OJASTA ALLIKKOON

Aila Ruoho: Henkisyyden harhapoloilla. Docendo, 2020.

AILA RUOHO KRITISOI kirjassaan new agea, ”uushenkisyyttä”: enkeleitä, henkioppaita, yksisarvisia, värähtelyjä, selvänäköä, spiritismiä, ennustamista, astrologiaa, automaattikirjoitusta, aurojen näkemistä, ruumiista poistumista, jälleensyntymistä… Kritiikistä on helppo olla samaa mieltä. Skeptiselle lukijalle ongelman muodostaa se, että Ruoho arvostelee new agea, koska uskoo ilmiössä vaikuttaviin pimeisiin voimiin.

Ruoho on teologi, joka omaa kristillisen vakaumuksen. Hän ei löydä uushenkisyyden maailmasta vastauksia mihinkään kysymykseen. Hän ei löydä siitä myöskään toivoa. ”Yhä uudelleen jouduin toteamaan, ettei ainakaan minulla olisi mitään mahdollisuutta päästä ikinä pois jälleensyntymisen pyörästä, jos totuus löytyisi karmasta.”

Teosta valmistellessaan Ruoho kävi läpi valtavan määrän new age -kirjallisuutta, mutta koki, ettei yksikään kirja resonoinut hänen ajatustensa kanssa. ”Ainoa kirja, jonka sanoma edelleen tuntuu omassa keskeneräisessä elämässäni lohdulliselta, on Raamattu ja sen tarjoama armo.”

Ruohon kirjassa kerrotaan mm. ”Tarun” matkasta uushenkisyyteen ja siitä vapautumiseen. Taru toimi henkiparantajana, mutta ei henkioppaidensa yllytyksestä huolimatta halunnut tehdä rahaa kyvyillään. Aiemmin herttaiset ja houkuttelevat henkien äänet muuttuivat käskeviksi ja uhkaaviksi. Taru tapasi pastorin, joka johdatti hänet

Kristuksen luokse pyytämään syntejään anteeksi ja sanoutumaan irti new agen kahleista.

Taru koki täydellisen vapautumisen henkimaailman otteesta.

Eräs toinen kirjaan haastateltu uushenkisyydestä irtautunut henkilö kertoo, että new age ei ole todellista. Hänelle todellisia ovat Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Kolmas haastateltu ei ole nähnyt kenenkään löytäneen todellista rauhaa ja yhteyttä Jumalaan new age -filosofioiden kautta.

Raamatun kanta ennustamiseen ja yhteydenottoon kuolleisiin on ehdoton ei. New agessa ollaan toista mieltä. Lisäksi sen yksi lähtökohta on nostaa ihmisen oma ego mahdollisimman korkealle. Heikommista ei tarvitse kantaa huolta. ”Kristinusko toimii päinvastaisesti”, Ruoho kirjoittaa.

Skeptikon näkökulmasta siirtyminen uushenkisyydestä luterilaiseen, Raamatun oppeihin nojaavaan hengellisyyteen on järjetöntä – kuin astuisi ojasta allikkoon. Usko mystisiin ilmiöihin ja henkiolentoihin ei katoa mihinkään, se vain vaihtaa kohdetta.

TIETEILIJÖITÄ KEISARIN HOVISSA

Pekka Valtonen: Hullun keisarin hovissa. Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahasssa. Gaudeamus, 2020.

FT, HISTORIOITSIJA JA ANTROPOLOGI Pekka Valtosen teoksen keskiössä on Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan keisari sekä Böömin ja Unkarin kuningas Rudolf II (1552-1612). Hän kärsi epävakaasta mielenlaadusta ja oli kiinnostunut enemmän magiasta kuin hallitsemisesta.

Vuonna 1600 Rudolfin mieliala oli poikkeuksellisen ailahteleva. Hän koki lähes pakokauhuista, astrologiasta juontuvaa pelkoa vuosisadan vaihtumista kohtaan. Rudolfin horoskoopin oli laatinut tämän lapsuudessa itse Nostradamus, mutta Rudolf halusi myöhemmin lukea yhä uusia horoskooppeja, joita hänen tähtitieteilijänsä saivat jatkuvasti laatia.

Merkittävin horoskooppien ja tähtikarttojen laatijoista oli hoviastronomi Tyko Brahe, joka kuitenkin halusi erityisesti keskittyä Marsin kiertoradan laskemiseen. Hänen kuoltuaan hoviastronomin työtä jatkoi Johannes Kepler, jonka mukaan valtaosa astrologiasta oli ”pahanhajuista sontaa, jota työteliäät kanat kuopivat”, mutta joskus siinä saattoi piillä totuuden siemen.

Rudolfin kaikista hovitieteilijöistä, alkemistit mukaan lukien, Kepler oli lopulta se, joka tuli eniten edistäneeksi uutta maailmankuvaa. Vaikka aurinkokeskeinen järjestelmä ei vielä hetkeen saanut kristikunnan jakamatonta kannatusta, Keplerin uuttera julkaisutoiminta sen puolesta alkoi vakuutaa ainakin tutkijapiireissä. Toisaalta Brahen aiemmat tutkimukset olivat olleet välttämätön vaihe Keplerin työlle.

Pekka Valtosen historiakirja on mukaansatempaavaa kerrontaa. Siinä myös on paljon yksityiskohtia, jotka saavat skeptikon myhäilemään tyytyväisenä.