2017 moninäkökulmaista kritiikkiä mielialalääkkeitä kohtaan.

Viime vuonna Lääkärilehti julkaisi artikkelin koskien bentsodiatsepiineja, jossa myös sivulauseessa nostettiin masennuslääkkeiden lopetusoireet esille:

”Bentsodiatsepiinien - - lopetusoireet - - voivat olla hyvinkin kiusallisia. Kuitenkin myös SSRI- ja etenkin SNRI-lääkkeiden lopettamisissa ilmenee vähintään yhtä hankalia ja joskus pitempiä lopetusoireita.”

Artikkelin taustalla olevista kirjoittajista kaksi toimii psykiatrian yliopistoprofessoreina, mutta he eivät ole olleet laatimassa nykyisiä kotimaisia hoitosuosituksia.

ONNELLISUUSPILLEREIDEN TEHO PUDONNUT KOLMANNEKSEEN

OLEN AIEMMIN SUHTAUTUNUT melko tylysti kolesteroliskeptikoihin eli pääosin verisuonitautitutkimuksen ulkopuolelta tuleviin ihmisiin, jotka kyseenalaistavat kolesterolilääkkeiden hyödyt pääosin heikoilla argumenteilla. Nyt mielialalääkkeiden kohdalla kritiikki on maltillisempaa, karkeasti katsoen laadukkampaa ja tulee suuremmilta osin alan tutkijoilta.

Tässä tilanteessa on kiinnostavaa alan maallikkona seurata, mihin nykyinen mielialalääkkeitä koskeva keskustelu ajan mittaan etenee ja tullaanko jatkossa mahdollisesti luopumaan joistakin nykyisistä hoitokäytännöistä kriittisen kehityksen myötä.

Mikäli ilmiötä katsoo hieman ulkoapäin, lääketieteessähän on melko laajasti eri hoitojen osalta otettu lievää takapakkia, kun hoidoille on alettu vaatia entistä vahvempaa tieteellistä tukea, ja laadukkaat tutkimukset ovat monissa tapauksissa osoittaneet hoidoilla pienemmän vaikutuksen kuin ensimmäisissä tutkimuksissa on alkujaan havaittu (ks. replikaatiokriisi ja medical reversal).

Lääkärilehden pääkirjoituksessa vuodelta 2012 itse asiassa mainitaankin lyhyesti, kuinka masennuslääkkeiden arvioitu teho oli laskenut tutkimusnäytön lisäännyttyä:

”Kun ensimmäiset tutkimukset toisen polven mielialalääkkeistä julkaistiin, uskottiin onnellsuuspillereiden olevan ratkaisu masennukseen. Jatkotutkimukset ovat pudottaneet tehon kolmannekseen. Ilmiö on tuttu muiltakin lääketieteen aloilta - - .”

Tietysti on syytä huomioida, että lääketutkimuksessakin tulee kuukaudesta toiseen uutta tarkentavaa tietoa, joten voi olla, että mielialalääkkeitä koskevat epäselvyydet eivät lopulta ratkea pelkän nykynäyttöön perustuvan debatin kautta vaan aikanaan erimielisyydet saattavat rauhoittua, kun yhä kasvava tieteellinen näyttö onnistuu vastaamaan toistaiseksi epäselviin kysymyksiin nykyistä varmemmin.

Vladimir Heiskanen

kirjoittaja On Hammaslääkäri, Joka Tunnetaan Mm. ravitsemus- Ja Lääketieteellisiä Pohdintoja Sisältäväs- tä Valtsun Terveysblogista (valtsuhealth.blogspot.com). valtsun Tuolissa -palsta Päättyy.

Koira sotii nettitrolleja vastaan

VENÄJÄN HYÖKKÄYSSOTA UKRAINASSA on kiihdyttänyt informaatiosodankäyntiä myös sosiaalisessa mediassa. Venäjän nettitrollien harjoittaman disinformaation vastavoimaksi on kohonnut aktiivisesti toimiva kollektiivi, joka kutsuu itseään Nafoksi. Nafo on lyhenne sanoista ”North Atlantic Fellas Organisation” eli vapaasti suomentaen ”Pohjois-Atlantin kundiliitto”. Nimi on leikkimielinen versio puolustusliitto Naton nimestä. Nafon toiminta perustuu pitkälti meemikulttuuriin ja shitpostaukseen (shitposting) eli hyvin kärjistettyyn, ironiseen satiiriseen ja aggressiiviseen viestintään. Nafo on ottanut tunnukseen Shiba Inu -koirarodun, joka on tuttu mm. doge-meemeistä.

Nafon julkaisun tunnistaa meemeistä, joissa Ukrainan sodasta otettuihin valokuviin on editoitu Shibasta muokattuja hahmoja pukeutuneena ukrainalaisiin sotilasasuihin tai joihinkin muihin. Meemeissä esiintyy usein yhdysvaltalaisvalmisteinen Himars-raketinheitinjärjestelmä, jota Ukrainan asevoimat ovat hyödyntäneet taisteluissa Venäjän armeijaa vastaan.

Sosiaalisen median käyttäjät julkaisevat Venäjää pilkkaavia Nafo-meemejä erityisesti vastauksina Venäjämielisiin propagandajulkaisuihin. Näin Nafo pyrkii vaikeuttamaan näitä julkaisuja jakavien henkilöiden toimintaa sosiaalisessa mediassa.

Julkaisutoiminnan ohella Nafo on kerännyt rahaa Ukrainan tueksi. Nafon dogea ovat käyttäneet avatareinaan niin Ukrainan puolustusministeri Oleksi Reznikov kuin Viron pääministeri Kaja Kallas. Molemmat ovat kiittäneet Nafoa toimista Venäjän propagandaa vastaan ja varainkeruusta Ukrainan hyväksi.

/ Stradner Twitter Ivana

Gerd / Altmann Pixabay

”Mihin menet, Skepsis?” Pauli Ohukainen kysyi itseltään, ja vastasi: ”Et mihinkään.” Hän sai tarpeekseen yhdistyksestä. Skeptikon haastattelussa hän kertoo miksi. Ohukainen esittää Skepsistä kohtaan kovaa kritiikkiä, mutta painottaa, että kyseessä on positiivinen kannustus ryhtiliikkeeseen.

Risto K. Järvinen

PAULI OHUKAINEN on yksi tunnetuimmista ja kiitetyimmistä kriittisen ajattelun puolestapuhujista ja edistäjistä. Tällä hetkellä hän tutkii päivätyökseen kuluttajille suunnattua terveysteknologiaa.

