”Mikäli mobiilisäteily olisi niin vaarallista kuin jotkut

väittävät, se näkyisi jo väestötasolla.”

ERILAISET NÄKYMÄTTÖMÄT UHAT avaruusolennoista säteilyyn ovat olleet suosittu salaliittoteorioiden aihe vuosikymmeniä. 1900-luvun alkupuoliskolla päätään nosti maasäteily, joka väitetysti aiheutti monenlaisia terveysvaivoja. Mitään näyttöä tällaisen säteilyn olemassaolosta saati terveysvaikutuksista ei kuitenkaan löydetty (ks. esim. Skeptikko 4/2017). Näyttöpäätetyön yleistyessä 1980-luvulla lähti puolestaan liikkeelle huhu, jonka mukaan tietokoneiden näytöt aiheuttaisivat keskenmenoja. Aiheesta julkaistiin myös tutkimuksia. Näyttöä vaikutuksille ei lopulta löydetty (ks. esim. Skrolli 2/2017, Skeptikko 2/2017).

1990-luvulla yleistyi sähköallergiaksi ja sittemmin sähköherkkyydeksi kutsuttu ilmiö, jossa ihmiset kokivat saavansa oireita sähkölaitteiden toiminnasta ja läsnäolosta. Kännyköiden ja wifi-verkkojen yleistyessä nekin joutuivat sähköherkkien tulilinjalle – perustuuhan näiden laitteiden toiminta sähkömagneettiseen säteilyyn, eli tuttavallisemmin (ja vähemmän pelottavammin) radioaaltoihin.

Uskottavaa tieteellistä näyttöä sille, että arkiympäristön sähkölaitteiden sähkömagneettiset kentät aiheuttaisivat ihmisille oireita, ei ole löydetty, vaikka aihetta on tutkittu vuosikymmeniä. Vuonna 2019 Skepsis ry myönsi Huuhaa-palkintonsa Sähköä ilmassa -verkkosivustolle ja sen verkkokaupalle. Sivustolla annetaan ymmärtää matkapuhelimien ja tukiasemien tuottamien sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan muun muassa päänsärkyä, nivelkipuja, sydämen rytmihäiriöitä sekä vaikuttavan ihmisten hedelmällisyyteen. Esitettyjen väitteiden tueksi ei löydy vakuuttavaa tieteellistä näyttöä.

Mitä alan tutkimukselle kuuluu nyt? Onko mobiililaitteiden säteilystä tai sähköherkkyydestä saatu tutkimusnäyttöä suuntaan tai toiseen? Tässä artikkelissa kutsutaan radio- ja mikroaaltotaajuisia sähkömagneettisia kenttiä yleisnimityksellä ”mobiilisäteily”, koska juuri kannettavien viestintälaitteiden säteily on perusteettomia terveysväitteitä esittävien tulilinjalla. Tavalliset ULA-radiovastaanottimet tai lähettimet eivät aiheuta keskustelua.

SÄHKÖALLERGIAA JA OLETETTUJA SYÖPÄVAAROJA

KESKUSTELUSSA ON EROTETTAVA kaksi erillistä, mutta usein käsi kädessä kulkevaa asiaa: voiko mobiilisäteily lisätä syöpäriskiä (tai aiheuttaa muita sairauksia) ja voiko mobiilisäteily aiheuttaa sähköallergiaoireita? Kummastakaan ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä, ja mikäli mobiilisäteily olisi merkittävän vaarallista, se näkyisi jo väestötason tutkimuksissa. Vaikka joku pieni syöpäriski tulevaisuudessa löytyisikin, se tulee suhtauttaa muihin arkiympäristön riskeihin liikenneturvallisuudesta meluun ja ilmansaasteisiin ja vaikkapa liikunnan puutteeseen.

Sähköallergiaoireita ei ole puolestaan pystytty kaksoissokkokokeissa toistamaan, mikä viittaa siihen, että koetut oireet johtuvat uskomuksesta säteilyn vaarallisuuteen, ei itse altistuksesta, eli kyseessä on noseboilmiö.

