Minä, skeptikko

”Hammaslääkärin kliinisessä työssä minulla on noussut mieleen paljon lisäkysymyksiä. Tällä hetkellä seuraan sähköposti-ilmoitusten avulla lähes sataa hammaslääketieteen alan tiedelehteä pysyäkseni ajan tasalla alamme kehityksestä”, kirjoittaa Skepsiksen hallituksessa vuoden alussa aloittanut Suomen tiedonjanoisin skeptikko.

SYNNYIN PIETARISSA perin pohjin venäläisenä, mutta äitini uusi avioliitto johti meidät Kouvolaan, kun olin nelivuotias. Suomeen muuttamisen yhteydessä päätettiin, että uusi kutsumanimeni olisi Valtsu.

En ollut lapsena vielä kovin skeptinen. Ollessani kuusivuotias naapurini vakuutti minut siitä, että voisin oppia lentämään ilmassa eräiden piirroshahmojen tavoin. Uskoin myös löytäväni maaperästä kultaa, timantteja ja rubiineja. Kulutin uskomukseni vuoksi kohtalaisesti aikaa lähimetsässä kiviä tutkaillen.

Olen ollut jo varhain tiedonhaluinen, mikä on ilmennyt varhaisena kiinnostuksena uppoutua tietosanakirjoihin ja internetiin. Runsas lukeminen oli todennäköisesti eduksi koulussa pärjäämiselle, sillä yläasteelta alkaen aloin saavuttaa kiitettävän hyviä arvosanoja melko vähäisellä vaivalla.

Vahvin kouluaineeni oli matematiikka, minkä perusteella kävin myös matematiikkalukion. Opintojeni varrella uskoin päätyväni lopulta diplomi-insinööriksi taikka muusikoksi, mutta lukio-opintojen puolessavälissä minulle tuli lähes uskonnollinen hurahdus terveysaiheisiin, sillä äkkihuolestuin elintapaan ja ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja niiden aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä maailmassa.

Minulla oli lukiosta valmistumisen jälkeen voimakkaita burnoutin oireita. Menin opiskelemaan muutamaksi vuodeksi yliopistolle kemiaa, koska minulla ei ollut tarpeeksi voimia lukea lääketieteen koulutusohjelman pääsykokeisiin. Kemiaa opiskellessani suoritin yksittäisiä kursseja mm. biologiaa, ravitsemustiedettä, psykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja musiikkitiedettä.

Vuoden 2014 keväänä päätin spontaanisti hakea hammaslääketieteen koulutusohjelmaan. Olin enemmän kiinnostunut lääkärin tutkinnosta, mutta lukuaikaa pääsykokeisiin oli sillä hetkellä vain pari kuukautta. Syksyllä 2014 aloitin hammaslääketieteen opinnot.

Nyt vuonna 2024 olen ollut lähes neljän vuoden ajan hammaslääkärin työssä ja olen tyytyväinen uravalintaani. Kiinnostustani yleislääketieteeseen olen voinut toteuttaa muun muassa blogini avulla sekä julkaisemalla tieteellisiä artikkeleita lääketieteellisissä lehdissä. Työni ulkopuolella harrastan pianonsoittoa, laulua, paritansseja, operettiteatteria sekä valokuvausta. Minulla ei toistaiseksi ole perhe-elämää.

VALTSUN TERVEYSBLOGI: MILJOONA LATAUSTA

SEURASIN LUKIOSSA TERVEYTEEN LIITTYVIÄ keskustelupalstoja sekä RSS-lukijan avulla myös noin 200 terveysblogia. Kyseessä oli siis verkkosivu, joka näytti minulle kaikkien seuraamieni blogien uudet sisällöt. Runsaan lukemisen myötä aloin muodostaa omia ajatuksia terveyteen liittyvistä aiheista.

