Skepsis ry · Suomalaisten skeptikkojen yhdistys torstai 5.11.2026
Skepsis ry

Kohta 40 vuotta kysymyksiä

Kirjat · Skeptikko 1/2014

Pahuutta, myyttejä ja humpuukia

Risto K. Järvinen

Kirjat

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli. WSOY, 2014

Skepsiksen Tieteellisen

neuvottelukunnan jäsen Hannu

Lauerma on lääketieteen tohtori,

psykiatrian ja oikeuspsykiatrian

erikoislääkäri, psykoterapeutti ja

pirun hyvä kirjoittaja.

UUSIMMASSA KIRJASSAAN ”Hyvän kääntöpuoli” Hannu Lauerma kirjoittaa mm. väkivallasta, verkkokeskusteluista, vangeista ja vankiloista, hypnoosista, Hannibal Lecteristä, tiedonvälityksestä, metsästyksestä, huumorista, hyvistä ja pahoista psykiatreista. Mistä tahansa Lauerma kirjoittaa, teksti on aina kiinnostavaa.

EI HARMITONTA PUUHAA

LAUERMA IHMETTELEE kirjassaan, kuinka TV-kanavilla ja lehdistössä on enenevästi tarjottu asiantuntijaroolia myös henkilöille, joilla on välittömiä taloudellisia intressejä puheena olevassa asiassa eikä missään nimessä sellaista todennettua asiantuntemusta, jonka perusteella heille voitaisiin antaa hallinnollisia tai oikeudellisia asiantuntijatehtäviä.

Oikealla tieteellisellä asiantuntijalla on Laurman mukaan soveltuvien tutkintojen ja työkokemuksen lisäksi alaltaan puolueettomasti vertaisarvioituja, tieteellisesti päteviä alkuperäisjulkaisuja. ”Akateemista titteliä käyttävä ’asiantuntija’, jonka nimeä ei ole yhdessäkään tällaisessa julkaisussa, on kuitenkin alkanut olla mediassa huolestuttavan yleinen.”

Lauerma mainitsee ortopedi Antti Heikkilän, joka on luonut itsestään mielikuvan ravintoasiantuntijana ja ottanut jopa kantaa eri psykoterapiamuotoihin. ”Heikkilän erikoistuminen ei kuitenkaan tue hänen asiantuntemustaan, eikä hänellä ole aiheistaan ainoatakaan tieteellistä julkaisua.”

Harmitonta puuhaa Heikkilän ja kumppanien kovien rasvojen ylistys ei ole, sillä suomalaisten veren kolesterolipitoisuus kääntyi nousuun vuonna 2007. Tämä ennustaa Lauerman mukaan 300-470 vuosittaisen sydäninfarktin tai sydänperäisen äkkikuoleman lisäystä, jos muut riskitekijät pysyvät ennallaan.

Laurma nostaa esiin myös homeopatiaa harjoittaneen, erikoistumattoman lääketieteen lisensiaatin Liisa Sulkakosken, jonka eräs ”kiitollinen potilas” paljastui myöhemmin keksityksi hahmoksi. Kun Sulkakoski esiintyi tv:n A-talkissa, ohjelmassa esiteltiin luontaishoitojen ”onnellisena käyttäjänä” Elisa Lindblom. Ohjelman jälkeen hän paljastui hyvätuloiseksi alan yrittäjäksi.

KESKUSTELUA ASIAN VIERESTÄ

ARGUMENTOINTI OSIN tai täysin pätemättömin perusteluin on julkisessa keskustelussa yleistä. Terveydenhuollossa yksi pääosin asian vierestä käsitelty kysymys on uskomushoitojen asema. Lauerma kertoo kirjassaan, kuinka Liisa Sulkakoski perusteli alaa puineen ministeriötyöryhmän keskustelussa perustaltaan maagisen homeopatian oikeutusta sillä, että hän on myös biokemisti ja vieläpä pohjalainen, joka ei turhia haihattele.

”Muut työryhmän jäsenet eivät kuitenkaan oikein käsittäneet, millä lailla esimerkiksi keskisuomalainen tai edes savolainen olisi kyvyttömämpi tosiasiapohjaiseen mielipiteenmuodostukseen. Myöskään tittelit eivät ole todiste minkään puolesta, vaan usein valeargumentti. Ratkaisevaa on se, voiko mikään laboratorio erottaa homeopaattista valmistetta vedestä.”

Keskustelua on Lauerman mukaan käyty tyyten asian vierestä. Liiketoimiensa rajoittamattomuutta puolustavat luontaistuotekauppiaat ovat saaneet yleisön uskomaan, että suunniteltu puoskarilaki kieltäisi joitain hoitoja, vaikka se ei kiellä mitään hoitotapaa. Kyse on pelkästään siitä, että haavoittuvien pienten erityisryhmien potilasturvallisuutta parannettaisiin siten, että edellytetään lääkärin informoimista hoidosta.

Lauerma kertoo, että aiheen tiimoilta saatiin juuri eduskuntaa jättämässä ollut Claes Andersson paheksumaan sitä, että ministerityöryhmän jäseninä oli sellaisia lääkäreitä kuin Hannu Lauerma ja Veijo Saano, jotka kyseenalaistivat puheena olleita hoitoja. ”No, aivan kaikkien hoitojen kyseenalaistaminen asiallisin perustein on lääketieteen olemassaolon välttämätön perusedellytys. Jos se ei ole valjennut lääkäriksi valmistuneelle, on todettava, että perustutkinnon tieteellisestä osuudesta voi selvitä ilman että se jättää jälkiä olemassaolostaan”, Lauerma sivaltaa.

Suositeltava kirja kaikkien skeptikkojen hyllyyn! Lauerma kertoo kirjassa seikkaperäisesti myös Skeptikkolehdessä käymänsä keskustelun NLP-yrittäjä Angelika Oinaanvaaran kanssa.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 1/2014. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »

Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Minä, Skeptikko
Alfa-lehti – Skeptikon henkinen edeltäjä
Denialism ei ole oikeaa skeptisyyttä
Skepsis palkitsi Luonnontieteellisen museon
Puheenjohtajan palsta
Ihmiset toimivat rationaalisesti vain poikkeustapauksissa
Veri roiskuu uskomusbisneksessä
Peltokuvioita ja poliittisia loitsuja
Onko luomisoppi pätevä malli tehdä modernia tiedettä?
Vielä kerran rokotekritiikistä - Artikkelissa mainitut viitteet
Esiäitimme ja -isämme
Skeptikko 20 v. sitten
Uskonto perustuu moraalitunteisiin
Luvatut paljastukset jäävät puuttumaan
Uskomushoitokritiikkiä nimimerkin takaa
Liisa Kuusipalo vastaa

« Kaikki vapaasti luettavat artikkelit