STUK: EI MITÄÄN UUTTA MULLISTAVAA

SÄTEILYTURVAKESKUKSEN (STUK) ionisoimattoman säteilyn terveysvaikutuksiin perehtynyt johtava asiantuntija, TkT Lauri Puranen kertoo Skeptikko-lehdelle, että mobiilisäteilyn vaikutuksista ei ole lähivuosina julkaistu mullistavaa tutkimusta suuntaan eikä toiseen.

”Radiotaajuuksien puolelta minulla ei ole mitään mullistavaa kerrottavaa. Matkapuhelimien radiotaajuisen säteilyn terveysvaikutuksia selvittävät tutkimukset ovat vähenneet merkittävästi, kun noin 20 vuoden aikana ei mitään dramaattista ilmennyt”, Puranen kommentoi. ”Onhan joukko tutkijoita, jotka vahvasti uskovat terveysvaikutuksiin. Toivottavasti lähiaikoina WHO julkaisee Environmental Health Criteria -sarjassa katsauksen radiotaajuisten sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksiin liittyvistä tutkimuksista.”

Puranen ei mainitse nimiä, mutta kännykkäsäteilyn oletetuista vaaroista kirjoittaa aktiivisesti yhden käden sormilla laskettava porukka, jota on käsitelty Skeptikonkin sivuilla. Tiedeyhteisössä kyse on vähemmistöstä.

IARC UUDELLEENARVIOI PIAN

YKSI MONIVUOTISISTA mobiilisäteilyn terveysvaikutuksia selvittävistä hankkeista on kansainvälinen COSMOS- tutkimushanke, jota johtaa Tampereen yliopistossa professori, lääketieteen tohtori Anssi Auvinen.

Aiemmin COSMOS-hankkeessa on julkaistu muun muassa tutkimus, jossa selvitettiin kännykänkäytön vaikutusta unen laatuun. (Tettamanti, Auvinen ym. 2020) Tulokset tukevat käsitystä, että puhelimiin liittyvällä radiotaajuisella sähkömagneettikentällä ei ole pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Paljon puhelimeen puhuvilla unettomuus oli hieman yleisempää, mutta tämä vaikuttaisi selittyvän psykologisilla tekijöillä, ei säteilyn vaikutuksilla.

Tuoreimmassa COSMOS-hankkeen julkaisussa (Traini, Auvinen, ym. 2024) selvitettiin matkapuhelimen käytön ja päänsäryn vastaista yhteyttä. Puhelimeen puhumisen määrän ja päänsäryn välillä ei havaittu yhteyttä, mutta viikoittaisen päänsäryn ja runsaan tekstiviestien lähettelyn välillä havaittiin yhteys. Koska tekstiviestien lähettelyssä altistuminen radiotaajuiselle säteilylle on mitätöntä verrattuna puhelimeen puhumiseen, tulokset vahvistavat näkemystä, että kännykänkäytön aiheuttamat oireet eivät johdu säteilystä.

”Tänä vuonna valmistuu WHO:n kattava radiotaajuisia kenttiä koskeva arviointi, joka kattaa käytännössä kaikki terveysvaikutukset. Kansainvälinen ionisoimattoman säteilyn komissio ICNIRP puolestaan tekee parhaillaan arviota matalataajuisista kentistä – toivottavasti myös se valmistuu tänä vuonna”, Auvinen kommentoi.

Myös Puranen muistuttaa lähiaikoina julkaistavasta ICNIRPin katsauksesta pientaajuisten sähkö- ja magneettikenttien terveysvaikutusten tutkimuksista.

Tammikuussa 2024 julkaistussa katsausartikkelissa (Röösli ym. 2024) selvitettiin sähkömagneettisten kenttien yhteyttä muun muassa tinnitukseen ja migreeniin. Lopputulos oli, että ohjearvojen rajoissa olevat kentät eivät oireita aiheuta, mutta näyttö tästäkin on heikkoa: laatukriteerit täyttäviä tutkimuksia on vähän, ja niissäkin on runsaasti epävarmuustekijöitä.

