RAEVAARA

Ismo Jokinen

”OTA ÄIDINKIELENKIRJA ESILLE!” kehotin juuri lukion aloittanutta esikoistani, kun oli aika lukea kokeeseen.

”Ei se ole mikään kirja”, lapsi vastasi ynseästi. ”Se on sivu, missä on linkkejä”.

Yksi ärsyttävimmistä koulumaailman muutoksista on viime vuosina ollut siirtyminen painetuista oppimateriaaleista sähköisiin. Onhan asia tehnyt tuloaan jo pitkään: muistan vierailleeni vuonna 2005 toimittajan ominaisuudessa helsinkiläisellä yläasteella Pisa-menestykseen liittyen. Kyseinen yläaste oli ”edelläkävijä” opetuksen digitalisoinnissa. Oppilailla oli koneillaan auki tekstitiedosto, josta piti lihavoida oikea vastaus kysymykseen vaihtoehtojen joukosta. Muistan olleeni pettynyt.

Omien lasteni koulupolulla digitalisaatio on näkynyt vahvimmin vasta parina viime vuonna. Molemmille on tullut käyttöön tietokone koulun puolesta. Monessa kouluaineessa ei käytetä lainkaan kirjaa – tämä liittynee myös uuteen ”ilmiöpohjaiseen” opetussuunnitelmaan – ja esimerkiksi nyt lukiossa tarjolla on monessa aineessa painettujen kirjojen sijaan vain sähköinen oppimateriaali.

Kuulostaa kehitykseltä, eikä ole kiva olla kehitystä vastaan. Tässä asiassa kuitenkin olen. Painetulla kirjalla on paljon hyviä puolia, joita ei ehkä ole ymmärrettykään. Kuitenkin nyt, kun lasten ja nuorten lukeminen on vähentynyt, kirjoitustaidossa näkyy heikentymistä ja samaan aikaan pitäisi osata olla entistä mediakriittisempi ja analyyttisempi erilaisia tekstimuotoja ja julkaisukanavia kohtaan, perinteisen painetun oppikirjan hyvät puolet ovat tiivistyneet ainakin itselleni.

Ensinnäkin painettu kirja tarjoaa lapselle ja vanhemmalle oivan rajapinnan yhdessä opiskelemiseen. On paljon helpompi ottaa käteen perinteinen kirja ja käydä lapsen kanssa koealuetta läpi kuin selata koneella linkkilistaa ja yrittää tunnistaa linkeistä sellaisia järkeviä kokonaisuuksia ja yksityiskohtia, joista keskustella lasten kanssa.

Surkuhupaisa seikka on sekin, että osa linkeistä on aina vanhentuneita.

Toiseksi painettu kirja opettaa lukemaan. Osa aikuisikään tulevista nuorista ei ole koskaan lukenut kokonaista kirjaa, ja kohta jäävät koulukirjatkin lukematta. Painettu oppikirja johdattaa siihen, kuinka kirjaa ylipäätään käytetään. Sen avulla lapsi oppii käyttämään sisällysluetteloa ja hakemistoa, hahmottamaan asioiden etenemistä ja kokonaisuuksien rakentumista. Hyvä kuvitus ja toimiva grafiikka helpottavat sellaisenkin lapsen etenemistä, jolle lukeminen on työlästä.

Kolmanneksi: paperikirjan lukeminen on ainakin minusta mukavampaa kuin sähköisen. Tämä on toki subjektiivinen kokemus, mutta on myös joitain tutkimustuloksia, joiden mukaan paperilta lukeminen painaa asiat paremmin mieleen kuin sähköisen tekstin lukeminen.

Oma kokemukseni on kiinni monesta asiasta. Ensinnäkin teen jo töitä paljon koneella, ja siksi kaikki ei-sähköinen lukeminen on silmille tervetullutta. Toiseksi lukeminen on jäsennellympää, kun olen esimerkiksi koko ajan tietoinen, kuinka paljon kirjaa on vielä jäljellä. Jostain syystä sähkökirjojen sivumerkinnät eivät tuota samanlaista kokemusta.

Toisaalta paperikirjassa selaaminen vaikkapa alun sisällysluetteloon on helpompaa kuin monessa sähkökirjassa, tai kirjan voi vaikkapa avata kahdesta kohtaa yhtaikaa, jos tarpeen on. Läppäriltä tai puhelimelta lukeminen on ainakin minulle monesti levotonta, kun pelkkä laitteen läsnäolo tuo mieleen sosiaalisen median tai sähköpostin.

Keski-ikäisen on ehkä vaikea täysin eläytyä siihen mediamaisemaan, jossa nykyhetken lapset ja nuoret elävät. Meidän lapsuutemme oli kovin toisenlaista, ja samaan aikaan kuin opimme lukemaan rauhassa ja keskittyneesti, median tarjonta oli paljon vähäisempää ja hitaampaa. Yksipuolisempaakin varmasti, mutta ainakin oli aikaa pureskella, mitä päivän lehdessä uutisoitiin ja kolmen kanavan televisiouutisissa paljastettiin.

Silloin ei tarvinnut miettiä, onko paljon seuraajia saaneen Twitter-tilin takana Venäjä-mielinen trolli, onko videoklippi presidentin haastattelusta väärennetty tai maksetaanko julkkisnaiselle siitä, että hän kehuu ravintolisää Instagram-tilillään.

Ihmiset tarvitsevat lukutaitoa entistä kipeämmin. Pitää jaksaa keskittyä myös pitkiin teksteihin, sillä jos tietoa hakee vain lyhyistä ja helppolukuisista lähteistä, voi olla, että luotettava lähde jää lukematta. Pitää oppia huomaamaan rivien väliin piilotetut viestit ja kirjoittajan motiivit. Pitää kyetä muodostamaan asioista synteesejä.

Mediakriittisyys on vuosi vuodelta entistä tärkeämpää ja toisaalta vaikeampaa, mutta samaan aikaan murennamme lukemisen taitoa poistamalla koulusta kirjat.