Älä koskaan käytä H-sanaa

Yli 35 Vuotta Kysymyksiä

ASUIN 15-VUOTIAANA vuoden Keniassa. Isäni rakensi tietä, minun piti mennä paikalliseen kouluun. Olin jännityksestä kankea, kun kävin isän kanssa Kericho High Schoolin kansliassa odottamassa, että koulun rehtori saapuu tapaamaan minua Nakurusta. Tulisin olemaan ainoa valkoinen oppilas koulussa, ja herätin luonnollisesti huomioita käytävillä kulkiessani. Rehtori ei tullut ikinä paikalle, joten koulun sijasta päädyin pelaamaan joka päivä tennistä, squashia ja golfia.

Reilut 40 vuotta myöhemmin, viime vuoden lokakuussa, kenialaisessa St. Theresa’s Eregi Girls’ High Schoolissa tapahtui kummia. Ainakin 62 oppilasta joutui sairaalaan sen jälkeen, kun heidän käsivartensa ja jalkansa olivat alkaneet nykiä hallitsemattomasti ja he olivat alkaneet kouristella. Tyttöjen kerrottiin valittaneen päänsärkyä, huimausta ja polvikipuja. Monet eivät pystyneet kävelemään ja heidät jouduttiin kuljettamaan pyörätuoleissa ambulansseihin.

Tämä tapahtui Musolin kaupungissa, noin 370 kilometriä luoteeseen pääkaupunki Nairobista. Kun koulu avattiin seuraavana päivänä, vanhemmat hyökkäsivät kampukselle ja vaativat sen sulkemista siihen saakka, kunnes epidemiasta tiedetään enemmän. Parin päivän päästä opetusviranomaiset sulkivat suurimman osan koulusta, koska sairaalaan vietyjen oppilaiden määrä oli jo 106.

Monet syyttivät tapahtuneesta koronarokotetta, joka oli annettu koulun oppilaille edellisen vuoden heinäkuussa. Toisten mukaan tytöt teeskentelivät. Näytteitä otettiin verestä, virtsasta, ulosteesta sekä nielusta, mutta mitään ei löytynyt. Seuraavana päivänä Kenian terveysviranomaiset tiedottivat, että kyse ei ole tartuntataudista. He päättelivät, että tytöt kärsivät hysteriasta, joka johtuu tulevien kokeiden aiheuttamasta stressistä.

Massahysteriaepidemioita yli 30 vuotta tutkinut sosiologi Robert E. Bartholomew kirjoitti tapauksesta heti tuoreeltaan Skeptic-lehdessä. Hän nosti esiin kolme seikkaa.

1. Älä koskaan käytä H-sanaa. Sana ”hysteria” on ladattu termi, jota käytettiin yleisesti 1800-luvulla naisten leimaamiseen psykologisesti ja emotionaalisesti epävakaiksi. Useimmat länsimaiset lääkärit ja psykiatrit eivät enää käytä kyseistä termiä. Se on korvattu neutraaleilla nimityksillä, kuten ”massapsykogeeninen” tai ”massasosiogeeninen sairaus” tai termillä ”toiminnallinen neurologinen häiriö”. Ilmiö esiintyy tyypillisesti pienissä yhteenkuuluvissa ryhmissä, jotka kokevat poikkeuksellista ahdistusta. Sitä voidaan pitää kollektiivisena stressireaktiona, jota esiintyy normaaleilla, terveillä ihmisillä.

2. Tällaisissa tapauksissa viranomaisten tulisi välittömästi ottaa huomioon myrkyn tai taudinaiheuttajan mahdollisuus, mutta kun ne on eliminoitu, tulisi tarkastella joukkopsykogeenisen sairauden todennäköisyyttä. Taudinpurkauksia on kahta päätyyppiä: ahdistuneisuuspohjainen ja motorinen. Ensin mainittu on yleistä kehittyneiden maiden kouluissa ja tehtaissa, joissa pieni yhteenkuuluva ryhmä joutuu yhtäkkiä alttiiksi haitalliseksi katsotulle aineelle. Yleisin laukaiseva tekijä on outo tai tuntematon haju. Motoriset taudinpurkaukset ovat yleisimpiä vähemmän kehittyneissä maissa. Ne hautuvat hitaammin, usein viikkoja tai kuukausia. Niitä esiintyy tyypillisesti vaativissa kouluissa, joissa vallitsee jännitteitä opiskelijoiden ja johtajien välillä tai jokin muu ristiriita. Tällaisessa pitkäaikaisessa stressissä hermot ja neuronit, jotka lähettävät viestejä aivoihin, häiriintyvät, mikä johtaa joukkoon neurologisia oireita, kuten nykimiseen, vapinaan, kouristuksiin ja transsin kaltaisiin tiloihin.

3. Selvitä, mikä stressin aiheuttaa ja poista se tai ainakin vähennä sitä. Nämä epidemiat liittyvät tyypillisesti lähetyskouluihin, jotka ovat pahamaineisia, koska jättävät huomioimatta paikalliset perinteet ja upottavat oppilaat länsimaisiin uskonnollisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin. Lähetyskoulujen opiskelijoita opetetaan kotona palvomaan esi-isiään, kun taas koulussa he tutkivat Raamatun kieltoja tehdä sellaista.

Tällaiset epidemiat ovat Bartholomewin mukaan nähtävä ahdistuksen kollektiivisina ilmenemismuotoina, jotka lievittävät jännitteitä. Ne ovat osittain rituaalia, osittain ”hysteriaa” ja viestivät, että jotain on vakavasti vialla. Ne eivät ole koskaan spontaaneja reaktioita stressiin sinänsä, vaan asettuvat aina johonkin ainutlaatuiseen kontekstiin. On tutkijoiden tehtävä tunnistaa, mikä se on, ja puuttua siihen. Joka tapauksessa Kenian epidemia on jälleen yksi ilmentymä perinteisen taikauskon ja kolonialismin sekoituksesta.

Taisin itsekin olla jonkinlainen kolonialismin jäänne, kun kiersin säännöllisesti Kericho Golf Clubin rataa teeyhtiö Brooke Bondilla työskennelleiden brittien kanssa.