Tiedelukutaidon opettaminen Skepsiksen keskeinen työsarka

nistamattomana silhuettina, koska hän oli kieltäytynyt kuvasta ”tilanteen kuumenemisen” vuoksi. Pian hän kuitenkin hymyili iltapäivälehdessä aivan samoissa asioissa.

Näen ongelmallisena jopa joidenkin hallituksen jäsenten suulla lehdessämme kritiikittä toistamassa USA:n äärioikeiston ahkerasti tuottamia näkemyksiä esimerkiksi hiljentämisen kulttuurista tai woke-vaaroista. Sananvapaus kyllä sallii missä vain näiden esittämisen, Skeptikko-lehden sivuilla odottaisin analyyttisempaa julkaisupolitiikkaa.

Päätoimittajalle tiedoksi: ei ole olemassa kuumaa peru- naa siitä, onko olemassa translapsia. Heitä on. He eivät ole fantasiaolentoja, joiden olemassaolosta voi hehkuttaen spekuloida. He ovat lapsia. Heitä tulisi suojella.

Loppusanoiksi sanon tämän, jota en saanut mitenkään hallituksen ”joillekin jäsenille” perille. Kaltialan tutkimusryhmä tekee hyvää työtä. Kyse tässä on

Kaltialan henkilökohtaisista näkemyksistä, ja siitä, mihin ja kuinka tutkimustuloksia käytetään poliittisella kentällä. Nämä voivat olla hyvin eri asioita. Kuten nyt nähtiin.

SKEPSIS RY:N JÄSENENÄ olen seurannut kiinnostuneena keskustelua yhdistyksen tulevaisuudesta. Minulla ei ole kumouksellisen uutta sanottavaa, ja olen saattanut jättää huomiotta tärkeitä puheenvuoroja, mutta jättäisin hautumaan pari ajatusta.

Yhdistyksessä on varmaan joskus pidetty hallituksen, toimituksen ja tieteellisen neuvottelukunnan yhteinen strategiaseminaari. Olisiko sellaiselle (taas) tarve tai onko sellainen jo suunnitteilla? Seminaariin voisi liittyä avoin yleisöseminaari Skepsiksen tulevaisuudesta ja sen osana aihetta koskeva paneelikeskustelu. Paikalle voisi kutsua Tiede- ja Tieteessä tapahtuu -lehtien tai Helsingin Sanomien tiedetoimituksen edustajan paneelin osanottajaksi tai tilaisuuden raportoijaksi. Ilmeisesti Skeptikkolehdellä omalla tahollaan on jo ollut antoisa kehittelyseminaari Voima-lehden ja vastaavien julkaisujen kanssa, ja se vaikuttaa lupaavalta.

Ehkä jotain näivettyneisyyden hengähdystä on tosiaan ollut yhdistyksen toiminnassa, ja se on tavallinen ilmiö tieteellisissä seuroissa nykyään. Yhdistyksen tehtävää on kaiketi hyvä kirkastaa, ja puhuisin sen puolesta, että tiedelukutaidon opettaminen on Skepsiksen keskeinen työsarka, liittyvät konkreettiset aiheet sitten terveys-, rajatieto- tai muihin kysymyksiin. Somenäkyvyys, yhdistyksen valovoimaiset edustajat ja niin edelleen ovat tärkeitä, mutta alisteisia asioita yhdistyksen tehtävälle.

Olen joskus yhdistyksen vuosikokouksessa esittänyt, että tieteelliseen neuvotteluntaan olisi edellä sanottua tiedelukutaidon opettamistehtävää ajatellen hyvä värvätä mukaan kasvatustieteen edustaja, jollaisia omissa kollegoissanikin olisi uskoakseni löydettävissä. Neuvottelukunnan tehtävä kuvataan yhdistyksen säännöissä, mutta mitä neuvottelukunta varsinaisesti tekee ja mitä panosta sen jäseniltä odotetaan? Ehkä sitäkin asiaa voisi terävöittää ja neuvottelukuntaa aktivoida. Se rinnastuu mielessäni journaalien editorial boardiin, jotka ovat joskus hiljaiselossa, mutta joskus hyvinkin aktiivisia ja linjakysymyksissä tukena journaalien toimitukselle ja mahdolliselle hallitukselle.

Kyse on tietenkin resursseista eli työtunneista, ja pohdiskelen, onko epärealistista tai kannattamatonta viedä Skepsiksen viritystä hiukan enemmän sinne päin, mistä aikoinaan lähdettiin eli mukana olisi keskeisesti juuri tiedemaailman toimijoita. Nykyinen ansaintalogiikka tiede- ja yliopistomaailmassa ei tosin ole otollinen tätä ajatellen, mutta nuoria innokkaita akateemisia saattaisi löytyä, ja onhan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ansioille oma sarake ansioluetteloissa. Yhdistyksen alueellinen toiminta on jo vanhastaan sijoittunut vahvasti yliopisto- ja korkeakoulupaikkakunnille.

kirjoittaja On Turun Yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Historiallis- yhteiskunnallisen Kasvatuksen Professori.