KIRJAT

Joni Martikainen: Älä Miten, Miten, miksi miksi ja ja milloin milloin Talouspsykologia JKM usko kaikkea mitä ajattelet. aivosi aivosi johtavat johtavat sinua sinua harhaan? harhaan? Oy, 2012.

Miksi skeptikon työ ihmisten

valistajana on niin vaikeaa?

Sekin selviää Joni

Martikaisen kirjasta.

JONI MARTIKAINEN opiskelee Helsingin yliopistolla pääaineenaan psykologia ja sivuaineenaan kognitiotiede. Hän piti välivuoden opinnoistaan ja kirjoitti kirjan ”Älä usko kaikkea mitä ajattelet”. Kirjassaan Martikainen toteaa, että maailma ympärillämme ei ole sellainen, millaisena ihmisen aivot sen havaitsevat. Ihmisen havaintojärjestelmän rakenne vaikuttaa tapaan havaita maailmaa. Ihmisen ajattelun rajoitteet puolestaan vaikuttavat tapaan tulkita havaittua. Arkiajattelun teoriat palvelevat hyvin arjessa, eikä niistä useimmiten ole käytännössä sen enempää haittaa kuin oli aikanaan haittaa uskomuksesta, että Maapallo on litteä.

”Arkinen ajattelu johtaa kuitenkin myös vääriin arvioihin maailmasta. Väärät arviot johtavat vääriin päätöksiin, jotka monessa tapauksessa heikentävät ihmisen elämänlaatua.”

Martikainen esittelee kirjassaan ihmisen käyttäytymiseen liittyviä tutkimuksia, jotka ovat olleet omalla alallaan mullistavia. Tämän lisäksi lukuisat pienempien alojen tutkimukset ovat pakottaneet ajattelemaan kokonaisten tieteenalojen vanhentuneita käsityksiä uudelleen. Ongelmana tavallisen lukijan kannalta on, että tutkimusraportit on ripoteltu ympäri maailmaa. Ne on usein myös kirjoitettu vaikeasti lähestyttävällä ja matemaattisesti painottuneella kielellä.

Martikaisen kirjan päätavoite on tämän tiedon yhdistäminen ja avaaminen selkokielelle. Hän kertoo, että maailmalla maailmalla oleva oleva keää keää jätettäväksi jätettäväksi tärtieto tieto on on aivan aivan liian liian kiinnostavaa kiinnostavaa ja ja tärainoastaan ainoastaan tieteellisiin tieteellisiin artikkeleihin.

artikkeleihin.

MAAILMA ON AIVOJEN LUOMA SIMULAATIO

KIRJAN ALUSSA MARTIKAINEN POHJUSTAA, miksi aivot johtavat meitä harhaan. Maailmassa ei esimerkiksi ole värejä tai ääniä. Eri valon aallonpituudet eivät itsessään ole minkään värisiä, vaan värit ovat aivojen keino erotella valon aallonpituudet toisistaan. Vastaavasti ääntä ei ole olemassa havaintojärjestelmän ulkopuolisessa todellisuudessa; on vain paineaalto, josta aivot luovat simulaation, joka ilmestyy subjektiiviseen kokemukseen äänenä.

”Aistijärjestelmien tutkijat ovat löytäneet vastauksen ikivanhaan buddhalaiseen arvoitukseen yksinään metsässä kaatuvasta puusta ja kaatumisen mahdollisesti synnyttämästä äänestä. Vastaus on, että jos ketään ei ole kuulemassa, ei synny ääntä, syntyy pelkästään paineaalto ilmakehässä.”

Maailman tapahtumia tarkasti heijasteleva kuva ei välttämättä ole ihmisen selviytymistä parhaiten palveleva kuva. Aivojen luoma simulaatio maailmasta jättää kaiken selviytymisen kannalta epäolennaisen huomiotta ja korostaa asioita, joilla on mahdollisesti merkitystä hengissä pysymiselle ja suvunjatkamiselle. Tasainen ääni, piippaus muuttuu pian hiljaisuudeksi, sillä kaikki pitkään muuttumattomana pysyvät aistilähteet katoavat nopeasti tarkkaavaisuudestamme. Samanlaisina pysyvät tapahtumat olisivat todennäköisesti jo osoittaneet vaarallisuutensa tai hyödyllisyytensä, siksi niihin ei tarvitse jatkuvasti kiinnittää huomiota.

