Kirjat · Skeptikko 2/2020
Jäähyväiset uskonnoille
KIRJAT
Timo Airaksinen: Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus. Bazar, 2020.
IRJAN NIMESSÄ jo kiteytyy perusajatus. Uskonnon sisältö, yliluonnollisuus on liian outoa uskottavaksi. Varsinkin yhteiskuntaan liittyvät jäähyväiset uskonnolle sanotaan sarkasmin suolaamana, mausteena hyppysellinen ivaa, tosin lähinnä lempeän ironian muodossa.
Kirjoittaja, Timo Airaksinen tunnetaan Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorina (emeritus), tietokirjailijana ja oppikirjojen tekijänä sekä ylioppilastutkinolautakunnan jäsenenä. Uskonto moraalin vartijana, uskosta luopujan kohtalo, kansanusko ja perinne, kasvatus ja koulutus, kirkollinen groomaus, teologikoulutuksen asema, rakastaminen ja lähetystyö – siinä kirjan kolmannen pääluvun ”Hengellisyyden politiikka (draaman lait)” aiheita, joissa erityisesti ev.lut. kirkko saa sitä huutia.
Kun kirkon etuoikeuksia esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen kentässä puolustetaan perinteellä, Airaksinen kiteyttää analyysinsä: ”Perinne on mantra, fetissi ja viimeinen oljenkorsi, retoriikan kukka ja kansallisen paatoksen viimeisen kukoistuksen kehto.”
Samalla toiselta puolelta Airaksinen nostaa esiin uskonnottoman henkisyyden, sen tarpeellisuuden ja paremmuuden, luonnollisuuden. Perusajatus tulee selväksi johdannossakin, ja sille on omistettu kirjan alkupuoliskoja ensimmäinen pääluku ”Henkisyys mystiikkana (tragedia)”.
Henkisyys ja hengellisyys ovat kaksi eri asiaa. Hengellisyys on aina uskonnollista ja merkitsee sitoutumista tuonpuoleiseen jumaluuteen. Airaksiselle henkisyys on korkeimpien inhimillisten arvojen pohdintaa ja asettumista perimmäisten kysymysten äärelle, ajattelun ja tunteen harmoniassa. Henkisyys on vapautumista materian vallasta ajattelun, intuition ja mielikuvituksen sekä positiivisten tunteiden piiriin.
Henkisyyden ja hengellisyyden suhteen pohtiminen on kirjan pääteema. Hengellisyys on henkisyyden taantumaa, johon sorrutaan pelkojen ja ahneuden tähden, mielikuvituksen viettelemänä. Mielikuvitushan on rajatonta. Kun ihmiset enimmäkseen nykyään uskovat, jos uskovat, yksilöllisesti omaan juttuunsa, sanomaansa liudentaneen kirkon papit joutuvat myöntymään tällaiseen harhaoppisuuteen. Oudot uskomukset kuitenkin elävät, koska mielikuvitus ei salli niiden hävitä.
Keskimmäisessä pääluvussa ”Usko opin alainen (komedia)” on kriittinen tarkastelu hengellisyyden sisältöön sekä käsitetarkasteluja muun muassa metonymiasta, metaforasta, symboleista, fetissistä ja pyhästä. Hengellinen kilvoittelu on jännittävää, kiehtovaa, ärsyttävää ja surkeaa, siis korkea komedia. Sitä ei pitäisi seurata, ellei kirkko pyrkisi iholle; kirkko ja usko ovat aina myös politiikkaa erilaisine mantroineen.
Oudot uskomukset on mahdollista hylätä, mikä merkitsee humanismia, skepsismiä ja ateismia, ehkä jopa julkijumalattomuutta. Uskosta luopuminen, apostaasi on edelleen kuolemalla rangaistava teko jossain päin maailmaa.
Kieltäminen tapahtuu Airaksisen mukaan ainakin neljällä eri tavalla: en osaa sanoa, ei ole olemassa, kysymys olemassaolosta on vailla merkitystä ja asia ei minua kiinnosta. Viimeinen mahdollisuus on hänen mielestään ”postmodernia post-ateismia”.
Miksi kysyä, onko Jumala olemassa, kun tarinat perustelevat olemassaolon, joka on vain sepitteistä? Jos usko on vain harhaa, ateismi on turhaa; ei kannata tuhlata ruutia.
Mielestäni luokittelutkin, kuten ”postmoderni postateismi” ovat mielenkiinnottomia. Itse kukin on riittävän hyvä ateisti ihan jo sillä, että yksinkertaisesti ei vaan usko yhteenkään jumalaan. Huomio kannattaa suunnata henkiseen puoleen ja maalliseen tietoon, joka tosin tekee ihmisestä Maiju Lassilan sanoin liika viisaan ja siten taivaskelvottoman.
Ruutia kuitenkin kannattaa käyttää uskonnollisten instituutioiden ja niiden mahdollisen epäreilun erityisaseman kritiikkiin. Niinhän Airaksinenkin kiitettävästi tekee. Lisäksi hänen kirjansa lopussa on kuin onkin lyhyt kriittinen katsaus filosofisiin Jumalan olemassaolon todistuksiin.
Vahva lukusuositus, luonnollisesti.

kirjoittaja On Fm, Joka Toimii Vapaa-ajattelijain Liiton pääsihteerinä. Hän On Myös Yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan Jäsen.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2/2020. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Steiner ja tarpeellinen kärsimys
Minä, skeptikko
Korona testaa suhteemme asiantuntijoihin
Vanhenemisen tiede - Voiko ikääntymistä hidastaa?
Korona. Covid-19. Pandemia. Poikkeustila.
Salaliittoja, valeuutisia, terveyshuijauksia... Covid-19 laittoi maailmankirjat sekaisin
Alkemia oli pätevänä pidettyä tutkimusta
Vastalääke "Vuoden journalistinen teko"
Mikä tepsii huuhaaseen?
5G on uusi matkapuhelintekniikka, ei sen kummempaa
Mystiset kyvyt taottiin tatamiin Kiinassa
Koiras ja naaras työelämässä - Mikä selittää eriytymistä?
OK Boomer! Sensuroitu!
Arvoituksia avaruudesta
Ajattele kuin mentalisti
Henkisyyden harhapoluilla
Moderni esoteerisyys ja okkultismi Suomessa
Saako ihmisrodusta puhua? Saako rotueroja tutkia?
