Kirjat

Simon Flint: Villit vaihtoehtohoidot. Uskomushoitokritiikkiä viisaille. Nordbooks, 2014.

”Havaintoni on ainutlaatuinen.”

LÄÄKÄRI SIMON FLINT on eläkepäivillään kirjoittanut kriittisen kirjan uskomushoidoista. Epäselväksi jää, miksi kirja sisältää nimensä mukaan uskomushoitokritiikkiä viisaille, vaikka hölmöt sitä todennäköisesti enemmän tarvitsevat. Erittäin harvinaista ja outoa on, että kirja on kirjoitettu nimimerkillä niin kuin kirjoittaja häpeäisi sanomisiaan.

Kirjassa on paatuneelle skeptikolle paljon tuttuja aiheita: kansanparannus, homeopatia, luontaistuotteet, korvakynttilät, happivesi, helokkiöljy, suolihuuhtelu, puoskarilaki, energiahoito, filippiiniläinen leikkaus, Uri Geller, James Randi, taikurit, hopeavesi, koivuntuhka, Magneettimedia, graviolahedelmä, pyhät kivet, Bemer-terapia. Mielenkiintoisimpia lukuja ovat ne, joissa kirjan kirjoittaja, laboratorioylilääkäri kertoo omasta erityisosaamisalueestaan.

VANHA TIETÄMYS OLI LÄHINNÄ LOITSUJA

VANHAAN KANSANPARANNUSTAITOON Flint suhtautuu lempeästi, mutta nykyaikana sen harrastajia pitäisi hänen mukaansa valvoa tarkoin.

”Monet tuttavani ovat saaneet apua jäsenten korjaajilta ja hyväksyn sen, mutta edellytän, että luiden, lihasten ja hermojen anatomia on oltava tarkoin hallinnassa. Taikauskoisia selityksiä ei pidä myöskään käyttää.”

Sen sijaan Flint ei hyväksy sitä, että nykyaikana hoito perustuu usein pelkästään rahankeruuseen ja taikauskoon. Hoitojen tulee olla sopusoinnussa luonnonlakien kanssa.

”Kun huomaan taikauskoa, ivan ruoskani heilahtaa, mutta vain silloin, kun kyseessä on petos.”

Flint ei pidä siitäkään, että puoskarit puolustautuvat väittämällä, että he harjoittavat ”kalevalaista lääketiedettä”, sillä vanha tietämys oli todellisuudessa lähinnä loitsuja.

VIHAINEN PIHVINPURIJA

KAPPALEESSA ”Vinoutunut suhde ruokaan ja syömisen etiikka” Flint toteaa, että vegaanien fanaattisuus on hupaisaa. Hänen mukaansa vegaanien logiikka pettää, yhteys luonnonmukaisuuteen katkeaa.

”Kivikauden ruokavalio on alkuperäisin, mutta silloin ei syöty ituja. Nykyään niitä kasvatetaan kaupungissa, kerrostalossa, voimalassa tuotetulla lämmöllä, lasikulhossa, valaistaan sähköllä, vesijohtovedellä kastellaan viljelmiä, joiden siemenet on lastattu tropiikissa dieselkäyttöisillä trukeilla ja tuotu kaukomailta teräslaivoilla, jotka saavat energiansa maaöljystä, mikä on mitä suurimmassa määrin tekninen tuote.”

Kliinisen mikrobiologian asiantuntijan mielipide itujen syönnistä on mielenkiintoinen:

”En usko, että niiden siemenissä on enemmän salmonelloja kuin muissakaan tropiikista tuoduissa elintarvikkeissa, mutta niiden idättäminen lämpimässä muistuttaa paljon bakteerien viljelyä. Silloin patogeenisten suolistobakteerien määrä nousee dramaattisesti ja ylittää tartuttavan bakteerimäärän.”

Kun Flint opiskeli itsekseen monen vuoden ajan antioksidanttien ja ruoan suositeltavia ja haitallisia vaikutuksia, hän havaitsi sivulöydöksenä ruoan voimakkaan vaikutuksen ihmisen mielialaan. Hänen mielestään kyseessä on jokin biokemiallinen tekijä, joka voi aiheuttaa myös aivovaurioita, sillä ruokavalio aiheuttaa kiistatta syövän lisäksi myös luonteen muutoksia. Hän kuvaa havaintoaan ainutlaatuiseksi.

