Kirjat

Markus Hotakainen: Onko siellä ketään? Avaruuden älyä etsimässä. Minerva, 2014.

Äärettömässä

maailmankaikkeudessa kaikki on

mahdollista, mutta se ei vielä tee

kaikesta todennäköistä.

OLEMMEKO ME YKSIN?”, pohtii tietokirjailija ja tiedetoimittaja Markus Hotakainen uudessa kirjassaan. Hotakainen kertoo, miten Maan ulkopuolista älyä ja sen mahdollisia asuinsijoja on ” yritetty etsiä ja millaisia etsintöjä on parhaillaan käynnissä.

”Maailmankaikkeus on valtavan suuri, ja se on ollut olemassa melkein 14 miljardia vuotta. Tuntuisi ihmeelliseltä, jos maa olisi ainut elävä planeetta ja ihminen universumin älyn huipentuma”, Hotakainen kirjoittaa.

”On mahdotonta todistaa, ettei muualla maailmankaikkeudessa ole elämää. Päinvastaisen osoittamiseen riittää yksi ainoa varma havainto. Se voidaan tehdä milloin tahansa.”

MARSILAISIA EI LASKETA

HOTAKAINEN KERTOO kuinka ihminen on aina kansoittanut taivasta oman mielikuvituksensa voimalla. Siellä on asunut taruolentoja, jumalia, enkeleitä, avaruuden muukalaisia ja universumin valloittajia. Yleensä taivasten asukkeihin on suhtauduttu pelolla, mutta ehkä vielä enemmän on pelätty sitä, että olisimme ypöyksin muuten elottomassa maailmankaikkeudessa.

Varsinaisten SETI-projektien historia alkaa 1960-luvun alusta, mutta jo sitä ennen oli tehty vaatimattomia yrityksiä ”kuulla” avaruuden muukalaisten lähettämiä viestejä tai kiinnittää vieraiden sivilisaatioiden huomio itseemme.

Hotakainen esittää hauskan tarinan 1800-luvun lopulla vallinneista käsityksistä avaruuden elämästä ja sen yleisyydestä. Vuonna 1891 kuollut ranskalaisrouva Clara Guzman määräsi testamentissaan perustettavaksi Pierre Guzman -palkinnon edesmenneen poikansa muistoksi. Peräti sadantuhannen frangin palkintosumman saisi ”minkä tahansa maan kansalainen, joka seuraavien kymmenen vuoden kuluessa keksii keinon viestiä tähden (planeetan tai muun) kanssa”. Säännöissä oli kuitenkin pykälä, jonka mukaan viestintää marsilaisten kanssa ei hyväksyttäisi, koska se olisi liian helppoa. Marsia pidettiin silloin ilman muuta asuttuna planeettana.

KAKSI ANKKAA

SILLOIN TÄLLÖIN on vaikuttanut siltä, että olemme onnistuneet löytämään elämää avaruudesta. Huuhaa- pohjaisia ”tutkimuksia” on runsaasti, mutta parinkymmenen viime vuoden aikana erityisesti kaksi kohu-uutista on saanut niin tutkijat, median kuin suuren yleisönkin hämmennyksiin.

Hotakainen kertoo, kuinka elokuussa 1996 NASA julkaisi tiedotteen, jonka otsikkona oli ”Meteoriitista löytyi todisteita alkeellisesta elämästä varhaisessa Marsissa”. Punaisella planeetalla ei kuitenkaan ole elämää, eivätkä NASA:n tutkijat sellaista edes väittäneet. Marsista tulleesta parikiloisesta meteoriitista oli löytynyt kemiallisia yhdisteitä ja mikroskooppisia muodostelmia, jotka oli mahdollista tulkita muinaisen elämän jättämiksi jäljiksi.

Joulukuussa 2010 NASA piti lehdistötilaisuuden, jossa oli määrä kertoa ”astrobiologisesta löydöstä, jolla tulee olemaan merkittävä vaikutus Maan ulkopuolisen elämän etsintään. Oliko avaruudesta siis vihdoin löytynyt elämää? Ei ollut, eikä sellaista tiedotteessa luvattukaan. Media meni silti sekaisin. Kun tilaisuudessa kerrottiin sitten vain kalifornialaisesta järvestä löytyneistä bakteereista, jotka käyttävät aineenvaihdunnassaan fosforin sijasta arseenia, moni pettyi ”uutisankkaan”.

UFOJEN VIESTI

MAAN ULKOPUOLISTA ÄLYÄ ja SETI-tutkimusta käsittelevässä kirjassa on Hotakaisen mukaan mahdotonta sivuuttaa ufot, jotka joidenkin mukaan ovat tähtienvälisiä kulkuneuvoja. Hotakainen ihmettelee avaruuden muukalaisia, jotka ovat muka taittaneet kymmenien, satojen tai tuhansien valovuosien matkan ja päätyneet Maahan tuomisinaan syvällinen viesti, kuten ”älkää sotiko”.

Toki äärettömässä maailmankaikkeudessa jokseenkin kaikki on Hotakaisen mielestä mahdollista, mutta se ei vielä tee kaikesta todennäköistä.

”Monien mielestä on ihme, ellei muuallakin maailmankaikkeudessa ole elämää, mutta vähintään yhtä suuri ihme olisi, jos vieraan elämän edustajat taittaisivat tähtienvälisiä etäisyyksiä yrittääkseen pysytellä sitten meiltä tai suurimmalta osaa ihmiskuntaa piilossa.”

Ufotutkimuksen avulla on mahdollista löytää ennestään tuntemattomia luonnonilmiöitä, joista on vaikea tai täysin mahdoton tehdä järjestelmällisiä havaintoja. Sen sijaan ufotutkimuksen mieltäminen osaksi SETItutkimusta on Hotakaisen mukaan yhtä harhaista kuin kesäisten hukkumisonnettomuksien klassinen selittäminen jäätelönsyönnin lisääntymisellä.

”Vaikka emme ehkä olekaan yksin, ne eivät ole keskuudessamme”, Hotakainen päättää mainion kirjansa.