”Aikaisempi taustani on akateemisessa maailmassa, missä työskentelin ensin aorttaläpän ahtaumansekä sydämen vajaatoiminnan molekyylibiologisen tutkimuksen parissa, kunnes väiteltyäni tohtoriksi kouluttauduin uudelleen kardiometabolisten sairauksien systeemiepidemiologiksi.”

Tutkimustyön ohella Ohukainen on tehnyt paljon tiedeviestintää ja kriittisen ajattelun popularisointia, mistä hän on mm. saanut Oulun yliopiston myöntämän palkinnon sekä kahteen otteeseen maininnan lääketieteen ”Top-100 tärkeimmät vaikuttajat” -listalla (Mediuutiset).

”Pidän myös pienyrittäjänä luentoja ja koulutuksia kriittisestä ajattelusta sekä tiedeviestinnästä.”

YKSI SEURATUIMMISTA SOMETTAJISTA

OHUKAISEN RUTKASTI KIITOSTA KERÄNNYT ”Tervettä skeptisyyttä” -blogi syntyi kesällä 2015 pitkällisen harkinnan ja kypsyttelyn tuloksena.

”Siihen mennessä olin ollut jo pitkään hyvin kiinnostunut kriittisestä ajattelusta, mutta minulla oli myös työni puolesta siihen erityinen näkökulma nimenomaan terveystiedon puolella. Olin useamman vuoden ajan osallistunut keskusteluun nettifoorumeilla ja kirjoittanut vieraskirjoituksia muiden blogeihin. Sitä kautta olin saanut tutustua blogimaailman vaikuttajiin, jotka rohkaisivat minua aloittamaan omani.”

Blogi toimi aluksi omalla nettisivullaan (tervettaskeptisyytta.net), mutta alusta pitäen sen kiinteä markkinointi- ja interaktiokanava oli saman brändin Facebooksivu. Sivu alkoi kerätä tasaisesti uusia seuraajia, ja lopulta huomiota myös perinteisessä mediassa. Vuoden 2020 paikkeilla sivulla oli 20 000 seuraajaa, ja tuossa vaiheessa Facebook oli vakiintunut ”Tervettä skeptisyyttä” -brändin tärkeimmäksi – jopa ainoaksi – kanavaksi.

”Huomasin, etteivät pidemmät blogikirjoitukset vetäneet enää lukijoita, ja huomasin myös itsessäni saman; toisten ihmisten blogien lueskelu ei enää kiinnostanut. Sisällöt siirtyivät Facebook-postauksiin, joskin siinä mittakaavassa ne olivat vielä melko tuhteja tekstipaketteja. En kuitenkaan antanut sen häiritä, koska kiinnostunutta yleisöä selkeästi riitti, enkä ole koskaan halunnut tinkiä tietyistä viestinnän periaatteista, joista aiheiden käsittelyn huolellisuus on yksi keskeisimmistä.”

Ohukainen on myös aina pitänyt kommentoijien kanssa keskustelemista ensiarvoisen tärkeänä, minkä vuoksi hän ei ole lähtenyt hakemaan markkinaehtoisesti maksimaalista yleisöä monien somealustojen yhtäaikaisella käytöllä. Ajankäytön rajallisuus takaa sen, ettei yhtäaikainen keskustelu monella alustalla ole mahdollista, joten hän on päättänyt fokusoida kanavia levikin kustannuksella.

”Kesällä 2020 päätin kokeilla Instagramia, ja hyvin nopeasti totesin sen olevan itselleni varsin luonteva somekanava. IG:n visuaalinen ilme mahdollistaa monimutkaistenkin asioiden avaamisen kuvien avulla, ja erityisesti tarinoissa hyödynnettävät vaihtuvat kuvat tarjoavat erinomaisen keinon käsitellä mm. tilastomatematiikan ja muiden kompleksisten aiheiden suhteellisen syvällisiäkin nyansseja selkeällä tavalla.”

Myös suosittu meemikulttuuri tarjoaa mahdollisuuden keventää tunnelmaa ja tehdä kriittisestä ajattelusta myös hauskaa ja viihdyttävää. Ohukainen kokeili erilaisia sisältöjä, ja hyvin nopeasti huomasi niiden keräävän suurta huomiota. Loppuvuodesta 2020 päätään nostava koronamisinformaatio ja salaliittoteoriat räjäyttivät myös kriittisen ajattelun ja faktantarkastuksen kysynnän pilviin. Ohukainen alkoi käydä säännöllisesti läpi seuraajiensa hänelle lähettämiä kysymyksiä kirjavista korona-aiheista, ja IG-sivun sekä samalla koko ”Tervettä skeptisyyttä” -brändin uusi ilme alkoi nopeasti vakiintua.

”Tätä marraskuun puolivälissä kirjoittaessani sivulla on himpun vajaa 40 000 seuraajaa, eli kaksinkertainen määrä Facebook-sivuuni nähden. Kun tähän yhdistetään julkisen Facebook-sivun pyörittämisen tekniset hankaluudet itse alustan puolesta, on Facebook lopulta jäänyt kokonaan pois käytöstä. IG on hieman mittaustavasta riippuen Suomen toiseksi tai kolmanneksi suosituin some, ja ikäprofiililtaan selkeästi esimerkiksi Facebookia nuorempi. Oma kokemukseni on myös se, että yleisen käyttäytymisetiketin ja -kulttuurin puolesta IG on miellyttävämpi paikka. Toistaiseksi olen siis viihtynyt IG:n parissa sen verran hyvin, ettei muita alustoja ole tarvinnut harkita.”

SKEPSIS SAI ALUKSI INNOSTUMAAN

SKEPSIS ON OLLUT Ohukaiselle hyvin tuttu jo 1990-luvulta saakka. Joskus lapsuudessaan / nuoruudessaan hän oli kovin innoissaan silloin pinnalla olleista populaarikulttuurin huuhaa-aiheista, kuten ufot ja paranormaalit ilmiöt (iso kiitos ”Salaiset Kansiot” -televisiosarjalle). Skepsis näyttäytyi tuolloin ilonpilaajien kerhona, joka pilasi jännittävät tarinat ikävillä faktoillaan. Toisaalta Ohukainen on aina ollut äärimmäisen kiinnostunut tieteestä ja tieteellisestä tutkimuksesta, minkä edustajana Skepsis myös kunnostautui, ja mitä puolta hän osasi jo tuolloin arvostaa.

”Osallistuin ensimmäisen kerran Skepsiksen tilaisuuteen Oulussa joskus vuoden 2005-2006 paikkeilla. Kaupunginkirjastossa järjestettiin luentotilaisuus, jonka aiheena oli uskontojen tieteellinen tutkimus. Sillä oli varsin merkittävä vaikutus ajatteluuni. Sain tilaisuudesta kipinän penkoa mm. kognitiivisen uskontotieteen kirjallisuutta aina yliopiston kirjastoa myöten. Tätä kautta opin valtavasti kognitiotieteistä, psykologisista vinoumista ja muista kriittisen ajattelun kulmakivistä.”