Vuonna 2010 perustamani Valtsun terveysblogin tavoite ei koskaan ollut kirjoittaa suoraviivaisia tieto- tai mielipidekirjoituksia terveyteen liittyvistä aiheista, vaan useimpien tekstien taustalla on ollut vahva kokemukseni siitä, että jokin näkökulma puuttuu aihekeskustelusta käytännössä kokonaan. Pyrin käsittelemään aiheita usein siinä määrin laaja-alaisesti, että kirjoituksissani voi olla satojakin lähdeviitteitä.

Blogini on tähän mennessä kerännyt noin miljoona sivulatausta. Näistä viidesosan on kerännyt tunnetuin tekstini Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet. Kirjoituksessa kuvailen räikeitä ongelmia, joita kyseisen lääkärin kirjoituksissa esiintyy. Liitteenä olevassa exceltaulukossa luetellaan ja oikaistaan yli 400 asiavirhettä Heikkilän tuotannossa.

Blogissani on myös muita faktantarkastushenkisiä tekstejä muun muassa väitettyyn kolesterolihuijaukseen, mikroaaltouuneihin sekä D-vitamiinihypeen liittyen. Kritiikkini kohdistuu yleensä enemmän vaihtoehtoisiin näkökulmiin, joita esimerkiksi yksittäiset gurun asemaan nousseet terveysvaikuttajat ovat esittäneet. Kuitenkin esimerkiksi kirjoitukseni Onko lääketiede luotettavuuskriisis- sä? suuntaa kritiikin lääketieteen tutkimuskäytäntöihin ja nostaa esille lukuisia toistuvia ongelmia lääketieteen tutkimuskirjallisuudessa.

Kritisointia tyypillisempää blogissani on ollut terveyden edistämiseen tai sairauksien hoitoon liittyvien ideoiden esittely. Eräs villi esimerkki tästä on tekstini Sydäntauti ja kilpirauhashormonit, jossa pohdin kilpirauhashormonien käyttökelpoisuutta sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä. Toinen esimerkki on Ravinnon aminoha- pot ja metabolinen oireyhtymä, jossa suunnataan huomio hetkeksi pois rasvoista ja hiilihydraateista ja keskitytään vaihteeksi ravinnon proteiinien aminohappokoostumuksen merkitykseen. Kolmas esimerkki on kirjoitukseni punavalohoidosta, joista kerron alempana.

Blogini ei ole tällä hetkellä aktiivinen. Haluaisin ottaa kirjoituksissani jatkossa kantaa muun muassa kollageeni-ravintolisään, mielialalääkkeisiin sekä biologiseen sukupuoleen liittyvään keskusteluun. Minulla on kuitenkin tällä hetkellä motivaatiopula blogikirjoitteluun, joten keskityn toistaiseksi niihin harrasteisiin, joista olen eniten innoissani.

PUNAVALOTAULUKKO: MASSIIVINEN YHDEN MIEHEN PROJEKTI

VUONNA 2013 luin biologi Ray Peatin väitteen, että punaisella valolla on solujen aineenvaihduntaa edistäviä vaikutuksia. Pidin väitettä aluksi epäuskottavana. Olin jo lukenut paljon valosta, vuorokausirytmistä ja terveydestä, eikä punainen valo ollut tullut minulle koskaan tässä yhteydessä vastaan.

Yritin etsiä tutkimuksia punaisen vaikutuksen vaikutuksista terveyteen, ja yllättäen niitä löytyikin hakusanalla low-level laser therapy (LLLT) kohtalaisen paljon. Punaisella valolla ja lähi-infrapunalla on valotettu tutkimuksissa kehonosia ja havaittu niissä suotuisia terveysvaikutuksia kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja nivelrikkokivun lievenemistä.

Kehonosien valotus tapahtui tutkimuksissa useimmiten laservalolla, mutta osassa tutkimuksia valonlähteenä käytettiin toisaalta myös ledivaloja ja halogeeneja, joten hoitovaikutus ei näyttänyt liittyvän erityisesti laservaloon, vaan pikemminkin punaiseen valoon yleisellä tasolla. Tämän myötä nimen LLLT on korvannut uudempi termi photo- biomodulation (PBM).