Pixabay

VOIMALINJOJEN MAGNEETTIKENTÄT HANKALA TUTKITTAVA

RADIOTAAJUISTEN SÄHKÖMAGNEETTISTEN kenttien lisäksi IARC on luokitellut myös matalataajuiset magneettikentät luokkaan 2B. Tämä luokitus on tehty jo vuonna 2002. Tällaisia kenttiä syntyy voimalinjoista, kun niissä kulkee sähkövirta. Matalataajuiset sähkökentät luokiteltiin samana vuonna luokkaan 3, eli niiden syöpävaarasta ei ole tutkimusnäyttöä eikä myöskään syytä epäillä -tason näyttöä.

”Kesäkuussa pidimme STUKissa keskustelutilaisuuden pientaajuisten eli lähinnä voimalinjojen magneettikenttien terveysvaikutuksista. STUKhan suosittelee edelleen välttämään uusien lasten pysyvään oleskeluun tarkoitettujen tilojen rakentamisen niin lähelle voimalinjaa, että sen aiheuttaman magneettikentän keskiarvo pitkäaikaisesti ylittää 0,4 µT. Tämä suositus perustuu tieteelliseen epävarmuuteen magneettikenttien mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista”, Puranen kertoo.

”Osassa 1970-luvun lopulta lähtien tehdyistä väestötutkimuksissa on havaittu lievä leukemiariskin kasvu lapsilla, jotka ovat asuneet voimalinjojen lähellä 0,4 mikroteslaa voimakkaammassa magneettikentässä. Väestötutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että leukemia olisi seurausta magneettikenttäaltistuksesta”, Puranen jatkaa. ”Myöskään solu- ja eläinkokeista ei ole saatu tuloksia, jotka osoittaisivat tämän tason magneettikentän aiheuttavan leukemiaa tai muita syöpiä tai sairauksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen väestötutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia, eivätkä ne ole heikentäneet tai vahvistaneet näyttöä leukemiariskin kasvusta.”

Purasen mukaan yleisenä suuntauksena näyttäisi kuitenkin olevan, että uusimmissa tutkimuksissa riskisuhteet ovat pienentyneet. ”Aikaisemmin se oli noin 2, ja uusimmissa noin 1,5. Syy–seuraussuhdetta ei ole voitu edelleenkään osoittaa. Onkin esitetty, että pitäisi ideoida uusia menetelmiä, joilla voitaisiin osoittaa, johtuuko leukemiariskin kasvu altistuksesta magneettikentälle.”

Hosuminen ja tiedeviestintä eivät kuulu yhteen

MUISTAN ELÄVÄSTI, kun Helsingin Sanomat julkaisi marraskuuss a 2018 kohu-uutisen otsikolla ”Tutkimus paljastaa: Koulujen uudet menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi”. Artikkelin mukaan

Suomalaisen peruskoulun tasa-arvo on vaaras- sa, sanoo psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen.

Hänen mukaansa koululaisilta vaaditaan ny- kyisin sellaista itseohjautuvuutta, omatoimisuut- ta ja vastuunottoa, johon läheskään kaikki pe- ruskoululaiset eivät ikänsä puolesta ole valmiita.

Tässä vaiheessa lukijan sormet syyhyävät päästä lukemaan tutkimusta, mutta se osoittautuu haastavaksi:

Tällaiset johtopäätökset Keltikangas-Järvinen tekee muun muassa tuoreesta mutta vielä julkaisematto- masta tutkimuksesta. HS sai tiedot tutkimustulok- sista ennakkoon.

Eipäs luettukaan. Uutisesta nousi vilkas keskustelu, pelkästään HS:n omaan kommenttikenttään tuli 327 vastausta. Myöhemmin psykologian tohtori Aino Saarisen tutkimuksen tuloksia on kritisoitu (Moilanen 2021), kuten myös väitösprosessia (Ängeslevä 2022).

