KIRJAT

EETTISTÄ TAROT-TULKINTAA?

Tero Goldenhill: Tarot. Korttien viisaus. Like, 2022.

ERO GOLDENHILL on pitkän linjan tarottulkitsija ja -opettaja, joka asuu ja työskentelee Lontoossa. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja on tehnyt mittavan uran neurokirurgian teho-osastolla. Englantiin muuttonsa jälkeen hän on myös työskennellyt päihdeongelmaisten kanssa sekä hoitanut terminaalivaiheessa olevia potilaita. Hän kertoo joskus pystyvänsä hyödyntämään tietotaitojaan hoitotyön puolelta, jos asiakas haluaa tarot-tulkinnan kautta katsoa terveyteen tai sairauteen liittyviä asioita. ”Oma erikoisosaamiseni saattaa joskus toimia vaihtoehtona tarot-tulkinnalle.”

Goldenhill painottaa, että mikäli asiakkaalla on tiedossa oleva sairaus tai hän epäilee sairautta ja haluaa tarot-tulkinnan kautta selvittää taudin kulkua, tulee tulkinnasta kieltäytyä. Goldenhill penäsi lukemassani lehtihaastattelussa tulkitsijoilta eettistä vastuuta, ja se oli syy, mikä sai minut tarttumaan hänen opukseensa.

Tarot-kirja on 463-sivuinen tuhti paketti, jossa käydään läpi mm. tarot-korttien historiaa, anatomiaa, fysiologiaa ja tietenkin tulkintaa. Goldenhillin mukaan tarotia voidaan pitää poikkitieteellisenä, humanistisena menetelmänä, joka yhdistää mm. psykologian, sosiologian, taide- ja kulttuurihistorian, antropologian, filosofian, teologian, semiotiikan sekä koko joukon eri esoteerisia perinteitä.

Tulkintatyylejä on monenlaisia. Tarot-tulkinta voi tarkoittaa esimerkiksi perinteistä ennustamista, itsetuntemukseen liittyvää prosessointia, korkeamman tietoisuuden tason kanssa kommunikoimista, mediumistista toimintaa (eli kanavointia) tai psykoterapiaa. Parhaimmillaan tarot-tulkinta on kuulemma yhteistyötä: tulkitsija ja kysyjä ovat samalla viivalla, ja molemmat ottavat aktiivisesti osaa tulkintaan.

Henkilökohtaisesti Goldenhill ei koe, että ennustaminen olisi paras tapa käyttää tarot-kortteja. Asiakkaan voimavaroja tukevat tulkinnat ovat saaneet enemmän suosiota viimeisen vuosikymmenen aikana.

Valitettavan monilla Goldenhillin asiakkailla ja oppilailla on ollut kielteisiä kokemuksia tarot-tulkinnasta:

”Tulkitsija pelotteli, komenteli, uhkaili, sanoi mitä saan tehdä ja mitä en saa tehdä.”

Mikään taho ei valvo näkijöitä ja tulkitsijoita. Kuka hyvänsä voi ottaa käteensä korttipakan ja lähteä tekemään tulkintoja. ”Tarot ja mieli: tulkintojen etiikasta” -luvussa Goldenhill toivookin, että jokaisella tulkitsijalla olisi edes jonkinlaiset perusvalmiudet tunnistaa ne asiakkaat, jotka tarvitsevat apua mielenterveysongelmissa.

”Tulkintatilanteessa on syytä selvittää ainakin se, onko kysyjä kertonut ajatuksistaan kenellekään toiselle eli yrittänyt hakea apua, ja jos ei ole, niin häntä tulisi rohkaista tekemään niin.”

Mikäli haluaa tehdä tarot-tulkintoja juuri terapeuttisessa viitekehyksessä ja varsinkin mikäli tekee tällaisia tulkintoja toisille osana ammattiaan, tulisi tulkitsijana Goldenhillin mukaan tällöin olla jokin virallisesti hyväksytty terapiakoulutus. Tarotin kannalta kyseessä voi olla esim. psykoterapia- tai taideterapiakoulutus, hoitotyön tai jokin muun terveyteen tai hyvinvointiin liittyvä, virallisesti hyväksytty tutkinto.

Goldenhill painottaa, että sairauksien lisäksi tulkintoja, joissa lähtökohtana on taloudellinen tai juridinen kysymys, tulee välttää. Jos asiakas paljastaa olevansa väkivallan tai hyväksikäytön uhri, on tulkitsijalla tällöin lain mukaan velvollisuus ohjata asiakas ammattiavun piiriin. Tulkinnassa käsiteltävät asiat ovat luottamuksellisia. Tulkintaa ei pidä tehdä ketään toista kuin asiakasta itseään koskien. Mikäli tulkinnasta peritään maksu, tulee summa sopia ennen tulkinnan alkua. Alle 18-vuotiaille tulkintaa ei pidä tehdä.

”Tulkinnan yksi keskeinen tehtävä on antaa toivoa ja valaa luottamusta elämään, olipa asiakkaan tilanne sitten mikä hyvänsä”, Goldenhill kirjoittaa. ”Pahimmillaan tulkinta voi lisätä asiakkaan kärsimystä entisestään, mikäli tulkitsija toimii eettisesti väärin.”

Goldenhill on periaatteessa hyvällä asialla. Ongelma on tietysti se, että tarot-tulkitsijan asiakas harvoin tietää, onko luenta pelkkää viihdepalvelua, jonkinlaista terapiaa vai jopa hyväksikäyttöä. Koska kukaan ei valvo tulkitsijoita, heidän joukossaan on tilastollisen varmasti myös sellaisia, joita eettiset ohjeet eivät kiinnosta lainkaan.

Kuriositeettina mainittakoon, että kirja on omistettu ”Suomen Tarot Grand Old Lady” Pia Virtakalliolle (1919-2010), ja kirjassa kiitetään myös Virtakallion puolisoa S. Albert Kivistä (1933-2021), joka oli Skepsiksen ensimmäinen puheenjohtaja 1987-1989.