Spiritualisteja, meedioita ja ajatustenlukijoita Suomessa 1800-1900-lukujen taitteessa

Seuraavassa Heikki Nevala kertoo kahden tunnetun meedion ja ajatustenlukijan taustoista ja vierailuista Suomessa. Ajatustenlukija Washington Irving Bishopin Suomen vierailu ajoittui vuoteen 1885 ja meedio Anna-Eva Fayn vuoteen 1888.

Spiritualisteja, meedioita ja ajatustenlukijoita

washington Irving Bishop Päivää Ennen Kuolemaan-*** sa. Kuva: The British Library, (c)british Library ***board. 010882.f.26.

YHDYSVALLOISSA SYNTYI 1800-luvun puolivälin tienoilla useitakin erikoisia versioita tai kultteja perinteisemmästä kristinuskosta, kuten mormonit tai spiritualismi. Spiritualismissa uskotaan, että henkimaailman kanssa voi kommunikoida. Viestejä tuonpuoleisesta saadaan istunnoissa (seancé) erityisen herkkien ihmisten, meedioiden avulla. Tässä artikkelissa en puutu siihen, ovatko meediot todella aitoja henkien kanavoijia, vaan tyydyn toteamaan, että asiasta on kiistelty toista vuosisataa, eikä yhdenkään meedion ole todettu tehneen mitään yliluonnollista. Oikeastaan asia on päinvastoin. Spiritualismin historia on ollut erilaisten huijarien ja onnenonkijoiden temmellyskenttänä heti sen alusta lähtien.

Spiritualismi sai alkunsa 1848 Yhdysvalloissa. Foxin perheen vaatimattomassa puuhökkelissä alkoi kuulua selittämättömiä koputuksia. Varsin pian huomattiin, että talon koputtelevat kummitukset tai henget ilmestyivät vain Foxin sisarusten – viisitoistavuotiaan Margaretan ja kaksitoistavuotiaan Catherinen – läsnäollessa. Vuonna 1888 Margareta Fox tunnusti, että koputusäänet olivat huijausta; siskokset saivat ne aikaan varpaitaan voimakkaasti napsauttamalla. Toisen version mukaan he naksauttelivat niveliään. Tästä sinänsä triviaalista napsuttelusta sai kuitenkin alkunsa uskonnollinen kultti tai liike, joka levisi ympäri Yhdysvaltoja ja sieltä Eurooppaan.

Vaikka Foxin sisarukset paljastettiin, ei se estänyt uusien meedioiden ilmaantumista, kun spiritualismin villitys kerran oli saanut alkunsa. New Yorkissa oli 1851 sataviisikymmentä spiritualistista piiriä tai istuntopaikkaa. Samana vuonna Philadelphiassa oli kuusikymmentä spiritualistista piiriä, Bostonissa kolmekymmentäkaksi. On arvioitu, että vuonna 1852 spiritualistisella liikkeellä oli äsken mainituilla alueilla 40 000 jäsentä.

Seuraavina vuosikymmeniä maailmalla nähtiin meedioiden istunnoissa mitä erilaisimpia henkien ilmestymisien muotoja kuten koputuksia, pöytien kallistumisia, levitaatioita, henkien kirjoitusta, meedioiden suusta tuli ektoplasmaa (jonkinlaista henkimaailman materialisoitunutta ”ainetta”) tai nähtiin jopa itse henkiä. Erilaisia meedioita ilmestyi kuin sieniä sateella pitämään yllä yhteyttä henkimaailmaan lukemattomien istuntojen tarpeisiin.

Suomeen spiritualistinen villitys levisi Yhdysvalloista muun Euroopan tapaan. Esimerkiksi Minna Canth julkaisi 1894 näytelmän ”Spiritistinen istunto: ilveily kahdessa näytöksessä”. Se on lyhyt komedia, jossa tytön kosija joutuu piiloutumaan uunin pankolle, josta käsin hän sitten ”kummittelee” tupaan saapuneille spiritualistisen istunnon osallistujille. Maailman turuilla ja toreilla myös taikurit kiinnostuivat spiritualismin suosiosta. Spiritualismi oli todellinen muotivillitys, johon viittaaminen vaikkapa vain paljastusten muodossa takasi katsomoon lisää katsojia.

