Skepsis, tiede ja tiedepolitiikka

PALAAN VIELÄ KERRAN AIHEESEEN Skepsiksen ilmeisen väistämättömästä sotkeentumisesta tiede- ja yhteiskuntapoliittisiin aiheisiin, sekä luennoitsijoiden valintaan sisältyvistä arvovalinnoista. Koittakaa kestää. Esitin edellisessä puheenjohtajan palstassa joukon kysymyksiä, joihin olisin odottanut saavani suhteellisen selkeitä vastauksia muilta hallituksen jäseniltä. Kysyin oliko Skepsiksen tarkoituksenmukaista luennoitsijan valinnalla nostaa esiin juuri se näkemys, jonka mukaan lasten ja nuorten transhoitoja tulisi rajoittaa? Vastauksena annettu väite painostuksesta ja henkilöiden perusteettomasta demonisoinnista ei vastannut tähän kysymykseeni, ei myöskään rivien välissä ollut vihjailu itsesensuurista. Myös väite tutkijan transasioista antamien lausuntojen virheellisestä irrottamisesta asiayhteydestään ei ainakaan mainitsemassani Floridan lääkintäviranomaisten kuulemisen tapauksessa pidä paikkansa, hän antoi lausuntonsa henkilökohtaisesti.

Kun olemme tuoneet puhujaksemme lasten ja nuorten transhoitojen rajoittamista kannattavan tutkijan, olemmeko ottaneet kantaa tällaisiin lainsäädäntöön ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskeviin mielipiteisiin? Vaikka tämän puhujan kiistanalaisuus oli osalle järjestäjiä tuttu asia, asiaa ei kuitenkaan laajemmin tuotu hallituksen sisällä esille ennen kuin itse tartuin aiheeseen minulle asiasta esitettyjen huolien takia.

Toistan myös kysymykseni, miksi mukaan ei kelpuutettu toista yliopistotutkijaa, joka oli tämän ”parhaimman mahdollisen asiantuntijan” tasolla? Tätä ehdottivat itseni lisäksi sekä transjärjestöjen edustajat että myös keskustakirjasto Oodi. Minne jäi Skepsiksen sääntöihin kirjattu periaate keskustelun edistämisestä tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista?

On erikoista että vastineessa sanouduttiin irti poliittisista tarkoitusperistä sen jälkeen, kun Skepsiksen hallituksessa on toistuvasti yritetty tuoda Skepsiksen käsiteltäviksi alt-right aihepiiriä, kuten feminismin kritiikki, sa- manpalkkaisuus (”naisen euro”), wokeness, cancel-kulttuu- ri, miesasia ym.

Skepsis ei ole kaihtanut kuumiakaan tiedeaiheita silloin, kun olemme voineet käsitellä niitä objektiivisesti ja alan asiantuntijoiden kautta. Jostain syystä joitakin näistä aiheista olisi kuitenkin haluttu käsitellä lähinnä pamflettien ja alan diletanttien kautta.

Kaikki tällaiset kysymykset kiertyvät siihen, millainen järjestö Skepsiksestä halutaan tehdä. Mikäli lehtemme imago muuttuu jonkinlaiseksi tieteen Seitsemäksi Päiväksi, meidän on aivan turha ihmetellä miksei sinne enää saada alan tutkijoiden kunnollisia tiedejuttuja. Skepsiksen puheenjohtajana en halua, että menetämme sen uskottavuuden, mitä olemme vuosikymmenten ajan keränneet tieteellisen tutkimusmetodin edistäjänä.

Myönnän että motiivini ovat myös osin itsekkäät: jos yhdistyksen kunnia menee mutta maine jää, se ei voi olla vaikuttamatta myös puheenjohtajaan koska the buck stops here – julkisuudessa yhdistys samaistuu sen johtoon.