RAEVAARA

BIOLÄÄKETIETEILIJÄ Pauli Ohukainen pohti viime vuoden viimeisessä Skeptikossa yhdistyksen näkymättömyyttä julkisuudessa. Tekstissä oli paljon tärkeitä näkökulmia, joista minulla olisi entisenä hallitusaktiivina sanottavaa – ehkä palaan asiaan vielä myöhemminkin.

Skepsis on alusta saakka taiteillut vakavuuden ja naurettavuuden vaikealla rajalla. Epätieteellisyyksiin on tartuttu huumorin kautta – vaikkapa legendaarisen puheenjohtajan Nils Mustelinin sporalogialla.

Jonkinlaista epävakavissaan oloa on ollut siinäkin, millaisiin asioihin Skepsis on vuosikymmenten mittaan tarttunut: on kommentoitu muun muassa astrologiaa, homeopatiaa, aaveidenmetsästäjiä, sukupuolentutkimusta, sähköyliherkkyyttä, korvavaloja ja kreationismia.

Sekalainen joukko, sanoisin. Jossain tässä piileekin Skepsiksen ongelma, joka korostuu nykyisessä maailmantilanteessa. Yhdistys ei ole noussut keskustelijaksi juuri niissä kysymyksissä, jotka ovat kaikkein merkityksellisimpiä. On sohittu sinne tänne ja lopulta tartuttu ehkä melko epäoleellisiin asioihin.

Yhdistyksen tarkoitus on sääntöjen mukaan edistää muun muassa kriittistä ajattelua, tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta, kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua sekä keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista.

Viime vuosina keskustelua ovat hallinneet maailmanlaajuiset kriisit, joissa on keskeisesti kyse myös suhtautumisesta tieteelliseen tietoon. Ilmastonmuutoksen suhteen on päästy eroon alkeellisimmasta denialismista, mutta edelleen kaivataan todellista halua saada aikaan vaikuttavia muutoksia.

Toinen maailmanluokan ympäristökriisi on luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ja on nähtävissä, että tämän aiheen ympärille alkaa nousta samanlaista tiedevihamielistä keskustelua kuin aikoinaan ilmastokriisin ympärille. Myös koronapandemia oli kriisi, jossa erilaisten väitteiden tieteellinen tarkastelu sekä tieteellisen tiedon asema yleensäkin oli keskeisessä asemassa.

Mikä on ollut Skepsiksen rooli näissä keskusteluissa? Nolla. Pandemia-asioissa yhdistys on ollut näkymätön, samoin luontokatoon liittyvässä keskustelussa.

Ilmastokriisin suhteen Skepsis on näyttäytynyt jopa surullisessa valossa: yhdistyksessä on vuosien varrella ollut pari aktiivia, joiden puheenvuorot ovat toistaneet ”ilmastoskeptisiä” tai jopa denialistisia kantoja – tieteellisen käsityksen vastaisia siis.

Mutta miten Skepsis olisi edes voinut ottaa roolin vaikkapa koronakeskusteluissa? Muilla tahoilla oli paremmat resurssit ja nopeampi pääsy tieteelliseen tietoon, enemmän ensimmäisen luokan asiantuntemusta ja suurempi uskottavuus.

Skepsis voisi korkeintaan olla jonkinlainen fasilitoija, joka peräänkuuluttaisi hyvää keskustelua, toisi asiantuntijoita näkyviin erilaisille yleisöille ja nostaisi esiin vääriä väitteitä, jotka on syytä kumota.

Lopulta Skepsiksen suurin ongelma on aktiivisten jäsenien vähyys ja siitä johtuva hallituksen jäsenten pieni vaihtuvuus. Itsekin jättäydyin vuoden 2017 lopussa pois toiminnasta juuri jaksamisongelmien takia ja toisaalta siksi, että olin mielestäni istunut hallituksessa liian kauan.

Kun tekijöitä on vähän, tekoja on vähän. Toinen pieneen aktiiviporukkaan liittyvä ilmiö on se, että esiin nousevat silloin kunkin henkilökohtaisesti tärkeänä pitämät asiat. Se, mihin kaikkeen Skepsis on vuosien varrella tarttunut, on lopulta oikeastaan henkilöhistoriaa. Vaarana kuitenkin on, että julkisuudessa yhdistys näyttäytyy yhden asian yhdistyksenä joskus kummallisissakin aiheissa.

Paras tapa vaikuttaa minkä tahansa yhteisön tai yhdistyksen toimintaan on lähteä itse mukaan tekemään.

Täytyy kuitenkin todeta, että koronapandemian aikana aloin ajatella, että aika on ajanut ohi Skepsiksestä. Yhteiskunnan suhde tieteelliseen tietoon muuttui viimeistään silloin aiheeksi, josta puhuivat kaikki. Tutkijat rynnistivät itse julkisuuteen korjaamaan harhaluuloja ja kritisoimaan heikosti tehtyjä tutkimuksia. Keskustelu oli paljon laajempaa, nopeampaa ja asiantuntevampaa, mihin Skepsis ikinä pystyisi.

Mutta eikö sen näin kuulu mennäkin?