EI MITÄÄN YLILUONNOLLISTA – OSAAN VAIN LUKEA AJATUKSIA

WASHINGTON IRVING BISHOPIN (1856-1889, alun perin Wellington) molemmat vanhemmat olivat spiritualisteja. Äiti Eleanor toimi myös meediona. Bishop joutui nuorena seuraamaa spiritualistista liikettä äitinsä mukana.

Hänen kerrotaan olleen psykoottinen ja epävakaa henkilö. Bishop peri luultavimmin äidiltään sairauden vajota katalepsiseen transsiin. W. Irving Bishop oli vajonnut 1873 tilaan, joka kahden lääkärin mukaan diagnosoitiin kuolemaksi, mutta kolmas oli epäileväinen, kunnes W.I. Bishop kahdentoista tunnin jälkeen yllättäen virkosi. Vuosien varrella hän meni tajuttomaksi usein.

Bishopin suurimpana pelkona olikin joutua elävältä haudatuksi tai joutua ruumiinavaukseen kuolemalta vaikuttavassa tajuttomuuden tilassaan. Niinpä hän kantoi aina taskussaan lappua, jossa varoitettiin hänen oudosta tajuttomuuteen vajoamisen sairaudestaan. Jos hän vaikuttaisi kuolleelta, ruumiinavausta tai hautausta piti odottaa muutamia päiviä.

W . Irving Bishop aloitti eräällä tapaa uransa 1876 New Yorkissa meedio Anna-Eva Fayn henki-istuntojen paljastuksilla. Vielä vuonna 1880 hän julkaisi paljastusvihkosen, jossa paljastettiin kahden tunnetun taikurin selvänäköisyyden ja ajatustenluvun salaisuudet: ”Second Sight Explained. A Complete Exposition of Clairvoyance or Second Sight, as Exhibited by the Late Robert-Houdin and Robert Heller, Showing How the Supposed Phenomena May Be Produced.” Nurinkurista Bishopissa oli se, että vaikka hän aloitti uransa nimenomaan spiritualistien, meedioiden, ajatustenlukijoiden ja selvänäkijöiden salaisuuksien kauppaajana, hänestä itsestään tuli myöhemmin eräs oman aikansa amerikkalaisen show-maailman menestyneimpiä selvänäkijöitä ja ajatustenlukijoita.

Bishopin oma ura ajatustenlukijana lähti nousuun 1877, kun hän näki J. Randall Brownin (1851-1926) esityksen. Brownin esitys vaikutti todelliselta, kun hän katsojan kädestä pitäen pystyi lukemaan tämän ajatuksia. W. Irving Bishop ymmärsi Brownin esityksen taloudelliset mahdollisuudet show-business maailmassa. Hän ystävystyi Brownin kanssa, oppi tämän tekniikan, jota englanniksi kutsutaan termillä ”muscle reading”. Vastaavasti Bishop opetti Brownille Anna-Eva Fayn istuntojen salaisuudet.

Muscle reading -tekniikka perustuu siihen, että esiintyjä pystyy arvioimaan katsojan käden ideomotorisista pienistä liikkeistä, missä suunnassa piilotettu esine on. Katsoja ei itse tiedosta pieniä liikkeitään. Katsoja ei siis ymmärrä johdattavansa esiintyjää, joka usein myös kysyy matkan varrella sinänsä viattomia kysymyksiä, joilla suuntaa tarkennetaan.

Bishop käytti esityksissään muitakin huijaustapoja. Hänellä saattoi olla mukanaan yleisössä myös yksi tai kaksi salaista avustajaa, jotka pystyivät ruumiineleillä ja asennoilla koodaamaan tarvittavaa tietoa. Randall Brownilta hän oppi myös vakuuttavan blindfold-tekniikan, jossa esiintyjän silmät ovat peitetty esimerkiksi liinalla, mutta hän pystyy kuitenkin salaa näkemään. Nykyisinkin nähdään toisinaan esityksiä, jossa esiintyjä ajaa autolla silmät peitettynä, vaikka sen pitäisi olla mahdotonta. Bishopin kerrotaan olevan tämän lajin keksijä – tosin hän käytti ”stuntissa” hevosta.

