Eduskunnan apulaisoikeusasiamies: Uskomushoito-termin käyttö ei lainvastaista

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies:

”Hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi kuitenkin paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön tavoin käsitettä täydentäväja vaihtoehtoinen hoito tai sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän käyttämää käsitettä vaihtoehtohoito.”

SUOMEN TERVEYSTUOTEKAUPPIAIDEN LIITTO RY sekä Luontaishoitoalan Foorumi ry, Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry, Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry, Suomen Terveysjärjestö STJ ry, Suomen Fytoterapia ry, Shiatsu Finland ry, Yhdistävä lääketiede ry, Klassisen Akupunktion Yhdistys ry, Suomen Refleksologit ry, Kansanlääkintäseura ry ja Keho- ja Tunnevyöhyketerapeutit ry arvostelivat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin menettelyä käyttää viestinnässään termiä ”uskomushoito”. 274.2023. Eduskunnan oikeusasiamiehelle vireille tulleen kantelun mukaan täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen järjestöt pitävät uskomushoito-termiä loukkaavana ja epäasiallisena kuvaamaan ammattiaan ja toimialaansa. Oikeusasiamies antoi vastauksensa 5.7.2024.

TUKES: TERMISTÄ LUOPUMINEN VOI HÄMÄRTÄÄ TIETEELLISEN JA TIETEESEEN PERUSTUMATTOMAN HOIDON RAJAA

KANTELUN JOHDOSTA oikeusasiamies hankki Tukesilta selvityksen, josta ilmenee muun muassa seuraavaa.

Vaihtoehto- ja uskomushoidot -käsitepari esiintyy Tukesin verkkosivuilla Hyvinvointipalvelut-alasivun usein kysyttyjen kysymysten osiossa (Miten Tukes valvoo vaih- toehto- ja uskomushoitoja?). Selvityksessä Tukes ilmoittaa katsovansa tarpeelliseksi käyttää nyt kyseessä olevassa yhteydessä ”vaihtoehto- ja uskomushoidot” -termiä kaksiosaisena, jotta se kattaa alan kokonaisuudessaan. Termin käytöstä luopuminen voi Tukesin mukaan hämärtää tieteellisen ja tieteeseen perustumattoman hoidon rajaa.

Tukesin mukaan esimerkiksi kantelijatahojen toimesta käytettäväksi ehdotettu ”CAM”-termi ei täytä hyvän virkakielen ehtoja tai ole tarpeeksi vakiintunut termi suomen kielessä, jotta sen käyttäminen olisi perusteltua. Sekakieliselle ilmaisulle ”CAM-hoidot” on olemassa suora suomenkielinen vastine ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”. Tukesin näkökulmasta ”CAM-hoidot” tai ”vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot” eivät tarkoita samaa asiaa kuin vaihtoehto- ja uskomushoidot, vaan ovat jälkimmäistä suppeampi joukko palveluja.

Tukesin selvityksestä ilmenee, että se on tiedustellut Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen virkakielineuvonnasta näkemystä ”uskomushoito”-termin käytöstä. Tukes on pyytänyt Kotukselta näkemystä siitä, onko termien ”uskomushoito” ja ”uskomuslääkintä” käyttö hyvää ja asiallista virkakieltä. Lisäksi Tukes on tiedustellut, onko Kotuksen tiedossa, että aiheeseen liittyvästä termistöstä olisi käyty hiljattain keskustelua hyvän virkakielen näkökulmasta. Kotus on vastauksessaan 22.12.2022 ensinnäkin todennut, että yleiskielen sanavarantoa kuvaavassa Kielitoimiston sana- kirjassa on hakusanat ”uskomushoito” ja ”uskomuslääkintä”, sekä että uskomuslääkinnän selite kuuluu seuraavasti: ”Tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jäävät hoitomenetelmät, vaihtoehtolääkintä”.

Edelleen vastauksessa on todettu, että Duodecimin julkaisema Lääketieteen termit kuvaa lääketieteen sanastoa, ja että termistön asiantuntijatahona on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Lääketieteen sanastolautakun- ta. Vastauksen mukaan sana ”uskomuslääkintä” määritetään sanastossa seuraavasti: ”uskomushoito, vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtoiset hoitomuodot hoito/hoito- ja diagnoosimenetelmät, jotka perustuvat tieteellisen tiedon kannalta toteen näyttämättömiin tai virheellisiin uskomuksiin”.