Kirjoitin aiheesta vuosina 2013 ja 2015 pitkät blogitekstit Valtsun terveysblogiin. Ajattelin että hyvässä tapauksessa punavalo sairauksien hoitokeinona saattaisi mullistaa lääketiedettä ja eräiden sairauksien hoitoa. Kirjoitukseni saivat kuitenkin vähäisesti huomiota.

Tutkimusprofessori Timo Partonen (THL) kuitenkin piti kirjoituksiani kiinnostavina ja päädyimme kirjoittamaan suomenkielistä yleisluontoista katsausta aiheesta. Kirjoittamaamme artikkeliamme ei hyväksytty julkaistavaksi Duodecim-lehdessä, koska lehden toimituksen arvion mukaan hoidon hyödyistä ei ole riittävää varmuutta. Artikkelimme kuitenkin julkaistiin keväällä 2016 Erikoislääkäri-lehdessä otsikolla Punainen valo ja lähi- infrapuna sairaustilojen hoidossa.

Duodecim-lehden pidättyväinen linja artikkeliamme kohtaan sai minut pohtimaan, miten voisin uskottavasti herättää lisäkeskustelua aiheesta, sillä uskoin punavalohoidon olevan kuitenkin mahdollisesti hyvinkin merkittävä tieteellinen aihe. Tästä käynnistyi harrastusprojektini nimeltä punavalotaulukko, jossa kokoaisin kaikki punavalotutkimukset siististi kategorisoituna ja kuvailtuna excel-taulukkoon. Taulukko olisi tehokas tapa osoittaa muille tutkijoille, minkälaista tutkimustietoa aiheesta on olemassa.

Punavalotaulukko on kasvanut massiiviseksi yhden miehen projektiksi, jossa on tällä hetkellä listattuna 8000 tutkimusta aiheeseen liittyen sekä kohtalaisesti tietoa esimerkiksi tutkimusten menetelmistä. Taulukko on netissä kaikkien luettavana (bitly.com/PBM-database). Sitä käyttävät monet alan tutkijat, koska aihetta koskevan tiedon etsiminen on taulukon kautta erittäin paljon nopeampaa kuin tavallisella kirjallisuushaulla. Taulukon vuoksi pari punavalotutkijaa järjesti minulle ilmaisen konferenssireissun Nizzaan syksyllä 2018, jotta esitelmöisin alan tutkijoille tästä projektistani.

Punavalotaulukon tekemisen sivutuotteena on syntynyt useampia aiheeseen liittyviä kirjallisuuskatsauksia, joita on julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. Olen ylpeä siitä, että ensimmäiseen artikkeliini (Photobiomodulation: lasers vs. light emitting diodes?) on viitattu akateemisessa kirjallisuudessa tähän mennessä yli 300 kertaa.

Punavalohoito on aiheena melko monimutkainen, enkä osaa luotettavasti arvioida, tuleeko siitä lääketieteen parissa laajemmin hyväksytty hoitomuoto joihinkin vaivoihin. Vastaus tulee todennäköisesti tarkentumaan ajan kanssa. En toistaiseksi suunnittele suurempaa uraa aiheen parissa, mutta aion ainakin päivittää punavalotaulukkoani ja mahdollisesti julkaista vielä uusia tieteellisiä artikkeleita aiheesta.

SKEPSIS: MIHIN TOIMINNASSA KANNATTAISI KESKITTYÄ?

LIITYIN FACEBOOKISSA SKEPSIS RY -RYHMÄÄN vuonna 2016. Olen ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2018 alkaen, jolloin minusta myös tehtiin tähän lehteen henkilöjuttu (Suomen ahkerin skeptikko, Skeptikko 3/20218). Sen jälkeen olen rivijäsenenä kirjoittanut Skeptikkoon kahden vuoden ajan kolumneja sekä ainakin yhden kirja-arvion. Nyt vuonna 2024 olen yhdistyksen hallituksessa.