Kun W . I. Bishop aloitti uusilla taidoilla varustetun esityksensä, hän korosti, ettei siinä ole mitään yliluonnollista – hän yksinkertaisesti osasi lukea ajatuksia. Joka tapauksessa nuori Bishop kasvatti itselleen parran ja lisäsi nimeensä etuliitteen ”Tri” saadakseen uudelle roolilleen ja esitykselleen vanhuuden tuomaa painoarvoa ja uskottavuutta.

w.i. Bishopin Esiintymisjuliste Turusta 1885.*** ***turun Museokeskus.

w.i. Bishopin Kuolema Oli Outo Ja Makaaberi.*** neljä Tuntia Ruumiinavauksen Jälkeen. Hän ***skandaali. Kuva: The British Library, (c)british

bishopin Vaimo Oli Saanut Tiedon Kuolemasta Ja Saapui Paikalle*** huomasi Miehensä Aivojen Puuttuvan. Tapauksesta Syntyi Julkinen ***library Board. 010882.f.26.

BISHOP LÖYSI MURHAAJAN SUOMESSA 1885

SUOMESSA KÄVI 1800-luvun lopulla runsaasti ulkomaisia ajatustenlukijoita, selvänäkijöitä ja meedioita, jotka kaikki olivat oikeastaan enemmän tai vähemmän varustettuja taikureiden taidoilla. Esimerkiksi taikuri Roberth (Roberth Francois, 1855-1923, ks. lehden kansi) oli käynyt Suomessa 1884, ja lehdistössä häntä verrattiin vuotta myöhemmin vierailleeseen W.I. Bishopiin.

Puoli vuotta ennen Bishopin vierailua hän sai ilmaista mainosta kotimaisten lehtien palstoilla, nimittäin kesäkuussa 1885 Suomea kiersi esiintymässä taikuri, joka käytti W.I. Bishopin nimeä. Vale-Bishop kuitenkin paljastui, koska Suomessakin oli henkilöitä, jotka tunsivat todellisen Bishopin ulkonäön. Lopulta poliisi kielsi vale- Bishopin esitykset ja hänet tunnistettiin amerikkalaiseksi Simon Abrahamiksi.

Washington Irving Bishopin vierailu kiinnosti poikkeuksellisesti myös sen ajan akateemista maailmaa. Ennen Suomeen tuloaan hän oli esiintynyt Tukholmassa kuninkaalle, prinssi Karlille, diplomaattikunnalle, tiedemiehille ja muulle sen ajan kermalle. Ajatustenlukija Bishopin vierailu Suomeen 1885 oli sen ajan mediatapaus, josta kirjoitettiin maakuntalehdissä Oulua myöten.

Todellisen W. Irving Bishopin sitten viimein saavuttua Helsinkiin lokakuussa 1885 odotukset olivat korkealla. Bishopin esitysten ilmoituksia Helsingissä oli jo 9.10., kun varsinainen ensi-ilta oli vasta 18.10. Koko Suomen lehdet ihmettelivät hänen taitojaan. Helsingin jälkeen (18.-19.10) W.I. Bishop matkusti yhdeksi illaksi (21.10.) Turkuun esiintymään, sieltä hän matkusti Helsingin kautta Viipurin, jossa hän esiintyi 24.10., jonka jälkeen hän matkusti Pietariin.

Bishop aloitti Seurahuoneella pidetyn esityksen kertomalla, että hän ei esitä mitään yliluonnollista, vaan tieteellisiä kokeita, joiden avulla hän koetti lukea katsojien ajatuksia. Kaikki testinsä Bishop teki silmät kankaalla peitettynä. Ensimmäiseksi Bishop pyysi katsojaa piilottamaan neulan huoneeseen, sillä aikaa kun hän itse poistui sivuhuoneeseen. Neulan kätki tuomari Wegelius, jota Bishop otti kädestä huoneeseen palattuaan. Nopeasti hän Wegeliusta kädestä pitäen löysi neulan pistettynä verhon taakse.

Seuraavassa kokeessa Bishop kertoi paljastavansa rikoksen, ja ensi alkuun hän poistui jälleen salista, milloin hovineuvos Krogius oli lyövinään jotakuta puukolla ja piilotti sen seinässä olevaan aukkoon. Bishop palasi saliin ja otti kädestä Krogiusta. Nopeasti W. I. Bishop löysi piilotetun puukon seinästä ja myös henkilön, joka oli ”murhattu”. Bishop kertoi kyseisen testin olleen aikoinaan Venäjän keisarin suosikki.

