Ravitsemussuositusten taustalla vankka ja laadukas tutkimusnäyttö

Jesper Kivelä kirjoittaa Tutkittu juttu -palstallaan Skeptikko-lehdessä 2/2023 ravitsemusepidemiologiseen tutkimukseen liittyvästä harhasta ja sekoittavien tekijöiden hallinnasta, ja yhdistää nämä tarkkuutta tulosten tulkinnassa vaativat asiat ravitsemussuositusten luotettavuuteen.

Päivitetyt Pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistiin kesäkuussa. Niitä päivitetään noin kymmenden vuoden välein. Edelliset suositukset julkaistiin vuonna 2013. Ravitsemussuositusten taustalla käytetään mahdollisimman laadukasta tutkimusnäyttöä. Osasta ravintoaineita laadukasta tutkimusnäyttöä löytyy paljonkin, kuten kovan rasvan terveysvaikutuksista, ja osasta hyvin niukasti, kuten runsaskuituisen ruokavalion vaikutuksesta pikkulapsilla.

Aiemmin ravitsemussuosituksissa on esitetty suositeltava ravintoaineiden saanti. Uusimmissa suosituksissa on ensimmäistä kertaa asetettu tarkemmat suositukset myös kaikkien ruoka-aineryhmien osalta. Punaisen lihan osalta tutkimusnäyttöä on kertynyt niin paljon, että grammamääräinen suositus viikkotasolla oli mahdollista asettaa jo edellisissä suosituksissa. Lisääntyneen tutkimusnäytön myötä suositusta tiukennettiin nyt aiemmasta. Palkokasvien osalta tutkimusnäyttö osoittaa, että niiden sisällyttäminen ruokavalioon on eduksi terveyden kannalta, mutta tarkempaan määräsuositukseen tutkimusnäyttöä ei vielä ollut riittävästi.

Ravitsemussuositusten taustalla olevat periaatteet on julkaistu vapaasti saatavilla olevissa ns. taustapapereissa Food & Nutrition Research -lehdessä. Niihin tutustuessa huomaa, että suositusten taustalla on käytetty niin laadukasta tutkimusnäyttöä kuin vain on ollut saatavilla. Jos tilanne jonkin ravintoaineen osalta on se, että saatavilla ei ole laadukkaita kontrolloituja tutkimuksia, on se vaikuttanut suosituksen tarkkuuteen.

Ravitsemustutkimusten tuloksia voidaan niputtaa tekemällä systemaattisia katsauksia meta-analyyseineen. Näin saadaan luotettavampi kokonaiskuva tutkimustuloksista tiettyyn tutkimuskysymykseen liittyen. Prosessiin kuuluu myös se, että analyysiin mukaan hyväksytyt tutkimukset täyttävät tietyt laatukriteerit. Mikä tahansa tutkimus ei siis analyysiin kelpaa.

Kun kyseiset katsaukset ovat riittävän laadukkaita, niiden luotettavuutta pidetään hyvänä – parempana kuin yksittäisten kontrolloitujenkin tutkimusten. Tällaisia luotettavia katsauksia identifioitiin ravitsemussuositusten laadintaprosessissa noin sata. Lisäksi työhön osallistui systemaattisten katsausten keskus, joka tuotti yhdeksän uutta laadukasta systemaattista katsausta.

Ravitsemussuositusten taustalla on siis vankka ja laadukas tutkimusnäyttö – eivät yksittäiset epidemiologiset tutkimukset.

kirjoittaja On Ft Ja Ravitsemusterapian Professori itä-suomen Yliopistossa, Joka On Osallistunut pohjoismaisten Ravitsemussuositusten Tämän Ja edellisen Päivityksen Laadintaan.