Skepsiksen jäsen Ohukaisesta tuli Oulun kirjamessuilla 2010-luvun paikkeilla, kun hän törmäsi seuran ständillä vaikuttaneeseen Mikko Repkaan. He kävivät kiinnostavia keskusteluita, ja Ohukainen sai Skepsiksestä varsin hyvän vaikutelman. Myöhemmin hän kävi Repkan kanssa Oulussa paikallisen lukion filosofian tunnilla puhumassa modernista tieteellisestä skeptisismistä. He olivat myös yhdessä sanomalehti Kalevan haastateltavina Skepsiksen edustajina.

Tämäkin ajoittui 2010-luvun taitteeseen, jolloin julkisuudessa elettiin karppausbuumia. Sen vanavedessä nousi kolesterolidenialismi, mistä Ohukainen myös kirjoitti Skeptikko-lehteen 4/2012 artikkelin ”Myytti kolesterolimyytistä”. Kalevan haastattelussa ja muissa Ohukainen ja Repka kertoivat mm. siitä, miten aito skeptisyys eroaa pseudoskeptisyydestä, jota tuolloin edusti itseään ”kolesteroliskeptikoiksi” tituleerannut liike.

”Muistelen siis lämmöllä noita aikoja, jolloin Skepsiksen toiminta oli paikallisjaostoja myöten aktiivista ja yhteiskunnallisesti näkyvää.”

Joskus 2015-2017 paikkeilla Ohukainen toimi myös Skepsiksen Facebook-sivun moderaattorina. Alkuvaiheessa hän pyrki olemaan myös ryhmässä aktiivinen keskustelija. Pian kuitenkin hänen omat Facebooksivunsa kasvoivat niin suureksi, että siellä riitti moderoitavaa aivan tarpeeksi, joten Skepsiksen ryhmä oli jätettävä.

Vuoden 2018 maaliskuussa Ohukainen pääsi luennoimaan Skepsiksen tilaisuuteen Tieteiden talolle Helsinkiin.

Hän puhui aiheesta ”Kriittisen terveysajattelun 10 sääntöä”, josta julkaistiin hänen kirjoittamansa samanniminen artikkeli Skeptikossa 2/2018.

Tuon jälkeen hän sai kutsun Skepsiksen tieteellisen neuvottelukunnan jäseneksi, mistä oli hyvinkin innoissaan, koska tiesi, että neuvottelukunnassa oli ennen häntä ollut Esko Valtaojan kaltaisia häntä itseäänkin inspiroineita jättiläisiä.

”Koko neuvottelukunnan jäsenenä olemisen aikana en kuitenkaan ole saanut yhtään ainoaa positiota koskevaa viestiä niin Skepsiksen sisältä kuin ulkoakaan. Jäsenyyteni ei siis ole näkynyt tai tuntunut yhtään millään tavalla.”

”korona-aikaan, Kun Koko Yhteiskunta Oli Ennennä-*** kemättömän Huuhaamyrskyn Kourissa, Skepsistä Ei ***näkynyt Missään”, Pauli Ohukainen Ihmettelee.

PALJON HYVÄÄ TYÖTÄ MAAILMALLA

OHUKAINEN ON OLLUT KIINNOSTUNUT myös Skepsiksen sisarusorganisaatioiden toiminnasta muissa maissa. Väitöksensä jälkeen hänelle myönnettiin henkilökohtainen apuraha, jonka turvin hän pääsi käymään muutamaan otteeseen vierailevana tutkijana Australiassa vuosina 2017-2019. Adelaidessa hän kävi tutustumassa paikallisen ”Adelaide Skeptics” -ryhmän toimintaan. Käytännössä kyseessä oli vain ”Skeptics in a Pub” -tyyppinen kokoontuminen, missä samanhenkiset ihmiset kävivät ravintolassa syömässä ilman sen kummempaa ohjelmaa.

”Tapasin siellä muutamia kiinnostavia tyyppejä, mutta myös varsin erikoisia persoonia – ilmeisen universaali ilmiö näissä piireissä.”

Adelaiden järjestön riveissä vaikutti myös heidän oma ”Esko Valtaojansa”, farmakologian tutkija tri. Ian Musgrave, joka oli suosittu vakiokommentaattori mediassa. Häntä Ohukainen ei valitettavasti päässyt tapaamaan aikataulujen vuoksi, mutta useampiakin sähköposteja vaihdettiin.

Melbournessa skeptikoiden ryhmä oli huomattavasti aktiivisempi, ja he järjestivät paikallisissa ravintoloissa luentoja. Ohukainen osallistui niihin itse, mutta tutustuttuaan ihmisiin hän sai myös kunnian pitää heille luennon. Aiheeksi valikoitui tuossa vaiheessa hänelle erityisen tuttu kolesterolitutkimus.

”Kiinnostavaa kyllä, kolesteroliskeptisyys ei ollut aussiskeptikoille kovinkaan tuttu aihe, mutta he kokivat sen hyvin mielenkiintoisena. Sainkin luennostani kovasti kiitosta, ja paikalliset kutsuivat minut monesti sen jälkeenkin illanviettoihin. Saman jengin mukana pääsin myös kuulemaan kiistanalaisesta meemiteoriasta tutun Susan Blackmoren luentoa ja tapaamaan hänet seuran illallisella henkilökohtaisesti. Suomalainen vierailija oli näissä tapahtumissa varsin erikoinen nähtävyys, ja voin vain toivoa edustaneeni maatani ja kotimaista kriittistä ajattelua edukseni.”

Ohikulkumatkoillaan Ohukainen oli myös yhteyksissä Hong Kong Skeptics -järjestöön. Eräs sovittu livetapaaminen heidän kanssaan jouduttiin perumaan, mutta asiaan palattiin myöhemmin etäyhteyksillä. Paikallinen järjestö oli hyvin aktiivinen kiinalaisen perinnelääkinnän julkisessa kritisoimisessa ja mukana oli monia lääkäreitä.

”Maailmalta kerätyt kokemukset osoittivat inspiroivasti sen, että kriittisen ajattelun järjestöt todella voivat tehdä paljon hyvää työtä koko yhteiskunnan eteen. Samaan aikaan kotimaassa hiipuva Skepsis oli kansainvälisiin verrokkeihin nähden jo tuolloin aika vaisu tapaus.”