Ympäristössä, jossa ihmisen ajattelu kehittyi, kaikki materia oli käsin kosketeltavissa. Siksi meidän on lähes mahdoton kuvitella maailmaa ilman aikaa, paikkaa ja syyseuraus -suhteita. Kuitenkin esimerkiksi modernin fysiikan löydökset todistavat nämä arkijärjen perusolettamukset todellisuuden luonteesta vääriksi. Fysiikan mukaan ennen maailmankaikkeuden syntyä ei ollut aikaa, ei paikkaa, ei materiaa. Kvanttifysiikan mukaan sama partikkeli voi sijaita monessa paikassa yhtä aikaa. Arkijärki kysyy: missä tilassa avaruus laajenee? Täytyyhän sen reunojen ulkopuolella olla jokin tila, jotta se voi yleensä laajeta.

Kvanttifysiikan löydökset ovat arkijärjen vastaisuudestaan huolimatta matemaattisia tosiasioita maailmankaikkeuden luonteesta. Ihmisaivojen on vaikea ymmärtää niitä, koska aivot kehittyivät maapallon ilmakehässä – maapallon, ei maailmankaikkeuden lakien alaisena.

SELVIYTYMISHARHA

MARTIKAISEN KIRJASSA on paljon skeptikoita kiinnostavia asioita. Hän mm. kertoo, kuinka tutkimuksissa on havaittu, että ihmisillä on taipumus antaa asioiden olla entisellään. Yksityishenkilö saa lain mukaan 18-vuotiaana päättää eroaako kirkosta. ”Kuinka moni ihminen liittyisi kirkkoon 18-vuotiaana, jos lain mukaan yksilö saisi silloin itsenäisesti päättää, liittyykö kirkkoon?”, Martikainen kysyy. Hän olettaa, että kirkkoon kuuluvien määrä romahtaisi merkittävästi.

Kirkkoon kuuluu lukuisia ihmisiä, jotka eivät ole kovin uskonnollisia, mutta jotka eivät koe kirkkoon kuulumisesta olevan mitään haittaa, joten siitä eroaminen olisi turhaa. Samalla tavalla kirkkoon kuulumisesta ei suurelle osasta ihmisistä ole myöskään merkittävää hyötyä, joten siihen liittyminen olisi vain lisävaiva. Näin ollen he ovat taipuvaisia jatkamaan sen mukaan, mitä heidän vanhempansa ovat aikanaan valinneet.

Ihmisen aistijärjestelmän vallitseva periaate on korostaa poikkeavia tapahtumia ja vaimentaa kaikkea, mikä pysyy paikallaan. Myös ihmisen ajattelussa on hieman samanlainen periaate kiinnittää huomio poikkeaviin tapahtumiin ja jättää huomioimatta tapahtumat, jotka eivät ole poikkeavia.

”Jos lähetät kymmenentuhatta sähköpostia, joista viisituhatta ennustaa tietyn osakkeen nousevan ja viisituhatta ennustaa sen laskevan, saat pelkän sattuman avulla viisituhatta oikein. Kun lähetät näille viidelletuhannelle samalla periaatteella seuraavan kirjeen, saat näistäkin kaksituhattaviisisataa oikein. Todennäköisyyksien mukaan kymmenentuhannen alkujoukosta onnistut ennustamaan kuusi kertaa peräkkäin oikein kahdeksallekymmenelle ihmiselle. Moni näistä kahdeksastakymmenestä ihmisestä vakuuttuu ennustuskyvystäsi, koska he eivät ota huomioon lähtötilannetta eli lähettämääsi kymmentätuhatta kirjettä. Jos näistä kehdeksastakymmenestä ihmisestä edes 10 prosenttia eli kahdeksan ostaa vuositilauksesi, olet ansainnut 2400 euroa muutamalla napinpainalluksella.”