Olemme tällä hallituskaudella pohtineet, mihin skeptikkoyhdistyksen toiminnan kannattaisi keskittyä. Skeptikkoyhteisön mielenkiinnon kohteet ovat vaihdelleet ajan saatossa voimakkaasti. Aikaisemmin saatettiin olla erityisen kiinnostuneita ufoista, paranormaaleista uskomuksista, salaliittoteorioista ja uskomushoidoista. Nykyisin skeptikkoyhdistys ei voi kuitenkaan nojata enää voimakkaasti näihin perinteisiin aiheisiin, sillä 2020-luvun skeptikoiden keskustelut koskevat useammin ajankohtaisempia poliittisia aiheita kuten cancel-kulttuuria, sukupuolta tai Lähi-idän konflikteja. Toisaalta on olemassa myös kestoaiheita kuten viisaaseen skeptikkouteen liittyvät taidot, joita ovat muun muassa medialukutaito, argumentointitaidot ja ajatusvinoumien tunnistaminen.

Nykyisen hallituksemme lähitulevaisuuden tavoitteita on tuoda tulevaisuudessa Skeptikko-lehdessä julkaistut sisällöt paremmin sosiaalisen median keskustelujen piiriin sekä mahdollisesti ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin uusilla tavoilla.

Minua kiinnostaisi kovasti myös idea siitä, että esimerkiksi Skepsis tai jokin muu taho perustaisi verkkokurssin, jossa opetetaan järkevän argumentoinnin taitoja sekä demonstroidaan millaisia ei-toivottuja argumentoinnin tapoja esimerkiksi yhteiskunnallisissa keskusteluissa ilmenee. Kurssikokeen läpäisystä kurssilainen voisi saada todistuksen/sertifikaatin omaan ansioluetteloonsa.

KÄYTÄN KIRKOLLISVEROLTA SÄÄSTYNEET TULOT MANSIKOIDEN OSTAMISEEN

SUHTAUTUMISENI USKONTOIHIN on ainakin juuri tällä hetkellä enemmän kielteinen kuin myönteinen. Olen viettänyt nuorena paljon aikaa seurakuntatoiminnassa ja yrittänyt myös suhtautua myönteisesti kristinuskon oppeihin. Tämä tuntuu kuitenkin haasteelliselta, sillä esimerkiksi Raamatun kertomukset itsessään huokuvat ikävän alkukantaisia käsityksiä maailmasta ja etiikasta. Olen eronnut kirkosta ja päättänyt käyttää kirkollisverolta säästyneet ansiotulot mansikoiden ostamiseen viikottain sekä Vapaa ajattelija -lehden tilaukseen.

Pidän väestön sekularisoitumista suotuisana trendinä. Toisaalta uskon että uskonnolliset yhteisöt ovat usein hyviä tuottamaan esimerkiksi yhteenkuuluvuuden kokemuksia ihmisille, ja joissakin rajatuissa tilanteissa maallistuneemmat yhteisöt voisivat ottaa vaikutteita uskonnollisilta yhteisöiltä. Kuuntelen kristillistä Exit-yhtyettä mahdollisesti osin samansuuntaisista syistä – heidän lauluissaan käsitellään ansiokkaasti joitakin harvinaisempia inhimillisiä teemoja.

Toki lukuisiin uskonnollisiin yhteisöihin on havaittu liittyvän myös vakavia ongelmia, joita esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki UUT ry käsittelee. Yksi tyypillinen ongelma näyttää olevan se, että ihmiset eivät uskalla irtautua uskonnollisista yhteisöistä erilaisten kielteisten seuraamusten pelossa. Ilta-Sanomat uutisoi viime vuonna Helsingin lukioissa opettaneesta imaamista, joka opetti nuorille muslimioppilaille, että uskonnon vaihtamisesta määrätty rangaistus sunnassa on tämän ihmisen tappaminen. Harva uskonnollinen ryhmä toteuttaa todellisuudessa näin äärimmäisiä rangaistuksia, mutta esimerkiksi olen pariin otteeseen kuullut toiselta ihmiseltä, millaista on olla Jehovan todistajien karttamiskäytännön kohteena.