SKEPSIS NÄIVETTYI JA RAPISTUI

VUODEN 2021 LOPULLA tapahtui kamelin selän katkeaminen. Ohukainen törmäsi Skeptikko-lehdessä artikkeliin, joka sisälsi hänen mielestään monia ongelmallisia kohtia. Hetken ajan hän harkitsi vastauksen tarjoamista lehteen.

”Pian kuitenkin totesin, että vastauksen kirjoittaminen olisi täydellistä ajan haaskausta, koska ajattelin, ettei lehteä enää kukaan lue, ja vaikka lukisikin, sillä ei ole minkäänlaista merkitystä laajemman yhteiskunnan kannalta. Samassa hetkessä tulin tietoiseksi isosta joukosta ajatuksia, jotka olivat kypsyneet mielessäni pitkään. Olin pidemmän aikaa ajatellut jäsenmaksuni menevän lopulta hyvään tarkoitukseen, kunnes huomasin, etten enää tiennyt, mikä se tarkoitus oli, ja päätin erota järjestöstä.”

Vuosien aikana Ohukainen oli alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, ettei Skepsis ollut saanut pitkään aikaan yhtään mitään merkittävää aikaiseksi. Oikeastaan tilanne oli vielä pahempi, koska neutraalin näkymättömyyden sijaan seuran imago oli muuttunut selkeästi negatiivisemmaksi.

Skepsis on ollut joskus varteenotettava brändi, johon on liittynyt monenlaisia mielikuvia, mutta Ohukainen arvelee, että monet niistä ovat olleet positiivisia. Esimerkiksi jos mediassa on mainittu Skepsis, sen yhteydessä on tarkennettu, että kyse on kriittisen ja tieteellisen ajattelun edistämiseen keskittyneestä järjestöstä, ja tähän on assosioitunut monia arvostettuja tiedeviestijöitä.

Vanhan viisauden mukaan brändi on se, ”mitä ihmiset sanovat, kun et ole itse huoneessa”. Nuo puheet olivat ehkä joskus positiivisia, mutta Ohukainen oli alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ne muuttuivat vuosien varrella yhä huonompaan suuntaan. Brändi vaatii jatkuvaa ylläpitoa, päivittymistä ja vahvistamista. Kun tämä unohtuu, brändi heikkenee ja rapistuu. Sen myötä seura ei vedä puoleensa uusia, innokkaita ja innovatiivisia ihmisiä, mikä edelleen lisää älyllistä näivettymistä ja köyhtymistä.

”Tällainen köyhtyminen näkyy monessa asiassa aina julkisivusta sisältöjen kirjon kapeuteen sekä jämähtäneisyyteen. Seuran julkisivuna toimivat nettisivut ovat kuin 90-luvulta, ja tuovat mieleen jotain, mikä avautuu Netscapella Altavista-haun jälkeen. Toki omat blogisivunikin ovat jo ikivanhan näköiset, mutta puolustaudun olevani vai yksi ihminen. Kännykällä tai tabletilla selatessa on totuttu jo viimeisen 20 vuoden aikana varsin erilaisiin näkymiin.”

Ohukaisen mukaan tämä voisi sinällään olla vielä ihan ookoo, jos seura eläisi aikansa mukana kaikkialla muualla, missä myös ihmisiä on. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Skepsis suorastaan loistaa poissaolollaan.

”Missä on esimerkiksi ’modernin julkisen torin,’ eli myös ’eliitin someksi’ tituleeratun keskustelualusta Twitterin Skepsis-tili? Twitterissä käydään tärkeitä yhteiskunnallisia keskusteluja laajalla spektrillä, ja se olisi täydellinen paikka kerätä huomiota kriittisen ajattelun edistämisen puolesta. Eipä näy”, Ohukainen sanoo.

”Entä missä on Skepsiksen tili lähes kolmen miljoonan suomalaisen käyttämässä Instagramissa? Missä ovat Tiktokkaavat skeptikot keräämässä nuoria tieteellisen ajattelun äärelle? Missä on Skepsiksen podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista Suomen johtavien asiantuntijoiden kanssa? Mistä voi tilata Skepsiksen uutiskirjeen sähköpostiin? Ketkä Skepsiksen jäsenet ovat profiloituneet paremman ajattelun puolestapuhujiksi, joilta pyydetään kannanottoja mediassa? Jos heitä on olemassa, enkä vain ole itse huomannut, korjaan näkemyksiäni uuden tiedon myötä. Uskallan kuitenkin väittää, etten ole suinkaan ainoa, joka näitä asioita kysyy.”

SKEPSIKSEN PALKINNOT EIVÄT KIINNOSTA KETÄÄN

ON SELVÄÄ, että minkä tahansa organisaation pitää perustella olemassaolonsa. Sen tulee olla tietoinen siitä, mitä arvoa se tuo paitsi jäsenilleen, myös ympäröivälle yhteiskunnalle.

”Sehän olisi ihan ookoo, jos seura tekisi strategisen linjauksen tuottaa sisältöä ainoastaan sisäisesti. Skepsis on kuitenkin perinteisesti pyrkinyt toteuttamaan tarkoitustaan julkisesti mm. Huuhaa- ja Sokrates-palkintojen sekä yleisöluentojen kautta. Tämä julkinen toiminta on nyt hiipunut näkymättömiin. Yhdistettynä somenäkymättömyyteen Skepsiksestä on tullut juuri sellainen sisäänpäin kääntynyt selkään taputtelijoiden kerho, mistä kriitikot ovat vuosien saatossa sitä syyttäneet.”

Ohukainen huomasi jo vuosia sitten, että Skepsiksen koko julkisivu koostui käytännössä Facebookin keskusteluryhmästä, joka oli kaikille avoin, ja keskustelun taso oli sen mukainen. Julkisuudessa ei yleensä ole merkitystä sillä, miten asiat ovat, vaan sillä, miltä ne näyttävät. Sillä ei ole mitään merkitystä, että ylläpito säännöllisesti muistuttaa ryhmässä olevan kaikenlaisia ihmisiä, koska iso osa sivustakatsojista vain nopealla vilkaisulla tuomitsee ryhmän ja samalla koko seuran.

”Käytännön esimerkki brändin näivettymisestä ja sen vaikutuksista omaan toimintaani on se, että vuosien ajan kuulin mm. Huuhaa-palkintojen yhteydessä valituksia siitä, että mitä väliä tuollaisilla palkinnoilla on. Minun oli helppo puolustaa palkintoja vielä silloin, kun uskoin Skepsiksen tekevän sentään jotain oikein. Pikkuhiljaa toiminnan muuttuessa yhä epärelevantimmaksi, aloin huomata näkeväni kritiikissä pointtia. ’Noiden pellejen palkinnot ei kiinnosta ketään’ alkoi kuulostaa helposti allekirjoitettavalta faktalta, koska eihän ne ketään enää kiinnosta.”