Aihe on hankala tutkittava, koska leukemia on erittäin harvinainen sairaus, joten yksittäiset, satunnaisesta vaihtelusta tai jostain muuttujasta, jota ei ole mitattu tai voitu mitata, johtuvat tapaukset heilauttavat tuloksia johonkin suuntaan. Myös julkaisuharha voi vaikuttaa ”Tutkimusten julkaisemiseen voi liittyä ns. julkaisuharha, eli ei julkaista sellaisia tutkimuksia, joissa ei havaittu mitään. Tällöin katsauksia laadittaessa voi näyttää siltä, että suurimmassa osassa tutkimuksia on havaittu vaikutuksia”, Puranen kommentoi.

Esimerkiksi Cochrane-katsauksessa on arvioitu, että positiivisten tulosten julkaiseminen on enimmillään neljä kertaa todennäköisempää kuin negatiivisten. Kielteisten tutkimustulosten julkaisuviive on jopa muutaman vuoden pidempi kuin myönteisten tulosten (Duodecim 2012).

KÄNNYKKÄSÄTEILYHUUHAA HIIPUMASSA?

1990-LUVUN LOPULLA PÄÄTÄÄN NOSTANUT ja radiotaajuisten sähkömagneettisten kenttien IARC 2B -luokituksesta 2010-luvun alussa hieman vetoapua saanut mobiilisäteilyn vaaroilla pelottelu on osoittanut hiipumisen merkkejä 2020-luvulla. Myös media on ollut pitkään johdonmukaisen kriittinen aihetta käsitellessään. Esimerkiksi tammikuussa 2022 Yle julkaisi pitkän artikkelin suomalaisesta Sähköherkkyyssäätiöstä, joka myy sähkömagneettisten kenttien mittauspalvelua huolestuneille kansalaisille. Artikkelin sävy oli kriittinen ja siinä tuotiin esille näytön puute mainittujen kenttien vaaroista.

Kännykkäsäteilykeskustelua pitkään seuranneilla Aalto-yliopiston professoreilla on sama havainto. ”Ainakin oman kuplani sisällä säteilyhuuhaa on ollut hiljaa”, kommentoi professori Tapio Ala-Nissilä Aalto-yliopiston sovelletun fysiikan osastolta. ”Tietääkseni asiasta ei ole julkaistu mitään uutta, ainakaan näyttöä ’haitoista’.”

Samoilla linjoilla on myös emeritusprofessori Risto Ilmoniemi. ”Huuhaan painopiste saattaa tosiaankin olla

Tutkimustulosten julkaisussa hosumisessa on useampi haitta. Ensinnäkin, harvalla toimittajalla on kompetenssia arvioida tieteellisen tutkimustuloksen pätevyyttä: mitä on tutkittu ja miten, ja mikä on tutkijan omaa mielipidettä ja mikä taas on pääteltävissä aineistosta ja millä varmuudella.

Toiseksi, muilla alan tutkijoilla ei ole mahdollisuutta haastaa tutkimusta, koska se ei ole heidän käytettävissään. Väärin tulkittu tutkimus tai liian pitkälle menevät johtopäätökset jäävät helposti elämään omaa elämäänsä mediassa.

On selvää, että nopeasti etenevästä ilmiöstä, kuten radioaktiivisesta laskeumasta, sotatoimista tai tartuntataudista pitää uutisoida nopeasti. Koulujen opetussuunnitelmien päivittäminen on kuitenkin hidasta, joten mikään järkiperuste (jos lehden halua saada klikkirahaa ei lasketa) ei puoltanut Saarisen tutkimustulosten julkaisua sanomalehdessä ennen itse tutkimuksen julkaisua.

Tämänkin johdosta arvostan, kun professori Anssi Auvinen kertoi minulle viime vuoden puolella, että vaihteeksi muualla. Toisaalta huomiota ollaan – aiheesta ja asiallisesti – yhä enemmän kiinnittämässä mentaalisiin ongelmiin, joihin lisääntynyt kännyköiden ja tietokoneiden käyttö johtaa”, Ilmoniemi toteaa.

