Kummallisia kuvia

YKSI VALOKUVA kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siihen mahtuu myös enemmän väärinkäsityksiä kuin kymmeneen Hengen ja tiedon messuun. Tavallinen kamera tavallisesta hämärästi valaistusta olohuoneesta tuottaa valokuvia, joissa voi olla valopalloja. Niiden väitetään olevan henkiolentoja. Tai ehkä pölyhiukkasia salamavalon loisteessa. Miten sitten käy, kun viemme kameroita toiselle planeetalle?

Olemme lähettäneet luotaimia Marsiin vuosikymmenten ajan. Kiertoradalta napsituissa kuvissa on nähty muinaisten rakennusten raunioita, ellei jopa jättiläismäisiä kasvoja. Mitä tarkempia kameroita olemme lähettäneet, sitä selkeämmin rauniot ja kasvot ovat muuttuneet vain hieman erikoisemmiksi kukkuloiksi.

Viime vuosina punaisen planeetan pinnalle asti päässeet luotaimet ovat lähettäneet lisää valokuvia. Erilaisen planeetan erilainen maasto on omiaan erikoisuuksien metsästämisessä. Nasan luotaimien lähettämät kuvat julkaistaan kaiken kansan katseltavaksi. Materiaalin selaamiseen menisi helposti pari vuotta. Gallerioista löytyy säännölliseen tahtiin ihmeteltävää.

Opportunity-mönkijä taltioi soraa polkujensa varrelta. Aparaatti kuljeksi ristiin rastiin. Joku huomasi, että jossain vaiheessa mönkijän viereen olisi ilmestynyt kuin tyhjästä murentuneelta donitsilta näyttävä esine. Aikaisemmissa kuvissa ei näy kyseistä donitsia. Kuka sen pudotti mönkijän viereen? Onko Arnoldsilla toimipiste Tharsiksen ylängöllä?

Tylsää selitystä tarjottiin Opportunity-ryhmän puolelta. Mönkijä oli aikaisemmin ajanut isomman kiven päältä. Huokoinen kivi oli hajonnut ja sen kimpaleita jumittunut renkaan koloihin. Muutaman sentin kokoinen donitsi oli myöhemmin pudonnut renkaasta. Murentunut kivi löytyi toisista valokuvista suoraan renkaanjälkien kohdalta. Tai vaihtoehtoisesti marsilaiset todella tykkäävät donitseista. Kumpikin selitys on yhtä pätevä, kunnes pääsemme maistamaan oliko donitsissa suklaakuorrutusta vai ei.

Selitys yliajetusta kivestä ei lannistanut outouksien etsijöitä. Aina löytyisi seuraava kummallisuuus, joka ylittäisi jossain uutiskynnyksen. Juuri näin pääsi käymään useaan otteeseen. Periaate toistui samanlaisena. Kuvista löytyi jotain mullistavaa, mutta Nasa salasi totuutta. Joskus tästä salailusta jäi selkeitä todisteita kuviin. Selkeällä todisteella tarkoitettiin epäselvää tuhrua.

Selaamalla Curiosity-mönkijän ottamaa panoraamakuvaa Nasan verkkosivulla voi nähdä epäselvän kuvion. Interaktiivinen kuvakokoelma ei valehtele. Aivan kuin kivien seassa olisi kohta, joka on tarkoituksella pikselöity. Miksi se on tehty? Mitä Nasa ei halua meidän näkevän?

Epäselvä kohti on vain osa mönkijää. Tarkemmin sanottuna osa robottikäden nivelen yläosaa, joka oli jäänyt yhden kuvan alareunaan. Se ei tarkentunut kameralle, koska kamera tähtäsi maisemia. Nasan interaktiivisessa panoraamaohjelmassa on nähtävissä mosaiikki sadoista valokuvista. Rajauksessa oli vain unohtunut käyttää tarkennettua kohtaa. Kokoelmaan pääsi myös tuo epäselvä tuhru. Selaamalla alkuperäisiä kuvia voimme nähdä pelkkiä kiviä kyseisen tuhrun kohdalla. Vastaavia virheitä on varmasti tapahtunut kymmeniä kertoja, kun materiaalia käytetään tuhansista valokuvista.

Kohua yritettiin nostaa myös levitoivista kivistä Marsissa. Siinä kuvakulma sai kahden kiven uhmaamaan painovoimaa. Kivien edessä oli tummempi kohta, mutta sen ja kivien välissä oli valaistua hiekkaa. Eli tumma kohta oli kivien varjo, mutta silloin kivien täytyisi leijua ilmassa.

Gravitaatio ei kuitenkaan ollut maagista Marsissa, vaan katsojat altistuivat klassiselle optiselle illuusiolle. Ratkaisua voi välttää vain, jos ei vaivaudu selaamaan muita valokuvia. Curiosity-mönkijän liikkuessa kuvakulma vaihtelee. Juuri tuossa yhdessä kuvassa kivet näyttävät levitoivan. Toisissa kuvissa samat kivet näyttäisivät lepäävän maassa, mutta niiden vieressä on hieman tummempi pläntti hiekkaa.

Kaikkein lupaavin kuva löytyi Spirit-mönkijän galleriasta. Gusev-kraaterin lähettyvillä sijaitsevan Columbiakukkulan varjossa lepää humanoidin pääkallolta näyttävä muodostelma. Tosin se saatiin näyttämään pääkallolta vain värittämällä kuvaa digitaalisesti. Ilman väritystä ei ole edes selvää, onko kuvassa yksi kivi vai kaksi kiveä lomittain. Erittäin köyhästä todistusmateriaalista huolimatta kuvia tarkkailevat ihmiset spekuloivat, onko kivien sisällä muinaisten marsilaisten teknologiaa. Elleivät oudot kivet ole itsessään muinaisten olentojen 3D-printtaamia patsaita.

Villejä teorioita on ilo lukea. Niitä jatketaan jopa siihen, miksi Marsin muinainen sivilisaatio tuhoutui. Ehkä kilpaileva avaruusolentojen laji pommitti heidät takaisin Marsin kivikaudelle? Muinaisen sivilisaation rauniot ovat vaikeasti erotettavissa luonnollisista tavallisista kivirykelmistä.

Luotaimien laskeutuessa uusille planeetoilla tulemme varmasti näkemään lukemattomia lohkareita. Erikoisuuksia etsiminen Nasan kuvista on suosittu harrastus. Valitettavasti etsijät eivät ole tietoisia pareidolia-ilmiöstä. Vaikka pareidolia tulisi ja purisi heitä ja puremajäljessä olisi pareidoliaa.