20v.

PARANORMAALIT ILMIÖT ovat osa mediateollisuutta: Erilaiset poltergeist- ja haamuelokuvat samoin kuin avaruusfantasiat ja mielikuvitukselliset mediatarustot ovat jatkuvasti kasvava osa valkokangas- ja kuvaruutuviihdettä. Ufoihin ja haamuihin luottavien ihmisten ei enää tarvitse turvautua epämääräisiin valokuviin ja kuulopuheisiin, koska tiedotusvälineiden ja viihdeteollisuuden keinoin voidaan rakentaa täysin uskottavia, mutta arkitodellisuudessa olemattomia ilmiöitä. ...

Medioilla on taipumus luoda todellisuutta. Elokuva toimii näin mielenkiintoisena linkkinä varsinaisen paranormaalin uskomisen ja pelkän katselukokemuksen välillä. Media tekee hyväksyttäväksi ajatuksen, että on olemassa joitakin ilmiöitä, joita ei ihmisen aisteilla voi havaita, mutta jotka voidaan esimerkiksi elokuvan keinoin herättää ikään kuin henkiin. …

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mediat olisivat aiheuttaneet uskon paranormaaleihin ilmiöihin, onhan ihmisillä aina ollut tapana etsiä yliluonnollisia ilmiöitä ympäristöstään. Mediat ainoastaan hyödyntävät tätä ilmiötä ja antavat ihmisille mitä heidän mielikuvituksensa kaipaa. …

Fantasioista ei sinänsä olekaan mitään haittaa eikä siitä, että viihdeteollisuus luo oman mielikuvitustodellisuutensa. Ongelman muodostavat sen sijaan ne, jotka käyttävät medioiden luomaa todellisuutta häikäilemättömästi hyväkseen. Kutsun heitä mediameedioiksi.

Mediameedio on henkilö, joka ottaa kiinni tiedotusvälineiden levittämistä fantasioista ja rakentaa niille oppinsa. Mediameediolle on ominaista, että hän tiedostaa ja hallitsee median keinot: hän osaa esiintyä ja käyttää tieteelliseltä kuullostavaa terminologiaa. Sanat ovat usein kuin science fiction -elokuvista: ne on irroitettu alkuperäisestä yhteydestään uuteen käyttöön, mutta ne kuullostavat hyvältä. Sanoihin liittyvä luotettavuus ja vakuuttavuus ovat säilyneet uusiokäytössä niin, että katsoja tai kuulija ei välttämättä eroa huomaa.

Erityisen suosittuja näyttävät olevan fysiikan ja matematiikan käsitteet, joiden tarkkaa merkitystä harva kuulija täysin käsittää. Esimerkiksi ”emissio” ja ”absorptio” ovat käyttökelpoisia sanoja. Sen sijaan, että puhuttaisiin ufosta, joka sieppaa viattomia kulkijoita, puhutaankin ufojen ”absorptiokyvystä”. Jos maahan pudonnut satelliitin kappale käyttäytyy lämpölaajenemisesta johtuen epätavallisesti, mediameedio voi sanoa, että outo esine ”emittoi tuntematonta värähtelyä”. Hyvin muodikas sana on ”bifurkaatio”. Kun tieteessä löydetään jokin uusi ilmiö, jota ei voida selittää vanhoilla keinoilla, voidaan väittää ”länsimaisen tieteen väistäneen ongelmia, kuten bifurkaation tapauksessa”. Tähän on hyvä lisätä, että nämä laiminlyödyt ongelmat voidaan tietysti loogisesti selittää vain ufojen avulla. ...

Miten mediameedioihin sitten pitäisi suhtautua? Keskinäiseen mustamaalaamiseen ei varmaankaan kannata alentua – se johtaa samaan tulokseen kuin George Bushin vaalikampanja 1992. Mielekkäämpi ratkaisu lienee, että tiede popularisoi varsinkin mediameedioille suotuisat aiheet entistä selvemmin, kiinnittäen huomiota metafyysisten aineksien eliminointiin. Tämä pitäisi tehdä ennen kuin mediameedio pääsee käsiksi aiheeseen.

Toisaalta käytössä on keino, jota on viime aikoina käytetty mm. scientologiaa vastaan: mediameediot voidaan itse asettaa kriittisen ja analyyttisen julkisen huomion kohteeksi.

OLEN KUULLUT JA LUKENUT monta kertaa tarinan muinaisista kiinalaisista lääkäreistä, jotka saivat palkkansa ainoastaan silloin, kun heidän potilaansa olivat terveitä. Palkan tulo loppui, jos potilas sairastui – olihan lääkäri tuolloin epäonnistunut. Tarinaa esitetään usein historiallisena tosiasiana; niin tekee mm. luontaislääketieteen instituutti Kaironin rehtori Antti Pietiäinen. …

Tiedustelin tarinan todenperäisyyttä syksyllä 1989 Japanissa käydessäni kiinalaiselta syöpälääketutkijalta Goro Chiharalta, joka työskentelee Teikyo-yliopiston bioteknologian tutkimuskeskuksessa Kanagawassa. …

Chihara vastasi tuntevansa tarinan, ja luonnehti sitä kauniiksi kansansaduksi. Hän suhtautui kysymykseeni samantapaisella lempeällä huvittuneisuudella kuin suomalainen ulkomaalaiseen, joka kysyy asuuko Joulupukki todella Suomessa. …

Tarinan sitkeys kuvastaa myös ihmisten taipumusta väistää omaa vastuutaan sairauksien ehkäisyssä. Se kertoo, että sairaudet ovat yhä monien ihmisten ajattelussa kuin yliluonnollisia hahmoja, joilta jumala tai vaikkapa yli-inhimillinen kiinalainen lääkäri pystyy varjelemaan. …

Ihminen toivoo suojelusenkeliä varjelemaan askeleitaan, ja Antti Pietiäinen tarjoaa meille nyt kiinalaista enkeliä. Viisaalla psykologialla hän hyödyntää ihmisten lapsenomaisia tarpeita ja ohittaa rationaalisen ajattelun.

Jukka-pekka Puro

Veijo Saano

lainaukset Lehdestä Skeptikko 16, Kevät 1993 skeptikot Verkossa: www.skepsis.fi/julkaisuja/skeptikkolehti.aspx