Kolmannessa testissä Bishop kertoi, että ei osannut arabiaa tai sanskriittia, ja pyysi erään jälkimmäistä kieltä osaavan kirjoittamaan lapulle yhden sanskriitin kielen sanan. Bishop kirjoitti oikean sanan näyttämön mustalle taululle, vaikka ei ollut sanaa nähnyt. Seuraavaksi professori Saltzman ja pari muuta katsojaa lähtivät piilottamaan neulan Seurahuoneen ulkopuolelle. Piilopaikaksi valikoitui ulkopuolella olevan ”keisarinnan kiven” rappujen kulmaus, josta Bishop sen kuitenkin heti löysi. Bishop käytti neulan etsimiseen sen piilottamiseen osallistunutta tuomari Wegeliusta, jonka edellä hän kulki, koskettaen vain muutaman kerran hänen kättään.

Viimeisessä testissä Bishop pyysi professori Saltzmania kuvittelemaan, että jokin hänen ruumiinosansa on kipeä. Saltzman kuvitteli jalkansa kipeytyneen, minkä Bishop nopeasti arvasi häntä kädestä pitäen. Seuraavaksi Saltzman kuvitteli hampaansa olevan kipeä, minkä Bishop kertoi oikein.

Toisena esitysiltana Seurahuoneella Bishop etsi jälleen katsojien piilottamat neulat sekä löysi myös ”murhaajan” ja ”murhatun”, kuten edellisenäkin iltana. Uutena kokeena Bishop pyysi katsomon avustajaa ”varastamaan” jotakin kolmelta muulta katsojalta. Bishop itse oli sivuhuoneessa. Hän palasi näyttämölle silmät peitettyinä ja sai käteensä kolme esinettä. Bishop palautti esineet niiden oikealle omistajalleen samalla, kun hän piti kädestä esineiden ”varastajaa”.

Seuraavaksi Bishop piirsi liitutaululle salin pohjapiirroksen, ja pyysi jotakuta piirtämään liidulla viivan kuvitteellisen vangin pakoreitiksi. Bishop palasi saliin, taulu oli piilotettuna, mutta hän ei pystynyt täsmällisesti määrittämään reittiä. Reitin piirtäjä kulki reitin vielä fyysisesti (Bishop oli ilmeisesti taas sivuhuoneessa valvojien kanssa) ja vasta sitten selvänäkijä pystyi reitin kutakuinkin näyttämään salissa olijoille.

Lopuksi Bishop kertoi vielä katsojien seteleiden sarjanumeroita, jossa hän onnistui vain melkein täydellisesti. Tämä on muuten selvänäkijöiden ja ajatustenlukijoiden yleinen temppu, eli melkein onnistunut on vakuuttavampi ihmeenä kuin täydellinen suoritus.

AJATUSTENLUKIJAN AIVOT

TOUKOKUUSSA 1889 Bishop oli pitämässä esitystä New Yorkissa, kun hän jälleen vajosi ”kataleptiseen transsiin” tai tajuttomuuden tilaan. Hän virkosi, mutta vajosi jälleen tajuttomaksi. Hänessä ei näkynyt minkäänlaisia elon merkkejä, joten hänet julistettiin kuolleeksi vielä samana päivänä. Jostakin syystä Bishopin taskussa ei tällä kertaa ollut lappua, jossa kerrottiin, että hautaamisessa tai ruumiinavauksessa pitäisi odottaa ja varmistaa hänen todella kuolleen.

Seuraavana päivänä hänelle tehtiin virallinen ruumiinavaus, missä lääkäreitä kiinnosti erityisesti tunnetun ajatustenlukijan aivot. Bishop oli nimenomaan väittänyt pystyvänsä ihmeellisiin suorituksiinsa johtuen hänen aivojensa erikoisesta rakenteesta. Aivoista ei kuitenkaan löytynyt muuta poikkeavaa kuin tavallista harmaampi väri. Lääkärit pesivät kätensä ja poistuivat paikalta.