Jos palkintojen tarkoitus on osoittaa joko kritiikkiä tai kiitosta, niiden myöntäjän julkinen arvostus on kaikki kaikessa. Ohukaisen mukaan on aivan eri asia saada tasavallan presidentin kuin paikallisen Esson baarin peränurkan Maailmanparantajien Kerhon tunnustus. Palkinnon myöntäjän on siis osoitettava olevansa relevantti toimija, jonka mielipiteillä on painoarvoa.

”Tämä taas ei tapahdu sillä, että julistetaan itselleen olevansa kriittisen ajattelun edistäjien kerho ja taputellaan ringissä toisia selkään, vaan tuo meriitti pitää ansaita myös ulkopuolisten silmissä. Tämä tehdään olemalla näkyvä tekijä ja asiansa varteenotettava edistäjä, mihin joku neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lappu (tosin pidän kyllä itse suurta osaa Skeptikko-lehden artikkeleista kiinnostavina ja laadukkaina) ja pari YouTube-luentoa ei enää vuonna 2022 alkuunkaan riitä. Modernissa informaatioympäristössä on niin paljon meteliä, ettei siellä kuiskimalla pärjää.”

Tämä ei ole argumentti sen puolesta, että laadun rimaa pitäisi laskea tai kerätä huomiota provokaatioilla – saati riihikuivalla rahalla. Ohukainen on itse varsin kiitollinen siitä, että on onnistunut löytämään oman yleisönsä tinkimättä lainkaan substanssisisällön laadusta.

”Olen varma, että vaikeillekin asioille on olemassa suuri yleisö, kunhan asiansa saa paketoitua oikein.”

KORONA TAPPOI SKEPSIKSEN LOPULLISESTI?

OHUKAINEN OLI valtavan pettynyt siihen, ettei Huuhaa-palkintoa viime vuonna jaettu lainkaan, kun sille olisi koronadisinformaation myötä ollut enemmän ansioituneita vastaanottajia kuin koskaan. Samaan aikaan, kun koko yhteiskunta oli ennennäkemättömän huuhaamyrskyn kourissa, Skepsiksellä oli koko olemassaolonsa tärkein tilaisuus todistaa tarpeellisuutensa. Skepsistä ei näkynyt missään.

”Minun on mahdotonta liioitella sitä, miten syvästi pettynyt olin Skepsiksen toimintaan nimenomaan koronan myötä. Voisin ottaa entisenä aktiivijäsenenä myös osan vastuusta omalle kontolleni, mutta koska olin jo hyvää vauhtia erkaantunut melko kauas Skepsiksestä ennen koronaa ja minulla oli omien sivujeni pyörittämisessä täysi työ, en myöskään koskaan kokenut itse tarvetta lähteä piiskaamaan minua suurempaa seuraa tekemään sitä, mikä sen tarkoitus olisi. Ajattelin seurasta löytyvän ihmisiä, joilla olisi siihen paljon minua paremmat valmiudet ja toisaalta motivaatiokin. Luulin väärin”, Ohukainen sanoo.

”Korona-aika kiillotti kristallinkirkkaaksi valtavan yhteiskunnallisen tarpeen sille, minkä eteen Skepsis on julkilausutun tavoitteensa mukaan tehnyt töitä koko olemassaolonsa ajan. Kohtalo kutsui vuosikymmenten jälkeen tarttumaan toimeen hädän hetkellä, ja mitä tekee Skepsis? Kaivaa itselleen poteron, minne käpertyy kuolemaan. Olivatko Skepsiksen kriitikot sittenkin oikeassa kaikki nämä vuodet – turhia pellejä koko sakki? On ihan ymmärrettävää, ettei pellejen myöntämät palkinnot kiinnosta ketään.”

Nyt, koronan jälkeen, näyttää siltä kuin korona olisi tappanut Skepsiksen lopullisesti. Yhdistys pysyy edelleenkin poterossa, vaikka muu Suomi ja maailma on hiljalleen avautunut kohti normaalia elämää. Esimerkiksi Hengen ja tiedon messut tekivät paluun koronan jälkeen, mutta perinteisesti mukana ollut Skepsis pysyi poissa. Tieteiden talo Helsingissä on taas avautunut remontin jälkeen, mutta Skepsis ei järjestä siellä perinteisiä luentotilaisuuksiaan tänäkään syksynä.

”Korona on enää naurettava tekosyy. Siitä ei päästä koskaan täysin eroon, mutta sen kanssa on opittu elämään jo pitkään. Monenlaiset tapahtumat ja tilaisuudet osataan järjestää etänä ja livenäkin on nähty jo tapahtumia täysin samalla tavalla kuin ennen koronaa.”

VIESTINNÄLLINEN ITSEMURHA

MISTÄ Skepsiksen rappio johtuu?

Ulkopuolisena Ohukainen voi vain arvailla syitä. Jos jotain pitäisi veikata, hän johtaisi sylttytehtaan jonnekin vuosien taakse, sosiaalisen median nousun aikakaudelle, missä seura ehkäpä huomaamattaan putosi yhteiskunnallisen kehityksen junasta. Mitä kauemmin perässä on pitänyt hiihtää, sitä vaikeampaa on enää päästä uudelleen kyytiin.

Sosiaalisen median myötä on nähty monenlaisia yhteiskunnallisen kehityksen rinnakkaisia trendejä, mistä monet ovat ehkä johtaneet seuran nykyiseen tilaan. Ensinnäkin on nähty asiantuntijuuden ja henkilöbrändäyksen murros, missä kaikenkarvaiset ihmiset ovat pelkän nettiyhteyden voimin saaneet kasvatettua ajatuksilleen suuria seuraajamääriä – niin hyvässä kuin pahassakin.

”Kuulun varmasti itsekin näihin kaikenkarvaisiin säheltäjiin. Kun on mahdollisuus toimia itsenäisesti, miksi affilioitua johonkin organisaatioon, ellei tuo organisaatio ole selkeästi omaa brändiä voimistava tekijä? Tässä vaiheessa Skepsiksen olisi pitänyt näkyvästi profiloitua taitavien ajattelijoiden seurana, johon kuuluminen on kunnia, ja jopa etuoikeus. Jos seuraan ei liity tällaista vetovoimaa, potentiaalisesti hyvinkin joukkoon sopivat ihmiset pärjäävät mieluummin yksin. Seuran kohtaloksi jää kuivua uuden veren puutteeseen.”