Jonkin asian todistaminen aukottomasti absoluuttisen vaarattomaksi on käytännössä mahdotonta, mutta mikäli mobiilisäteily olisi niin vaarallista kuin ”toisinajattelijat” väittävät, se näkyisi jo väestötasolla. Mobiililaitteiden jatkuvan tuijottamisen ja koukuttavien pelien ja sosiaalisen median mahdolliset haitat ovat oman artikkelinsa asia, mutta radiotaajuisesta säteilystä ne eivät johdu – vaikka kännykkäsäteilyn vaaroista saarnaavat mielellään nostavat näitäkin haittoja keskusteluun käyttäen niitä keppihevosenaan.

Lähteet: Linja-aho, Vesa: Höpöhöpöä historian lehdiltä – muistatko maasäteilyn? Skeptikko, 4/2017.

Linja-aho, Vesa: Muistatko, kun monitori säteili? Skrolli, 2/2017. Linja-aho, Vesa: Keskenmenoja näyttöpäätteestä? Skeptikko 2/2017.

Luoto, Riitta: Julkaisuharha – lääketieteellisen tiedon akilleenkantapää. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/duo10120 Mäntymaa, Eero: Suomen rikkaimman suvun rahoilla pyöritetään säätiötä, joka neuvoo välttämään kännykkäsäteilyä – ihmisiä jopa kehotettu harkitsemaan muuttoa. Yleisradio 17.1.2022. https://yle.fi/a/3-12271456 Tettamanti, Giorgio; Auvinen, Anssi ym.: Long-term effect of mobile phone use on sleep quality: Results from the cohort study of mobile phone use and health (COSMOS). Environment International 2020.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/ S0160412019339194 Eugenio, Traini; Auvinen, Anssi ym.: Headache in the international cohort study of mobile phone use and health (COSMOS) in the Netherlands and the United Kingdom. Environmental Research 2024.

https://doi.org/10.1016/j.envres.2024.118290 Röösli, Martin ym.: The effects of radiofrequency electromagnetic fields exposure on tinnitus, migraine and non-specific symptoms in the general and working population: A systematic review and meta-analysis on human observational studies. Environment International 2024.

https://doi.org/10.1016/j.envint.2023.108338

COSMOS-tutkimuksessa matkapuhelimen käytön ja päänsäryn välisestä yhteydestä oli uusia tuloksia kyllä lähetetty julkaistavaksi, mutta hän ei voi kommentoida niitä vielä mitään, koska niitä ei ole julkaistu.

Päänsärkytutkimus julkaistiin ennen jutun menoa painoon – ja se on nyt kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa. Tulokset olivat linjassa aiemman kännykkäsäteilytutkimuksen kanssa, joten mitään kohua niistä tuskin nousee.

Lähteet: Moilanen, Antti: Kertovatko PISA-aineistot itseohjautuvasta oppimisesta? Kasvatus 1/2021.

https://journal.fi/kasvatus/article/view/107969/68986 Ängeslevä, Päivi: Väärä tulos. Suomen Kuvalehti 14.7.2022. https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/kun-aino-saarisen-vaitostutkimus-haastoi-koulutusmantrat-professorit-alahtivat-on-moraalitonta-hammentaa-poliitikkoja/?shared=1227477-0a03edff-1

Pixabay

Näyttöpäätteistä keskenmenoja?

RISTO ILMONIEMI muistelee kolmen vuosikymmenen takaista näyttöpäätesäteilykohua. ”Yksi muisto liittyy Työterveyslaitoksen tutkimukseen 1990-luvun alussa. Tutkimus päätyi siihen, että pankissa työskentelevien raskaana olevien naisten keskenmenoriski nousi, jos he työskentelivät suuria magneettikenttiä tuottavilla päätteillä.”

Ilmoniemi luki tutkimuksesta Työ Terveys Turvallisuus -lehdestä. Kävi ilmi, että tutkimusraportti ei ollutkaan julkinen.

”Kerroin asiasta pomolleni professori Olli Lounasmaalle, joka soitti Työterveyslaitokselle vaatien raportin arvioitavakseni. Osoittautui, että tutkimusraportti (ja itse tutkimuskin) oli hyvin tehty; en löytänyt siitä muuta puutetta kuin sen, että ei otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että vanhoilla, suuren magneettikentän synnyttävillä laitteilla työskentelevien työolosuhteet olivat stressaavampia kuin niillä, joilla oli modernimmat laitteet”, Ilmoniemi kertoo.

