RAAMATTUA ON MUOKATTU JA SENSUROITU KAUTTA VUOSISATOJEN

Ville Mäkipelto & Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava, 2023.

SYKOLOGI ja teologian tohtori Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin teos Raamatun muutosten vaietusta historiasta on mielenkiintoinen. Se johdattaa lukijan ymmärrettävästi ja sujuvasti Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Eksegetiikan perusasioista päästään vähän syvemmälle.

Tutkijoiden teos ei sisällä suuria paljastuksia myöhemmin löytyneistä kääröistä, mutta yllättää Raamattua vähemmän tuntevan. Myös alan asiantuntijat myöntävät, että teos on kiinnostava ja napakka. Jumalan sana ei ehkä olekaan suoraa puhetta kaikkivaltiaalta, vaan matkalla on ollut monenmoisia kirjureita, kääntäjiä ja tulkitsijoita.

VALTAVIEN MITTASUHTEIDEN RAAMATTU

MAAILMAN SUURIMMAN USKONNON, kristinuskon, pyhä kirja Raamattu on suuri myös nettimaailmassa. Yli 10 miljoonaa tulosta 0,31 sekunnissa. Sen saa jos hakee sanalla Raamattu.

Raamattu on maailman käännetyin kirja. United Bible Societesin tuoreen tilaston mukaan koko Raamattu on saatavilla yli 700 eri kielellä. Uusi testamentti on käännetty lähes 1600 kielelle. Raamattua on ajoittain käännetty kielille, joilla ei ole edes ollut kirjakieltä, vaan se on pitänyt luoda. Näin kävi mm. suomen kielen kanssa. Kun Mikael Agricola 1500-luvun alkupuolella laati ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin, hän loi samalla koko suomen kirjakielen.

Valtaosa uskovista on pitänyt Raamattua muuttumattomana Jumalan sanana. Tällä tavalla ajattelevia on yhä. Keväällä ilmestynyt Sensuroitu-teos herätti heti uskonnollisissa piireissä kuhinaa ja keskustelua. Tuoreissa arvioissa teosta vähäteltiin ja kirjoittajia suorastaan mollattiin. Näin, vaikka kirjoittajat pitävät Raamattua edelleen merkittävänä, lähes pyhänä, vaikkakaan ei muuttumattomana.

”Muutokset voi yleisesti jakaa tahattomiin virheisiin ja tahallisiin muokkauksiin, ja kirjamme keskittyy erityisesti viimeksi mainittuihin. Kirjurien tekemiin tahallisiin muokkauksiin perehtyminen osoittaa, että mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan”, toteavat tekijät.

Meille maallisemmille Raamattua lukeneille ja selailleille on ollut itsestään selvää, että kirjaa ja kirjoituksia on muokattu ajan ja maailmanmenon ja vallanpitäjien kulloistenkin tavoitteiden mukaisesti. Uskonto on ollut vallankäytön väline niin kauan kuin uskontoja on ollut. Aikojen saatossa pyhää kirjaa on käytetty härskisti lyömäaseena, jos vastustaja ei ole muuten toennut.

MONITULKINTAINEN RAAMATTU

RAAMATTU on muuttunut jatkuvasti kirjurien käsissä joko tarkoituksella tai ihan vahingossa. Vahinkoja on sattunut vaikeiden käsikirjoitusten käännösten kanssa. Mutta myös tarkoituksellisuutta löytyy. Esimerkiksi monijumalaisuus sensuroitiin ja naisten asemaa pienennettiin, jopa häivytettiin. Eri kielten käännökset tulkitsevat pyhiä kirjoja hieman eri tavalla. Käännösten arviointi on vaikeaa, sillä yhtä ja ainutta alkuperäistä Raamattua ei ole olemassa.

Raamattu sisältää muokattua uskonnollista tekstiä, vaikka se on matkan varrella muuttunut ja suurin pyhyys on voinut kadota. Mäkipellon ja Huotarin kirja korostaa, että Raamattu on kaikesta jylhyydestään huolimatta ihmisten kirjoittama ja ihmiset sitä tulkitsevat osin omista lähtökohdistaan. Entisinä helluntainuorina tekijät kuitenkin toteavat, että Raamatussa on toivoa.

”Raamattu on monitulkintainen kirja”, totesi emerituspiispa Wille Riekkinen Ylellä keskustellessaan tekijöiden kanssa heidän teoksestaan. Hän muistutti, että Raamattua ei tulisi lukea vain omista lähtökohdistaan ja omista tulkinnoistaan. Riekkisen mukaan pitäisi ruveta ymmärtämään Raamatun vertauskuvallisuutta.

Mäkipellon ja Huotarin teos tuo esille kymmeniä käännösvirheitä ja suoranaisia lapsuksia. Osa niistä on uusia asiantuntijoillekin.

”Raamattua ei pidä kuvitella yhdeksi kirjaksi. Todellisuudessa se on kirjakokoelma, jonka jokaisella osalla on omat historiansa. Kirjallisuuden professori (Yrjö) Hosiaisluoman mukaan Raamattu on melkoinen pyttipannu”, toteaa teologian tohtori Arto Köykkä blogissaan.