Toiseksi samaan aikaan on seurannut informaatioympäristön muutos, missä asiantuntijuuden ohella informaation kuluttamisen keinot ovat muuttuneet. Lehtiartikkelit ja luennot tavoittavat kyllä joitakin ihmisiä, mutta valtava joukko kaipaisi samaa sisältöä heille mieluisimmalla tavalla. Se voi olla visuaalisesti esteettisiä kuvia tai hauskoja videoita. Kun yleisö on kirjavaa, ja heillä on kirjavat tavat kuluttaa sisältöä, on seuran mukauduttava siihen – ei päinvastoin.

Ohukaisen mukaan on viestinnällinen itsemurha pitää itsepintaisesti kiinni ikivanhoista keinoista ”kun näin on aina tehty”, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu vauhdilla. Toisaalta jos se on ollut tarkoitus, tällainen tuskallisen hidas itsemurha näyttää Skepsiksen osalta toimineen varsin mainiosti.

SKEPSIKSELLÄ EI ENÄÄ MITÄÄN YHTEISKUNNALLISTA MERKITYSTÄ

OHUKAINEN ON LISÄKSI hahmottanut jonkinlaista skeptisyyden murrosta, minkä eteen Skepsis ei myöskään ole laittanut tikkua ristiin. Laajempi väestö on vuosi vuodelta paremmin perillä mm. lähdekritiikistä ja tieteen merkityksestä. Tämä nostaa rimaa myös kriittisen ajattelun suhteen. Enää ei riitä sanoa, että asiasta pitää olla tieteellistä näyttöä, koska joka ikisen väitteen tueksi voi jo kaivaa jonkun tutkimusviitteen. Alkaa olla huomattavasti tärkeämpää pureutua syvemmälle, ja perustella, miksi tutkimusviitteet A-C ovat luotettavampi lähde kuin viitteet D-F.

”Ihmisiä ei voisi vähempää kiinnostaa suomalaisten piipertäjien 20 000 euron palkinto paranormaaleista kyvyistä, jos samaan aikaan sosiaalisessa mediassa liikkuu jenkkiläisen rokotevastustajamiljonääri Steve Kirschin miljoonan taalan haaste todistaa väittelyssä, että rokotteet toimivat.”

Skeptisyyden murrokseen kuuluu myös edellisten Yhdysvaltain presidentinvaalien alla yleistynyt faktantarkastustoiminta. Pitkän linjan toimija Snopes.com sai rinnalleen monia vastaavia, kuten PolitiFact ja FactChecker, jotka ovat myös kunnostautuneet koronamisinformaatioväitteiden kumoamisessa. Suomessakin toimii Faktabaari. Samanlaista toimintaa on yritetty leipoa sisään myös sosiaalisen median alustoihin vaihtelevalla menestyksellä. Tässäkin olisi yksi monista aloista, jotka ovat nimenomaan Skepsiksen ydinosaamisaluetta, mutta seura on kaikessa hiljaisuudessa luovuttanut nämäkin tehtävät muille. Ohukaisen mielestä Skepsiksen nettisivulle sopisi täydellisesti blogityyppinen faktantarkastusosio, joka päivittyisi reaaliajassa uutisvirran poimintojen mukana. Päivitysten jakaminen sosiaaliseen mediaan toisi valtavasti yleisöä tärkeän aiheen äärelle.

”Nämä ovat esimerkkejä siitä kehityksen kelkasta, missä Skepsis ei ole ollut mukana millään tavalla. Siksi koko seuralla ei ole enää mitään yhteiskunnallista merkitystä. Olisiko henkinen lama seurausta merkityksettömyyden kokemuksesta?”

Kuten edellä todettiin, jokaisen organisaation tulee perustella olemassaolonsa ja ansaita paikkansa edistämänsä asian tärkeänä toimijana. Nyt on Ohukaisen mukaan käynyt niin, että aivan muut yhteiskunnalliset tahot ovat ottaneet Skepsiksen tehtävät hoidettavakseen.

”Jos Skepsis katoaisi kokonaan, juuri kukaan ei huomaisi mitään. Kriittinen ajattelu ei katoaisi mihinkään, koska se ei ole tarvinnut Skepsistä enää pitkiin aikoihin. Voitaisiin jopa sanoa, että kriittinen ajattelu elää melkoista nousukautta, eikä Skepsis voi ottaa siitä minkäänlaista kunniaa itselleen.”

Aiheessa on vielä yksi näkökulma, mikä pureutuu ikivanhoihin kunnian, rohkeuden ja uhrautumisen teemoihin. Koronavuosien disinformaatiosodan eturintaman juoksuhaudoissa meno on ollut paikoin henkisesti todella raskasta. Ohukainen kertoo itsekin saaneensa tappouhkauksen, josta hän on tehnyt rikosilmoituksen.

”Salaliittoteorioista ja rokotteista puhuttaessa sosiaalisen median kanavien yksityisviestilaatikot täyttyvät vihapostista. Itse olen vieläpä selvinnyt suhteellisen vähällä, kun osa tärkeistäkin vaikuttajista on uupunut täysin ja joutunut lopettamaan tiedeviestinnän käytännössä kokonaan. Monet julkisesti tieteen puolella taistelevat ihmiset laittavat peliin hyvin paljon itsestään, ja tekevät sen käytännössä pelkästään rakkaudesta lajiin. Miltä tuntuisi, jos Maanpuolustuskoulutusyhdistys uhoaisi rauhan aikana olevansa maanpuolustuksen asialla, mutta sodan tullen järjestö pakenisi maasta? Niin etu- kuin kotirintamallakin olisi varmasti melko hankala raapia kasaan minkäänlaista arvostusta tällaista toimintaa kohtaan.”

PELI ON SIIS JO PELATTU – VAI ONKO?

JOTAIN PITÄISI TEHDÄ JA PIAN. Mutta mitä?

”Suoraan, mutta kaikella rakkaudella, sanottuna:

Skepsiksen osalta peli alkaa olla ainakin nykyisessä muodossaan pelattu. Viimeinen sammuttaa valot ja voi heittää vielä vaikka tulitikun perään. Raunioille voi sitten rakentaa jotain parempaa, jos joku jaksaa.”

Ohukainen myöntää, että provosoi, mutta vain vähän. Entisenä innokkaana skepsisläisenä hän jaksaa silti elättää pienenpientä toivonkipinää. Se kuitenkin vaatii valtavasti töitä, mikä edelleen vaatii innokkaita tekijöitä, mikä edelleen vaatisi sen, että seuran imago on kunnossa.

