Skeptikko · Skeptikko 1/2013
Sandy Hookin joukkoharha





JOUKKOHARHA
JOULUKUUN 14. saimme kuulla surullisia uutisia Yhdysvalloista. Connecticutin osavaltiossa 20-vuotias Adam Peter Lanza käveli Sandy Hookin ala-asteelle. Hän avasi tulen aseillaan. Laukauksia ammuttiin lähes sata. Kahdeksan poikaa, kaksitoista tyttöä ja kuusi naista saivat surmansa. Poliisien saapuessa Lanza ampui itsensä.
Salaliittoteoriat alkoivat muhia tutun metodologian kautta. Uutiset virtasivat eri tahtiin radiossa, televisiossa ja internetin uutispalstoilla. Mukana oli tietenkin ristiriitaisia lausuntoja, epävarmoja silminnäkijähavaintoja sekä viranomaisia, joilla ei vielä ollut mitään varmaa sanottavaa. Ensimmäisen kaoottisen päivän jälkeen tarjolla olikin runsaasti epäselvyyksiä. Teorisointi oli helppoa, sillä salaliittoteoriaan kuuluu olennaisena osana ajatus maailmasta, jossa ei ole sattumaa. Toinen tärkeä komponentti on valtamedian kertomien tietojen epäluotettavuus siinä mielessä, etteivät kaikki uutiset välttämättä tue juuri äsken kehitettyä salaliittoteoriaa. Silloin uutistoimisto on selvästi mukana salaliitossa.
Ensimmäiset puheet Adamin autosta löydetystä kivääristä olivat ristiriidassa sen kanssa, että hän kantoi puoliautomaattista kivääriä koulun sisällä. Oliko kivääri sujautettu salaa Adamin autoon? Puhuttiin myös, että poliisi pidätti miehen koulun ulkopuolella. Oliko ampujia enemmän kuin yksi? Miksi poliisi ei maininnut toisesta ampujasta mitään? Miksi Facebookissa oli kuolleen opettajan muistosivu, joka oli luotu pari päivää ennen ampumista? Ei voinut olla sattumaa, että Adam Lanzan isä on kutsuttu todistajaksi pankkimaailmaa vapisuttavan Libor-skandaalin takia. Miten on mahdollista, että joukkosurmassa kuolleeksi ilmoitettu Emilie Parker on hengissä perheensä ja presidentti Obaman kanssa valokuvissa surmien jälkeen?
Jokaiseen kohtaan löytyi lopulta selitys. Obaman kanssa kameroille poseerasi kuolleen Emilien sisko, joka käytti Emilien mekkoa. Adam Lanzan isä ei ollut todistajana Libor-skandaalissa. Facebookin ryhmien nimiä voidaan muuttaa jälkeenpäin, joten uusilla tapahtumilla voi olla vanhoja päiväyksiä. Poliisi ei puhunut mitään toisesta asemiehestä, sillä he laittoivat käsirautoihin kouluun pyrkivän huolestuneen isän. Auton takakontista löytyi pumppuhaulikko, joka sekoitettiin ensimmäissä uutisissa rynnäkkökivääriin.
Vastausten selvittäminen kesti huomattavasti pitempään kuin virheellisen tiedon levittäminen. Kaikkein pahinta vastausten etsimisessä oli se, että sen seurauksena vastauksia esittävä taho leimattiin helposti osalliseksi salaliittoon.
LUVASSA OLI vielä erikoisempia teorioita, kun lasten omaiset antoivat haastatteluja. Tyttärensä menettänyt Robbie Parker asteli kameroiden eteen hymy kasvoillaan. Puheen alkaessa hän joutui hengittämään syvään, jotta sai murheen kasvoilleen. Epätavallinen tapa esiintyä sai monet ihmettelemään, mikseivät ihmiset käyttäytyneet kuten tv-draamoissa oli totuttu näkemään. Moni ei nähnyt, mitä kameroiden edessä tapahtui ennen Parkerin puhetta. Hänen nimensä ilmoitettiin tiedotusvälineille. Kamerat kääntyivät kuvamaan väärää henkilöä. Parker huomasi kameroiden virheen ja asteli lähemmäksi hymyillen.
Pian esiintyi ajatus näyttelijöiden käytöstä. Jostain käsittämättömästä syystä joukkosurman omaiset eivät olleetkaan lasten oikeita vanhempia. Heidät oli palkattu esittämään – huonosti – surullisia vanhempia. Miksi? Se ei oikein selvinnyt kenellekään, kunnes keksittiin koko joukkosurman olleen lavastettu alusta loppuun asti. Mitään lapsia ei oikeasti kuollutkaan!
Kokonaan lavastetun joukkosurman edellytyksenä taustalla olisi oltava äärimmäisen monimutkainen salaliitto. Pelkästään lapsiperheiden palkkaaminen useaksi vuodeksi kaupunkiin olisi käsittämätön ongelma. Lavastaminen vaatisi patologien, poliisien, sairaaloiden ja monen muun viranomaisen saumatonta yhteistyötä. Kukaan ei saisi laverrella olemattomista ruumiista tai tunnistaa palkattuja näyttelijöitä hautajaisissa.
Ilmiriita oli lähellä. Koko touhun lavastamisen puolella olevat teorisoijat kurasivat totuutta etsivien maineen. Olihan tarjolla täysin looginen salaliittoteoria: Ampuja Adam Lanza oli aivopesty psykiatrisen hoitonsa aikana. Syksyllä julkaistu ”Dark Knight Rises” -elokuva sisälsi kohtauksen, joka laukaisi miehen tappoaikeet. Elokuvassa näytetään Gotham Cityn karttaa, jossa vilahtaa Sandy Hook -niminen asuinalue. Tämä pakotti Lanzan menemään kouluun aseiden kanssa.
Cui bono -kysymystä esittävillä oli oma teoriansa. Sandy Hookin tragediasta hyötyi eniten tavallisille kuluttajille suunnattu aseteollisuus. Monessa osavaltiossa asekaupat tekivät myyntiennätyksiä.
Aika näyttää, miten salaliittoteoroiden liike suuntautuu, mutta katkerat väittelyt teorisoijien kesken eivät laannu.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 1/2013. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Pääkirjoitus
Minä, skeptikko
Ilmastonmuutos on täällä
Valkee taistelee imagostaan
Puheenjohtajan palsta
Skeptikko 20 v. sitten
Kuukauden kulttuurihenkilö ja muita poimintoja
Skeptikko haastettu oikeuteen Etelä-Afrikassa
Lisäaineet ruoassa – turha huolenaihe
Spiritualisteja, meedioita ja ajatustenlukijoita Suomessa 1800-1900-lukujen taitteessa
Vuorovaikutus vai vedätys
Maailmankuviensa vangit
Ateismia vasta-alkajille ja uusateisteille
Linnakundista kirurgiksi – ilman Jeesusta tai muuta mystiikkaa
UFO olikin tasapainoilukiekko
