PERIN KUMMALLISIA KIRJOJA

Ville Hänninen, Juri Nummelin, Vesa Sisättö: Kummat kirjat. Avain, 2022.

UMMAT KIRJAT on nimensä mukainen teos. Kirjaan on koottu valtava määrä tietoa mitä erikoisimmista kirjoista. Eri aiheista on koottu kirjalistoja, joista voi löytää aarteita. Luetteloja on kirjoista, jotka käsittelevät esimerkiksi rajatietoa, kuolemaa ja seksiä. Osasta kirjoista on tehty pidemmät esittelyt, jolloin lukija pääsee syventymään teoksiin tarkemmin.

Skeptikolle Kummat kirjat tarjoaa monta herkullista kohtaa. Mukana on tuttuja klassikkoja, kuten Rauni-Leena Luukanen-Kilden ”Tähtien lähettiläs”, mutta myös harvinaisempia herkkuja.

Tuntemattomampaa linjaa edustaa vuonna 1984 ilmestynyt Keijo Parkkusen ”Sadan vuoden harha-askel – Jätkän väitöskirja jääkauden olemattomuudesta”. Kyseessä ei ole nimestään huolimatta akateeminen väitöskirja, vaan se sisältää Parkkusen omaa ajattelua. Hän oli vakuuttunut, että jääkautta ei todellisuudessa ole ollut, vaan jääkauden sijasta maapalloa olisi kiertänyt sähköisesti varautuneita vesimassoja. Massat syöksyivät maanpinnalle ja muokkasivat maapalloa. Vesimassojen Parkkunen ajatteli selittävän esimerkiksi Atlantiksen katoamisen. Parkkusella oli yhteys myös Spede Pasaseen. Spede kertoi tekevänsä dokumenttia Parkkusesta, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Dokumentin olemassaolo ylipäätään onkin kiistanalainen.

Kirjassa esitellään myös Vilho Piipon teos ”Ihmeiden ihme: olemme kehitysasteella olevia jumalia”. Piippoa tituleerataan suomalaisen ITE-kirjallisuuden omaperäisemmäksi tekijäksi. Hän on kehittänyt oman maailmanselityksen, jonka mukaan 90 prosenttia maailman ihmisistä on tehnyt noidanvalan ja siten kuuluvat salaliittoon. Pienempi osa eli 10 prosenttia ihmisistä taas on puhtaita ja heillä on mahdollisuus jumalallisuuteen. Oman maailmanselityksen lisäksi Piippo on kehitellyt omia sanoja ja tapoja käyttää kieltä.

Kummallisista kirjoista puhuttaessa ei ole syytä unohtaa lastenkirjallisuutta, ja niille onkin tässä kirjassa oma lukunsa. Erityisen kummallisena mieleen jää vuonna 1963 julkaistu Yrjö Kokon ”Perheen jumppakirja”. Kokko on hakenut kirjaan innoituksen eläimistä, joka näkyy jumppaliikkeissä. Kuvissa esiinnytään usein eläimiksi naamioituneina, esimerkiksi mäyränaamari kasvojen päällä. Kokko suosittelee jumppaamista erityisesti alasti, mutta onneksi kirjan kuvituksessa ei kuitenkaan olla ilkosillaan.

Mukaan on päässyt myös julkisuuden henkilöiden kirjoja. Suorastaan riemastuttavaa oli lukea Jari Sarasvuon kirjoittamasta spekulatiivisesta fiktiosta. Vuonna 2002 ilmestyi Sarasvuon kirja ”Captam Apoteko”, jonka pelkkä esittely vie lukijan aivan omanlaisiin sfääreihin. Vesa Sisättö sanoo Sarasvuon kirjan suurimman kummallisuuden kuitenkin olevan se, että kirja on ylipäätään kustannettu.

Toinen esiteltävä julkkiksen kirjoittama kirja on Tony Halmeen ”Kovan päivän iltana”, jonka runous on karmeudessaan vertaansa vailla ja siksi sillä tulisi olla paikkansa jokaisen kulttuurikodin kirjahyllyssä. Ville Hänninen suosittelee Halmeen tekstejä luettavaksi erityisesti tilanteessa, jossa on tultu kovan päivän iltaan, jolloin voi syntyä tarve lukea ääneen huonoa runoutta.

Suorastaan hulvattomia ovat yhteen lukuun kootut kummallisten kirjojen huonoimmat seksikohtaukset. Tekstinäytteissä sanojen moninaisuus kukkii, mutta lukijan kiihottuminen jää kaukaiseksi haaveeksi koomillisten kuvausten viedessä huomion. Vaikka seksikohtaukset eivät ehkä pääse tavoiteltuun tunnelmaan, ovat ne kuitenkin ansiokkaita hersyvän kielensä vuoksi ja siksi ansaitsevat paikkansa kirjallisuuden kentällä.

Tekstisisällön lisäksi mainiota tutkittavaa ovat esiteltyjen kirjojen kannet. Mustavalkoiset kuvat eivät tuo kansia kaikessa kukkeudessaan esiin, mutta siitä huolimatta kansien mielikuvitukselliset ulkoasut korostavat painokkaasti kirjojen kummallisuutta. Kansikuvia on koko kirjan matkan ajan, mutta niille on pyhitetty myös aivan oma lukunsa. Kummallisten kirjojen kansitaiteessa on käytetty runsaasti mielikuvitusta, ja mikään muoto ei ole liian erikoinen kummallisen kirjan kanteen.

Vaikka esittelyssä olevat teokset on valittu kummallisuuden perusteella, ei kokonaisuus ole pahantahtoinen. Kummallisuutta katsotaan lempeästi ihmetellen. Jokaista kirjaa tarkastellaan myös positiivisesta näkökulmasta ja esille nostetaan esimerkiksi merkitys kirjallisuuden kentän laajentamisena ulos tavanomaisista raameistaan. Kummat kirjat onkin viihdyttävä opus, jota voi lukea osissa aina tarpeen tullen. Tähän kirjaan uskon palaavani toistuvasti, niin paljon siinä on sulateltavaa.