”Törmäämme siis muna-kana-ongelmaan, jonka ainoaksi ratkaisuksi näen, että seuran nykyisten jäsenten on kaivettava itsensä sieltä poterosta itkemästä, käärittävä hihat, ja tehtävä seurasta jälleen vetovoimainen. Uusien jäsenten into voisi hyvässä opastuksessa kanavoitua seuran uuteen kukoistukseen.”

Tällaiseen piristymiseen ei Ohukaisen mukaan ikävä kyllä ole oikoteitä, vaan se vaatii ennenäkemätöntä aktiivisuutta. Nettisivut ja julkisivu pitää päivittää tähän päivään, sosiaalinen media pitää ottaa haltuun ja tuottaa sinne valtavat määrät sisältöä, jonka suuri yleisö kokee arvokkaaksi jne. Ihmisten luottamus pitää ansaita uudestaan, eikä se tapahdu hetkessä.

”Skepsis tarvitsee aktiiveja, mutta he ovat siellä, missä Skepsis ei – sosiaalisessa mediassa. Jos ihmisiä ei löydy, kyse on sataprosenttisesti Skepsiksen ongelmasta, eikä kenenkään muun.”

Ohukaisen ulkopuolisena saama vaikutelma on, että Skepsis katsoo jäsenasiaa vanhan kunnon katulamppuesimerkin tavoin: etsitään pudonneita avaimia valokeilasta, koska siinä näkee parhaiten. Toisin sanoen, kun on löydetty joku oma mukavuusalue, pysytään siinä ja ihmetellään, kun ihmisiä ei näy.

”Ratkaisu voisi olla siinä, että katsotaan asiaa laajemmin ja mennään rohkeammin uusille apajille. Kriittinen ajattelu ei tunnetusti ole sidonnaista minkään tietyn alan substanssiin, vaan sitä voidaan soveltaa hyvin laajalti.” Ohukainen antaa esimerkin. ”Tätä kirjoittaessani ’Tervettä skeptisyyttä’ IG-tilillä on tasan 39421 seuraajaa. Heistä 76,3 % on ilmoittanut sukupuolekseen naisen. Koko seuraajamäärän ikäjakaumasta 44,2 % sattuu välille 25-34 v. ja ylivoimainen asuinpaikkojen ykkönen on Helsinki (22,8 %). Lienee selvää, että tällainen seuraajakunta on kiinnostunut terveysaiheista yleisesti, mikä lienee suurin yksittäinen selittävä tekijä sille, miksi tilini on ollut seuraajamäärillä mitattuna niin menestyksekäs. Olen kuitenkin tehnyt sisältöjä viime aikoina myös Venäjän valtiollisesta informaatiovaikuttamisesta, ydinaseiden uhkasta sekä Ukrainan sotaa koskevasta yleisestä disinformaatiosta. Nämä ovat herättäneet valtavasti kiinnostusta kaikkien seuraajien keskuudessa ajankohtaisuutensa vuoksi. Toisaalta nämä sisällöt ovat vetäneet puoleensa uusia seuraajia mm. reserviläistoiminnasta kiinnostuneiden kanavilta.”

Aikaisemmin Ohukaisen sisältöjä ovat jakaneet hyvinkin kirjavat tilit, joiden aihepiireistä voi mainita mm. sisustuksen, perhearjen ja lemmikkieläimet (esim. hevosten koulutus). Ohukainen tulkitsee tämän niin, että samoja kriittisen ajattelun teemoja voidaan soveltaa hyvin laajalti, ja seuraajia voi tulla täysin odottamattomista suunnista, kunhan oman asian paketoi sopiviin kuoriin.

”Sosiaalinen media on pullollaan erilaisten asioiden ympärille muodostuneita kiinnostuskuplia, joten yleisön hakemisessa onkin enemmän kyse siitä, kuinka paketoida Skepsiksen viesti siten, että se puhuttelee ihmistä jonkun hänelle läheisen teeman kautta. Tässä ei kannata polkea paikallaan toistaen samoja juttuja vuodesta toiseen odottaen, että ihmiset löytäisivät ne.”

Tässä voi Ohukaisen mielestä olla myös mahdollisuuden paikka. Sosiaalisen median nousukausi on tasoittunut ja ilmassa on merkkejä jopa sen hiipumisesta tai vähintäänkin radikaalista merkityksen muuttumisesta. Yhä suurempi yleisö suhtautuu aikasyöppöihin ja mielenterveyttä kuormittaviin someappeihin kriittisesti. Tämä voi tarjota tilaisuuden vallata uutta tilaa sieltä, minne yleisön huomio seuraavaksi hakeutuu.

”Perinteiset instituutiot kuten korkeakoulut ja valtavirran media ovat esimerkkejä siitä, että ne ovat olleet pystyssä kauan ennen somea ja tulevat todennäköisesti olemaan pystyssä myös sen jälkeen. Ehkäpä Skepsis voisi eräänlaisena mini-instituutiona hakea uudelleen paikkaansa pahimman somehuuman jälkeisestä ajasta?”

Peggy Marco / Pixabay

ohukainen Kehottaa Skepsistä Menemään Rohkeam-*** min Uusille Apajille. ”kriittinen Ajattelu Ei Ole Sidon- naista Minkään Tietyn Alan Substanssiin, Vaan Sitä ***voidaan Soveltaa Hyvin Laajalti.”

Lähetyksestä Kuvakaappaus 22.9.2022 Ylen

skepsis Sai Hetkeksi Huomiota, Kun Puoli Seitsemän -ohjelma Teki Jutun Skeptikon Päätoimittajan Kokeilusta*** toimia Puhelinennustajana. Juttuun Jopa Viitattiin Ylen Pääuutisissa Syyskuussa. ”normaalisti Skepsis Suoras- ***taan Loistaa Poissaolollaan Kaikkialta”, Ohukainen Sanoo.

EN HALUA IDENTIFIOITUA SKEPTIKOKSI

SINUT TUNNETAAN luunkovana skeptikkona. Kuinka paljon olet kiinnittänyt huomiota omaan brändiisi?

”Tämä on erinomainen kysymys, ja koskee myös koko Skepsiksen viestintää. Olen itse nimittäin melko tarkka siitä, että en missään nimessä halua identifioitua skeptikoksi. Ymmärrän kyllä varsin hyvin sen, että moni minuun tällaisen identiteetin liittää, mutta näissä tapauksissa aina väsymättä korjaan, että en halua olla skeptikko.”