Bishopin vaimo oli saanut tiedon kuolemasta ja saapui ensimmäisen kerran paikalle vasta neljä tuntia ruumiinavauksen jälkeen. Hän huomasi miehensä aivojen puuttuvan. Tapauksesta syntyi julkinen skandaali, lehdistössä syyteltiin lääkäreitä murhasta, ja vielä tänäkin päivänä arvuutellaan, oliko Bishop todella kuollut ennen ruumiinavausta. Jopa spiritualistit, joiden istuntojen huijauksia Bishop oli paljastanut useita vuosia ammatikseen, asettuivat Bishopin lesken tueksi. Lopulta Bishopin vaimo ei nostanut syytettä lääkäreitä vastaan. Washington Irving Bishop kuoli 33-vuotiaana.

Bishop tunsi seuraavaksi esiteltävän meedio Anna-Eva Fayn, koska hänen uransa siis oli alkanut Fayn meedioistuntojen paljastuksilla.

ANNA-EVA FAY TAIKOI RAHAA KASSAANSA

ANNA-EVA FAY (os. Ann Eliza Heathmann 1851-1927) syntyi Ohion alueella Yhdysvalloissa. Hän oli naimisissa kahdesti: spiritualistisia näytöksiä ja istuntoja pitäneen Henry Melville Fayn (Henry Cummings Fay 1841-1889) ja David Henry Pingreen (1858-1932) kanssa. Annie ja Henry Melville Fay menivät naimisiin 1871. Henry Fayn oma ura spiritualistina oli ollut laskussa useiden paljastusten takia ja Anna-Evassa hän näki mahdollisuuden siirtyä uuden lupaavan esiintyjän manageriksi.

Anna-Eva Fay oli aloittanut uransa jo lapsena pienissä yksityisissä meedioistunnoissa ja spiritualistien sisäpiirin tilaisuuksissa. Vähitellen hänen esiintymisareenansa kuitenkin laajenivat ja tulivat sitä myötä myös rahallisesti tuottoisammiksi.

Vuonna 1876 edellä esitelty W.I. Bishop toimi kolme kuukautta Anna-Eva Fayn avustajana istuntojen järjestämisessä ja tilaisuuksien organisoinnissa. Kun Bishopin oli oppinut tarpeeksi Fayn tavoista huijata yleisöä, hän lopetti yhteistyön. Pahinta Fayn kannalta oli Bishopin koko sivun juttu newyorkilaisessa sanomalehdessä (Daily Graphic 12.4. 1876). Siinä Bishop paljasti yksityiskohtaisesti Fayn sekä valossa että pimeässä suoritettujen istuntojen kaikki salaisuudet. Juttu oli otsikoitu: ”The Greatest Humbug Yet”. Osansa jutussa sai Fayn kykyihin myönteisesti suhtautunut tiedemies William Crookes (1832-1919) alaotsikon muodossa: ”How Professor Crook’s ’Gifted and Wonderful’ Medium, Annie Eva Fay,

Performs Her Tricks.” Juttu oli kirjoitettu anonyymisti, mutta kuvituksessa esiintyi kuitenkin Bishop, jonka käsialaa teksti oli.

William Crookes oli fyysikko ja kemisti, joka löysi alkuaine talliumin. Spiritismiin hän suhtautui suopeasti ja hän piti myös Anna-Eva Fayn meedion kykyjä todellisina. William Crookes testasi Fayta muutamaan otteeseen.

Eräässä kokeessa Fay piti käsissään lievää sähkövirtaa johtavia metallikahvoja. Ideana oli, että meedion oli pakko pitää kahvoja käsissään tai jos hän ei pitänyt, Crookes näki sen testikoneensa mittarista. Anna-Eva Fay jäi yksin verhojen taakse metallikahvat käsissään ja tuoliin sidottuna. Crookes siirtyi mittaripöydälleen. Verhojen takana joku viritti soittorasian, se alkoi soida, sammui, sitten tuntematon käsi ojensi verhojen välistä viulun, kirjan ja jopa kirjaston tikkaat.

Lopulta Crookes havaitsi mittarinsa pudonneen nollaan, mikä tarkoitti Fayn irroittaneen otteensa metallikahvoista. Fay löytyi tuoliltaan edelleen sidottuna, mutta ”pyörtyneenä”, metallikahvat lattialle pudonneena. Crookes ei koskaan myöntänyt, että Anna-Eva olisi voinut jotenkin huijata häntä testeissä, vaikka koejärjestelyistä on myöhemmin löydetty useita huijauksen mentäviä aukkoja.

