KIRJAT

ANSIOKAS PÄÄNAVAUS UFOILMIÖN FILOSOFISEMMALLE TARKASTELULLE

Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg (toim.): Arvoituksia avaruudesta – Näkökulmia ufouskomuksiin. Gaudeamus, 2020.

LIN AIKOJA sitten mukana ufoseminaarissa, jossa psykoanalyytikko (valitettavasti olen jo unohtanut nimen) kiteytti, että ”ufokokemus on ihmisen subjektiivisen objektin ja objektiivisen subjektin välissä”. Niinhän se todellakin on, kun asiaa rupeaa tarkemmin miettimään.

Ufoilmiötä voidaan lähestyä useiden tieteenalojen suunnalta. Luonnontieteilijä pyrkii löytämään havainnoille fysikaalisen selityksen. Psykologi voi selittää ilmiön ihmisaivojen toiminnan avulla. Uskontotieteilijä voi nähdä ilmiön uskonnollisena kokemuksena, joka sekin on perimmiltään luonteeltaan psykkinen. Mikään näistä ei yksinään riitä kaikkien ufohavaintojen selitykseksi, vaan tarvitaan niiden synteesiä.

Kun ufoilmiö oli vielä suhteellisen tuore, luonnontieteilijät jaksoivat vielä paneutua siihen. Lopulta pää tuli kuitenkin vetävän käteen. Tähtitieteilijät ja fyysikot pystyivät selittämään suurimman osan ufohavainnoista luonnollisten ilmiöiden avulla. Jäljelle jäi joukko tapauksia, joita oli mahdotonta tutkia puutteellisten tietojen vuoksi. Mitään luonnontieteiden kannalta kiinnostavaa ufohavaintojen takaa ei näyttänyt löytyvän. Niinpä niihin ei kannattanut haaskata enempää aikaa.

Olen itsekin todennut, että enemmän annettavaa ufoilmiöllä voisi olla vaikkapa yhteiskuntatieteille, uskontotieteelle ja psykologialle, jotka voisivat tutkia ilmiön leviämistä, vaikutuksia ja yhteyksiä ihmismieleen. Tässä suhteessa ”Arvoituksia avaruudesta” on tervetullut uutuus. Kirjan toimittajien lisäksi kirjoittajina on joukko muita uskontotieteilijöitä ja filosofeja.

Varsinainen ufoaika alkoi 1947, kun Kenneth Arnold näki lentokoneestaan kohteita, jotka muistuttivat teevateja. Siitä sai alkunsa nimitys ’lentävä lautanen”. Erilaisia tuntemattomia lentäviä kohteita oli kuitenkin havaittu paljon aikaisemminkin. Kirjassa käsitellään myös näitä varhaisempia havaintoja. Niitä taas edelsivät havainnot keijuista ja muista henkimaailman olennoista. Ajassa voidaan palata vieläkin kauemmas. Ufokirjallisuudessa viitataan usein Raamatun Hesekielin kirjassa kerrottuun näkyyn.

Aluksi epätavalliset ilmiöt saivat joitakin ihmiselle tutun ympäristön piirteitä: ne olivat ihmistä muistuttavia enkeleitä tai keijuja. Teknologian kehittyessä mukaan tulivat erilaiset lentolaivat ja muut lentävät esineeet ja lopulta lentävät lautaset. Kirjoittajien mielestä nämä kaikki liittyvät ihmisen uskonnollisiin käsityksiin ja kokemuksiin.

Nämä havainnot ovat subjektiivisia, vaikka ne ovatkin niiden kokijoille hyvin objektiivisia. Niistä on yleensä olemassa vain havaitsijan oma kertomus. Siksi niiden tieteellinen tutkiminen on vaikeaa. Emme voi tutkia itse ilmiötä, vaan ainoastaan kertomusta, joka on suodattunut havaitsijan oman kokemustaustan kautta. Tiedetään, että kokeneetkin havaitsijat tulkitsevat ilmiöitä virheellisesti kohdatessaan jotakin täysin yllättävää.

Suuri (suurin) osa ufohavainnoista liittyy taivaalla näkyviin valoihin, joiden kerrotaan käyttäytyvän jotenkin omituisella tavalla. Jos havaintoselostus on riittävän yksityiskohtainen, tähtitieteilijä tai fyysikko voi tunnistaa niiden aiheuttajan. Tavallisia syyllisiä ovat tähdet, planeetat, Kuu, pilvet, lentokoneet, viime aikoina droonit jne.

Mutkikkaampi juttu ovat erilaiset lähikontaktit, joissa havaitsija kertoo nähneensä kohteen lähietäisyydeltä. Tapahtumaan on voinut liittyä myös monenlaisia sivuvaikutuksia kuten kipua, huimausta, ajantajun katoamista ja vieläkin konkreettisimpia asioita kuten auton häiriöitä. Näitä on vaikea selittää yksinkertaisina virhehavaintoina tai luonnon ilmiöinä. Kirjoittajien mukaan kyseessä ovatkin samanlaiset uskonnolliset kokemukset kuin muinaisissa enkelihavainnoissa.

Vielä voimakkaampia kokemuksia ovat sieppaukset, joissa henkilö on viety tutkittavaksi ja alistettu erilaisiin kokeisiin. Näihin liittyy yleensä kuvauksia ihmistä muistuttavista humanoideista, joiden hahmot ovat saaneet varsin stereotyyppisen muodon (pieni vartalo, hopeanhohtoinen asu, isot vinot silmät jne. Nämäkin kertomukset voidaan selittää keiju- tai enkelihavaintojen tapaan uskonnollisina kokemuksina. Sieppaustarinoihinkin täytyy suhtautua sikäli vakavasti, että ne ovat olleet kokijalleen todenmukaisia.

Ufot ja varsinkin humanoidit liitetään usein Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin. Kyseessä on kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Ufot ovat määritelmän mukaan vain tunnistamattomia lentäviä esineitä, ja siinä mielessä niitä on

Risto K. Järvinen