Tällaista sijoituskirje-esimerkkiä kutsutaan selviytymisharhaksi. Hieman samanlainen ilmiö on kyseessä silloin, kun ajattelet jotakin henkilöä ja sitten näet hänet kaupassa. Todennäköisesti ajattelet vuoden aikana miljoonia eri ajatuksia, joissa vilahtelee lukuisia elämässäsi kohtaamiasi henkilöitä. Et kuitenkaan koskaan kiinnitä huomiota tapauksiin, jolloin ajattelet henkilöä, mutta et näe häntä kaupassa. Ainoastaan kun tästä valtavasta populaatiosta nousee esille tapaus, jossa juuri ajateltu henkilö tavalla tai toisella ilmestyy elämääsi, panet asian merkille.

LOOGINEN AJATTELU SAMMUU HELPOSTI

SE, ETTÄ sähköposteihin saapuvat sijoituslehtiset ovat roskapostia, tulee tuskin kenellekään yllätyksenä. Jos näillä ihmisillä olisi jokin salainen, oikeasti toimiva sijoitusstrategia, he olisivat jo itse rikkaita. Jos he osaisivat ennustaa markkinoiden liikkeitä, he eivät joutuisi ansaitsemaan elantoaan roskapostimainonnalla.

Martikaisen mukaan ei sen sijaan ole yhtä luonnollista yhdistää tällaista harhauttamista lailliseen pankkitoimintaan. Tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että esimerkiksi sijoitusrahastoissa on pitkälti kysymys juuri selviytymisharhasta. Tekninen termi tälle toiminnalla on ”kuolleiden hautaaminen”. Siinä suuresta sijoitussalkkujen joukosta hyvin selviytyneitä korostetaan ja huonosti selvinneet haudataan. Jos rahastoyhtiön sijoitussalkku saa korkeimman mahdollisen arvosanan eli kolme tähteä arvostetulta tutkimusyritys Morningstarilta, ei se ole mikään tae menestyksestä. Todellisuudessa kolmen tähden arvostelun saa 10 prosenttia kaikista salkuista, mikä tarkoittaa sitä, että jos yhtiöllä on sata eri sijoitussalkkkua, joista viidellä on kolmen tähden arvostelu, yhtiön sijoitussalkut menestyvät keskiarvoa huonommin eikä paremmin, kuten yhtiö mainoksissaan todennäköisesti antaa ymmärtää.

Epätoivoisia valistusskeptikoita ehkä helpottaa kirjan tieto, että vastakkaisia maailmankuvia edustavien ryhmien linnoittautuminen maailmankuviensa taakse on merkittävä tekijä eri ihmisryhmien välisissä ongelmissa. Taipumus nähdä oma maailmankuva oikeana ja vastakkainen maailmankuva vääränä on syvällä ihmisen biologiassa. Tutkimuksen mukaan negatiivinen tieto suosikkipresidenttiehdokkaasta sammutti aivoalueet, jotka yhdistetään loogiseen ajatteluun.

Lehtiartikkeleissa vaikuttaa siltä, että lukijoiden ennakkokäsitykset, ei artikkelin asiasisältö, määrittelee mitä artikkelissa ymmärretään lukevan. Näyttää olevan aivan sama, mitä yksilö lukee, kuitenkin se mitä todennäköisemmin vahvistaa hänen aikaisempia kantojaan.

Valtava määrä tutkimustuloksia viittaa siihen, että kun ihmiset muodostavat mielipiteensä jostain tunnepitoisesta asiasta, he eivät enää helposti muuta kantaansa.

Kirja tuntuu hieman pintapuoliselta, mutta tämä kai sen tarkoitus onkin. Punainen lanka katoaa välillä. Lisää tietoa kaipaaville kirjan lopussa on ansiokas 24 sivun lähdeluettelo. Suosittelen.