”Havaintojeni mukaan vegaanit ovat useasti nuorehkoja solakoita naisia, joita tapaa markettien hyllyillä tarkkaan tutkimassa onko kyseisessä tuoteessa eläinperäistä ainesta. En ole havainut heissä aggressiivisia piirteitä. Karppaajat ovat toisenlaisia. Luulenkin, että jos näiden kahden vastakkaisen mielipideryhmän välille järjestettäisiin joskus väittely, vegaani istuisi kiltisti ja sivistyneesti käsilaukku sylissään, kun taas karppaaja olisi kantanut väittelyyn mukanaan kilon läskiä ja verisen pihvin, jota hän mielenosoituksellisesti järsisi puhuen samalla ruokottomia.”

Ilmeisesti aivan vakavissaan Flint väittää, että karppaajien aggressiivisuus johtuu ruokavaliosta.

”Vihamielisyys on Suomen oloissa ennenkuulumattoman voimakasta, ja sen on saanut tuntea nahoissaan lihavuustutkija professori Aila Rissanen.”

Flint kertoo, että myös Suomen akatemian johtaja Mikael Fogelholm on saanut osansa karppaajien reaktioista. Fogelholm lopetti bloginsa, osa ravitsemustutkijoista ei enää suostu puhumaan asioista omalla nimellään, sillä he ovat saaneet tarpeekseen kohtaamastaan aggressiivisesta, henkilöön menevästä arvostelusta.

Onko tämä syy siihen, miksi myös Simon Flint kätkeytyy nimimerkin taakse?

PUNAINEN VAARA

FLINT KIRJOITTAA, että kansa on ihastunut punaiseen riisiin. Suuri yleisö on vakuuttunut siitä, että statiineja ei tarvitse syödä veren rasvojen alentamiseen, punainen riisi riittää.

”Havainto on sillään aivan oikea, mutta valitettavasti asialle on lääketieteellinen selitys: kyseessä ei olekaan Puutarhajumalan lahja. Punainen riisi ei ole oma lajikkeensa, vaan sitä valmistetaan siten, että tavallista riisiä kostutetaan Monascus purpureus -nimistä rihmasientä sisältävällä vedellä. Sieni lisääntyy riisissä ja värjää sen punaiseksi.”

Flint kertoo, että sieni erittää riisiin monakoliini-nimistä kemikaalia, joka on rakenteeltaan sama kuin rasvoja alentava lovastatiini (statiini). Sitä on apteekeista saatavissa lääkkeissä ja se on yleisessä käytössä.

”Valitettavasti riisin mukana tulee myös itse sieni, joka aiheuttaa mahavaivoja, verenvuotoa, saattaa olla vaarallinen sikiölle ja on vaikutustavoiltaan muutenkin arvaamaton.”

HUIJARIN ELÄMÄÄ

OULUSSA ASUVA FLINT kertoo ottaneensa aikanaan selville, että lähin luontaislääkitystä antava lääkäri on yli sadan kilometrin päässä. Hän mietti vitsinä, että ryhtyisi luontaislääkitsijäksi itse, saisi muutaman kymmenen potilaan tokan, kuljettaisi heitä vastaanotolla parin viikon välein ja rahastaisi. Ihmiset olisivat luultavasti jopa kiitollisia siitä, että heitä höynäytetään. Paikkakunnalla oli selkeästi puute kunnon huijarista.

”Laboratorioylilääkärin kokemuksella aloin laskea, mitä tienaisin. Kunnon huijari ottaa joka kerta vastaanotollaan suuren määrän tarpeettomia hivenaine- ja vitamiinitestauksia. Niitä ei kannattaisi tehdä itse, vaan tekisin sopimuksen toisen laboratorion kanssa, joka antaisi minulle kunnon prosentit kalliista tutkimuksista. Lisäksi ottaisin paljon aivan yksinkertaisia tutkimuksia itse, ja saisin näytteiden ottamisesta ja tutkimisesta siihen kuuluvan palkkion.”

