KIRJAT

MENESTYS EI TULE SATTUMALTA

Päivi Sappinen: Pete Poskiparta – Mies ja mieli.

UONNA 2006 osallistuin stand up -esityksellä Viihdeohjelmien SM-kisoihin Kouvolan Taikapäivillä. Minua 12 vuotta nuorempi Pete Poskiparta oli jo kolme vuotta aikaisemmin pokannut Taikapäiviltä näyttämötaikuuden SM-kultaa, tullut hopealle close up -taikuudessa ja lopettanut osallistumisen SM-kilpailuihin tykkänään. Esitykseni kävelykatu Manskin lavalla ei mennyt mielestäni kummoisesti, joten yllätyin, kun minut kuulutettiin lavalle noutamaan SM-pronssia. Pete Poskiparta seurasi kilpailua yleisössä.

Poskiparran tarina kertoo, miksi hänestä tuli menestynyt esiintyjä, jolle on myönnetty mentalismin alan arvostetuin palkinto Dunninger Memorial Award vuonna 2019. Samalla kirja vaivihkaa vihjaa, miksi stand up -koomikko Risto K. Järvinen on jäänyt tuiki tuntemattomaksi.

Poskiparta ei koskaan ilmoittanut mitään muuta haaveammattia kuin taikuri. Kahdeksanvuotiaana hän sai joululahjaksi taikurilaatikon, ja alkoi harjoitella esiintymistä. Satiininauhalla koristeltu musta silinterihattu keikkumassa takaraivolla, napakat taikasauvan heilautukset ja teatraaliset kumarrukset peilin edessä huvittivat vanhempia. Minä taas tein ensimmäisen keikkani 37-vuotiaana 20 vuotta sitten, eikä se huvittanut oikein ketään.

Nuorena Poskiparta myi torikauppiaana vihanneksia, kauppasi mainoksia ja kännyköitä, toimi yritysmyyjänä ja urheiluselostajana radiossa. Myyntikokemus ja puhetaito nousivat arvoonsa, kun keikat uran alkuaikoina oli kaivettava yksitellen kiven alta. Ensimmäisenä kohteena olivat alueen koulut. ”Otin paperisen puhelinluettelon, selasin sieltä esille Turun koulut ja aloin soitella,” Poskiparta kertoo. Minä taas en osaa markkinoida itseäni lainkaan. Se, että olen yleensä saanut keikkoja, johtuu siitä, että jostain on aina ilmestynyt joku minua myymään.

Poskiparta kokee intohimon merkittävimmäksi moottoriksi omassa työssään taikurina, mentalistina ja viihdetaiteilijana. Se tekee hänestä yritteliään, aktiivisen, toiminnan miehen, tietyllä tavalla vähän hullunrohkeankin. Intohimo saa hänet harjoittelemaan mielettömiä määriä, tekemään uhrauksia, kehittymään ja kääntämään kiviä, joiden alle kukaan ei aiemmin ole tajunnut katsoa. Itse taas nautin suunnattomasti yleisön nauruista, mutta kirjoitan uusia juttuja harvakseen, kun inspiraatio iskee.

Poskiparta oli Suomessa ensimmäisiä ns. uuden aallon mentalisteista. Hän kertoo kirjassa, että mielen manipulointi ja ihmisiin vaikuttaminen sen kautta ovat markkinoinnin ammattilaisille arkipäiväisiä asioita. Hänestä oli kiinnostavaa kokeilla samoja tekniikoita erilaisessa kontekstissa, esiintymislavalla.

Poskiparta oli myös yksi etäkeikkailun pioneereista. Korona-aikana hän otti ison riskin ja sijoitti ammattimaiseen studiokalustoon. Hankintojen hintalappu kohosi viisinumeroiseksi, mutta Poskiparta uskoi intuitioonsa. Kun striimatut esitykset alkoivat olla esityskunnossa, ne oli saatava vielä potentiaalisten asiakkaiden tietoisuuteen. Pete ei taaskaan jättänyt kiveäkään kääntämättä saadakseen valmistamaansa tuotetta esille. Hän onnistui hyvin. Parhaimmillaan pikkujouluaikana esityksiä oli yhtenä ja samana päivänä seitsemän. Minäkin tein korona-aikana seisemän etäkeikkaa – yhteensä. Kalustonani toimi kännykkä.

Skeptikoita ja ateisteja olemme kumpikin. ”En usko jumalaan, en kohtaloon, en henkiolentoihin enkä tuonpuoleiseen. Minulle elämä on tässä ja nyt”, Poskiparta kertoo. Mystiikka on hänen mukaansa aina kiinnostanut ihmisiä, ja mitenkään uskontoja väheksymättä, ne ammentavat hyvin usein samasta mystiikan lähteestä kuin jo aikaa sitten maallistuneet taikurit ja näihin rinnastettavat esiintyjät.

Taikuuden avulla Poskiparta voi välittää tunteita, ottaa kantaa ja viedä katsojat hetkellisesti toiseen todellisuuteen. ”Jos katsoja edes hetkeksi unohtaa, että kyseessä on temppu, ja pohtii suhdettaan johonkin yliluonnolliseen tai mahdottomaan, on taikuri onnistunut tehtävässään.”

Tasaisin väliajoin Poskiparta saa viestejä henkilöiltä, jotka pitävät hänen kykyjään yliluonnollisina tai mentalismia nykyajan noituutena. Esityksissä kyseessä kuitenkin on illuusion luominen siitä, että hän osaisi lukea ihmisten ajatuksia tai ennustaa tulevaa.

Kirja on hyvin kirjoitettu, rohkea ja rehellinen. Läpi käydään myös Poskiparran angstinen nuoruus, koulusta lintsaamiset, tappelut siskon kanssa ja äidille haistattelut, reiän potkaiseminen eteisen seinään, talousvaikeudet ja masennus. Pidin kovasti, enkä tullut kateelliseksi.