on nähny näitä sketsejä niin oo, ne on ehkä ajatellu että ne tällaisia lupsakoita, ehkä vähän viinaan meneviä niinku appiukko. Me ei siis voida tietää vaikka ne sketsit ois vähentänyt ennakkoluuloja”.

Jokainen voi tarkistaa ohjelman tallenteesta YLEareenalla vielä oikeat lauseet ja tehdä tulkintansa. Pahoittelen syvästi, jos tiivistykseni on tehnyt väkivaltaa alkutekstille.

Tammisalo hyppää sitten palkkaeroihin: ”Syrjinnän vähentämistä tuskin edistää se virheellinen, mutta ylei-