Flint arvelee, että potilaat olisivat otettuja, kun he saavat tällaista palvelua keskussairaalan ylilääkäriltä. Hän ostaisi käytetyn verenkuva-automaatin, joka olisi hyvin yksinkertainen ja helppo huoltaa. Hän keskittyisi ottamaan vain sellaisia kokeita, joiden reagenssikulut olisivat halvat.

”Vastaanottotaksaksi tulisi potilaalta ja lisäksi provisiot teistä. Ottaisin vastaan 10 Tällaista olisi kunnon huijarin helpostikin 150-200 euroa muualle lähetetyistä näytpotilasta joka toinen päivä…

elämä.”

ALAPÄÄN JUTTU

MAALLIKOIDEN SUORITTAMISSA suolihuuhteluissa peräruiskeilla on mukana paljon lupauksia, taikauskoa ja tunnetta. Peräruiskeiden tarvetta perustellaan sillä, että ihmisen paksusuolessa voi olla kolmekin ämpärillistä eli 28 kiloa ulostetta.

Luvussa ”Alapään juttu” Flint kertoo olleensa mukana paksunsuolen tähystyksissä. Hän takaa, että suolen seinämissä ei näy mitään kuonakasoja tai keräytymiä. Suolihuuhtelu on tyypillinen huuhaa-hoito ja eräänlainen riitti, joka harjoittajiensa mukaan parantaa kaiken: lihavuuden, laihuuden, ummetuksen, ripulin, ilmavaivat, turvotukset, paksunsuolen divertikkelit, peräpukamat, hiivasyndrooman, lihassäryt, nivelkivut, päänsäryn, kihdin, ihottumat, epäpuhtaan ihon, säärihaavan, astmat, allergiat, raskasmetallimyrkytykset, alkoholiongelman, tupakoinnin, lääkeongelmat, tulehdusalttiuden, unettomuuden jne.

Flint kauhistelee huomiotaan, että Kokkolan kaupungin päättäjien arvomaailmassa vanhusten tärkein hoitomuoto oli vuonna 2012 peräsuolihuuhtelu, vaikka se on monessa tapauksessa potilaalle hyvinkin vaarallinen.

”Erityisen vaarallista peräsuolihuuhtelu on niille potilaille, jotka kärsivät yleisestä paksunsuolen divertikkelitaudista. Tauti johtuu siitä, että suoleen tulevien verisuonten kohdalla on heikko kohta, ja ummetuksen aikana suoli antaa niissä kohdissa periksi. Muodostuu ulospäin pullistunut pussi, joka voi revetä veden paineesta. On pelottavaa, että tähänkin tautiin suositellaan peräsuolihuuhteluita.”

SKEPSIS MAINITTU

KIRJASSA ON PALJON TUTTUA materiaalia ja lisäksi viittauksia Skepsis ry:n tempauksiin ja Skeptikko-lehteen. Kirjasta löytyy myös runsaasti uutta ja mielenkiintoista asiaa. Valitettavasti joukkoon on eksynyt joitakin harmittavia kömmähdyksiä.

Yhdessä luvussa kerrotaan kuinka eräs nimeltä mainitsematon helsinkiläinen pappi lennätti ihmisiä haavattomiin huijausleikkauksiin Filippiineille ja seuraavassa luvussa todetaan, että syöpäpotilaita kuskanut pappi Voitto Viro ei itse ollut huijari vaan yksi höynäytetyistä.

”Häneltä puuttui vain harkintakykyä. Akateemiseksi henkilöksi huolestuttavan paljon.”

Eräässä luvussa kehutaan mentalisti ja taikuri Pete Poskipartaa, joka on kertonut Kalevan sunnuntainumerossa, kuinka uskonnolliset huijarit petkuttavat kansaa taikatempuillaan. Seuraavassa lauseessa Poskiparta on muuttunut Mustajärveksi. Sitten Pete on taas Poskiparta ja kohta taas Mustajärvi.

Joka tapauksessa kirja on tervetullut lisä maailmaan, jossa kriittisiä ajatuksia ei ole koskaan liikaa.