EN OLE AINA TYYTYVÄINEN ”TAVANOMAISEEN” OPPIMISEEN

OLEN LÄHES AIHEESTA RIIPPUMATTA kiinnostunut siitä, miten eri aiheista voisi löytää tietoa ja jäsentää sitä paremmin, jotta aiheeseen liittyvä tietotaito kehittyisi riittävän syvälliseksi ja moninäkökulmaiseksi.

Tyypillinen tapa perehtyä aiheisiin on usein melko suoraviivainen: Käyn esimerkiksi hammaslääkärin tutkinnon ja opin vähintään sen, mitä tutkintoon kuuluvilla kursseilla opetetaan. Valmistumisen jälkeen osallistun satunnaisesti koulutustilaisuuksiin ja kyselen myös työkavereiltani mielipiteitä kliinisiin kysymyksiin.

Henkilökohtaisella tasolla en ole aina tyytyväinen vain ”tavanomaiseen” oppimiseen. Esimerkiksi hammaslääkärin kliinisessä työssä minulla on noussut mieleen niin paljon lisäkysymyksiä, että olen yrittänyt löytää myös uusia oppimisen keinoja tehostaakseni vastauksien löytämistä. Olen päätynyt perehtymään hyvin perusteellisesti esimerkiksi siihen, mitä akateemisia kirjoja ja tiedelehtiä alallani on. Tällä hetkellä seuraan sähköposti-ilmoitusten avulla lähes sataa hammaslääketieteen alan tiedelehteä pysyäkseni ajan tasalla alamme kehityksestä.

Tämä hakuvahtimenetelmä itse asiassa koskee myös muitakin aiheita kuin hampaita. Olen melko laajasti kiinnostunut siitä, mitä lääketieteessä, ravitsemustieteessä, psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa yleisesti tapahtuu. Olen asettanut yli 200 hakusanaa näitäkin aloja koskeviin hakuvahteihini. Saan päivittäin noin 100 sähköpostiviestiä, joissa luetellaan uusimpia tutkimusartikkeleita näiltä aloilta. Käytän päivittäin puolituntisen näitä sähköposteja lukien. Hakuvahtijärjestelmän avulla pysyn hyvin ajan tasalla siitä, mitä kymmenien kiinnostuksen kohteenani olevien tiedeaiheiden saralla tapahtuu. Olen käyttänyt hakuvahteja intensiivisesti seitsemän vuoden ajan ja tehnyt siitä aikoinaan blogikirjoituksen (Miten pysyä ajan tasalla tieteestä: PubMedin ja Google Scholarin hakuvahdit).

Toinen tilanne, jossa olen pyrkinyt mittavaan tiedonhakuun, on ollut ihmissuhde-elämä. Nuorena aikuisena olin yksinäinen. En ollut luonteva arkisissa vuorovaikutustilanteissa, mikä johti haasteisiin ystävystymisen ja pariutumisen näkökulmasta. Lähdin ratkomaan tilannetta muun muassa tiedonhaun kautta, mikä käsitti muun muassa massiivisen määrän blogeja, videoita, keskustelupalstoja, self help -kirjoja, akateemisia kirjoja, tutkimusartikkeleita sekä ihmisten kanssa juttelua. Monimuotoinen perehtyminen aiheeseen antoi minulle lukuisia työkaluja vuorovaikutustilanteisiin. Samanaikaisesti hakeuduin aktiivisesti sosiaalisiin tilanteisiin. Nykyisin minulla on omasta mielestäni laadukas sosiaalinen elämä ja hyvä hallinnan tunne vuorovaikutustilanteissa. Toki yritän edelleenkin oppia kiinnostavaan aihealueeseen uusia näkökulmia.