Anna-Eva Fay jäi useasti kiinni vilpillisestä toiminnasta meedioistunnoistaan. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan hänen uraansa. Esimerkiksi 1876 W.I. Bishopin paljastettua Fayn lehtijutussaan, Anna-Eva ja Henry Fay yksinkertaisesti muuttivat kaupunkia ja aloittivat toiminnan hiukan eri muodossa uudelleen.

Englannissa 1874 taikurit Maskelyne ja Cooke esittivät teatterissa paljastusohjelman Fayn esityksestä. Taikurit, jotka paljastivat esityksissään meedioiden ja spiritualistien toimintatapoja, kutsuivat itseään anti-spiritualisteiksi. Heidän motiivinsa oli usein sama, kuin paljastusten kohteidenkin eli yleisön houkutteleminen omiin esityksiinsä.

Vuonna 1887 Anna-Eva Fay joutui Englannissa esityksen pimeässä suoritetussa osiossa vaikeuksiin, kun hän väitti leijuvansa yleisön yläpuolella. Joku katsomosta kuitenkin sytytti valoja, jolloin hämärässä oli erotettavissa, kuinka Anna-Eva piteli katon rajassa pitkää seivästä, jonka päässä oli ilmalla täytetty pussi, johon oli maalattu hohtava ihmishahmo. Poliisi jouduttiin kutsumaan paikalle yleisöä hillitsemään.

Huolimatta siitä, että Anna-Eva Fay oli vähintäänkin kiistanalainen henkilö, hänen maineensa vain kasvoi vuosi vuodelta. Vuonna 1887 Fay esiintyi uransa suurimmalle yleisölle Chigacossa, kun paikalla oli 6 000 lipun maksanutta. Usein esitysten ilmoituksissa mainostettiin ihmeitä, joita ei itse esityksessä kyetty näyttämään, mikä johti yleisön rettelöintiin. Chigacon vuoden 1887 esityksessä piano ei leijunut ja show päättyi kaoottisesti, kun osa yleisöä mellakoi ja osoitti tyytymättömyyttään. Anna- Eva Fayn ura muuttuikin niin, että lopulta hän esiintyi vähemmän ns. varsinaisissa meedioistunnoissa. Hänestä tuli vaudeville-teattereiden kysytty esiintyjä.

Vuonna 1888 Fay oli jälleen kiertueella Euroopassa, jolloin hän Ruotsista saavuttuaan esiintyi muutamana iltana myös Suomessa. Matkan varsinainen kohde oli Pietari ja sen ylellinen seurapiirielämä. Siellä hän antoi myös useita kalliita yksityisistuntoja lähellä hovia olleille korkeille virkamiehille. Huvudstadbladet kertoi jo 4. marraskuuta, että Fay vetää Tukholmassa joka esitykseen noin 1300 katsojaa. Fayn kerrottiin olevan ”alallaan” erittäin taitava, vaikka häntä lehtijutun perusteella pidettiin ennemmin ”taikurinaisena” (trollkvinna) kuin todellisena meediona. Lehtijutun mukaan Fayn paras taika oli se, miten hän oli saanut isoja summia taiotuksi kassaansa tukholmalaisilta.

anna-eva Fay Hollannissa 1888 Samana Vuonna Kuin*** vieraili Suomessa. Barry H. Wiley: The Indescribable ***phenomenon, 2005.

ANNA-EVA FAY EI VAIKUTTANUT HELSINGISSÄ

HELSINGISSÄ ANNA-EVA FAY esiintyi ylioppilastalolla vain kahtena iltana 11. ja 12. marraskuuta 1888. Tarjolla oli ”Suuri, tieteellinen istunto”. Ilmoituksen mukaan muun muassa näkymättömät kädet kirjoittivat kynällä täydessä kaasuvalaistuksessa, paikalla nähtiin myös itsestään pöytää koputteleva tekokäsi, pöydät ja tuolit leijuivat vapaasti ilmassa, kukkia ilmestyi tyhjästä lahjoitettavaksi naisille, veitset ja sakset työskentelivät itsestään ja kitara soi ilman soittajaa. Uusi Suometar kertoi Fayn vierailusta seuraavasti:

”Miss Annie Ewa Fay, amerikkalainen loihtutaiteilija, antaa ylioppilastalon juhlasalissa huomenna ja ylihuomenna ”tieteellisen” näytännön, jossa saadaan kaikenlaisia ihmeitä nähdä ja kuulla, niin kuin ilmoituksessa luvataan. Ruotsissa ja Norjassa, jossa neiti Fay viimeksi on esiintynyt, owat hänen temppunsa saaneet monen tiedemiehenkin pään pyörälle ja sanomalehdet kehuwat hänen taitoansa suuresti.”