Identiteetit ovat monella tavalla ongelmallisia. Ensinnäkin ne luovat usein täysin tarpeetonta ja vahingollista ”me vs. muut” -ajattelua, mikä johtaa tribalismiin ja riitoihin. Ohukainen ajattelee, että skeptisyys ja kriittinen ajattelu ovat täysin universaaleja taitoja, joita kuka tahansa voi opetella ja soveltaa itselle relevantteihin aiheisiin. Tällöin tällaisen taidon ympärille identifioituminen on jopa hölmöä.

Jos esimerkiksi joku osaa lukea, onko todella tarpeen identifioitua ”lukutaitoiseksi”? Samalla tulee myös tehtyä jakoa johonkin muuhun ihmisryhmään, ja se ei läheskään aina ole toivottavaa. Onko useinkaan tarpeen tehdä merkittävää identiteettieroa ”lukutaidottomiin” nähden, vaikka itse osaakin lukea? Mikä voisi olla se konteksti, missä lukutaidon mukaan identifioituminen on tärkeää ja todella määrittelee henkilöä kokonaisvaltaisesti merkitsevällä tavalla? On ymmärrettävää, että esimerkiksi poliittisessa keskustelussa on usein tarpeen identifioida yksilö vaikkapa ”kokoomuslaiseksi”, jotta voidaan tehdä ero muiden puolueiden edustajiin.

”Ideologioista poiketen taidot, kuten kriittinen ajattelu, eivät kuitenkaan mielestäni ole samalla tavalla ihmisiä erottavia tekijöitä, koska niissä on suurta liukumavaraa ja aste-eroa. Jokainen ihminen osaa ajatella kriittisesti jossain asiassa, ja jokaisen ajattelutaidot pettävät toisissa. On hyvin vaikeaa muodostaa modernista ’skeptikkoudesta’ kokonaisvaltaista identiteettiä, joten mielestäni sellaista ei kannata edes yrittää.”

Ohukainen pyrkii soveltamaan kriittistä ajattelua moniin tärkeisiin asioihin kuten terveyteen, suorituskykyyn urheilussa tai vaikkapa henkilökohtaisen talouden hoitoon.

”Teen sitä luonnollisesti myös tutkijan työssäni käytännössä koko ajan. Toisaalta elämässäni on paljon minulle tärkeitä asioita, missä kriittinen ajattelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Nautin esimerkiksi suunnattomasti raskaan musiikin festivaaleista, missä on mukava päästää niin sanotusti tukka irti ja törmäillä muihin ihmisiin. Pidän myös paljon hölmöistä supersankarielokuvista ja tv-sarjoista, missä ei myöskään ole erityisesti järkeä tieteen näkökulmasta, eikä toisaalta viehätyksen kriittinen arviointi tuo kokemukseen erityistä lisäarvoa. Koen siten ’skeptikoksi’ identifioitumisen ongelmalliseksi – miten se tekisi minusta olennaisella tavalla erilaisen, kuin kuka tahansa muu ihminen?

Ihmiset ovat nykyään hyvin tarkkoja identiteettiin liittyvistä asioista, niin hyvässä kuin pahassakin. Seuratoiminnassa siltä voi olla vaikea välttyä kokonaan, mutta Ohukaisen mukaan olisi hyvä pohtia, voisiko seuran vetovoimaisuutta parantaa myös sillä, ettei ainakaan voimisteta minkäänlaista tribalismia.

Omasta julkisesta henkilöbrändistään Ohukainen tiivistää lähinnä sen, että on ihan tavallinen keskivertoheppu, joka nyt vain sattuu pitämään myös suosittua sometiliä kriittisestä ajattelusta.

TOIVON OLEVANI VÄÄRÄSSÄ

KUINKA ITSE NYKYÄÄN JAKSAT?

”Kiitos kysymästä, itse olen toistaiseksi jaksanut varsin hyvin. Tässä auttaa varmasti moni asia, kuten sosiaaliset tukiverkostot ja säännöllinen liikunta, joka antaa tärkeää vastapainoa aivotyölle. Yksi tärkeimmistä syistä lienee kuitenkin merkityksellisyyden kokemus, ja tähän kuuluu myös tiedeviestintä- ja kriittisen ajattelun popularisointityö. Se työ tuntuu niin tärkeältä, ettei jaksamista tarvitse edes miettiä.”

Ohukaisen mukaan tieteen ja paremman ajattelun kansantajuistaminen on nykypäivänä tärkeämpää kuin koskaan, sillä maailma on mutkikkaampi kuin koskaan. Huomenna se on taas mutkikkaampi kuin tänään. Trendi on seurausta yhä kiihtyvästä informaatiotulvasta, joka sisältää niin luotettavaa kuin kaikkea muutakin tietoa.

Ohukainen on kiitollinen tilaisuudesta purkaa sydäntään ja antaa kovaakin kritiikkiä Skepsiksen toimintaa kohtaan. Hän haluaa kuitenkin korostaa, että kaikki kumpuaa hänelle itselleen kivuliaasta prosessista ja pettymyksestä, koska hän kerkesi olla varsin pitkään ylpeä Skepsiksen jäsen ja seuran tyytyväinen tukija. Hän on nähnyt seuran huomattavasti aktiivisemmat ajat Suomessa, sekä sen, miten vastaavat järjestöt maailmalla edistävät hyvää asiaa.

”Kritiikissäni ei ole mitään henkilökohtaista, enkä usko kenenkään toiminnasta löytyvän mitään yksittäistä virheellistä päätöstä tai tekoa. Joskus asiat vain pääsevät lipsumaan huonoon suuntaan ilman että suuntaa edes huomaa. Se vähä, mitä olen saanut tavata Skepsiksen väkeä, erityisesti sen hallituksessa, kaikki ovat olleet varsin mahtavia tyyppejä.”

Ohukainen haluaisi kritiikkinsä olevan positiivinen kannustus ryhtiliikkeeseen. Vaikka hän kokee oman some-toimintansa merkityksellisenä, siirtyy hän ilomielin muihin projekteihin sinä päivänä, kun huomaa, ettei sille enää ole tarvetta. Skepsiksenkään suhteen kyse ei ole kenenkään yksittäisistä toimista, saati persoonasta, vaan yhteisestä asiasta, joka on kaikkia suurempi.

”Toivon myös hartaasti olevani väärässä Skepsiksen nykysuunnasta ja relevanssista. Toivon, että voisin jossain vaiheessa jälleen liittyä uudelleen järjestöön, joka toiminnallaan edistää kriittisen ajattelun arvoja positiivisen, nuorekkaan ja trendien mukaisen ilon kautta, ja kerää sillä ansaitsemansa laajan näkyvyyden ja positiivisen brändin. Olkoon tämä haaste Skepsikselle: osoittakaa minun olevan väärässä, niin palaan häntä koipien välissä takaisin ennen niin arvostamani seuran jäseneksi.”