Mikä tahansa voisi olla miten tahansa muutenkin

PARI VUOTTA SITTEN jouluna olin hakemassa viisivuotiasta lastani päiväkodista. Tehdessäni poislähtöä oli eteisessä myös muita lapsia ja heidän vanhempiaan. Yksi lapsista oli Samuel, jota tämän isoäiti oli tullut hakemaan. Samuel käyttäytyi niin kuin viisivuotiaat käyttäytyvät - kieltäytyi lähtemästä. Aikansa maaniteltuaan mummo tokaisi: ”Samuel, tontut seuraavat ikkunoista ja jos et nyt pukeudu, ei pukki tuo lahjoja.” Tämän sanottuaan isoäiti kääntyi katsomaan muiden vanhempien suuntaan, ikään kuin hakeakseen tukea juuri esittämälleen uhkaukselle.

Minulla on yksi kasvatusohje yli muiden: lapselleni en valehtele. Koska tyttäreni oli samassa tilassa, olin mummon toimesta yhtäkkiä tilanteessa, jossa piti valita, puhunko totta vai nyökyttelenkö hyväksyvästi. Toisaalta teki mieli vastata ”Sinun lisäksesi täällä ei muita tonttuja ole”, mutta tajusin, että se olisi liian rehellistä. Niinpä teeskentelin, etten kuullut.

Kirjoitin tästä tapahtumasarjasta silloin Facebookpäivityksen. Ehdotin, että joulupukista ei enää lapsille valehdeltaisi. Olen ehdotellut somessa vaikka mitä alkaen perintöveron korottamisesta sataan prosenttiin, mutta koskaan en ole kohdannut lähellekään samanlaista vastustusta kuin joulupukin kohdalla. Nanosekunnissa minut oli raivoavien äitien toimesta tuomittu mielikuvituksettomaksi, lapsuuden terrorisoivaksi ilonriistäjäksi.

Jos unohdetaan somessa riehuvat äidit ja isät, ei ole mitään järkevää syytä sille, että joulupukkimyyttiä pitäisi nykyisessä muodossaan ylläpitää. Joulupukkia ei tarvitsisi kokonaan hylätä, mutta sitä voisi leikkiä niin kuin muitakin leikkejä - niin että lapsi tietää sen olevan leikkiä. Leikki alkaa, leikki loppuu, ja kaikille on selvää todellisuuden ja mielikuvituksen raja. Sitähän leikkiminen on, mielikuvittelua. Lapset ottavat kaiken aikaa leikeissä rooleja ja tulevat niistä pois. Ei ole leikin kannalta millään tavalla välttämätöntä luulla satuhahmojen olevan oikeasti olemassa.

Tuskin joulupukkimyytistä suurta haittaa on, mutta ei kyllä hyötyäkään. Toki on tarinoita, joissa vielä kymmenvuotiaana on uskottu pukkiin. Kun koulukaverit ovat tälle nauraneet, on pukkiin uskova lapsi kiljunut vastaukseksi: ”Äiti ei minulle valehtele!” Kyseessä on silti vain äärimmäinen tapaus, eikä pukkiusko pääsääntöisesti turmele ketään.

Tämä on kuitenkin muistutus siitä, miten vaikea on kyseenalaistaa kulttuurinsa tuotoksia. Omat tavat ja tottumukset tuppaavat aina olemaan oikeita. Niitä pidetään luonnollisina fysiikan lakien tapaan. Tavat eivät kuitenkaan ole luonnollisia vaan sovittuja. On sovittu, että kaikilla täysi-ikäisillä on äänioikeus. On sovittu, että ei saa varastaa. On sovittu, että palkasta pitää antaa helvetin iso osa pois. Mutta kun jotain on sovittu, se voitaisiin aina myös sopia toisin.

Yliopiston pääsykoekirjassani sosiologi Zygmunt Bauman sanoi, että mikä tahansa voisi olla miten tahansa muutenkin. Muistan, etten tuolloin tajunnut Zygmuntin horinoista hölkäsen pöläystä. Mutta hän tarkoitti juuri tätä. Kulttuurissa ei ole yhtäkään tapaa tai konventioita, joka ei voisi olla miten tahansa toisinkin. Ja kun puhutaan kaikesta, se todellakin tarkoittaa kaikkea.

Pirkko Arstila kirjoitti lokakuussa ET-lehteen 50-lukulaiseen sukupuolikäsitykseen nojaavan kolumnin ja sai someraivon niskaansa. Feministien äänitorvi Lotta Aarikka ryntäsi salamannopeasti paikalle moralisoimaan, että Arstilan kolumni oli tyylipuhdas esimerkki seksismistä ja että ”siihen on puututtava nopeasti ja selväsanaisesti”. Yhtä perustellusti voi sanoa, että seksismin rajoittamiseen on puututtava nopeasti ja selväsanaisesti. Sitä ei tule hyväksyä. Sen sijaan naisen tulee pitää suunsa kiinni, koti siistinä ja huolehtia siitä, että miehelle tarjoillaan grogilasi käteen, kun tämä palaa töistä.

Maailma, jota Lotta Aarikka ajaa, on yhtä mahdollinen kuin Arstilan ajama 50-lukulainen maailma. Ei ole mitään paikkaa, mistä tarkastaa, kumpi on oikeassa. Arvoja voi perustella vain toisilla arvoilla, jotka voidaan aina valita toisin. On sopimusasia, mitä arvoja ja tapoja noudatetaan.

Joulupukista ihmisoikeuksiin kaikki voitaisiin aina neuvotella uusiksi.