Skeptikko · Skeptikko 2/2018
Suvivirrestä vielä - tai ei ehkä sittenkään
RAEVAARA
JULKINEN KESKUSTELU SUVIVIRRESTÄ ei erityisesti houkuttele osallistumaan. Toisaalta Suvivirsikeskustelussa esiintyy kiinnostava otos kaikkia niitä ajatusmalleja, joihin julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa käytävissä keskusteluissa törmää. On erilaisia argumentoinnin malleja ja virheitä, on tyypillisiä jakolinjoja keskustelijoiden kesken. Sekin, että samaa keskustelua käydään vuodesta toiseen, on valitettavan ominaista ihmiskunnalle.
Mikään ei etene, mikään keskustelussa ei muutu, kukaan ei ole valmis muuttamaan kantaansa tai oikeastaan edes rehellisesti kuuntelemaan toisten näkemyksiä. Jos Helvetti on olemassa, siellä käydään keskustelua Suvivirrestä.
Olen itse uskonnoton – varmaankin ateisti, jos joku haluaa minut niin luokitella. Ajattelen itse asiaa niin vähän, että tarkan luokittelun löytäminen on tuntunut hirveän turhalta.
Omissa ajatuksissani puuttuvaan jumalsuhteeseeni ei liity minkäänlaisia komplekseja. Homma on varsin simppeli.
Vaikeudet tulevat vastaan vain silloin, kun muu maailma törmää maailmankatsomukseeni. Sille ei nimittäin oikein tunnu löytyvän tilaa olla maailmankatsomus muiden rinnalla. Ihmisten jumalsuhteet ovat tasa-arvoisia – kunhan suhde jumalaan on olemassa. Uskonnotonta ei yleensä muisteta kutsua saman pöydän ääreen keskustelemaan.
Suvivirsikeskustelussa on tänäkin vuonna syyllistetty paljon muslimeita. Muslimien takia ihana suomalainen perinne tuhotaan, itkevät twitterissä jopa poliitikot.
Syyttäkää minua ja minunkaltaisiani, älkää muslimeita. Minä nimittäin olen sen henkilö, joka kokee olonsa koulujen juhlissa hirvittävän epämukavaksi aina, kun pitäisi laulaa tai lausua rakkautta ja kunnioitusta Jumalalle. Paljon mieluummin laulan tontuista ja kukkasista.
En muista lainkaan omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, laulettiinko koulun kevätjuhlissa aina Suvivirttä. Ei ollut syytä kiinnittää asiaan huomiota. Joko keskustelua aiheesta ei käyty 1980- ja 1990-luvuilla, tai sitten se ei eksynyt ikäiseni korviin. Se, että Suvivirsi onkin ikiaikainen suomalainen perinne, on paljastunut minulle vasta aikuisiällä.
Ismo Jokinen
Väitän, että suurimmalle osalle suomalaisia Suvivirsi muuttunut merkitykselliseksi vasta keskusteluissa Suvivirren asemasta, eikä sen merkitys oikeasti nouse lapsuuden kevätjuhlista.
Suvivirsi on väylä vihata toisia keskustelijoita. Toiset vihaavat sen avulla muslimeita, toiset vapaa-ajattelijoita, toiset ahdasmielisiä uskovaisia, toiset keskustalaisia, toiset ala-asteen opettajaansa, kuka milloin mitäkin. Ajatellaan, että juuri se oma vihollinen haluaa poistaa Suvivirren tai vaihtoehtoisesti pitää sen väkisin mukana, vaikka maailma muuttuu.
Joillekin Suvivirsi symboloi suomalaista kulttuuria ja sen uhanalaisuutta. Nimenomaan maailman muutos on heistä uhkaavaa, ja siksi kulttuurimme tuotoksia pitää tietoisesti estää muuttumasta.
Kulttuurialalla työskentelevästä tämä tuntuu oudolta. Kulttuuri muuttuu aina, ja nimenomaan muutos tekee siitä elinvoimaista. Sellainen kulttuuri, joka muuttuu, on nimittäin käytössä. Kuolleet kulttuurit ovat kivettyneet niin kuvainnollisesti kuin usein konkreettisestikin.
Mitä itse haluaisin Suvivirsi-keskustelulta? Oikeastaan vain rauhallisen mahdollisuuden sanoa ääneen, kuinka epämukavalta virsien laulaminen yhteisessä juhlassa tuntuu, ja kuinka vaikeaa on sopeutua siihen, että uskonto on vahvasti läsnä juhlissa, joiden tarkoitus on jokin muu kuin uskonnollinen. En varsinaisesti vaadi poistettavan mitään, mutta haluaisin tulla kuulluksi: haluaisin, että ihmiset yrittäisivät samaistua tunteeseeni.
Haluaisin, että ihmiset, joille Suvivirsi nykyisillä sanoituksillaan on tärkeä, miettisivät sitäkin, ovatko Suvivirren edustamat asiat muuten heidän elämässään tärkeitä. Tuntuu nimittäin usein siltä, että koulumaailmalle ulkoistetaan asioita, joita ihmiset eivät kuitenkaan toteuta omassa perheessään. Jos vaikkapa ruokarukoilua tai virsien laulamista halutaan harjoitettavan koulussa, harjoitetaanko sitä myös koulun ulkopuolella? Jos ei, niin miksi ei?
Tuhotkaa tämä kolumni, kun olette lukeneet sen. Luultavasti on todellakin paras pysyä erossa Suvivirsi-keskustelusta.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2/2018. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Minä, skeptikko
Upseeri ja uskomuslääkäri
Kriittisen terveysajattelun 10 sääntöä
Kulttuurimarxilaisuus - Kun salaliittoreoria kohtaa yhteiskuntatieteet
Lääketieteen harhapoluilla, 4
Sokrates-palkinto Jussi Tammisolalle
Pyhä riidankylväjä
Ihme juttuja
Skeptikko 20 v. sitten
Alex Jones oikeuteen
Muhammedia ei ollut olemassa
Minne menet feminismi? Osa 1: Syrjivät rakenteet
Tuonelan portilla