Kolmas esimerkki ovat paritanssi- ja lauluharrasteeni. Harrastan paritansseja, mutta oppimiseni lähiopetustunneilla on toisinaan hidasta. Kokeilin vaihtoehtoisesti opetella tanssikuvioita muutamilta internetin videokurssialustoilta sekä kotimaisilta tanssinopetus-DVD:iltä. Näiden aineistojen kanssa olen kehittynyt harrastuksessani oman arvioni mukaan hieman tehokkaammin kuin lähiopetustunneilla. Lauluharrastuksessani olen oppinut eniten laulutunneilla, mutta olen myös lukenut paljon akateemista kirjallisuutta laulutekniikasta syventääkseni ymmärrystä ääntöelimistöni toiminnasta.

EN OLE ENITEN HUOLISSANI HUUHAASTA

SKEPTIKKOPIIREISSÄ huomaan monien ihmisten kokevan ja ilmaisevan melko voimakkaita tunteita joihinkin ”huuhaan” levittäjiin liittyen. Minusta on ihan kiinnostavaa lukea mielestäni ”älyllisesti laiskoja” näkökulmia aiheisiin, ja todennäköisemmin tunnen uteliaisuutta kuin vaikkapa ärtymystä.

Minua ei liiaksi haittaa se, että osa ihmisistä edelleen uskoo esimerkiksi homeopatiaan. Tiedebarometrin perusteella väestötason muutos on kuitenkin sen suuntainen, että räväkämmät vaihtoehtouskomukset siirtyvät pikkuhiljaa marginaaliin.

Mielestäni pienen porukan huuhaauskomukset eivät ole yhtä suuri ongelma kuin se, että tiedeyhteisöön luottava ”fiksu enemmistö” ei ole tiedonhaun tai tieteellisen lukutaidon osalta niin hyvässä iskussa kuin se voisi parhaassa tapauksessa olla. Esimerkiksi moni ihminen saattaa tiedostaa mitä ”tiede sanoo” jostakin aiheesta, mutta harva osaa selvittää, mistä tämä tieto on alun perin peräisin ja etsiä akateemisesta kirjallisuudesta aiheeseen liittyviä uusia näkökulmia. Jäämme usein junnaamaan melko suppeaan ajatteluun, koska laajaalaisen tiedonhaun menetelmät eivät ole hallussa.

Olemme jatkuvasti tekemisissä kompleksisten yhteiskunnallisten aiheiden kanssa, joiden kohdalla olisi ideaalista, että keskustelua käytäisiin useammin laajan perehtymisen pohjalta samalla välttäen yksinkertaistuksia, perusteettomia johtopäätöksiä, sloganeja, olkiukkoargumentteja tai henkilökohtaisuuksiin menemisiä.

Täten en ehkä toivo eniten sitä, että meillä olisi nykyistä vähemmän ”hörhöjä”, vaan että meillä olisi nykyistä enemmän aiheisiin hyvin paneutuneita ”nörttejä”.

NOLO KIRJA

ELÄMÄÄNI MUUTTANUT KOKEMUS? Elämäni merkityksellisimmät kokemukset ovat luultavasti kaikki olleet sosiaalisia kokemuksia muiden ihmisten seurassa.

Tärkein lukemani kirja? Vastaus tähän kysymykseen olisi mielestäni nolo. Toinen erityisen kiinnostava kirja on ollut Don't Sleep, There Are Snakes: Life and Language in the Amazonian Jungle.

Mitä odotan tulevaisuudelta? Toivon että maailma kehittyisi kriiseistä huolimatta myönteiseen suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi köyhyyden ja sotien vähentymistä, ratkaisujen löytämistä luonto- ja ilmastohaasteisiin sekä edistystä lääketieteessä ja muilla tieteenaloilla. Omalta tulevaisuudeltani odotan asuntovelattomuutta.