Vastauksessaan Tukesille Kotus on ilmoittanut, että sanoja ”uskomushoito” ja ”uskomuslääkintä” voi käyttää asiatekstissä. Vastauksessa Kotus viittaa edellä kuvattuihin sanojen selitteisiin ja toteaa, että niissä on myös toisia ilmauksia samoille asioille (esim. vaihtoehtolääkintä). Kotuksen vastauksen mukaan sanojen käytössä on kuitenkin aina syytä varmistua siitä, etteivät tieteelliseen tutkimukseen perustuvat hoitomenetelmät ja lääkintämuodot sekoitu muihin eikä epätieteellisen ja tieteellisen eroa hämärretä tarkoituksellisesti.

Selvityksessä Tukes ilmoittaa katsovansa, että kuluttajaturvallisuuslain valvontaviranomaisena se ei ole oikea taho rajoittamaan tai karsimaan alan termistöä tilanteessa, jossa Kotus on jo määritellyt asiallisen virkakielen ja termikeskustelun ristiriitaisuus on kaikkien osapuolten tiedossa. Tukesin mukaan ”uskomushoito”-termi on asianmukainen ja kuvaa sellaisia palveluja, joiden teho ei perustu tieteellisesti osoitettuun näyttöön vaan uskoon tai uskomukseen niiden toiminnasta. Edelleen Tukes katsoo, että käsiteparina ”vaihtoehto- ja uskomushoidot” on neutraali sanapari kuvaamaan kokonaisuutta, jota sillä tarkoitetaan, ja se havainnollistaa asianmukaisesti kentän laajuutta.

OIKEUSASIAMIES: KANTELU EI ANNA AIHETTA ENEMPIIN TOIMENPITEISIIN

APULAISOIKEUSASIAMIES Maija Sakslinin arvioinnissa todetaan, että perustuslain 109 §:n mukaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Perustuslain 21 §:ssä turvattuun hyvään hallintoon kuuluu muun muassa hallintolain 9 §:ssä säädetty hyvän kielenkäytön vaatimus. Säännöksen 1 momentin mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Hallintolain perustelujen (HE 72/2002 vp. s. 64) mukaan momentissa mainittuihin asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielenkäytön vaatimuksiin kuuluu sellainen ilmaisutapa, jonka perusteella hallinnon asiakkaan voidaan olettaa yksiselitteisesti ymmärtävän asian sisällön ja saavan siitä asian laatuun nähden riittävästi tietoa. Säännös edellyttää esitystavalta siten sekä kielellistä selkeyttä että sisällöllistä ymmärrettävyyttä. Kielenkäytön asiallisuus merkitsee myös sitä, ettei hallinnon asiakkaaseen kohdisteta loukkaavia tai väheksyviä sanontoja. Perustelujen mukaan säännös edellyttää, että päätös ja muut viranomaisen laatimat asiakirjat, tiedotteet ja ohjeet laaditaan hyvällä ja ymmärrettävällä kielellä. Edelleen todetaan, että säännöksen soveltamisala rajoittuu kuitenkin kielelliseen ilmaisutapaan, eikä sillä ole tarkoitettu asettaa erityisiä muotovaatimuksia viranomaisen laatimien asiakirjojen ja tiedotteiden ulkoasulle.

Oikeusasiamies Maija Sakslin toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö asetti vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittävän työryhmän ajalle 1.6.2008 – 31.3.2009. Työryhmän tehtävä oli selvittää täydentäviin hoitoihin ja vaihtoehtohoitoihin liittyvän lainsäädännön tarvetta. (Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittäneen työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:17). Työryhmä ehdotti, että toisessa vaiheessa ryhdyttäisiin valmistelemaan vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Vaihtoehtohoitoja koskeva laki sisältäisi edellä mainittujen rajoitussäännösten lisäksi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän. Työryhmä totesi mietinnössään muun ohella seuraavaa.