Tapaukseen liittyi muutakin erikoista. ”Työterveyslaitos möi palvelua, jossa tulivat mittaamaan muistaakseni 1500 markan hinnasta työpaikan laitteiden magneettikenttiä, jotta työnantaja tietäisi, millä laitteilla on ’suurentunut riski’. Tämä oli mielestäni eettisesti sopimatonta, sillä hehän olisivat voineet julkaista eri laitetyyppien magneettikenttäarvot sen sijaan, että pakottaisivat vastuuntuntoiset ja tietämättömät työnantajat mittauttamaan jokaisen laitteensa erikseen maksua vastaan.”

Muistikuville löytyy tukea vanhoista lehtiartikkeleista: Työ Terveys Turvallisuus -lehden numerossa 11/1992 on julkaistu Marja-Liisa Lindbohmin, Maila Hietasen, Pentti Kyyrösen ja Markku Sallménin artikkeli ”Vahvat magneettikentät harvi- naisia – Muutamat päätteet voivat lisätä keskenme- non riskiä”. Artikkelin mukaan työntekijöillä, joiden käyttämien päätteiden kuvanvaihtotaajuiset magneettikentät ylittivät 0,9 mikroteslaa, havaittiin 3,4-kertainen keskenmenon vaara heikkokenttäisen päätteen käyttäjiin verrattuna. Helsingin Sanomat 9.9.1992 puolestaan kertutkimuksesta.

Artikkelissa too samasta

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Liisa Lindbohm ja dosentti Maila Hietanen ”kieltäytyvät ehdottomasti kertomasta tutkittujen päätteiden merkkejä”. Kuvatekstin mukaan ”mittaus maksaa keskimäärin 1500 markkaa laitteelta”.

Näyttöpäätesäteilyn vaikutuksista oli esitetty pelkoja jo 1980-luvulla (ks. esim. Skrolli 2/2017, Skeptikko 2/2017), ja ilmiö rantautui Suomeen Ruotsista. Jo 1.2.1986 Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka Ruotsissa pelästyttiin näyttöpäätesäteilyä, kun ruotsalaiset ja puolalaiset tutkimusraportit kertoivat näyttöpäätteiden säteilyn aiheuttaneen eläinkokeissa sikiöiden epämuodostumia. Uutisessa muistutettiin myös keskenmenoja koskevista tutkimuksista ja siitä, että syy-yhteys ei ole selvä.

Samaisen uutisen mukaan ammattiliitot Ruotsissa vaativat, että katodisädeputket pitää korvata uuden sukupolven nestekidenäytöillä. Näin lopulta käytännössä tapahtuikin – tosin vasta 2000-luvun alussa.

STUKin Lauri Puranen muistaa, että Työterveyslaitoksen tutkimus julkaistiin myöhemmin oikeassa tiedelehdessä (Lindbohm ym. 1992). Muutamaa vuotta myöhemmin tutkijat julkaisivat jatkoartikkelin (Lindbohm & Hietanen 1995), jossa todettiin muun muassa, että valtaosa epidemiologisista tutkimuksista viittaa siihen, että näyttöpäätetyö ei aiheuta keskenmenoja, epämuodostumia sikiössä eikä sikiön kasvun hidastumista – mutta on jotain viitteitä siitä, että erittäin voimakkaat magneettikentät voivat moista aiheuttaa. Kohu kuitenkin laantui vähitellen, ja siirtyi koskemaan kännyköitä.

Tutkimusartikkelit: Lindbohm, Marja-Liisa ym.: Magnetic Fields of Video Display Terminals and Spontaneous Abortion. American Journal of Epidemiology 1992.

https://doi.org/10.1093/oxfordjournals.aje.a116569 Lindbohm, Marja-Liisa ja Hietanen, Maila: Magnetic Fields of Video Display Terminals and Pregnancy Outcome. Journal of Occupational and Environmen-tal Medicine 1995.

https://doi.org/10.1097/00043764-199508000-00011