Anna-Eva Fayta kutsuttiin ”loihtutaiteilijaksi”, joka vastaa nykyistä ”taikuri”-sanaa, eikä muutoinkaan esityksiä pidetty niinkään yliluonnollisina vaan taitavasti esitettyinä taikurin ”temppuina”. Katsojia yhtenä iltana hänellä oli kuutisensataa. Fayn vierailu ei kuitenkaan tehnyt Helsingissä samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi joitakin vuosia aikaisemmin vieraillut W.I. Bishop tai Roberth Francois.

Fayn sanottiin myös ruotsinkielisessä lehdistössä tekevän taikatemppuja, hänen spiritualistinen istuntonsakin oli ennemmin ”taikuri-istunto” (taskspelarséance). Yleisö oli esityksissä aika varautunutta ja kaiken kaikkiaan Fayn vastaanotto täällä ei vastannut hänen mainettaan ulkomailla.

Vaikka Anna-Eva Fayn vierailu ei tehnytkään kotimaiseen yleisöön vaikutusta, hänen uransa jatkui Yhdysvalloissa vielä pitkälle 1900-luvun puolellekin. Tyypillistä Faylle oli, että hän vuosien varrella muutti huijaustekniikoitaan. Hän teki myös ajatustenlukutyyppistä ohjelmaa hyvällä menestyksellä vaudeville-teattereissa.

Ylipäätänsä Fay oli oman aikansa liikenainen, joka päätti Klondiken kultaryntäysvuosina ostaa oman höyrylaivan, jolla kullankaivajia rahdattaisiin Alaskaan. Ajoitus vain oli väärä, sillä kultaryntäys oli hiipumassa ja Fayn laivayhtiö teki konkurssin. Anna-Eva Fay myös myi esityksissään vuosikymmenien aikana onnenamuletteja, ennustuspeliä sekä uni- ja ennustuskirjoja. Hän oli myös kiinnostunut teosofiasta ja Helena Blavatskyn (1831- 1891) kirjoituksista inspiroituneena Fay perusti myös kotitilalleen ”teosofisen” koulun 1908.

Vaikka Anna-Eva Fayn esitykset alkoivat vähentyä vuoden 1908 jälkeen, hänet nähtiin kuitenkin aika ajoin teatterin lavalla. Viimeisen esityksensä hän teki 73-vuotiaana 1924. Samana vuonna hän tapasi kuuluisan taikuri Harry Houdinin (Erich Weiss 1874-1926). Vuonna 1913 maailman vanhin taikurijärjestö, Lontoon Magic Circle (perustettu 1905) valitsi Anna-Eva Fayn kunniajäsenekseen. Tuohon maailman aikaan hänet alettiin ylipäänsä nähdä enemmän taikurina kuin meediona tai spiritualistina. Syynä oli varmasti sekin, että hänen esityksenä olivat siirtyneet vuosikymmenien aikana meedioiden yksityisistä istunnoista teattereiden viihde-esityksiksi. Anna-Eva Fay kuoli 1927.

1900-luvun alkuvuosina Suomessa kuitenkin vieraili ”Eva-Fay”. Kyseessä oli Anna-Eva Fayn pojan vaimo, joka alkoi käyttää omissa esityksissään tarkoituksella anoppinsa nimeä muistuttavaa taiteilijanimeä. Eva-Fayn vierailuista Suomessa kerrotaan Skeptikon ensi numerossa.

Lähteitä: -Barry H. Wiley: The Indescribable Phenomenon. The Life and Mysteries of Anna Eva Fay.

• Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto: Suomalainen Wirallinen Lehti 19-20.10.1885, Huvudstadsbladet 10.11.1888, Uusi Suometar 10.11.1888 ja Nya Pressen 13.11.1888.

Kiitokset: Sven Hirn ja Lotta Mattila.

anna-eva Fayn Ilmoitus Helsingin Esityksistä 1888.*** folkwännen 10.11.1888. ***kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto.

taikuri Ja kirjoittanut ja Loihtutai-