”Valtaosa vaihtoehtohoidoista voidaan ryhmitellä käytetyn menetelmän tai selitetyn vaikutustavan mukaan, mutta on myös lukuisia hoitomuotoja, joita ei voida luokitella. Osa hoidoista liittyy kokonaisideologioihin (mm. homeopatia, antroposofinen lääkintä), osassa käytetään fysikaalisia menetelmiä (manipulaatiohoidot, hieronta-, voimistelu ja asentohoidot, vesija ilmastohoidot ym.) ja osassa aistivälitteisiä menetelmiä (mm. aromaterapia, väri-, taide- ja musiikkiterapia). Osa hoidoista perustuu kasvien lääkkeellisiin vaikutuksiin, ja osa erilaisiin ruokavalio-, vitamiini-, hivenaine- ja paastohoitoihin. Elimistön puhdistamiseen sanotaan pyrittävän mm. erilaisilla suoliston tyhjennyshoidoilla ja kuppauksella. Monilla hoitomuodoilla kerrotaan vaikutettavan elimistön energiavirtoihin (mm. bioenergiaterapiat, rytmiterapiat). Ns. refleksiterapioihin luettaneen mm. akupainelu, akupunktio ja vyöhyketerapia. Osa vaihtoehtohoidoista perustuu taas pelkästään psyykkiseen vaikutukseen, joista äärimuotoja lienevät erilaiset henkiparannukset. Osa niistä on taas lähellä virallisen lääkinnän käyttämiä psykoterapioita ja -analyysia sekä suggestiohoitoja. Osa vaihtoehtohoitomenetelmistä taas ei todennäköisesti koskaan saa kuin marginaalisen pienen joukon puolestapuhujikseen. Suomessa vaihtoehtohoitojen profiilin on katsottu eroavan ainakin jossain määrin muun Euroopan tilanteesta, jossa pääasiallisia muotoja ovat homeopatia, manuaaliset hoidot ja akupunktio. Suomalaisia perinnehoitoja ovat kuppaus ja jäsenkorjaus. Esimerkiksi kuppausta ei juuri tavata muualla Euroopassa. Vaihtoehtohoitoja ovat käyttäneet ja kehittäneet sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt että muut.” (s. 13)

Käytettävistä käsitteistä työryhmä totesi seuraavaa.

”Vaihtoehtohoitojen alueella on tyypillistä käsitteiden runsaus. Suomalaisessa keskustelussa termi ’vaihtoehtohoidot’ on yleisin käytössä oleva termi, mutta sen rinnalla käytetään myös termejä ’täydentävät hoidot’ ja ’uskomushoidot’. Englanninkielisessä kirjallisuudessa ja tutkimuksessa käytetään termiä ’täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä’ (complementary and alternative medicine, CAM).

Vaihtoehtohoito mielletään yleensä ilmiöksi, joka asettuu virallisen terveyden- ja sairaanhoidon valtakulttuurin ulkopuolelle. Vaihtoehtohoidoilla tarkoitetaan yleensä hoitoja ja taudinmääritysmenetelmiä, jotka eivät perustu lääketieteelliseen tietoon, eikä niiden tehoa tai toimivuutta ole osoitettu tutkimuksin. Luottamus vaihtoehtohoitoihin perustuu usein asiakkaan tuntemuksista tehtyihin päätelmiin.

’Täydentävä hoito’ -käsite on erilainen kuin vaihtoehtohoito; siinä on vähemmän jyrkkä vastakkainasettelu suhteessa viralliseen terveydenhoitoon ja lääketieteeseen. Suuri osa potilaista käyttääkin vaihtoehtohoitoja juuri täydentävässä mielessä, he hakevat apua vaivoihinsa useilta eri tahoilta liikkuen joustavasti erilaisten hoitomuotojen välillä.

Vaihtoehtohoidoiksi katsotaan monenlaisia hoitomenetelmiä, jotka eivät ole yleensä osa vallitsevaa terveydenhuoltoa. Joitain vaihtoehtohoitomuotoja voi tosin joissain maissa sisältyä myös viralliseen terveyspalvelujärjestelmään. Vaihtoehtohoitojen käyttäjät pitävät niitä yleensä ennaltaehkäisevinä, hoitavina tai terveyttä ja hyvinvointia edistävinä.

Termi uskomushoito on syntynyt aikakauskirja Duodecimin (1995) sanakilpailun tuloksena. Uskomuslääkintä viittaa siihen, että hoidot eivät kuulu tieteellisen tutkimuksen piiriin. Uskomushoito tai uskomuslääkintä -termiä näyttävät Suomessa käyttävän etenkin vaihtoehtohoitoihin kriittisesti suhtautuvat henkilöt. ’Uskomuslääkintä’ viittaa kaikkiin sellaisiin hoitoihin ja menetelmiin, joita käytetään sairauden parantamiseen tai diagnostiikkaan ja joiden teho perustuu uskomuksiin eikä tieteelliseen näyttöön niiden tehokkuudesta. Vaihtoehtohoitojen edustajat suhtautuvat kriittisesti termin käyttöön.

Viralliseen lääkintään kuulumatonta lääkintää kutsuttiin 1970-luvulla ’luonnonlääkinnäksi’ tai ’luontaislääkinnäksi’. Käsitteillä tarkoitettiin rohdosvalmisteiden ja kansanomaisten hoitojen käyttöä sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Luontaislääkinnän nousu kytkeytyi 1960-luvun Yhdysvalloissa niin sanottuihin vaihtoehtoliikkeisiin, ja tämän vuoksi ’luontaislääkinnän’ nimitykseksi tuli yleisesti käyttöön sana ’vaihtoehtolääkintä’. Käsitteet ’luontaisterapia’ ja ’luontaishoito’ viittaavat luonnonmukaisiin hoitoihin, jotka kattavat vain osan vaihtoehtohoitojen kentästä.

Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti päätynyt käyttämään tässä muistiossa termiä ’vaihtoehtohoito’. Työryhmä ei ole tehtäväksiannon huomioon ottaen rajautunut käsittelemään vain joitakin hoitomuotoja, vaan termi ’vaihtoehtohoito’ on ymmärretty laajasti. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on kuitenkin keskittynyt potilasturvallisuuden kannalta keskeisimpiin ongelmiin ja niiden perusteella tekemiinsä johtopäätöksiin ja ehdotuksiin.” (s. 15–16.)

Vastauksessaan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin toteaa, että ylimpänä laillisuusvalvojana hänen tehtävänään ei ole ottaa kantaa siihen, mitä termiä on tai olisi perusteltua nyt kysymyksessä olevassa yhteydessä käyttää, vaan arvioida viranomaisen menettelyn lainmukaisuutta sen käyttäessä asiassa esitetyssä viestinnässään kantelijoiden väheksyväksi ja loukkaavaksi kokemaa termiä ”uskomushoito”.

”Katson, ettei Tukesin menettelyä asiassa voida pitää lainvastaisena. Totean kuitenkin, että käsitykseni mukaan hyvän kielenkäytön vaatimuksen täyttäisi paremmin se, että Tukes käyttäisi sosiaali- ja terveysministeriön tavoin käsitettä ’täydentävä- ja vaihtoehtoinen hoito’ tai sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän käyttämää käsitettä ’vaihtoehtohoito’. Kantelu ei anna puoleltani aihetta enempiin toimenpiteisiin.”

Korhonen / Lehtikuva Emmi

apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin Antoi Vastauk-*** ***sensa 5. Heinäkuuta 2024.

Pete Harju

TUKES: EI AKUUTTEJA TOIMENPITEITÄ

SUOMEN TERVEYSTUOTEKAUPPIAIDEN LIITTO RY oli tyytyväinen eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian vastaukseen, jonka mukaan hyvän kielenkäytön vaatimuksen viranomaisviestinnässä täyttäisi paremmin termit ”täydentävä- ja vaihtoehtoinen hoito” tai ”vaihtoehtohoito”. Liiton toiminnanjohtaja Mika Rönkkö piti oikeusasiamiehen kanslian ehdotusta hyvänä ja rakentavana.

”Tämä on askel kohti asiallisempaa ja täydentävien hoitojen ammattilaisia ja alan yrittäjiä kunnioittavampaa viestintää. Toivomme, että Tukes ottaa oikeusasiamiehen kanslian vastauksen huomioon ja mukauttaa viestintäänsä sen mukaisesti”, Rönkkö sanoi lehdistötiedotteessa 8.72024.

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu ei aiheuttanut Tukesissa akuutteja toimenpiteitä. Tukesista kerrottiin STT:lle, että se aikoo vastauksesta huolimatta käyttää jatkossakin verkkosivuillaan ilmaisua ”vaihtoehto- ja uskomushoidot”. Tukesin ryhmäpäällikkö Janne Niemelä sanoi ratkaisussakin todettavan, ettei Tukesin menettely ole lainvastainen. Tukesissa vedotaan siihen, että oikeusasiamies ei suoraan ohjeistanut muuttamaan terminologiaa. ”Tähän saakka olemme nähneet tarpeelliseksi käyttää kaksiosaista termiä, jotta se kattaisi koko laajan alan kokonaisuudessaan”, Niemelä totesi (Suomenmaa 177.2024)..

Myöhemmin samana päivänä Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto kertoi STT:n uutisessa (17.7.2024), että alan yhdistykset harkitsevat Tukesin toiminnasta kantelua Euroopan komissiolle.

Lähde: Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa EOAK/2946/2023.